Sukkia, maanisesti

"Tekee mieli neuloa sukkia", sanoin taannoin äidilleni.
Hän näytti kauhistuneelta.
"Ei Tour de Sock -sukkia!" selvensin.

Seuraa kooste viimeaikaisista sukista. Ja blogia tovin mulkoiltuani haluan tarkentaa, että käytän sanaa "viimeaikainen" luultavasti eri merkityksessä kuin sinä, arvon lukija, sitä käytät.

Talvella löysin kaksi kerää jonkun klovin vatsataudin seurausta ja sen sijaan, että olisin tehnyt jotain jostain langasta, jota rakastan, päätinkin käyttää nämä väri-iloittelut arvokkaasti ja hienostuneesti:

Lanka: Sweet Georgia Yarns Tough Love Sock (Hard Candy, Stormchaser), Väinämöinen (valkoinen)
Puikot: 2,5 mm
Näistä ei kauan riemuittu, sillä kävi ilmi, ettei Sweet Georgia oikein tykännyt pesukoneesta.

Yhdelle toverille väänsin sitten tällaiset Cables Down the Back -sukat Jojin ohjeella. Kaikilla oli hauskaa. Paitsi sillä, joka neuloi liukkaasta tummanharmaasta alpakkasukkalangasta palmikkosukkia keskellä pimeintä kaamosaikaa. Ja se joku olin minä.

Lanka: Juniper Moon Farm Herriot Fine (Granite, 65 g)
Puikot: 2,25 mm

Keväämmällä sain sitten toimeksiannon kansainvälistäkin suosiota nauttivalta neulelehdeltä. Testineuloin Lainen kakkosnumeron kauniit Blomst-sukat, jotka ovat olleet jaloille hyvät ja silmille kauniit. Jostain syystä siinä kohdassa vaan deadlinea vastaan neulominen tökki. Olisko johtunut siitä, että deadlineja oli toisellekin kädelle ja yksi jopa jaloille.

Malli: Blomst
Lanka: Lang Yarns Jawoll Superwash Solids (vedenvihreä, väittäisin, mutta en ole varma koska hukkasin vyötteen - 65 g)
Puikot: 2,25 mm

Aika pitkään keskeneräisten korissa olivat täysin suorat ja sileät perussukat Laine Weekendistä ostamastani Kässäkerho Pom Pomin Donegalista. Siinä vaiheessa kun ostin langan, se väitti olevansa sukkalanka. Tiesin jo silloin - koska neulojatoveri valisti - ettei niistä periaatteessa kannata sukkia tehdä, koska lankaa ei ole vahvistettu, mutta joskus sitä vaan haluaa. Näistä tuli ihan super. Kenkiin niitä ei ehkä tosiaan kannata tunkea, mutta kuten kuvasta näkyy, unisukille on ihmisellä tarvetta myös. Kauniille unisukille. (Tuosta langasta pitäisi kyllä saada paita. Tai kuusi.)

Malli: improttu
Lanka: Kässäkerho Pom Pom Donegal 
Puikot: 2,5 mm

Lapsen sukista akuutisti kateellisena tein itsellenikin Be my ---- -sukat, Hedgehog Fibresin sukkalangasta. Tätä lankaa oli hillottu huolella ja hartaudella. Luulin sen itse asiassa olevan eri pohjaa kuin myöhemmin hamstraamani Siilit, mutta säikeilystä päätellen se on kyllä ihan sitä samaa.

Sukkamallista vielä sananen, joka viimeksi unohtui sanoa: nuo palmikot tekevät näistä mitä koukuttavinta neulottavaa. Toimivat siinä mielessä kuin raidat.

Malli: Be my ----
Lanka: Hedgehog Fibres Sock (Teacup)
Puikot: 2,25 mm

Sitten testineulaisin Heli Rajavaaralle (jonka armoitettua käsialaa ylläolevat palmikkoisetkin ovat) myös nämä Simple blocks -sukat. Tässä voi puhua neulaisusta, sillä nämä valmistuivat parilla automatkalla suit sait sukkelaan. (Puoliso ajoi.) Langaksi valkkasin lisää Hedgehogia: ylijäämät Teacupista (sitä on vieläkin), samaan aikaan Teacupin kanssa ostettua tummaa turkoosia ja täplikästä harmaata, jota ostaisin lisää, jos se ei olisi sitä pohjaa. Vahva suositus. Siis mallille.

