Sukkia, maanisesti

"Tekee mieli neuloa sukkia", sanoin taannoin äidilleni.
Hän näytti kauhistuneelta.
"Ei Tour de Sock -sukkia!" selvensin.

Seuraa kooste viimeaikaisista sukista. Ja blogia tovin mulkoiltuani haluan tarkentaa, että käytän sanaa "viimeaikainen" luultavasti eri merkityksessä kuin sinä, arvon lukija, sitä käytät.

Talvella löysin kaksi kerää jonkun klovin vatsataudin seurausta ja sen sijaan, että olisin tehnyt jotain jostain langasta, jota rakastan, päätinkin käyttää nämä väri-iloittelut arvokkaasti ja hienostuneesti:

Lanka: Sweet Georgia Yarns Tough Love Sock (Hard Candy, Stormchaser), Väinämöinen (valkoinen)
Puikot: 2,5 mm
Näistä ei kauan riemuittu, sillä kävi ilmi, ettei Sweet Georgia oikein tykännyt pesukoneesta.

Yhdelle toverille väänsin sitten tällaiset Cables Down the Back -sukat Jojin ohjeella. Kaikilla oli hauskaa. Paitsi sillä, joka neuloi liukkaasta tummanharmaasta alpakkasukkalangasta palmikkosukkia keskellä pimeintä kaamosaikaa. Ja se joku olin minä.

Lanka: Juniper Moon Farm Herriot Fine (Granite, 65 g)
Puikot: 2,25 mm

Keväämmällä sain sitten toimeksiannon kansainvälistäkin suosiota nauttivalta neulelehdeltä. Testineuloin Lainen kakkosnumeron kauniit Blomst-sukat, jotka ovat olleet jaloille hyvät ja silmille kauniit. Jostain syystä siinä kohdassa vaan deadlinea vastaan neulominen tökki. Olisko johtunut siitä, että deadlineja oli toisellekin kädelle ja yksi jopa jaloille.

Malli: Blomst
Lanka: Lang Yarns Jawoll Superwash Solids (vedenvihreä, väittäisin, mutta en ole varma koska hukkasin vyötteen - 65 g)
Puikot: 2,25 mm

Aika pitkään keskeneräisten korissa olivat täysin suorat ja sileät perussukat Laine Weekendistä ostamastani Kässäkerho Pom Pomin Donegalista. Siinä vaiheessa kun ostin langan, se väitti olevansa sukkalanka. Tiesin jo silloin - koska neulojatoveri valisti - ettei niistä periaatteessa kannata sukkia tehdä, koska lankaa ei ole vahvistettu, mutta joskus sitä vaan haluaa. Näistä tuli ihan super. Kenkiin niitä ei ehkä tosiaan kannata tunkea, mutta kuten kuvasta näkyy, unisukille on ihmisellä tarvetta myös. Kauniille unisukille. (Tuosta langasta pitäisi kyllä saada paita. Tai kuusi.)

Malli: improttu
Lanka: Kässäkerho Pom Pom Donegal 
Puikot: 2,5 mm

Lapsen sukista akuutisti kateellisena tein itsellenikin Be my ---- -sukat, Hedgehog Fibresin sukkalangasta. Tätä lankaa oli hillottu huolella ja hartaudella. Luulin sen itse asiassa olevan eri pohjaa kuin myöhemmin hamstraamani Siilit, mutta säikeilystä päätellen se on kyllä ihan sitä samaa.

Sukkamallista vielä sananen, joka viimeksi unohtui sanoa: nuo palmikot tekevät näistä mitä koukuttavinta neulottavaa. Toimivat siinä mielessä kuin raidat.

Malli: Be my ----
Lanka: Hedgehog Fibres Sock (Teacup)
Puikot: 2,25 mm

Sitten testineulaisin Heli Rajavaaralle (jonka armoitettua käsialaa ylläolevat palmikkoisetkin ovat) myös nämä Simple blocks -sukat. Tässä voi puhua neulaisusta, sillä nämä valmistuivat parilla automatkalla suit sait sukkelaan. (Puoliso ajoi.) Langaksi valkkasin lisää Hedgehogia: ylijäämät Teacupista (sitä on vieläkin), samaan aikaan Teacupin kanssa ostettua tummaa turkoosia ja täplikästä harmaata, jota ostaisin lisää, jos se ei olisi sitä pohjaa. Vahva suositus. Siis mallille.

