Erään neuloosin epikriisi

Hei vaan, minä olen Senni. Puran herkästi ja vihaan mallitilkkujen tekoa.

En muista milloin tartuin ensimmäisen kerran puikkoihin tai milloin olisin ommellut ensimmäisen kerran. Kasvoin puikkoja kilistelevän isoäidin sekä ompelevan tädin välittömässä vaikutuspiirissä ja äitihenkilö opetti käsitöitä niin koulussa kuin kotonakin. Lapsena musta oli tosi hauskaa paukuttaa kangaspuita ja ommella kaikenlaista enemmän ja vähemmän epämääräistä. Kun olin 9-vuotias sain ihanan pallopäisen pikkuveljen. Mitkä asustamisen mahdollisuudet! Neuloin hänelle kaikenlaisia – öh – vaatteita ja olin sydänjuuriani myöten loukattu, kun ne eivät päässeet käyttöön. Osaamisalueeni rajoittui kuitenkin tasaiseen neuleeseen, joten tuotokseni olivat enimmäkseen kaulaliinoja. Siirryin asustamaan barbeja. Viimeisen silauksen kutimointi-innostuksen kuolemalle antoi viidennen luokan villasukka. Minun tapauksessani nimenomaan yksikössä, koska toinen sukka ei valmistunut koskaan. (Paitsi isoäitini toimesta vuosia ja vuosia myöhemmin, koska ”hyvä sukka tarvitsi parin”.)

Teininä ompelin, aikuisena ompelin ja sitten elämääni tuli taas ihana pallopää. Mies! Mitkä asustamisen mahdollisuudet vol.2! Tein sille pari kaulaliinaa ja lapaset, mitä muutakaan. Kiroilin neuleohjeille, joista nyt ei hullukaan voi mitään ymmärtää ja lopetin sikseen.

Jatkettuani enemmän ja vähemmän, enimmäkseen vähemmän, aktiivista kaulureiden ja kaulaliinojen kutimointia mankuen aina välillä isoäitiäni tekemään minulle jonkun kryptisen ohjeen mukaisen villapaidan (kehtaakin aina ehdottaa, että tekisin itse, EN OSAA!) päädyimme uuden ystäväni Liinan kanssa puhumaan neulomisesta. Ja sitten menin kauppaan ja ostin kassillisen lankaa ilman minkäänlaista tarkoitusta suurimmalle osalle siitä. Annoin kertoa itselleni, että voisinkin ehkä ymmärtää neuleohjeita. Jos vain hengitän enkä hermostu.

Nyt minä olen tehnyt kolme pipoa, kaulurin, villasukkia ja lapasia, olen käyttänyt ohjeita. Olen joutunut pahoille teille ja tilaillut lankaa. Olen oppinut tekemään after thought heelin, kitchener stitchit, kolmen puikon päättelyn, erilaisia tapoja luoda silmukoita ja olemaan välillä hermostumatta. Olen varmasti oppinut muutakin, en edes muista mitä kaikkea. Ja osaan lukea niitä juuttaan neuleohjeita!

Seuraavaksi teen nämä;

1) Kappa – on jo puikoilla.
2) Neon Beast - koska Liina huomaisi jos pöllisin sen siltä. Tule jo lanka!
3) Joku villatakki – malli, jonka kanssa voisin välttyä mallitilkulta!

Viimeisin tuotokseni ja paluu juurille.

9 kommenttia:

  1. TOI KUVA! Kuolen! Mä olin ihan varma, että laitat viimeksi valmistuneen pipon tai jotain, ja nyt sit käkätän täällä avokonttorissa.

    Onpas kiva, kun olet täällä. (Ja niin huomaisinkin. Neon Beast on mulla nytkin solmulla kaulan ympärillä. Hyvin käyttökelpoinen malli.)

    VastaaPoista
  2. Hei jee, tervetuloa! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, kiitos :). Muakin vähän käkätyttää, kun tuossa etusivulla toi kuva yhdistyy ensimmäiseen lauseeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Pikantti lisä. Nyt naurattaa vielä enemmän!

      Poista
  4. Teiltähän varmaan saisi neule/virkkuuohjeita nukeille, eikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Ohjeita? Ainakaan nykyisellään ei saa. Mutta voin linkata tänne sellaisen sivuston, josta katselin mitä muut on tehneet (kunhan löydän sen taas). Mun neuvo olisi vaan lähteä tekemään, koska kun vaate on kovin pieni, niin purkaminenkaan ei ärsytä kauheasti jos jossain kohdassa menee pieleen.

      Poista
  5. Tervetuloa! Ja trust me, ihan kaikkea voi neuloa ilman mallitilkkuja. Niin mäkin teen. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ne mallitilkut! Jaksaako niitä tehdä kukaan muu kuin Liina? Toisaalta olen kyllä saanut purkaa ja aloittaa ja purkaa ja aloittaa kun en ole tehnyt mallitilkkua. Mutta eikö se vaan oo hyvää harjoitusta? Prototypointia?

      Poista
    2. HEI! Just luin Suvi Simolan blogia, ja hän kehuskeli tehneensä mallitilkkuja. Että on meitä ainakin KAKS :D

      Poista