Malli: Simple blocks
Lanka: Hedgehog Fibres Sock (Teacup, Wish ja jotain minkä kuvittelen olleen Salty Tales)
Puikot: 2,75 mm

Semmosta. Näiden jälkeenkin puikoilla on ainakin kahdet ja kuvaamatta yhdet sukat. Ja sitten on mahdollista, että joku ilmoittautui Sukka-Finlandiaan eikä tiedä, miten kertoa siitä perheelle ja Sennille. Että moikka vaan.

-Liina 

Kesäyön unelma

Viime keväänä ilmoittauduin testineulomaan mm.:

  1. Kahden viinilasillisen jälkeen, ja unohtanut sitten koko homman, ja kolme viikkoa myöhemmin selannut hiki otsalla Instaa miettien, missä olen käynyt keulimassa.
  2. Nähtyäni projektista ensimmäisen 10 pitkän pätkän sosiaalisessa mediassa. Siitä on pakko tulla mahtava!
  3. Vartti sen jälkeen, kun vannoin, etten enää koskaan testineulo mitään.

Nyt käsittelemme kohtaa #2.


Tietenkin joskus, kuten tässä tapauksessa, on kerta kaikkiaan nerokasta ilmoittautua testineulomaan ensimmäisten 10 cm perusteella. Esimerkiksi, jos suunnittelijana on Suvi Simola, ja pääsee testineulomaan Midsummer-huivin.

Käsittelen projektin seuraavassa hampurilaismallin mukaisesti: hehkutan ensin mallia, sitten haukun langan ja lopuksi lopetan lopputuloksesta ilakoimalla.

Malli on just oikein. Siinä on täydellinen määrä yksityiskohtia, ja täydellinen määrä eleetöntä yksinkertaisuutta. Se on juuri oikean mallinen ja mittainen kaulalla ja se syö just sopivasti (eli lähes täsmälleen 2 vyyhtiä) lankaa. En ole ihan varma, voiko olla parempaa huivimallia. Luultavasti ei. 

Langaksi valitsin Hedgehog Fibresin sinkun värissä Bee's Knees. Väristä pidän vieläkin kuin hullu puurosta - sehän on kuin kesäinen auringonvalo päiväunilta herätessä - mutta siililangan sinkkupohja on vähintään yhtä visto kuin sukkalankapohja, eri tavalla vain. Se tuntui neuloessa kovalta ja puuvillaiselta, ja möykkyili ikävästi.


Neuloessa harmittelin useammin kuin kerran, että tein huivin tyhmästä siililangasta, kun malli olisi ansainnut jotain ... ehkä kashmiria ... mutta voi pojat, miten ihana valmis huivi joka tapauksessa on! Viittaan mallin täydellisyyteen. Oli ihan selvää, että Jyväskylän neulefestareille huitaistessani sonnustaudun juuri tähän huiviin, enkä muista, milloin olisi ollut huivia näin mukava käyttää.


Näen itseni neulomassa tätä uudestaan ja uudestaan - harmaana, väriblokeilla, kesälangoista, täydestä villasta. 

Niin, että vähänkö olin taas fiksu kun tuppasin testineulomaan heti kalkkiviivoilla. Auts. Meni olkapää sijoiltaan kun taputin itseäni selkään.

Malli: Midsummer Shawl
Lanka: Hedgehog Fibres Skinny Singles (Bee's Knees 198 g eli käytännössä tasan 2 vyyhtiä)
Puikot: 3,5 mm

-Liina

P. S. Wear your knits -kuvan allekirjoittaneesta voi nähdä, jos menee vilkaisemaan ystäväni Katrinen reportaasia neulefestareilta.