Malli: Simple blocks
Lanka: Hedgehog Fibres Sock (Teacup, Wish ja jotain minkä kuvittelen olleen Salty Tales)
Puikot: 2,75 mm

Semmosta. Näiden jälkeenkin puikoilla on ainakin kahdet ja kuvaamatta yhdet sukat. Ja sitten on mahdollista, että joku ilmoittautui Sukka-Finlandiaan eikä tiedä, miten kertoa siitä perheelle ja Sennille. Että moikka vaan.

-Liina 

Kesäyön unelma

Viime keväänä ilmoittauduin testineulomaan mm.:

  1. Kahden viinilasillisen jälkeen, ja unohtanut sitten koko homman, ja kolme viikkoa myöhemmin selannut hiki otsalla Instaa miettien, missä olen käynyt keulimassa.
  2. Nähtyäni projektista ensimmäisen 10 pitkän pätkän sosiaalisessa mediassa. Siitä on pakko tulla mahtava!
  3. Vartti sen jälkeen, kun vannoin, etten enää koskaan testineulo mitään.

Nyt käsittelemme kohtaa #2.


Tietenkin joskus, kuten tässä tapauksessa, on kerta kaikkiaan nerokasta ilmoittautua testineulomaan ensimmäisten 10 cm perusteella. Esimerkiksi, jos suunnittelijana on Suvi Simola, ja pääsee testineulomaan Midsummer-huivin.

Käsittelen projektin seuraavassa hampurilaismallin mukaisesti: hehkutan ensin mallia, sitten haukun langan ja lopuksi lopetan lopputuloksesta ilakoimalla.

Malli on just oikein. Siinä on täydellinen määrä yksityiskohtia, ja täydellinen määrä eleetöntä yksinkertaisuutta. Se on juuri oikean mallinen ja mittainen kaulalla ja se syö just sopivasti (eli lähes täsmälleen 2 vyyhtiä) lankaa. En ole ihan varma, voiko olla parempaa huivimallia. Luultavasti ei. 

Langaksi valitsin Hedgehog Fibresin sinkun värissä Bee's Knees. Väristä pidän vieläkin kuin hullu puurosta - sehän on kuin kesäinen auringonvalo päiväunilta herätessä - mutta siililangan sinkkupohja on vähintään yhtä visto kuin sukkalankapohja, eri tavalla vain. Se tuntui neuloessa kovalta ja puuvillaiselta, ja möykkyili ikävästi.


Neuloessa harmittelin useammin kuin kerran, että tein huivin tyhmästä siililangasta, kun malli olisi ansainnut jotain ... ehkä kashmiria ... mutta voi pojat, miten ihana valmis huivi joka tapauksessa on! Viittaan mallin täydellisyyteen. Oli ihan selvää, että Jyväskylän neulefestareille huitaistessani sonnustaudun juuri tähän huiviin, enkä muista, milloin olisi ollut huivia näin mukava käyttää.


Näen itseni neulomassa tätä uudestaan ja uudestaan - harmaana, väriblokeilla, kesälangoista, täydestä villasta. 

Niin, että vähänkö olin taas fiksu kun tuppasin testineulomaan heti kalkkiviivoilla. Auts. Meni olkapää sijoiltaan kun taputin itseäni selkään.

Malli: Midsummer Shawl
Lanka: Hedgehog Fibres Skinny Singles (Bee's Knees 198 g eli käytännössä tasan 2 vyyhtiä)
Puikot: 3,5 mm

-Liina

P. S. Wear your knits -kuvan allekirjoittaneesta voi nähdä, jos menee vilkaisemaan ystäväni Katrinen reportaasia neulefestareilta.