Inspiraatiota

Meillä on meneillään kodin pakkaaminen turvaan putkiremontin tieltä. Kaikki ylimääräinen on hävitetty asianmukaisesti tai laitettu kiertoon. Esimerkiksi vanhat aikakauslehdet. Tonkiessani löysin käsityölehtiä vuoden 2004 hujakoilta ja ajattelin käydä niitä läpi jos vaikka löytäisin ajattomia kaavoja ja neuleohjeita.

Tässä on parhaita paloja inspiraatioksi ensi kesän neuleisiin. Koska talvea on kuitenkin vielä jäljellä, voisin ensin paljastaa keskivartaloni hillitysti mutta glamouria unohtamatta.


Kevään edetessä voin ryhtyä haaveilemaan palmulomasta ja neuloa itselleni tämän jokaisen synnyttäneen naisen unelmatopin.


Ja sitten kesähelteille teen ainakin nämä molemmat!



En ole pahemmin virkkaillut, mutta tämä näyttää niin pieneltä, että työ syntynee nopeasti. Alle on tuskin pakko laittaa paitaa, kainompi henkilö vuorittaa topin.


Ja vielä lopuksi asustepuoli kuntoon ommellen.


*Kuvat on vanhoista Suuri käsityölehti-numeroista.

Voiko hiprakassa neuloa?

Tietty voi. Ja se on yleensä oikein hauskaakin.

Meillä on Sennin kanssa ollut pitkä perinne (lue: kahdesti toteutettu) järjestää Giniä ja kutimointia -iltoja. Giniä siksi, että siihen saa tonicia mukaan, eikä kantakuppilassamme (kahden kerran jälkeen voi olla kanta-asiakas) ole järin kiintoisa viinivalikoima.

Sitä paitsi gini kuulostaa jotenkin paheelliselta. Rappioelämältä. Toki minusta kutimointikin on ihan sellaista anarkismin terävintä kärkeä, mutta kaikkien muiden ihmisten hilpeytyneistä reaktioista päätellen he eivät ole samaa mieltä. Joskus tarvitaan siis tasapainottavia tekoja.

Eräs aviomies tässä hiljan rohkeni ääneen epäillä, että mitä siitä muka seuraa kun ryystää geeteetä ja kilkuttaa puikkoja. Että paljonko pitää purkaa.

Hyvä seuraa, kuulkaa! Huivileikistä tekemäni Kappa on jo vaikka kuinka pitkällä, eikä käsialastakaan voi päätellä, milloin on juotu teetä ja milloin giniä ja milloin skumppaa duunibileiden etkoilla ja ... eeh. Ihan samalla tavalla on epätasaista siellä sun täällä ja yhtään en ole purkanut.

Mutta on näillä gini-illoilla joskus sellainen yleisemminkin mielenterveyttä ylläpitävä funktio, jota luulisi puolisoidenkin arvostavan. Kerrankin lähdin kutimoimaan nokka pystyssä, ja ilmoitin mennessäni, että minusta meillä on aviokriisi. Takaisin kun tulin, jo oli kriisi kaikonnut.


Nyt ehkä tähän loppuun pitää vielä tähdentää, että neulon kyllä selvinkin päin. Sekin on tosi hauskaa!

Kuinka suunnitellaan neuletakki

Olen viime päivinä miettinyt neulomista paljon enemmän, kuin olen neulonut.

Mulla on mielessäni villatakki, jollaiselle vaan ei ole löytynyt ohjetta. Täytyy siis suunnitella se itse. Ongelma ei ole suunnittelu itsessään, se luonnistuu eikä ideoista ole pulaa, mutta neulesuunnittelusta mulla ei ole minkään valtakunnan kokemusta. Ellei lasketa kaulaliinoja ja muita aika mutkattomia kappaleita. Haluaisin tehdä lapselle simppelin raglanhihaisen neuletakin, jossa olisi hyvin yksinkertainen ja eleetön nappilista. Tykkään linjakkaista ja koruttomista malleista, mutta tässä lastenvaatehommassa niitä ei tunnu kovin helposti löytyvän.

Se, että alkaisin vaan neuloa kilkutella ja katsoisin mitä tulee viehättää kummasti. Mutta se ei (kai) onnistu, koska en ole koskaan tehnyt raglan-mitään. Lisäksi haluaisin, että neule olisi saumaton. Siitäkään mulla ei ole kokemuksia, enkä aivan hahmota mitä saumattoman neuleen hiha- ja kainaloalueella tapahtuu. Ostin langaksi jo Langin Alpaca Superlightia ja saman langan kimallusversiota. Lapsi valitsi pinkin ja hopeanharmaan.


Onko sinulla hallussasi kuvanmukaisen lastentakin ohje? Jaa se heti! Tai jakaisitko parhaat vinkkisi silmukoiden laskeskeluun ihan itse!

Ps. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä. Tämä on ensimmäinen kokeiluni blogata mobiiliappiksella!

Paita pyryharakkapäiviin

Löysin taannoin Eiran langoista kimaltavaa lankaa. Kimaltavaa!

(Tarkemmin: Langin Alpaca Superglight Laméta.)

Ostin tietysti. Sitten mietin, mitä siitä tekisin. Senni ehdotti Kerällä-kirjan simppeliä, raglan-hihaista paitaa. Peruspaita jokaiselle -nimellä kulkeva malli on minustakin aina ollut ihan superkaunis, joten tartuin toimeen.



Hyvää:

  • Ohje oli aika hyvä. Siitä tosin ei ole useampia kokoja, mutta luulen oppineeni sen avulla jotain paidan neulomisesta - asioita, joita en tähän asti ollut hahmottanut. Luulen, että osaisin tämän neulottuani tehdä saman paidan eri kokoisena. Erityisesti tykkäsin Jonnan lempeästä huomauksesta, jonka mukaan "tämä homma ei ole yhden silmukan päälle".
  • Neulominen sujui nopeasti ja mukavasti.

Huonoa:

  • Lopulta: se lanka. Vaikka se on pyryharakkaminälleni erityisen sopivaa, en jostain syystä kuitenkaan välittänyt lopputuloksen neulepinnasta. Neuloin aika isoilla puikoilla, neljäpuolosilla tai vitosilla, en muista enää, mutta joku tuossa pinnassa nyt tökkii. Jälkikäteen mietin, olisiko vaikka ainaoikein ollut kivempi pinta tämän langan kanssa.


Voisin tehdä paidan uudestaankin, mutta eri langasta ensi kerralla.

Vaihtoehtoisesti otan oppimani ja sovellan sitä vaikkapa The Incredible Custom-Fit Raglan Sweateriin - konseptiin, jota olen tähän asti vain kaukaa ihaillut.