Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapasia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapasia. Näytä kaikki tekstit

Karitsanvillaa

20:40
Tein lapaset.

Niissä ei mallin puolesta ole mitään kovin ihmeellistä - ellei lasketa todistusaineistoa mieheni väitteelle, jonka mukaan tuppaan tekemään liian pitkiä lapasia - mutta pääosan halusinkin antaa langalle.

(On liian pitkissä lapasissa etunsakin. Voin kerrankin teeskennellä, että sormeni ovat pitkät ja kapeat.)

Asiaan. Lanka on siis Lankakauppa Kerän Vänö ull, ehtaa karitsanvillaa. Olen tehnyt elossani jonkinlaisen täyskäännöksen villan suhteen, ja siinä, missä ennen rakastin pellavaa, kuljen nykyisin lampaan tuoksun perässä kuin mikäkin lammaskoira.

Joten karitsan villaa. Suomenlampaan karitsan villaa.


Ihmeellinen lanka. Käsissä se tuntuu pehmoistakin pehmoisemmalta - sopii talven rouhentamalle iholleni paremmin kuin merino - ja pesemättömän langan lanoliini (kuvittelen, että kyseessä on lanoliini) tuntui hoitavan käsiäni. Mikä tulikin tarpeeseen, kun en muuten oikein muista hakeutua käsirasvan äärelle.

Malli: oma
Lanka: Vänö Ull
Puikot: 2,5 mm
Neuloin lapaset pienillä puikoilla, sillä halusin tiiviin pinnan - ja sellaisen sainkin. Pitkän teräosan lisäksi tein varrestakin aika pitkän, sillä halusin näistä sellaiset lapaset, jotka ovat ihan oikeasti lämpimät.

Ja lämpimät ovat, mutta silti kevyet. En viitsisi näitä kädestä ollenkaan ottaa, kerran kokeilin konttorillakin, josko kuitenkin näppiksen käyttö onnistuisi myös lapaset kädessä. (Ei se vieläkään onnistu.)

Näiden lapasten valmistumisen jälkeen parasta on se, että tätä ihanaa villaa on toinenkin vyyhti odottamassa. Se on kaunis, kaunis harmaa ja siitäkin tulee lapaset.

-Liina

8 comments ,

Väistämättömän pettymyksen lapaset

22:35
Mies antoi tiedoksi, että tarvitsee lapaset.

Tällä kertaa niiden pitäisi kuitenkin olla hyvät lapaset - ei liian isot, kuten yleensä tuppaan tekemään. Sanojensa vakuudeksi hän heilutti lapasiin verhottuja käsiään niin, että lapasten kärjet lepattivat.

Seurasi keskustelu, jossa sivuttiin seuraavia aiheita:

  1. Miten lapaset puetaan käteen niin, että ovat kohdallaan
  2. Onko vika tuotteessa vai käyttäjässä (käytettävyyteen tarkasti perehtyneenä yksilönä tiedän hyvin, että vika on yleensä käyttäjässä, kuten nytkin)
  3. Miten mies voisi itse ottaa puikot ja lankaa ja pistää tikuttaen, jos tuotokseni eivät kerran kelpaa

Ryhdyin kuitenkin suunnittelemaan lapasia, joista ei annetuilla spekseillä voisi tulla kuin pettymys.

Täydellisten lapasten konseptiin kuuluisi yleisen hyvyyden lisäksi myös 1) se, että lapaset ovat yksiväriset ja mustat ja 2) se (kun erehdyin jotain tämänsuuntaista horisemaan), että lanka löytyy omasta stashista. Tietyn paksuisena.

Malli: oma ja hartaudella viritetty
Lanka: Grignasco Tango & Arwetta Classic
Puikot: ei mitään käryä enää
Kuva: selvä se, ettei näistä ole valmiina otettua kuvaa - pettymystä alusta loppuun

Puolisoni käsitys stashini kattavuudesta on vahvasti liioiteltu. Vaaditunlaista lankaa löytyi kipakat 0 vyyhtiä tahi kerää.

Niinpä puikoille päätyi kahta lankaa yhdessä. Musta komponentti oli jotain ikivanhaa Grignascon Tangoa - se on toki tweedlanka, joten väriteeman suhteen mentiin vähän pieleen jo tässä - mutta koska taloudessa ei ollut muuta mustaa, kamuksi Tangolle valkkasin Arwettan harmaan sukkalangan. Kärkiin ja peukaloihin tuli vihertävän mustat väriblokit, sillä pelkäsin harmaan Arwettan loppuvan. (Kyllä se olisi riittänyt.)