2 X Little Boxy



Pari kuukautta sitten me päätettiin Liinan kanssa neuloa tyttärille Jojin Little Boxyt. Väreiksi valikoitui pinkki persikkaisin ja lilahtavin vivahtein ja pinkki oranssiin taittavana.

Ohje oli odotettavasti selkeä ja malli tosi helppo neuloa. Me neulottiin kumpikin paidat pyörönä, joten helma neuloi itse itsensä, mun tapauksessa busseissa, kokouksissa ja koulutuksissa. Sen kun vaan posotti oikeata kunnes oli aika erottaa etu- ja takaosa. Hartiat muotoiltiin lyhyillä riveillä, mikä on mun mieleen. Sopivan yksinkertaista muttei puuduttavaa. Paitsi jotkut meistä epäluki ohjetta ja pieni mitätön sana "to" kahden mainitun koon välissä muuttui pilkuksi (koska olihan niin edellisessä lauseessakin) ja ensimmäisessä hartiapalikassa piti vähän peruuttaa.* Muita ongelmia ei kumpikaan tainnut kohdata. Tähän väliin Liina vähän narisee siitä, ettei wrap-and-turneja käsitelty kunnolla, eli nostettu tai neulottu yhteen. Käännöskohdat näkyy sen mielestä turhan twist-and-shoutisti paidasta, mistä lähiotos tuonnempana. Minä taasen olin tähänkin tyytyväinen.


Lopputulos on joka tapauksessa todellinen käyttövaate, mitä minä arvostan tosi paljon kun neulon lapselle. Eikä siinä vielä kaikki! Skiditkin diggaa näistä. Vähän ehti jännittää, että saadaanko näistä blogikuvat ilman mustikkakeittoa ja tussitahroja vai niiden kanssa kun uudet paidat piti saada heti käyttöön.


Koska neulominen on kaikkein kivointa kun muutkin neuloo pistimme paitoja aloitellessa pystyyn pikkuruisen KALin. KALiin osallistuneiden - tai osallistuvien, emme laittaneet hommalle päättymispäivää - kuvia voi tsekkailla instagramista hashtagilla #littlelittleboxykal. Siellä on vaikka mitä ihanaa!


Malli: Little Boxy
Lanka: Walk Collection Cozy Merino (Summer Sorbet 174 g)
Koko: 6
Puikot: 3,5 mm
Erityishuomiona lyhyet kerrokset. Ei olisi pitänyt kuunnella ohjetta.
Malli: Little Boxy (jos mietitte, että kuka täällä toistaa itseään, niin se on Liina)
Koko: 6
Lanka: Malabrigo Sock (Light of Love, 154 g)
Puikot: 3 ja 3,5 mm

- Senni (Liinan välihuuteluilla)

* Onneksi MINÄ kuitenkin osaan lukea, kuten aiemmin todistin. T. Liina


Snadi neulemiitti | 10.6. Kalasatama

Olen toverini Katrinen kanssa järkkäilleet pienoista neulemiittiä Knit in Public -päiväksi Kalasatamaan - ja kun sanon "me", tarkoitan, että Katrine on hoitanut jotakuinkin kaiken ja minä pyrin kahmimaan ansiotonta kunniaa.

Joka tapauksessa, jos olet liikenteessä Helsingissä ja vailla tekemistä ... tai muutoin vain tiedät heti, että neulemiittihän on parasta, mitä on keksitty sitten valmiiksi leikatun leivän, tule mukaan!

Paikalla Lanitiumin lankoja JA Katrinen neulemalleja, jos siis tilaisuus kuulla kuinka kerron "hauskoja vitsejä" pysähtymättä muutoin kuin sipsikulhon ääressä ei muka ole tarpeeksi hyvä täky. Ai niin, ja kurssikin siellä on, jos brioss... kaksivärinen patentti ei ole vielä hanskassa.




---

Virallinen kutsu:


Stadin Snadi neulemiitti kaikille kutimoijille stadilaisuuteen katsomatta. World Wide Knit in Public Day 10.6. on oiva päivä kokoontua neulomaan porukalla. Tervetuloa mukaan Kalasataman Capellan kansalaistilassa järjestettävään neuletapaamiseen!

Tapahtumassa mukana:

Lanitium ex Machina Pop Up - tule hakemaan ihanimmat langat kesän neuleisiin!

Katrine Birkenwasser trunk show - pääset tutkimaan Katrinen suunnittelemia neuleita lähietäisyydeltä

Patenttineuleen perusteet -kurssi klo 15-17
Oletko lykännyt briossiin tarttumista? Nyt on tarjolla mahdollisuus saada sysäys briossineulojan uralle kivassa seurassa. Katrine Birkenwasserin vetämässä työpajassa opit patenttineuleen perusteet yksivärisenä ja kaksivärisenä lisäyksiä ja kavennuksia unohtamatta. Kurssin hinta 20 euroa, ilmoittaudu osoitteeseen birkenwasseranhohe@gmail.com

Tapahtumapaikka: Capellan kansalaistila, Capellan puistotie 5, 00540 Helsinki
Tila sijaitsee n. 10 minuutin kävelymatkan päässä Kalasataman metroasemalta, parin korttelin päässä Mustikkamaalle vievästä Isoisänsillasta. Tila on esteetön.

---

Facebookissa voi myös kliksutella itsensä mukaan tapahtumaan.

Tervetuloa!

-Liina

Be my ----

Testasin joutessani sukat.



Tällä tarkoitan sitä, että tuossa talven taittuessa kevääksi - tai kun kaikki kuvittelimme, että talvi on taittumassa kevääksi vain huomataksemme olleemme väärässä - rohmusin testineuleita joka kädelle ja yhtä neuloin vielä hampaillani. Siitä haluan sanoa sen verran, että jos hammasväleihin pitää valita täytettä villan ja popcorninkuorten välillä, ota popparit.

Asiaan.

Testasin nämä Heli Rajavaaran suloistakin suloisemmat Be my ---- -sukat. Valkkasin langankin niin, että saisin ihastella jaloissani kauneimpia tuotoksia, jotka vaatekaappiani ovat kuunaan koristaneet.

Testin tulos on se, jonka jo ennalta tiesin: ihmiset eivät lue.

He saattava vilkaista tekstiä ja usein jopa kuvitella lukeneensa, mitä siinä sanottiin, mutta he eivät lue.


Esimerkiksi minä en lukenut sitä kohtaa, jossa ihan selvästi kerrottiin, minkä kokoinen sukka tulee hänelle, joka valitsee koon S.

Niinpä tytär sai mitä kauneimmat sukat ihanasta Lystig Yarnin -sukkiksesta.

Toisilla käy mäihä. Mutta äkkiäkös mä tämmöset itellenikin teen, sillä ohje oli sekä helppo että koukuttava JA mulla on vielä paljon kaunista sukkalankaa kaapissa.

Malli: Be My ----
Lanka: Lystig Yarn sukkis (Autumn Nude, 42 g)
Puikot: 2 mm

Suosittelen. Nää on ihanat, myös lapsen mielestä. Aikuisille M-koosta ylöspäin.

-Liina


Briochangle

Ystäväni Katrine on melko velho brio... kaksivärisen patentin kanssa.


Minä puolestani olin - joskus syksyllä - katsellut muiden tekemiä brios... kaksiväristä patenttia käyttäviä luomuksia sillä silmällä, että taipuisikohan sitä tuohon itsekin.

Sitten Katrine julkaisi Briochangle-huivin ohjeen. Päätin välittömästi olla taipuisa.

Lopulta taivuin neulomaan huivin melkein kahteen kertaan. Ensimmäisen kanssa oli ongelmia, jotka eivät liittyneet ohjeeseen vaan neulojaan.


Löysin itsestäni nimittäin yhden jännän tyyppivian: unohdin tehdä levennyksiä loppupäässä. En aivan joka kerta, mutta niin usein, että Laura Ruohosen loru Oikein nurin ("oikein nurin, oikein nurin, vähän kudoin, paljon purin") soitti päässäni pilkallista polkkaa.

Ja jos nyt joku on inhaa, niin brio... kaksivärisen patentin purkaminen.

Lopulta vaihdoin väritkin. Olin ihan kypsä aluksi valkkaamaani värikomboon, jossa The Uncommon Threadin nude Tea Unsmoked kohtasi Cascade Heritagen Silkin valkoisen ja vaihdoin TUTin kätköistäni löytyneeseen silkkimohairiin.


Koklasin silkkimohairia kaksiväripatentin toisena kappaleena muuten yhdessä toisessakin huivissa, mutta siitä lisää myöhemmin. Kokemus on, että neuloessa tuotosta katselee hieman epäilevästi: näinköhän tuosta tulee muuta kuin paikallisille harakoille naurunaihetta. Liotuksen jälkeen tilanne paranee merkittävästi. 

(Toim. huom.: En oikeasti tiedä, saisiko mohairia liottaa, mutta minä olen liottanut silti ja aivan kelpoa on tullut.)

Jos nyt ken innostuu kokeilemaan mohairia, huomautan seuraavaa: itse vaihtaisin tällä ymmärryksellä kontrastivärin ja päävärin toisin päin, koska kun mohairilla tekee nuo reunuslisäykset, niistä tulee helposti reiän näköinen elementti, joka ei ihan onnistu näyttämään osalta designia. Itselläni mohair oli kontrastivärinä, eli CC-värinä.

Malli: Briochangle shawl
Lanka: Cascade Yarns Heritage Silk (valkoinen, 400 g), Rowan Kidsilk Night (vaalea harmaa, oisko ollut 50 g)
Puikot: 4 mm

Lopputulema on, että olen tosi iloinen ja onnellinen Briochanglestani: siitä tuli iso, mutta keveä. Ohje oli selkeä, ja siinä kerrottiin myös, miten huivista voisi tehdä vielä vähän isomman, jos lankaa piisaisi. 


-Liina

Little Little Boxy KAL


Ostin keväällä 2015 pari vyyhtiä ihanan eläväisen karamellista pinkkiä lankaa. Ajattelin tehdä niistä lapselle jonkin paidan tai neuletakin, mutta näin 2 vuotta myöhemmin langat odottelivat yhä valmiiksi kerittyinä palloina. Sitten bongasin instagramista Jojin Little Boxyn ja se näytti kyllä heti aivan oikealta. Monesti lasten neulemallit on kuorrutettu vähän sillä ja tällä mutta ainakin minä kaipaisin niihin mieluummin samanlaista simppleliä kuin aikuisten neuleisiin.

Liina oli myös tahollaan ihastunut lasten versioon Boxystä (Liinalla on itsellään aikuisversio) ja näin syntyi pieni KAL - littlelittleboxykal. Minä neulon omani Malabrigo Sockista, joka on aina vaan yksi mun lempparilangoista. Väri on herkullinen light of love. Liinan Little Boxy syntyy saman henkisistä, mutta vähän ärtsymmistä, oranssilla terästetyistä pinkeistä Walkcollectionin Cosy Merino vyyhdeistä värissä summer sorbet.


Tällä hetkellä meitä on kimppaneulomassa kaksi, mutta me halutaan teidät kaikki mukaan! Tämä on rento KAL. Meillä ei ole tiukkaa aikataulua, mutta meillä on hashtag #littlelittleboxykal ja olisi kiva nähdä mukaan lähtijöiden kuvia instagramissa.

Kuka on mukana?

-Senni

Mae

Tekaisin tuossa ohimennen Andrea Mowryn suunnitteleman Mae-tunikan, koska se puhutteli mua voimallisesti.


"Liina", se sanoi, "tarvitset paksun, villaisen, mutta lyhythihaisen tunikan, jolle et keksi mitään käyttötapaa, ja johon sinulla ei ole lankaa."

Minä kuuntelin.

Tilasin Pohjan akkaa Titityystä ja pistin puikoille.

Oli valaisevaa neuloa näin paksua lankaa. Työ valmistui käden käänteessä, tai ehkä viidessä, mutta kuitenkin ihan kauheaa vauhtia. Aloin ymmärtää paksusta langasta neulomisen viehätystä. Sitä paitsi Pohjan akka on aika ihanaa neulottavaa.


Vaan entä lopputulos?

No, se on vähän sinne päin, jos aivan rehellinen olen. En välitä vatsanseudun tiikeriraidoituksesta, joka on neulettarien rangaistus heille, jotka eivät raidoita kahdelta kerältä, enkä välitä siitäkään, että tunika on liian lyhyt.

Malli: Mae
Lanka: Pohjan akka (360 g, väri Muste)
Puikot: 7 mm, 6 mm

Lyhyydestäkin saan syyttää vain itseäni, mutta vähän vinosti vilkaisen myös ohjetta, joka kehottaa kahden koon väliin jääviä valkkaamaan sen pienemmän (ettei kaula-aukko olisi aivan niin antava), mutta ei sitten kuitenkaan muistuta, että pituus kandee ehkä katsoa siitä omasta koosta. Tai jos muistuttaa, ei muistuta niin, että minä olisin sen huomannut. Eli punaisella, vilkkuvalla tekstillä keskellä jokaista sivua.

Mutta toisaalta se on niin kiva! Ajattelin tietysti oitis tehdä toisen. Ehkä vähän ohuemmasta langasta kyllä, koska jos rupeaa virittämään, voi saman tien virittää kunnolla.

Ja kerran olen jo löytänyt tälle käyttöäkin. Ei vähä mitään.

-Liina 

Lighthouse

Mikään ei tunnu just nyt oikein valmistuvan, mutta se johtuu varmaan siitä, että kesken on ainakin kymmenen erilaista projektia.

Saatan liioitella, mutta en paljoa.


Vaan - erästä viisasta kanssabloggaajaa lainatakseni - vaikka tuotanto ehtyisi kokonaan, illuusiota neulomisesta voisi pitää yllä kuukausitolkulla. Kun kaikki aiemmin neulottu ei ole ehtinyt blogiin ollenkaan.

Kuten nyt vaikka tämä Janina Kallion Lighthouse-huivi, jonka testineuloin syksyllä. Se on aikas ihana! Simppeli, mutta silti siinä on jotain.


En oikein osaa selittää, miksi en saanut kirjoitettua siitä aiemmin. Tai no, ehkä osaan. Katsokaas kun:

  1. Sain jonkun aivopierun testineulomuksen aikana. Lanka loppui kesken, ja otin siitä vähän turhia paineita - kehitin ne ihan itse, sillä testineulontahommien yksi tavoite on ymmärtää langanmenekkiä erilaisilla neulojilla. Oli vaikea kirjoittaa, koska koin epäonnistuneeni. Jälkikäteen on tietysti ollut vähän vaikea ymmärtää, miten kaheli olin, mutta syksy taisi olla jotenkin vähän hankala muutenkin.
  2. Tämä on ihan maanisen, valtavan, iso. Pinta-alaltaan. Se on ihanaa! Huivin pitää olla iso. Mutta en saanut sitä asettumaan minkäänlaiseen valokuvaan asiallisesti. Kaulalle kyllä, mutta en valokuvaan.


Kaulalla tätä on kyllä pidettykin. Pidän yhä tosi paljon huiviin valkkaamastani langasta, jonka pöllin ystäväni Miian stashista. Tarkallen ottaen maksoin siitä sittemmin kyllä, ja jopa jätin Miialle yhden vyyhdin - vain palatakseni rikospaikalle kuukautta myöhemmin. Hedgehogin potluck-värejä kun on maailmassa rajallinen määrä, eikä se yksi vyyhti ihan riittänyt. (Jos tämän aiot neuloa, huoli pois: ohjetta on sittemmin päivitetty.)


Kontrastivärinä on DyeForWoolin tummansininen silkkivilla, joka oranssien pisteiden kanssa toimii minusta ihan kivasti. Ja on joissakin valaistusolosuhteissa jopa tunnistettavissa tummansiniseksi mustan sijaan.

Malli: Lighthouse
Lanka: Hedgehog Fibres Sock (potluck, 120g), Dye ForWool Fingering Merino/Silk (Nocturnal Meeting with a Black Mage, 57 g)
Puikot: 4 mm 

En ole ihan varma, tuleeko tämä huivi ikinä peittoamaan Janinan klassikkomalleja esim. Ravelryn projektimääriltään, mutta yksi omista suosikeistani se kyllä on.

-Liina

Turbaani päälle ja yhdelle sarvelle

Terveisiä hiljaiselosta! Olen täällä taas. 


Esittelen teille yhden kaapissa pötkötelleen projektin, nimittäin turbaanin, jonka neuloin kai viime talvena. Olin pitkään ihastellut Kerällä-kirjan ohjetta helppoon kietaisuturbaaniin ja kun Snurressa sitten oli houkuttelevalla alennuksella myynnissä Debbie Blissin alpakka-merinolanka Palomaa (jolle ohje on suunniteltu) päätin toteuttaa yhden illan juttuna tämän kätevän pipon korvikkeen.

Neulepötkylä, josta turbaani kiepautetaan syntyi nopeasti paksusta langasta ja suurilla puikoilla. Ja sitten kieputtelemaan. Merkkasin kohdan, johon pää pitäisi ommella kiinni ja ryhdyin puuhaan. Tällainen poltettuun oranssiin taittava voimakas punainen on yksi mun ikisuosikkiväreistä silloin kun räikeitä värejä käytän, ja sieluni silmin näin itseni eleganttina turbaani päässä talven lempeissä lumisateissa. Kun pötkylän toinen pää on ommeltu etusaumaksi loppupää ommellaan molemmista reunoistaan kiinni johonkin päälaen seudulle niin, että turbaanista tulee umpinainen.

Jotenkin en vaan saanut mitenkään tuota päälaen tai takaosan saumaa istuvaksi. Ompelin sen uudelleen monta kertaa, tiukemmin ja löysemmin. Kokeilin ottaa saumaa ommellen sisään sen verran, ettei päälaelle jäisi valtavaa tötteröä - siitä oli vähän apua. Muotoilin turbaanin kosteana ilmapallon päälle. Harkitsin jopa vanhoja kunnon saumuritemppuja, mutta lopputulos ei olisi rehellisyyden nimissä näyttänyt hyvältä.

Jotkut siis näyttää turbaanissaan coolilta ja jotkut tältä kuin minä alla olevassa kuvassa (yläkuvan istuvuus saadaan aikaan kuvakulmalla ja liiskaamalla ylimääräinen tötterö tasaisin väliajoin). Mitään en myönnä tehneeni väärin, sen verran monta kertaa ompelin pötkylän kokoon. Mutta onpahan kasvunvaraa sarvelle.



Senni

Keveitä askelia

Loppusyksystä näin unia, jossa valitsin lankaa erääseen villatakkiin.

Sellaista elämäni joskus on.


Villatakki ei ollut unta: se oli Suvi Simolan uusi malli, jonka halusin testineuloa aivan kuollakseni. Ihmekös kai siis, että lankavalinnat mietityttivät päivin öin. Itseni ja lähipiirini kannalta oli siis ehkä onnekasta, että pääsin testineulontaposseen ja sain pistää takin heti puikoille.

(Haluan tarkentaa, että pääsyni testineulojien joukkoon ei johtunut siitä, että olisin mennyt vinkumaan Suville, että mielenterveys on koetuksella, jos mua ei huolita. En mene takuuseen, etteikö joku obsessointiani kuunnellut kaverini olisi vinkunut.)

Travel Light -villatakki on tämmönen vähän epäistuva, tavalla, joka tekee minut onnelliseksi. En ole tyköistuvien vaatteiden perään, ja tämä on just oikeanlainen, jotenkin moderni, vähän huoleton, sopii meille, jotka toivomme keveyttä kevääseen.


Takissa neulottiin ensin selkäkaistale, jonka reunasta sitten poimiskeltiin silmukoita. Vanha nemesikseni, silmukoiden poiminta!

