Näytetään tekstit, joissa on tunniste neuletakkeja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neuletakkeja. Näytä kaikki tekstit

Leap Year Cardigan

Meinasi vähän syke nousta, kun Suvi Simolan uuden testineuleen nimeä mietittiin Ravelryssä. Joku ehdotti Everyday Cardigania, ja mikäs siinä, kyllä tämä neule ihan jokapäiväiseksi villatakiksi käykin, mutta niin arkinen nimi tuntui silti väärältä takille, jossa on tämmöistä iloa ja leikkisyyttä. 


Onneksi karkausvuosi voitti.

Tuppasin taas testineuloksimaan, sillä ensimmäiset vilahdukset tuolloin vielä työnimellä long cardigan kulkeneesta villatakista näyttivät siltä, että sellainen pitäisi saada kevätlomalle. Toisaalta pieni matematiikan harjoitanta osoitti, etten mitenkään ehtisi neulaista sitä kevätlomalle jos odottelisin ohjeen julkaisua.


Jälkikäteen myönnän, että matikkani saattoi olla pielessä, mutta enhän minä vielä silloin tiennyt, että Leap Year neuloo jotakuinkin itse itsensä. Edes hihat eivät ärsyttäneet pituudellaan, kuten kaikkien aikaisempien neulomiskokemusten perusteella olisi sopinut. Eikä silti puhuta t-paidasta.

Tykkäsin tuosta olkalinjaan tulevasta silmukkaketjusta ihan hurjasti, onneksi kiltisti opettelin ohjeenmukaisen levennyksen.

Langat ostin Kerästä. Halusin testata Meriliniä, jota kaikki kehuvat - se oli muuten ihanaa neuloa - eikä omasta stäshistä vähän yllättäen löytynyt mitään ihan sopivaa.

Värien kanssa päätin ottaa lentävän loikan pois mukavuusalueelta, kuten huomaatte. Takkihan on päärynän värinen. (Aluksi ajattelin, että se olisi valkoinen päärynäisillä kontrasteilla, mutta sitten Senni kuuli suunnitelmasta ja toteutti intervention ja tässä sitä nyt ollaan, vihreässä villatakissa.)

Malli: Leap Year Cardigan
Lanka: Isager Merilin
Puikot: 4 mm

Tämä on vähän tylsä postaus. Kaikki meni niin justiinsa nappiin. Ohje oli mainio, ei ongelman hiventä, ja lanka oli ihanaa neulottavaa. Lopputuloskin on epägoottimaisine väreineen just sitä, mitä olen ilmeisesti aina tietämättäni halunnut.

-Liina

Erään hupparin vaiheista

Kun vuosi sitten kerroin ipanalle tekeväni hänelle sinistä hupparia*, reaktio oli välitön. Ja voimakas.

Tyttäreni purskahti itkuun: "EI! Minulla on jo se punainen huppari! Sininen huppari on liian tyhmä!"

Näiden sanojen saattelemana ei liene ihme, eihän, että huppari kyllä valmistui, mutta vietti sitten vuoden verran kirjahyllyssämme odottaen, että intoutuisin sen päättelemään?


Lopulta, kun viikko sitten sain valmiiksi kaksi paitaa ja yhden huivin, päättelemättömien töiden syntisäkki tuli liian painavaksi. Kaivoin pohjalta first in, first out -periaatetta noudattaen sinisen hupparin.** Olin sitä paitsi luvannut sen Sennin muksuille, ja kai sille jotain pitäisi tehdä, ennen kuin niistä nuorempikin kasvaisi hupparista ohi?

Pingotin, päättelin, ompelin napit. Ja tässä se nyt on:


Ja nyt meillä on sellainen ipana, joka yhtäkkiä, vuoden muuta vannottuaan, haluaa hupparin ihan itselleen.

Malli oli Suvi Simolan Little Spring Hoodie, eikä ohjeessa tai lopputuloksessa ole moitteen sanaa. Neulominen sujui kuin tanssi ollen sekä hauskaa että helppoa.

Langasta haluaisin sanoa samaa - se on Langin Classicoa (luullakseni, hukkasin juuri kaikki vyötteet), mutta en voi. Sinänsä kiva sekoite puuvillaa ja villaa ja näemmä myös tekokuitua, mutta myös lanka, joka värjäsi liotusveden kauniin siniseksi vielä viidennelläkin liotuskerralla.

Että en nyt tiedä, uskaltaako tuota käyttöön kellekään. (Jos kellä on tästä mielipide, kuulen sen mielelläni.)

-Liina


* Tiedän, se ei ole sininen, vaan petroli.
** Yhä petroli.

Schnee

Vaatteiden neuloskeluhommissa käytin aika monta vuotta ja useamman sata grammaa lankaa siihen, että opin tietämään, mitä kannattaa neuloa. Toisin sanoen: mitä käyttäisin ja mikä on parempi jättää ihasteltavaksi muiden tekemänä; mikä lanka tuntuu hyvältä ja sopivalta päällä ja mikä on parempi jättää kuolattavaksi kaupan hyllylle.

Huteja on tullut, ja saattaa tulla jatkossakin.

Suvi Simolan suunnittelemassa Schneessä onnistuin kuitenkin jotenkin kiteyttämään yhteen neuleeseen kaiken sen, mitä olen ehkä oppinut:

  • Malli on täydellinen - ja täydellisesti vaatekaappiini sopiva
  • Lanka on ihanaa - ja osuu just eikä melkein makumieltymysteni lisäksi myös henkilökohtaiseen termostaattiini
  • Tekniikkapuolella käytin aikaa tekemällä mallitilkkuja, kunnes saavutin oikean neuletiheyden - ja ylipäänsä olemalla kärsivällinen



Aloitan silti alusta. Kun näin Schneen jossain netissä ensi kerran, hetki oli niitä, joissa flyygeli putoaa päähän kadulla kulkiessa. Se oli paras ja kaunein neuletakki, jonka ohje oli vastaani kävellyt: yksinkertainen, moderni ja vähän ylisuuri.