Pinnasta tuli tosi tiivis ja kiva - ei ihan musta eikä ihan yksivärinenkään, mutta beggars can't be choosers, kuten tapana on sanoa. Valittajia voivat toki kerjäläisetkin olla, ja valitusta seurasikin loputtomista sovitussessioista, jotka rasittivat kohtuuttomasti tulevaa käyttäjää. Hänen piti useita kertoja irrottaa käsi konsolin ohjaimesta.

Vaan mikä oli pettymyksen aste?

"Nää on parhaat lapaset ikinä!" totesi mies tyytyväisenä. "Peukalossa ei vaan veri kierrä."

-Liina
10 comments , ,

Betua

22:46
Tässä käy aika usein näin: ihminen tulee koneelle vakaasti aikoen kirjoittaa briossilapasista, mutta harhautuu välittömästi toimittamaan joulupukkiasioita Internetissä. Sitten ihminen palaa takaisin sohvalle neulomaan ja miettii, että ihan on kuin ois jotain pitänyt tehdä.

NO NYT KYLLÄ.

Testineuloitsin toverini Katrinen suunnittelemat briossilapaset - niin käy ihmiselle, joka julistaa haluavansa tehdä jatkossa vain briossilapasia. Universumi vastaa.


Betua-lapaset (ja mätsäävä hattu, mutta sitä en tehnyt) olivat ihan supernopea ja kiva projekti. Tai siis nopea siinä mielessä, että aktiivista tekoaikaa näihin ei paljon kulunut. Kalenteriaikaa vähän hujahtaa, jos yrittää edistää kerralla noin kahdeksaa projektia.

Langaksi valkkasin BC Garnin Semillan, koska sitä oli, ja koska olen ottanut jaloksi tavoitteeksi tutustua stashiini vähintään yhtä usein kuin paikallisen tarjontaan. (Ja kun sanon paikallisen, ymmärrätte varmasti, etten viittaa lähipubiin.)

Semilla oli vähän ohjelankaa ohuempaa, mikä ei haitannut - allekirjoittaneella on tilastollisestikin katsottuna aika pieni räpylä - mutta yllättävästi lapasesta meinasi tulla vähän lyhyt. Onneksi sekin korjaantui reippaalla pingottamisella, kuten kaikki maailmassa.

Malli: Betua
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Semilla (tumma harmaa 15 g, valkoinen 28 g)

Ohje oli simppeli ja koukuttava, imaisi mukaansa. Jos siis itsekin kaipaat elämääsi briossilapaisia, tarkasta tämä, kuten nuorisolaiset sanoivat niin kauan sitten, että ovat jo vanhuslaisia. (Tsekkaa myös Marian todistus aiheesta! Oli hauskaa neuloskella näitä yhtä aikaa vähän sattumalta.)

Edit. Sitä piti muuten sanomani, että kuvausopeista suurkiitos Laine Magazinen voimanainen Jonnalle - ja ylipäänsä mainiolle Laine Weekendille. Super!

-Liina
7 comments ,

Allison

18:07
Sain hiljattain kutsun Puikkomaisterin Lapaskirjan julkkareihin.

Menin tietysti kiljuen, koska lapasia. Sitä paitsi kutsussa mainittiin sipsit. Lapaset ovat syy kutimointiuralleni ja sipsit ovat syy lähes kaikelle muulle, myös 5-vuotiaan assistenttini mielestä.*

Mutta enemmän lapasista ja vähemmän sipseistä.


Viime vuosina lapasten kutimointi on vähän jäänyt, sillä sukkiin nähden niissä on yksi merkittävä heikkous - arvaatte. Peukalo. Ylimääräistä säätöä ja lisää pääteltävää. Ärsyttävä sormi, jota ilman ei kuitenkaan kutimoinnista tulisi mitään.

Yhtäkkiä lapaset tuntuvat taas ihan ajankohtaiselta neulottavalta. Ehkä tämän lapaskirjan takia, ehkä aika on taas vain sille kypsä.

Kirjassa on koko liuta toteuttamista vaativia malleja, mutta ihan ekana piti puikoille saada Allison-lapasehkot.


Kokemus oli sillä tavalla vähän valitettava, että Allisonien myötä taisin saada sen briossikuumetartunnan, jota muiden blogeista olen päätäni pudistellen seurannut. Tein kämmekkäitä silmät kiiluen yötä myöten, enkä oikein muuta kyennyt ajattelemaankaan kuin kuviopatenttia. Miten nerokasta! Miten koukuttavaa! Miten mahtavia värimahdollisuuksia! Mitä muuta tällä tavalla voisikaan tehdä!

(Toivotaan, että Senni välttyy kuumeelta, tai on selkeä riski siitä, että blogista tulee briossilapasten tuotantolaitos.)

