Turbaani päälle ja yhdelle sarvelle

Terveisiä hiljaiselosta! Olen täällä taas. 

Esittelen teille yhden kaapissa pötkötelleen projektin, nimittäin turbaanin, jonka neuloin kai viime talvena. Olin pitkään ihastellut Kerällä-kirjan ohjetta helppoon kietaisuturbaaniin ja kun Snurressa sitten oli houkuttelevalla alennuksella myynnissä Debbie Blissin alpakka-merinolanka Palomaa (jolle ohje on suunniteltu) päätin toteuttaa yhden illan juttuna tämän kätevän pipon korvikkeen.

Neulepötkylä, josta turbaani kiepautetaan syntyi nopeasti paksusta langasta ja suurilla puikoilla. Ja sitten kieputtelemaan. Merkkasin kohdan, johon pää pitäisi ommella kiinni ja ryhdyin puuhaan. Tällainen poltettuun oranssiin taittava voimakas punainen on yksi mun ikisuosikkiväreistä silloin kun räikeitä värejä käytän, ja sieluni silmin näin itseni eleganttina turbaani päässä talven lempeissä lumisateissa. Kun pötkylän toinen pää on ommeltu etusaumaksi loppupää ommellaan molemmista reunoistaan kiinni johonkin päälaen seudulle niin, että turbaanista tulee umpinainen.

Jotenkin en vaan saanut mitenkään tuota päälaen tai takaosan saumaa istuvaksi. Ompelin sen uudelleen monta kertaa, tiukemmin ja löysemmin. Kokeilin ottaa saumaa ommellen sisään sen verran, ettei päälaelle jäisi valtavaa tötteröä - siitä oli vähän apua. Muotoilin turbaanin kosteana ilmapallon päälle. Harkitsin jopa vanhoja kunnon saumuritemppuja, mutta lopputulos ei olisi rehellisyyden nimissä näyttänyt hyvältä.

Jotkut siis näyttää turbaanissaan coolilta ja jotkut tältä kuin minä alla olevassa kuvassa (yläkuvan istuvuus saadaan aikaan kuvakulmalla ja liiskaamalla ylimääräinen tötterö tasaisin väliajoin). Mitään en myönnä tehneeni väärin, sen verran monta kertaa ompelin pötkylän kokoon. Mutta onpahan kasvunvaraa sarvelle.

Senni

11 comments pieleen meni, pipoja

Share:

Hattarapipo

Viime aikoina neulontahomma on tökkinyt pahasti. Paluu äitihommista työhommiin on vienyt kriittisen paljon aikaa kutimoinnilta. Ennen sain neuloskella lasten päiväunien ajan, mutta töissä saattaisivat katsoa pahalla, jos ilmoittaisin ottavani keskellä päivää pari tuntia omaa aikaa neulomista varten. Isot projektit ei oikein etene ja puikot on saaneet olla rauhassa, kun tuntuu niin tahmaiselta.

Malli: Oma (osin tämän pohjalta)
Lanka: Gepard Kid Seta, väri 460 flamingo
BC Garn Baby Alpaca, väri au11

Olen siis keskittynyt lankaan. Olen hiplannut lankaa, kerinyt lankaa ja vähän myös ostanut lankaa. Kävin pari päivää sitten Snurressa ja ostin lapselle pipolangat. Olen monesti katsellut pörheää Kid Seta-lankaa sillä silmällä ja nyt keksin! Yhdistin hötöisen silkki-mohair-langan pehmoiseen alpakkalankaan ja loin silmukat hirveästi enempiä miettimättä. Ihan vahingossa sain pipon valmiiksi kahden illan ja yhden palaverin aikana. Tämä yllättävä voitto sai aikaan ihan uuden innon neuloa muutakin. Valitsemani lankayhdistelmä oli mukava neulottava, mitä nyt saatan yskähdellä flamingon värisiä mohairvillapalloja seuraavat pari viikkoa. Kid Seta tarttui mukavasti kiinni toiseen lankaan mikä esti mukavasti puolittain neulotut silmukat.

Katsokaa, i-cord! 

Lapsi toivoi pipoa, joka peittäisi korvat, joten korvaläpät hän sai. Apinoin läppien silmukoiden suhdeluvut muuhun pipoon nähden Purl Sohon Garter Ear Flap Hatista, mutta muuten annoin oman luovuuden kukkia. Pipo on yhdistelmä sileää neulosta ja broken seed stitchiä. Reunaan neuloin i-cordin, niin pipo pysyy paremmin mallillaan eikä reunat rullaudu. Olen ihan hirmu, hirmu tyytyväinen! Tämän täytyy olla söpöin kässähomma, minkä olen ikinä tehnyt.

Katsokaa, broken seed stitch!