Niin että siinä istuin, sohvalla, ja ajattelin Schneetä. Ajattelin Schneetä vaatekaapissani ja päälläni. Ajattelin Schneetä farkkujen kanssa ja hameen kanssa ja takkina ja neuleena. Ajattelin Schneetä ja lankaa. Ajattelin Schneetä ja kaapissa odottavia, alunperinkin yhdistettäväksi tarkoitettuja tummanharmaita Shibui Linen ja Shibui Cima -lankoja. Jos joku sanoi jotain, saatoin hajamielisesti vastasta, mutta enimmäkseen ajattelin Schneetä.

Lopulta roudasin langat hyväksytettäviksi Sennille.

Shibui Linen on, noin sivumennen sanoen, ontelomainen ohut pellava. Muistuttaa hieman Langin Linoa, jos se on tuttu, mutta paksuudeltaan ehkä kolmasosa Linosta. Cima on puolestaan henkäyksenohut sekoitus alpakkaa ja villaa. Kombona tästä tulee rouhea, ryhdikäs, sopivasti lämmin ja miellyttävästi pehmeä vaate.

Kun Senninkin mielestä langat olivat hyvä valinta, tartuin puikkoihin.

En aio nyt valehdella. Schnee on tuplahelmineuletta. Sen neulominen oli vähän hidasta. Asiaa ei auttanut se, että kahdella langalla neulottaessa sai olla aika tarkkana, etteivät silmukat mene sääpuoleen, kuten äitini sanoo. Ei sitä auttanut sekään, että syystä tai toisesta olin valinnut lähestymistavakseni tiukahkon käsialan. Että siinähän väänsin.

Ohje oli kuitenkin enimmäkseen mainio, ja rakstan sitä, ettei neuleeseen tule saumoja.


Olen silti tyytyväinen kuin porsas mudassa, sillä Schnee on i-h-a-n-a. Se paras ja kaunein tekemäni neule tähän asti. Hitaudesta (ja kai se on suhteellista, Instagramin mukaan tähän kaikkeen meni non 11 viikkoa, jolloin samalla neuloin myös Kappaa) huolimatta neule on just sellainen, jonka voisin tehdä uudestaan, jos tästä joskus aika jättää.

Aikahan vaatteesta voi hyvinkin jättää, sillä aion käyttää Schneetä kunnes joko minä tai neule on kulunut puhki.

Lopulliset krediitit takin valmistumisesta kuuluvat muuten äidilleni, joka sekä päätteli langat että ompeli napit! HURRAA ÄITI!

-Liina

Neuletakki, josta opin ainakin neljä asiaa

Taannoin kyselin, kuinka raglanhihainen neuletakki oikein tehdään. No, nyt olen tehnyt sellaisen. Mulla oli jemmassa Rowanin Lima-lankaa ja päätin tehdä takin vähän kaikkia ohjeita soveltaen ja samalla perusteita opetellen. Ja minähän opin!


Alkusilmukat loin samassa suhteessa kuin Baby Sophisticatessa, mutta silmukkamäärän laskin summamutikassa uusiksi. Myös kaula-aukon muodon lisäykset tein tuon edellämainitun ohjeen mukaan, mutta raglansauman (Oppi numero 1; Tämähän olikin ihan helppoa!) mitan otin suoraan lapselta ja kainaloiden alle lisäsin mutu-tuntumalla sopivan määrän silmukoita. Nappilista (Oppi numero 2) ja kaulus tuotti eniten ongelmia ja tein ne kolme kertaa kunnes lopputulos oli tyydyttävä. Ensimmäisessä versiossa tein ensin pystykauluksen ja sitten nappilistan; näytti kamalalta. Alla on kuva toisesta yrityksestä. Poimin silmukat suoraan neuleen reunasta ja liian harvakseltaan. Lista kinnasi eikä väripuolikaan toiminut.


Viimeisessä nappilistaversiossa poimin silmukat neuleen välistä (Oppi numero 3; näinkö tämä kuuluu tehdä?!) harmaalla langalla neuloen. Haa! Vähänkö siisti lopputulos!


Lopuksi uitin neuleen haaleassa vedessä ja litistelin ylimääräiset vedet pyyhkeen sisään. En ole ennen oikein pingottanut (Oppi numero 4) mitään. Vähän olen ehkä näyttänyt työlle kosteata harsoa, mutten ole malttanut odotella läpimäräksi kastellun neuleen kuivumista. Tämä kasteltu villatakki tuntui kuivuttuaan siltä, kuin langat ei koskaan olisi kerällä olleetkaan, vaan kuin ne kuuluisivat just tähän työhön. Suosittelen siis kunnollista muotoonsa pingotusta kaikille, myös tulevaisuuden itselleni, sitten kun yritän luistaa tästä työvaiheesta. Tänään olin huippureipas ja kiinnitin napit sekä päättelin langat.

Yllätysaurinko saa sinisen näyttämään joissain kuvissa tosi riehakkaalta, riehakkaammalta kuin todellisuudessa. Mutta koska aurinko on ihana, en ryhdy muokkailemaan sen tekosia!








Lanka: Noin 2 kerää Rowan Limaa, värit Amazon ja Andes  
Puikot 4,5

-Senni