Tämmöiset ovat myös mainio tapa kuluttaa vähän jämälankaa. Itse käytin Väiskin värejä Tulppaani ja Hopea, ja lopputulos oli muikea, vaikka seuraavassa inkarnaatiossa näen kyllä jotain jännää roiskevärjättyä.

(Kiinnostuneille tiedoksi, että aloitin Allisonit ensin tummanharmaa-oransseina. Vähän aikaa neulottuani tajusin värien näyttävän uhkaavasti HPK:lta. Onneksi olin myös lukenut kaaviota väärin ja sain aloittaa alusta. En halua pukeutua jääkiekkoseuraksi.)

Jos nyt näitä ken aloittaa, niin tiedoksi, että kirjasta puuttuu yksi rivi ja kaaviossakin on joku virhe, jotka eivät ehkä kokeneempaa kuviopatentoijaa hätkähdytä, mutta joiden osalta hyödyin Puikkomaisterin saitilta löytyvästä erratasta.

Malli: Allison
Lanka: Väinämöinen (Hopea, Tulppaani, en tiedä grammamääriä, keittiövaaka on rikki)
Puikot: 2,5 mm

Mutsiisjoo. Ihana malli, mahtava projekti, en koskaan enää neulo mitään muuta kuin briossilapasia. Kiitos kaunis, ihana Puikkomaisteri!

-Liina


* Sain hyvin kauniin luvan ottaa assari mukaan, vannottuani estämästä häntä syömästä kaikkia sipsejä. Epäonnistuin karkeasti, mutta kukaan ei siitä moittinut.

23 comments ,

Kevätlapaset

20:53
Miten keväiset lapaset syntyvät?


Tarvitaan 1 osa inspiraatiota, 2 osaa innostavaa lankaa, 1 osa oman lankakaapin jämiä ja aikaa. Ravistetaan huolella.

Lanka: Sublimen Baby Cashmere Merino Silk DK, eri väreissä
Puikot: 3,5 mm

Lisätään viime hetkellä vähän marjapuuronväristä.

Nautitaan.

- Liina

13 comments ,

Asioita, joita pitäisi päätellä

11:19
Ahem.
Sukat ns. vatsatautimallistoa (ts. vitutus minimoitu, jos joku oksentaa kutimen päälle)

Palmikkolapaset Sannan Korsi-kämmekkäitä mukaillen 
Westbourne
Pipo (todiste siitä, että osaan tarvittaessa magic loopin. Sairaalapäivystyksessä ei ollut koko puikkovälineistö mukana.)
Koiran nöyryyttämiseen suunniteltu porohattu. Se kaipaa vielä toista ohuempaa sarvea.
Erästä lastenrunoa mukaillen:

Oikein nurin
Oikein nurin
Paljon kudoin 
TODELLA VÄHÄN päättelin

Mutta mitä seuraavaksi kutimoisin? Ai niin, se kimallepaita.

8 comments , , , , ,

Kolme kerää, kolme kerää solmussani on

21:07
Minulla on kaksi perinnettä:
  1. i. Käyn aika ajoin Menitassa kuolaamassa Sublimen lankoja, jotka ovat jotenkin ihania. (Sitten en ikinä osta, koska en tiedä, mitä niistä tekisin.)
  2. ii. Kerran vuodessa erehdyn raidoittamaan kolmella värillä. Siinä keriä setviessäni aina sitten muistan, miksen ikinä enää aio tehdä näin.
Tänä vuonna yhdistin nämä kaksi ja tein itselleni kolmeväriset lapaset Menitassa kuolaamistani Sublimen langoista. (Tällä kerralla siis ostin langat. Ettette nyt vain muuta luule.)

Sotilaallista kuria noudattamalla - ja koska lanka on suhteellisen paksua ja lapanen täten nopeasti valmis - tämänkertainen raidoitushomma meni aika iisisti. En kyllä silti koskaan enää.



Mutta mukavathan nuo ovat, ja näyttävät kivoilta tuossa ilmoitustaulullakin.

2 comments ,

Ajatus mukaan

18:18
En ole yhden neuletyön nainen, vaan kahden. Tykkään siitä, että mulla on aina yksi sellainen työ, jota voin paukuttaa menemään vailla sen kummempaa ajatusta.

Nyt, saatuani valmiiksi nämä pilvilapaset, tuli kuitenkin mieleen, että edes jossain vaiheessa työn aikana ajatus olisi syytä pitää mukana.


Kivathan näistä. Tavallaan. Väliäkö sillä, että peukuista tuli liian naftit jopa minun napakoista peukaloista tykkäävään makuuni. Ja viis siitäkin, että kirjoneuleosiot on huolellisesti asemoitu niin, että langankuljetukset tarraavat kiinni vihkisormukseen. Ja mitäpä siitäkään, että koko lapanen on sen verran kapoinen, ettei kuvio oikein näytä hyvältä, kun vanttuun kiskoo käteen. Ja samapa tuokin, että lanka (Sandnes Garnin joku vauvalanka) on itse asiassa aika karheaa ja ikävää.