-Senni

14 comments lapselle, pipoja

Share:

Pikkupipo lahjaksi

Aina kun silmiini on sattunut kuva The Purl Been Garter Ear Flap Hatista olen ihastellut sen mallia ja ajatellut tehdä sellaisen heti kun sopiva pää löytyy. Ystävän tyttö täytti juuri vuoden ja pääsin tekemään korvaläpällisen pipon lahjaksi hänelle.

Malli: The Purl Been Lauran Garter Ear Flap Hat
Langaksi hain Dropsin perusmerinoa

Malli on livenäkin mielestäni ihana. Ohjeessa oli jotkut asiat esitetty vaikeimman kautta, minkä takia jouduin muutaman kerran kertaamaan mielessäni mitä ihmettä kirjoittaja tarkoittaa, mutta onneksi neuleessa näki heti jos jossain oli menossa metsään. Ainoa juttu josta olen edelleen ihmeissäni on ohjeen sskp. Slip, slip, knit, pass. (Edit. Ei siis purl, kuten ensin näppäilin, kutimoidessa meni onneksi oikein.) Lopputulos näyttää minun lätsässäni eriltä kuin ohjeen kuvissa. Kokeilin yhdellä jos toisella tavalla, mutta ei, tältä tämä nyt näyttää ja mielestäni tein lopulta juuri kuten ohjeessa käskettiin. Voin onneksi elää erinäköisten kavennusteni kanssa, hyvät ne on kaikesta huolimatta.

Tämä oli mukava yhden illan neule, josta jäi vielä hyvä maku suuhunkin. Sopivassa suhteessa lyhennettyjä rivejä, kavennuksia ja kruunuksi pieni tupsu.

-Senni

10 comments lahja, pipoja

Share:

#välityö

Vaikka tarvittaessa osaan olla aika sinnikäs - luonteenpiirre, joka ei aina tee kanssaihmisiäni onnelliseksi - aloin hieman uuvahtaa kahden carcharodon megalodon -luokan projektin alle.

Schnee ja Kappa, molemmista tulee jotain ihanaa, mutta eivätkö ne koskaan lopu? (Miksi minusta tuplahelmineule on niin hidasta neuloa? Sen ymmärrän, miksi kaksi metriä putkea pitsilangasta on hidasta.)

Piti siis tehdä välityö. Ja nimenomaan pipo, koska yhtäkkiä en omistanut yhtäkään pipoa, jota olisin halunnut käyttää. (Siis siitä huolimatta, että yhteen niistä tein neonkeltaisen tupsunkin - se taisi olla juuri se pipo, johon tupsu ei istu.)

Onneksi joulupukki oli huomaavaisesti käynyt joulun alla Lankakauppa Kerässä ja tuonut pipolankaa: Eden Cottagen Bowland DK -vyyhti odotti rakkautta. Pistin puikoille.

Selfiet on niin mun juttu.

Ohjeen valitsin sillä perusteella, että näytti kivalta japanilaisen miesmallin päässä. Mitä siitä, etten ole japanilainen, mies tai malli. Takuulla näyttäisi kivalta minunkin päässäni.

Oikeasti: olen ihan supertyytis. Tykkään piposta, tykkään väristä (vaikka kanssanisäkäs irvaili, että onpa aika hempeä - en ymmärrä, minähän olen niin herkkä ja hempeä), tykkään mallista ja tykkään laittaa tämän päähän.

Joo, niin huijasinkin.

Ja siitä tykkään ihan erityisesti, että sain jotain valmiiksi asti. Kuvitelkaa, innostuin niin, että päättelinkin tekeleen oitis!

-Liina

P. S. Huomaatte ehk, että täällä on tehty kaikenlaisia ulkoasullisia muutoksia. Ne ovat olleet niin piristävää puuhaa, että tekisi mieli siirtää koko roska Wordpressiin, jossa käsittääkseni voi tehdä itse vaikka mitä, mutta nyt mennään tällä lookilla kunnes löydämme jotain, mistä molemmat pidämme (ja jota ei ole valmiiksi rikottu, jotta joudumme ostamaan korjausduunia. Etsytempuloissa on huonojakin puolia.)

15 comments lanka, pipoja

Share:

Pipoja, pipoja, pipoja, mistä lisää päitä?