Vaan älä pelkää, jos sinulla on sama nemesis. Tästä oli maailman helpointa poimia silmukoita; mahdollisesti sen vuoksi, että raidallisesta reunasta erotti helposti kerrokset. Tulin jopa ajatelleeksi, että raita olisi paras tapa opetella neuleenlukutaitoa näiltä osin.

Selän keskelle jäi sauma, josta sain innolla eteenpäin puhistessani aikaan vähän ruman. Toverini M ehdotti, että virkkaisin siihen keskelle silmukkarivin ("no niitä jotain silmukoita, EI ketjusilmukoita, mutta niitä toisia perussilmukoita") ja se osoittautuikin paitsi hyväksi ideaksi myös käyttökelpoiseksi taidoksi.

Malli: Travel Light
Lanka: Martin's Lab Comfy Merino (Snow Illusion 203 g), Hedgehog Fibres Sock (Concrete, 135 g)
Puikot: 3,5 mm

Se prosessista. Sitten vähän vaatteesta. Se jotenkin lohduttaa siinä alakulossa, joka näinä talven kuukausina tuntuu olevan jokavuotinen kaverini. Vähän menin jopa liikuttumaan mallin nimestä, kun tuntui siltä, että suunnittelija on ajatellut kauniita asioita neulojille. Travel Light on kevyt päällä, mutta lämmittää, enkä halua muuta käyttääkään enää (paitsi sitä puuterinsävyistä samanlaista, josta haaveksin.)

Ja sitten eräänä aamuna, tämä villatakki ylläni, tein töitä kahvilasta käsin, kun Instagramista tuttu Riikka tuli moikkaamaan - hän oli tunnistanut takkini. Oli mitä ihaninta törmätä sillä tavalla neulojatoveriin. Puhisin koko päivän semmoista onnellisen kohtaamisen iloa. Villatakki, joka saa tämmöistä aikaan, on kyllä mahtava villatakki.

- Liina

Karitsanvillaa

Tein lapaset.

Niissä ei mallin puolesta ole mitään kovin ihmeellistä - ellei lasketa todistusaineistoa mieheni väitteelle, jonka mukaan tuppaan tekemään liian pitkiä lapasia - mutta pääosan halusinkin antaa langalle.

(On liian pitkissä lapasissa etunsakin. Voin kerrankin teeskennellä, että sormeni ovat pitkät ja kapeat.)

Asiaan. Lanka on siis Lankakauppa Kerän Vänö ull, ehtaa karitsanvillaa. Olen tehnyt elossani jonkinlaisen täyskäännöksen villan suhteen, ja siinä, missä ennen rakastin pellavaa, kuljen nykyisin lampaan tuoksun perässä kuin mikäkin lammaskoira.

Joten karitsan villaa. Suomenlampaan karitsan villaa.


Ihmeellinen lanka. Käsissä se tuntuu pehmoistakin pehmoisemmalta - sopii talven rouhentamalle iholleni paremmin kuin merino - ja pesemättömän langan lanoliini (kuvittelen, että kyseessä on lanoliini) tuntui hoitavan käsiäni. Mikä tulikin tarpeeseen, kun en muuten oikein muista hakeutua käsirasvan äärelle.

Malli: oma
Lanka: Vänö Ull
Puikot: 2,5 mm
Neuloin lapaset pienillä puikoilla, sillä halusin tiiviin pinnan - ja sellaisen sainkin. Pitkän teräosan lisäksi tein varrestakin aika pitkän, sillä halusin näistä sellaiset lapaset, jotka ovat ihan oikeasti lämpimät.

Ja lämpimät ovat, mutta silti kevyet. En viitsisi näitä kädestä ollenkaan ottaa, kerran kokeilin konttorillakin, josko kuitenkin näppiksen käyttö onnistuisi myös lapaset kädessä. (Ei se vieläkään onnistu.)

Näiden lapasten valmistumisen jälkeen parasta on se, että tätä ihanaa villaa on toinenkin vyyhti odottamassa. Se on kaunis, kaunis harmaa ja siitäkin tulee lapaset.

-Liina