Itse asiassa sillä kaikella on aika tosi paljon väliä. Mutta ehkä näitä voi pitää kädessä koiran kanssa ulkoillessa, tai aluslapasina kovilla pakkasilla.

(En voi edes ajatella, että kaikesta oppii. Tuskin minä tätä enää ensi kerralla muistan.)

Leave a Comment , ,

Taaperon äidin parempi lapanen

12:51
Tuskin oli päättelyneula tipahtanut kädestäni jäädäkseen niille sijoilleen* kun kotiin saapui paketti. Äidiltä.

Paketissa oli kahdet villasukat lapselleni. Toiset olivat jääneet mummolaan ja toiset oli mummo neulaissut ohimennen, ehkä ajatellen, ettei villasukkaparillekaan tee hyvää olla yksin.

Paketissa oli jotain myös minulle: uudet lapaset! Sellaiset, joissa on joustinneuletta kämmenpuolella. Kyllä taaperon äitikin tarvitsee kädessä pysyviä ja kauniita lapasia.


Lapaset tuoksuivat vienosti rusinoilta, sillä sekä sukkiin että lapasiin oli laitettu rusinapaketit vastaanottajia ajatellen. No, yhtä vastaanottajaa ajatellen.

Ojensin vihdoin lapselle eilen sukka-ja-rusina -setin, mistä innostuneena hän istui koko illan uudet villasukat jalassaan ja rusinapaketti kädessään. Villasukissa on silkkaa rakkautta.

Lapasissa myös.


* Käytän tässä hieman taiteellisia vapauksia. Oikeasti laitoin neulan paikalleen ja menin ensin nukkumaan ja sitten töihin, mutta.
Leave a Comment , ,

Taaperon parempi lapanen

22:03
Äitini teki viime vuonna (ja tänä syksynä taas uudestaan) lapselleni mitä nerokkaimmat lapaset. Oivallus oli hänen mukaansa peräisin jostain kässälehdestä tai -kirjasta, eikä kainona siis halua kunniaa, mutta minä jaan tämän kanssanne, sillä taaperoikäisten kanssa kaipaa pukineilta nerokkuutta.


Jutun juju on siinä, että lapasten kämmenpuoli on joustinneuletta. Kämmenselkä on puolestaan ihan mitä muuta tahansa paitsi joustinneuletta. (Kokonaan joustineuletta oleva lapanen joustaa hyvin äkkiä kädestä pois. Minä tiedän.)

Kun kämmenselkä on napakka, mutta kämmen joustava, lapanen muotoutuu pieneen käteen juuri sopivaksi. Silloin ei lapanen tipu mihin sattuu. Silloin on helpompi poimia maasta keppejä ja upottaa ne kuralätäkköön voidakseen sitten imeskellä niitä. Sekä lapsi että vanhempi ovat onnellisia.

Kun kämmen on joustinneuletta, on kuitenkin syytä huomata, että peukalonkiila on tarpeeton (ja ärsyttävä neuloa) - lapanen joustaa sen verran, että koko kämmen mahtuu ongelmitta käsineeseen.

Kun peukalonkiilaa ei neulo, peukulle voi tehdä aukon vaikkapa seuraavasti:
  1. Kun tulee aika tehdä peukalon aukko, neulo peukalon silmukat jämälanganpätkälle (kuvassa viisi silmukkaa ihan puikon reunasta. Asemointia voi itse mallata).
  2. Siirrä silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne uudestaan varsinaisella langalla.
  3. Kun lapanen on valmis, poimi silmukat jämälangan ylä- ja alapuolelta.
  4. Poista jämälanka ja halutessasi poimi vielä lisäsilmukka aukon molemmilta sivuilta. (Langan poistaminen voi olla hankalampaa kuin ajattelisi, jos on esimerkiksi poiminut myös puolet jämälangasta vahingossa puikolle. Käytä liberaalisti saksia ja kirosanoja, mutta älä kuitenkaan leikkaa lapasta.)
  5. Neulo peukalo.
 
Yllä kuvailtu peukku toimii myös kirjoneulelapasille kivasti. Niissäkin kun peukalonkiilan kuvion laskeskelu on ärsyttävää puuhaa.
Selkäpuolelle neuloin Pehmeitä paketteja -blogin innostamana salamakuviota salamatyttärelle. Vaikka ei se näissä kuvissa kovin hyvin näy.


2 comments

Copyright kutimointia. Designed by BloggerTemplate