Be my ----

Testasin joutessani sukat.



Tällä tarkoitan sitä, että tuossa talven taittuessa kevääksi - tai kun kaikki kuvittelimme, että talvi on taittumassa kevääksi vain huomataksemme olleemme väärässä - rohmusin testineuleita joka kädelle ja yhtä neuloin vielä hampaillani. Siitä haluan sanoa sen verran, että jos hammasväleihin pitää valita täytettä villan ja popcorninkuorten välillä, ota popparit.

Asiaan.

Testasin nämä Heli Rajavaaran suloistakin suloisemmat Be my ---- -sukat. Valkkasin langankin niin, että saisin ihastella jaloissani kauneimpia tuotoksia, jotka vaatekaappiani ovat kuunaan koristaneet.

Testin tulos on se, jonka jo ennalta tiesin: ihmiset eivät lue.

He saattava vilkaista tekstiä ja usein jopa kuvitella lukeneensa, mitä siinä sanottiin, mutta he eivät lue.


Esimerkiksi minä en lukenut sitä kohtaa, jossa ihan selvästi kerrottiin, minkä kokoinen sukka tulee hänelle, joka valitsee koon S.

Niinpä tytär sai mitä kauneimmat sukat ihanasta Lystig Yarnin -sukkiksesta.

Toisilla käy mäihä. Mutta äkkiäkös mä tämmöset itellenikin teen, sillä ohje oli sekä helppo että koukuttava JA mulla on vielä paljon kaunista sukkalankaa kaapissa.

Malli: Be My ----
Lanka: Lystig Yarn sukkis (Autumn Nude, 42 g)
Puikot: 2 mm

Suosittelen. Nää on ihanat, myös lapsen mielestä. Aikuisille M-koosta ylöspäin.

-Liina


Briochangle

Ystäväni Katrine on melko velho brio... kaksivärisen patentin kanssa.


Minä puolestani olin - joskus syksyllä - katsellut muiden tekemiä brios... kaksiväristä patenttia käyttäviä luomuksia sillä silmällä, että taipuisikohan sitä tuohon itsekin.

Sitten Katrine julkaisi Briochangle-huivin ohjeen. Päätin välittömästi olla taipuisa.

Lopulta taivuin neulomaan huivin melkein kahteen kertaan. Ensimmäisen kanssa oli ongelmia, jotka eivät liittyneet ohjeeseen vaan neulojaan.


Löysin itsestäni nimittäin yhden jännän tyyppivian: unohdin tehdä levennyksiä loppupäässä. En aivan joka kerta, mutta niin usein, että Laura Ruohosen loru Oikein nurin ("oikein nurin, oikein nurin, vähän kudoin, paljon purin") soitti päässäni pilkallista polkkaa.

Ja jos nyt joku on inhaa, niin brio... kaksivärisen patentin purkaminen.

Lopulta vaihdoin väritkin. Olin ihan kypsä aluksi valkkaamaani värikomboon, jossa The Uncommon Threadin nude Tea Unsmoked kohtasi Cascade Heritagen Silkin valkoisen ja vaihdoin TUTin kätköistäni löytyneeseen silkkimohairiin.


Koklasin silkkimohairia kaksiväripatentin toisena kappaleena muuten yhdessä toisessakin huivissa, mutta siitä lisää myöhemmin. Kokemus on, että neuloessa tuotosta katselee hieman epäilevästi: näinköhän tuosta tulee muuta kuin paikallisille harakoille naurunaihetta. Liotuksen jälkeen tilanne paranee merkittävästi. 

(Toim. huom.: En oikeasti tiedä, saisiko mohairia liottaa, mutta minä olen liottanut silti ja aivan kelpoa on tullut.)

Jos nyt ken innostuu kokeilemaan mohairia, huomautan seuraavaa: itse vaihtaisin tällä ymmärryksellä kontrastivärin ja päävärin toisin päin, koska kun mohairilla tekee nuo reunuslisäykset, niistä tulee helposti reiän näköinen elementti, joka ei ihan onnistu näyttämään osalta designia. Itselläni mohair oli kontrastivärinä, eli CC-värinä.

Malli: Briochangle shawl
Lanka: Cascade Yarns Heritage Silk (valkoinen, 400 g), Rowan Kidsilk Night (vaalea harmaa, oisko ollut 50 g)
Puikot: 4 mm

Lopputulema on, että olen tosi iloinen ja onnellinen Briochanglestani: siitä tuli iso, mutta keveä. Ohje oli selkeä, ja siinä kerrottiin myös, miten huivista voisi tehdä vielä vähän isomman, jos lankaa piisaisi. 


-Liina

Little Little Boxy KAL


Ostin keväällä 2015 pari vyyhtiä ihanan eläväisen karamellista pinkkiä lankaa. Ajattelin tehdä niistä lapselle jonkin paidan tai neuletakin, mutta näin 2 vuotta myöhemmin langat odottelivat yhä valmiiksi kerittyinä palloina. Sitten bongasin instagramista Jojin Little Boxyn ja se näytti kyllä heti aivan oikealta. Monesti lasten neulemallit on kuorrutettu vähän sillä ja tällä mutta ainakin minä kaipaisin niihin mieluummin samanlaista simppleliä kuin aikuisten neuleisiin.

Liina oli myös tahollaan ihastunut lasten versioon Boxystä (Liinalla on itsellään aikuisversio) ja näin syntyi pieni KAL - littlelittleboxykal. Minä neulon omani Malabrigo Sockista, joka on aina vaan yksi mun lempparilangoista. Väri on herkullinen light of love. Liinan Little Boxy syntyy saman henkisistä, mutta vähän ärtsymmistä, oranssilla terästetyistä pinkeistä Walkcollectionin Cosy Merino vyyhdeistä värissä summer sorbet.


Tällä hetkellä meitä on kimppaneulomassa kaksi, mutta me halutaan teidät kaikki mukaan! Tämä on rento KAL. Meillä ei ole tiukkaa aikataulua, mutta meillä on hashtag #littlelittleboxykal ja olisi kiva nähdä mukaan lähtijöiden kuvia instagramissa.

Kuka on mukana?

-Senni

Mae

Tekaisin tuossa ohimennen Andrea Mowryn suunnitteleman Mae-tunikan, koska se puhutteli mua voimallisesti.


"Liina", se sanoi, "tarvitset paksun, villaisen, mutta lyhythihaisen tunikan, jolle et keksi mitään käyttötapaa, ja johon sinulla ei ole lankaa."

Minä kuuntelin.

Tilasin Pohjan akkaa Titityystä ja pistin puikoille.

Oli valaisevaa neuloa näin paksua lankaa. Työ valmistui käden käänteessä, tai ehkä viidessä, mutta kuitenkin ihan kauheaa vauhtia. Aloin ymmärtää paksusta langasta neulomisen viehätystä. Sitä paitsi Pohjan akka on aika ihanaa neulottavaa.


Vaan entä lopputulos?

No, se on vähän sinne päin, jos aivan rehellinen olen. En välitä vatsanseudun tiikeriraidoituksesta, joka on neulettarien rangaistus heille, jotka eivät raidoita kahdelta kerältä, enkä välitä siitäkään, että tunika on liian lyhyt.

Malli: Mae
Lanka: Pohjan akka (360 g, väri Muste)
Puikot: 7 mm, 6 mm

Lyhyydestäkin saan syyttää vain itseäni, mutta vähän vinosti vilkaisen myös ohjetta, joka kehottaa kahden koon väliin jääviä valkkaamaan sen pienemmän (ettei kaula-aukko olisi aivan niin antava), mutta ei sitten kuitenkaan muistuta, että pituus kandee ehkä katsoa siitä omasta koosta. Tai jos muistuttaa, ei muistuta niin, että minä olisin sen huomannut. Eli punaisella, vilkkuvalla tekstillä keskellä jokaista sivua.

Mutta toisaalta se on niin kiva! Ajattelin tietysti oitis tehdä toisen. Ehkä vähän ohuemmasta langasta kyllä, koska jos rupeaa virittämään, voi saman tien virittää kunnolla.

Ja kerran olen jo löytänyt tälle käyttöäkin. Ei vähä mitään.

-Liina 

Lighthouse

Mikään ei tunnu just nyt oikein valmistuvan, mutta se johtuu varmaan siitä, että kesken on ainakin kymmenen erilaista projektia.

Saatan liioitella, mutta en paljoa.


Vaan - erästä viisasta kanssabloggaajaa lainatakseni - vaikka tuotanto ehtyisi kokonaan, illuusiota neulomisesta voisi pitää yllä kuukausitolkulla. Kun kaikki aiemmin neulottu ei ole ehtinyt blogiin ollenkaan.

Kuten nyt vaikka tämä Janina Kallion Lighthouse-huivi, jonka testineuloin syksyllä. Se on aikas ihana! Simppeli, mutta silti siinä on jotain.


En oikein osaa selittää, miksi en saanut kirjoitettua siitä aiemmin. Tai no, ehkä osaan. Katsokaas kun:

  1. Sain jonkun aivopierun testineulomuksen aikana. Lanka loppui kesken, ja otin siitä vähän turhia paineita - kehitin ne ihan itse, sillä testineulontahommien yksi tavoite on ymmärtää langanmenekkiä erilaisilla neulojilla. Oli vaikea kirjoittaa, koska koin epäonnistuneeni. Jälkikäteen on tietysti ollut vähän vaikea ymmärtää, miten kaheli olin, mutta syksy taisi olla jotenkin vähän hankala muutenkin.
  2. Tämä on ihan maanisen, valtavan, iso. Pinta-alaltaan. Se on ihanaa! Huivin pitää olla iso. Mutta en saanut sitä asettumaan minkäänlaiseen valokuvaan asiallisesti. Kaulalle kyllä, mutta en valokuvaan.


Kaulalla tätä on kyllä pidettykin. Pidän yhä tosi paljon huiviin valkkaamastani langasta, jonka pöllin ystäväni Miian stashista. Tarkallen ottaen maksoin siitä sittemmin kyllä, ja jopa jätin Miialle yhden vyyhdin - vain palatakseni rikospaikalle kuukautta myöhemmin. Hedgehogin potluck-värejä kun on maailmassa rajallinen määrä, eikä se yksi vyyhti ihan riittänyt. (Jos tämän aiot neuloa, huoli pois: ohjetta on sittemmin päivitetty.)


Kontrastivärinä on DyeForWoolin tummansininen silkkivilla, joka oranssien pisteiden kanssa toimii minusta ihan kivasti. Ja on joissakin valaistusolosuhteissa jopa tunnistettavissa tummansiniseksi mustan sijaan.

Malli: Lighthouse
Lanka: Hedgehog Fibres Sock (potluck, 120g), Dye ForWool Fingering Merino/Silk (Nocturnal Meeting with a Black Mage, 57 g)
Puikot: 4 mm 

En ole ihan varma, tuleeko tämä huivi ikinä peittoamaan Janinan klassikkomalleja esim. Ravelryn projektimääriltään, mutta yksi omista suosikeistani se kyllä on.

-Liina

Turbaani päälle ja yhdelle sarvelle

Terveisiä hiljaiselosta! Olen täällä taas. 


Esittelen teille yhden kaapissa pötkötelleen projektin, nimittäin turbaanin, jonka neuloin kai viime talvena. Olin pitkään ihastellut Kerällä-kirjan ohjetta helppoon kietaisuturbaaniin ja kun Snurressa sitten oli houkuttelevalla alennuksella myynnissä Debbie Blissin alpakka-merinolanka Palomaa (jolle ohje on suunniteltu) päätin toteuttaa yhden illan juttuna tämän kätevän pipon korvikkeen.

Neulepötkylä, josta turbaani kiepautetaan syntyi nopeasti paksusta langasta ja suurilla puikoilla. Ja sitten kieputtelemaan. Merkkasin kohdan, johon pää pitäisi ommella kiinni ja ryhdyin puuhaan. Tällainen poltettuun oranssiin taittava voimakas punainen on yksi mun ikisuosikkiväreistä silloin kun räikeitä värejä käytän, ja sieluni silmin näin itseni eleganttina turbaani päässä talven lempeissä lumisateissa. Kun pötkylän toinen pää on ommeltu etusaumaksi loppupää ommellaan molemmista reunoistaan kiinni johonkin päälaen seudulle niin, että turbaanista tulee umpinainen.

Jotenkin en vaan saanut mitenkään tuota päälaen tai takaosan saumaa istuvaksi. Ompelin sen uudelleen monta kertaa, tiukemmin ja löysemmin. Kokeilin ottaa saumaa ommellen sisään sen verran, ettei päälaelle jäisi valtavaa tötteröä - siitä oli vähän apua. Muotoilin turbaanin kosteana ilmapallon päälle. Harkitsin jopa vanhoja kunnon saumuritemppuja, mutta lopputulos ei olisi rehellisyyden nimissä näyttänyt hyvältä.

Jotkut siis näyttää turbaanissaan coolilta ja jotkut tältä kuin minä alla olevassa kuvassa (yläkuvan istuvuus saadaan aikaan kuvakulmalla ja liiskaamalla ylimääräinen tötterö tasaisin väliajoin). Mitään en myönnä tehneeni väärin, sen verran monta kertaa ompelin pötkylän kokoon. Mutta onpahan kasvunvaraa sarvelle.



Senni

Keveitä askelia

Loppusyksystä näin unia, jossa valitsin lankaa erääseen villatakkiin.

Sellaista elämäni joskus on.


Villatakki ei ollut unta: se oli Suvi Simolan uusi malli, jonka halusin testineuloa aivan kuollakseni. Ihmekös kai siis, että lankavalinnat mietityttivät päivin öin. Itseni ja lähipiirini kannalta oli siis ehkä onnekasta, että pääsin testineulontaposseen ja sain pistää takin heti puikoille.

(Haluan tarkentaa, että pääsyni testineulojien joukkoon ei johtunut siitä, että olisin mennyt vinkumaan Suville, että mielenterveys on koetuksella, jos mua ei huolita. En mene takuuseen, etteikö joku obsessointiani kuunnellut kaverini olisi vinkunut.)

Travel Light -villatakki on tämmönen vähän epäistuva, tavalla, joka tekee minut onnelliseksi. En ole tyköistuvien vaatteiden perään, ja tämä on just oikeanlainen, jotenkin moderni, vähän huoleton, sopii meille, jotka toivomme keveyttä kevääseen.


Takissa neulottiin ensin selkäkaistale, jonka reunasta sitten poimiskeltiin silmukoita. Vanha nemesikseni, silmukoiden poiminta!

Vaan älä pelkää, jos sinulla on sama nemesis. Tästä oli maailman helpointa poimia silmukoita; mahdollisesti sen vuoksi, että raidallisesta reunasta erotti helposti kerrokset. Tulin jopa ajatelleeksi, että raita olisi paras tapa opetella neuleenlukutaitoa näiltä osin.

Selän keskelle jäi sauma, josta sain innolla eteenpäin puhistessani aikaan vähän ruman. Toverini M ehdotti, että virkkaisin siihen keskelle silmukkarivin ("no niitä jotain silmukoita, EI ketjusilmukoita, mutta niitä toisia perussilmukoita") ja se osoittautuikin paitsi hyväksi ideaksi myös käyttökelpoiseksi taidoksi.

Malli: Travel Light
Lanka: Martin's Lab Comfy Merino (Snow Illusion 203 g), Hedgehog Fibres Sock (Concrete, 135 g)
Puikot: 3,5 mm

Se prosessista. Sitten vähän vaatteesta. Se jotenkin lohduttaa siinä alakulossa, joka näinä talven kuukausina tuntuu olevan jokavuotinen kaverini. Vähän menin jopa liikuttumaan mallin nimestä, kun tuntui siltä, että suunnittelija on ajatellut kauniita asioita neulojille. Travel Light on kevyt päällä, mutta lämmittää, enkä halua muuta käyttääkään enää (paitsi sitä puuterinsävyistä samanlaista, josta haaveksin.)

Ja sitten eräänä aamuna, tämä villatakki ylläni, tein töitä kahvilasta käsin, kun Instagramista tuttu Riikka tuli moikkaamaan - hän oli tunnistanut takkini. Oli mitä ihaninta törmätä sillä tavalla neulojatoveriin. Puhisin koko päivän semmoista onnellisen kohtaamisen iloa. Villatakki, joka saa tämmöistä aikaan, on kyllä mahtava villatakki.

- Liina

Karitsanvillaa

Tein lapaset.

Niissä ei mallin puolesta ole mitään kovin ihmeellistä - ellei lasketa todistusaineistoa mieheni väitteelle, jonka mukaan tuppaan tekemään liian pitkiä lapasia - mutta pääosan halusinkin antaa langalle.

(On liian pitkissä lapasissa etunsakin. Voin kerrankin teeskennellä, että sormeni ovat pitkät ja kapeat.)

Asiaan. Lanka on siis Lankakauppa Kerän Vänö ull, ehtaa karitsanvillaa. Olen tehnyt elossani jonkinlaisen täyskäännöksen villan suhteen, ja siinä, missä ennen rakastin pellavaa, kuljen nykyisin lampaan tuoksun perässä kuin mikäkin lammaskoira.

Joten karitsan villaa. Suomenlampaan karitsan villaa.


Ihmeellinen lanka. Käsissä se tuntuu pehmoistakin pehmoisemmalta - sopii talven rouhentamalle iholleni paremmin kuin merino - ja pesemättömän langan lanoliini (kuvittelen, että kyseessä on lanoliini) tuntui hoitavan käsiäni. Mikä tulikin tarpeeseen, kun en muuten oikein muista hakeutua käsirasvan äärelle.

Malli: oma
Lanka: Vänö Ull
Puikot: 2,5 mm
Neuloin lapaset pienillä puikoilla, sillä halusin tiiviin pinnan - ja sellaisen sainkin. Pitkän teräosan lisäksi tein varrestakin aika pitkän, sillä halusin näistä sellaiset lapaset, jotka ovat ihan oikeasti lämpimät.

Ja lämpimät ovat, mutta silti kevyet. En viitsisi näitä kädestä ollenkaan ottaa, kerran kokeilin konttorillakin, josko kuitenkin näppiksen käyttö onnistuisi myös lapaset kädessä. (Ei se vieläkään onnistu.)

Näiden lapasten valmistumisen jälkeen parasta on se, että tätä ihanaa villaa on toinenkin vyyhti odottamassa. Se on kaunis, kaunis harmaa ja siitäkin tulee lapaset.

-Liina