Viime aikoina on syntynyt pipoja! Ensin tein Kerällä-kirjan ohjeesta inspiroituneena raitapipon lapselle. Hän tarvitsi pipon, joka yltää reilusti korville asti, ja sellaisen hän sai. Tupsuntekovälineistöllä syntyi helposti tupsukin. Tuossa edellä mainitussa kirjassa on tosi paljon mukavan oloisia perusohjeita. Mua itseäni kuumottelisi tehdä kirjan turbaanipipo, mutta en ole vielä ymmärtänyt miten sen kiepautus toimii. Täytyy protoilla paperilla tai kankaalla. Silmukkamäärän laskin lapsen pään mukaan ja sitä myöten kavennuksetkaan ei ole minkään ohjeen mukaiset vaan kaventelin niin kuin hyvältä näytti.
Lanka: Keltainen/Schachenmayrin Extra Merinoa ja harmaa Mondialin Merino sportia.

Jacques Cousteau-henkisen päälaelle aseteltavan luomuksen sai minun pikkuveljeni. Joululahja valmistui sopivasti tammikuussa, koska mietimme yhdessä pitkään millaista pipoa hän käyttäisi ja minkä värinen sen tulisi olla. Minä ehdottelin värejä ja hän vastaili jotain sellaista, kuin “joku tumma väri olis varmaan paras”, kunnes tarkensi että mustaahan hän oikeastaan tarkoittaa. Tein melkein mustan. Saaja oli tyytyväinen. Ohjeena käytin googlailemalla vastaan tullutta mallia, tosin tein kuumaveriselle veljelle vähän lyhyemmän reunan kuin ohjeessa, jottein pipossa ole niin suurta aluetta kaksinkertaisena kun reunan kääntää. Tätä oli kiva neuloa ja ohje oli hyvä.

Lanka: Schachenmayrin Merino Extrafine.

Sitten viimeisimpänä valmistui Happy Thoughts-pipo minulle itselleni. Kuten jo aiemmin kirjoitin, ohje oli tosi hyvin kirjoitettu ja pipo syntyi parissa päivässä, koska sen tekeminen oli mukavaa ja kiinnostavaa. Yhden rivin neuloin päin honkia, mutta se saattoi liittyä jotenkin giniä ja kutimointia-iltaan. Ensi kerralla teen pelkkää suoraa. Pipo on ihana sekä minun, että vaaleanpunaiseen tykästyneen tyttären mielestä.

Lanka: Harmaa/ taas kerran Schachenmayrin Merino Extrafine ja marjapuuroinen Liinalta saatu Sublime cashmere merino silk dk.

4 comments lahja, lapselle, pipoja

Share:

Asioita, joita pitäisi päätellä

Ahem.

Sukat ns. vatsatautimallistoa (ts. vitutus minimoitu, jos joku oksentaa kutimen päälle)

Palmikkolapaset Sannan Korsi-kämmekkäitä mukaillen

 

Westbourne

Pipo (todiste siitä, että osaan tarvittaessa magic loopin. Sairaalapäivystyksessä ei ollut koko puikkovälineistö mukana.)

Koiran nöyryyttämiseen suunniteltu porohattu. Se kaipaa vielä toista ohuempaa sarvea.

Erästä lastenrunoa mukaillen:

Oikein nurin

Oikein nurin

Paljon kudoin 

TODELLA VÄHÄN päättelin

Mutta mitä seuraavaksi kutimoisin? Ai niin, se kimallepaita.

8 comments koiralle, lapasia, paitoja, pipoja, päättelyä vältellessä, sukkia

Share:

Sisäkelpoinen

Ihan ensiksi uudesta Kerällä-kirjastani tein pipon. Sisäkelpoiseksi nimetty malli oli aika lailla kaikkea sitä, mitä pipoltani kaipaan: yksinkertainen, ohut ja langan oikein valitsemalla myös harmaa.

Kirjan kuvasta ei saanut aivan selvää siitä, miten iso pipo on, joten neuloin siihen varmuuden vuoksi pituutta vähän lisää. Lopputulos oli sellainen, johon mahtuvat omat ja naapurinkin rastat, noin suunnilleen, mutta pidän pipostani silti ihan kauheasti. Niin piti myös mies, joka ei ylisanoja törsää - nyt kuultu "kiva pipo" oli siis harvinaislaatuinen ylistyksen osoitus.

(Tänään valjasti em. miehen muotikuvaushommiin. Hän oli juuri kuvaamassa erästä lipastoa entisöintitarjouksia pyytääkseen ja ilahtui heti: "JOO! Mee tohon lipaston päälle makaamaan!" Kuvissa hihitän enimmäkseen kuin heikkopäinen ajatellessani, kuinka makaan aistillisesti itseäni puolta lyhyemmän lipaston päällä pipossa, rekvisiittapaidassa ja kotihousuissani.)

No mutta. Parhain pipo joka tapauksessa. Nyt vain tarvitsen jostain hieman rohkeutta käyttää tätä myös duunissa sisällä. Onhan hattu sentään sisäkelpoinen. Jotensakin en kuitenkaan aivan tohdi.

7 comments pipoja

Share: