Keveitä askelia

Loppusyksystä näin unia, jossa valitsin lankaa erääseen villatakkiin.

Sellaista elämäni joskus on.


Villatakki ei ollut unta: se oli Suvi Simolan uusi malli, jonka halusin testineuloa aivan kuollakseni. Ihmekös kai siis, että lankavalinnat mietityttivät päivin öin. Itseni ja lähipiirini kannalta oli siis ehkä onnekasta, että pääsin testineulontaposseen ja sain pistää takin heti puikoille.

(Haluan tarkentaa, että pääsyni testineulojien joukkoon ei johtunut siitä, että olisin mennyt vinkumaan Suville, että mielenterveys on koetuksella, jos mua ei huolita. En mene takuuseen, etteikö joku obsessointiani kuunnellut kaverini olisi vinkunut.)

Travel Light -villatakki on tämmönen vähän epäistuva, tavalla, joka tekee minut onnelliseksi. En ole tyköistuvien vaatteiden perään, ja tämä on just oikeanlainen, jotenkin moderni, vähän huoleton, sopii meille, jotka toivomme keveyttä kevääseen.


Takissa neulottiin ensin selkäkaistale, jonka reunasta sitten poimiskeltiin silmukoita. Vanha nemesikseni, silmukoiden poiminta!

Vaan älä pelkää, jos sinulla on sama nemesis. Tästä oli maailman helpointa poimia silmukoita; mahdollisesti sen vuoksi, että raidallisesta reunasta erotti helposti kerrokset. Tulin jopa ajatelleeksi, että raita olisi paras tapa opetella neuleenlukutaitoa näiltä osin.

Selän keskelle jäi sauma, josta sain innolla eteenpäin puhistessani aikaan vähän ruman. Toverini M ehdotti, että virkkaisin siihen keskelle silmukkarivin ("no niitä jotain silmukoita, EI ketjusilmukoita, mutta niitä toisia perussilmukoita") ja se osoittautuikin paitsi hyväksi ideaksi myös käyttökelpoiseksi taidoksi.

Malli: Travel Light
Lanka: Martin's Lab Comfy Merino (Snow Illusion 203 g), Hedgehog Fibres Sock (Concrete, 135 g)
Puikot: 3,5 mm

Se prosessista. Sitten vähän vaatteesta. Se jotenkin lohduttaa siinä alakulossa, joka näinä talven kuukausina tuntuu olevan jokavuotinen kaverini. Vähän menin jopa liikuttumaan mallin nimestä, kun tuntui siltä, että suunnittelija on ajatellut kauniita asioita neulojille. Travel Light on kevyt päällä, mutta lämmittää, enkä halua muuta käyttääkään enää (paitsi sitä puuterinsävyistä samanlaista, josta haaveksin.)

Ja sitten eräänä aamuna, tämä villatakki ylläni, tein töitä kahvilasta käsin, kun Instagramista tuttu Riikka tuli moikkaamaan - hän oli tunnistanut takkini. Oli mitä ihaninta törmätä sillä tavalla neulojatoveriin. Puhisin koko päivän semmoista onnellisen kohtaamisen iloa. Villatakki, joka saa tämmöistä aikaan, on kyllä mahtava villatakki.

- Liina

18 kommenttia:

  1. Tiedätkö, mulla on talveen vähän samanlainen suhde. Ehkä nimi tuli jostain alitajunnasta, yleensä näen hirveästi vaivaa nimien keksimisen kanssa mutta tämä vaan tuli jostain.
    ps. ei käynyt kukaan kaverikaan vinkumassa :D
    Ja kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah! Miten helpottavaa, kun ei ole yksin. Ehkä tämän takin nyt oli vain tarkoitus syntyä tähän talveen ja muistuttaa siitä, että kevät kyllä tulee.

      Kiitos itsellesi <3

      P. S. Olen huojentunut :D

      Poista
  2. En kestä, miten ihanat kuvat tästä takista on. <3 Se näyttää sopivan sulle ihan täydellisesti. Ja oon vähän kade, että oot ehtinyt testaamaan Martin's Labin lankoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HAA! Jäikin sanomatta, että kuvat otti äiti! Gloriaa äidille!

      Kiitos, se tuntuu sopivalta ja ihanalta kyllä :) Ja Martin's Labia saa internetitse, ei kun tilausta tekemään vaan ;)

      Poista
  3. Ihana takki, näyttää kyllä nimensä veroiselta. Ja taas tsemppipeukku sun blogitekstille, kirjoitat hyvin. Siitä tulee tälle talven alakuloilijalle hyvä mieli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja tuplakiitos - on ihanaa kuulla kommentteja myös tekstistä. Nautin kirjoittamisesta melkein yhtä paljon kuin neulomisesta, mutta kirjoittaminen on välillä vähän tuskallisempaakin.

      Keveyttä siis sinunkin askeliisi, talvi ei jatku ikuisesti (muistelen männävuosilta) <3

      Poista
  4. Mua jäi nyt kiinnostamaan toi virkattu sauma, että missä kohtaa on virkattu ja mitä?! Täytyy nähdä takki livenä. Ja terveisiä vaan äidille, että mielellään katsoisin jatkossakin hänen ottamiaan neulekuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaa, olen ilmaissut itseäni epäselvästi! Selkäkaistale tehtiin siis niin, että ensin neulottiin oikea puoli, sitten poimittiin luontireunasta eli selän keskeltä silmukat ja neulottiin vasen puoli. Ja siitä poimimiskohdasta, joka on, jos nyt ei ihan oikea sauma niin valesauma ainakin, tuli vähän ruma, eikä lankakaan antanut mitään anteeksi. En vaan osaa.

      Sitten virkkasin siihen päälle jotain, joka ehkä saattoi olla rivi piilosilmukoita, et voila, saumasta tuli tosi siisti.

      Välitän terveiset!

      Poista
  5. Tämä on täydellinen! Juuri tällaista minunkin vaatekaappini kaipaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja lämmöllä suosittelen! On jotenkin ihana päällä, olen käyttänyt aika paljon.

      On muuten ihanaa, kun on jotenkin kehittynyt näissä neuleasioissa sen verran, että tulee myös käyttäneeksi neulomuksiaan.

      Poista
  6. No onpa todellakin mahtava villatakki!

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos! Suunnittelija on nero!

      Poista
  8. Niin magee villatakki! Olen ihmeissäni, kun joku osaa ja jaksaa tehdä noin kauniin. Rakastan itsekin kutomista ja virkkausta, mutta työt on huomattavasti pienempiä ja aikaa kuluu rutkasti. Hyvää kevään odotusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, kiitos! Olipas hauska kommentti, koska yhtäkkiä tajusin olevani tyyppi, joka tekee paitoja ja takkeja. En muista, milloin tämä muutos tapahtui, mutta sen muistan, että vasta 5 vuotta sitten taisin vääntää ensimmäistä villatakkia, jonka sain valmiiksi.

      Hyvää kevään odotusta myös sinne :)

      Poista