Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapselle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapselle. Näytä kaikki tekstit

Not so faded So Faded Pint Sized

21:14
Malli: So Faded Pint Sized
Lanka: Leizu Fingering, väri Bielefeld
Puikot: 3 sekä 3,5

Heti kun bongasin viime keväänä lasten version Andrea Mowryn So Faded-paidasta tiesin, että se on paita mun pienelle pojalleni. Lankakin löytyi valmiina, osaksi tosin keskeneräisenä työnä, mutta sehän ratkesi nopeasti purkamalla pitkään koskemattomana seissyt työ. Lanka on Julie Asselinin Leizua, jonka Liina antoi mulle syntymäpäivälahjaksi eräänä menneenä merkkipäivänä.



Pääsin alkuun reippaasti, tein paidan hihoja vaille valmiiksi ja sitten hukkasin sen. Juu, hukkasin. Vaihdoimme kotona huonejärjestystä perheenlisäyksen johdosta ja siinä rytäkässä siivosin yhden kutimointikassin johonkin. Kun syksyllä löysin kadonneen kassin, tai talvella - en muista, pääsin tikuttamaan hihat valmiiksi ja purkamaan helman koska saaja meni ja kasvoi tässä välissä. Noudatin ohjetta kiltisti lukuunottamatta helman, hihojen ja kauluksen joustinneuletta, jonka tein yksi kertaa yksi-joustimena ohjeen 2o2n-joustimen sijaan. Näin lopputulos on musta sopivampi tälle langalle ja natsaa myös paidan olkapäihin paremmin.


Paita oli kiva neulottava, vaikken kyllä tiedä olisinko jaksanut liukuvärin vaatimaa värien häivytystä ja raidoittamista jos siihen hommaan olisin lähtenyt. Nyt en raidoittanut kuin helmassa muutaman rivin verran, koska kahden vyyhdin välillä oli silminnähtävä sävyero. Olkapäiden yksityiskohdat toi hommaan sopivaa vaihtelua ja helman taas pystyi neulomaan kokouksissa, työmatkoilla ja leikkipuistoissa. Aikuisten kokoinen paita houkuttelisi myös, vaikka olen aika vakuuttunut, ettei malli oikein sovi mulle. Ja ehkä tekisin väriin liukuman harmaasta..harmaaseen?

Senni

5 comments ,

2 X Little Boxy

14:16


Pari kuukautta sitten me päätettiin Liinan kanssa neuloa tyttärille Jojin Little Boxyt. Väreiksi valikoitui pinkki persikkaisin ja lilahtavin vivahtein ja pinkki oranssiin taittavana.

Ohje oli odotettavasti selkeä ja malli tosi helppo neuloa. Me neulottiin kumpikin paidat pyörönä, joten helma neuloi itse itsensä, mun tapauksessa busseissa, kokouksissa ja koulutuksissa. Sen kun vaan posotti oikeata kunnes oli aika erottaa etu- ja takaosa. Hartiat muotoiltiin lyhyillä riveillä, mikä on mun mieleen. Sopivan yksinkertaista muttei puuduttavaa. Paitsi jotkut meistä epäluki ohjetta ja pieni mitätön sana "to" kahden mainitun koon välissä muuttui pilkuksi (koska olihan niin edellisessä lauseessakin) ja ensimmäisessä hartiapalikassa piti vähän peruuttaa.* Muita ongelmia ei kumpikaan tainnut kohdata. Tähän väliin Liina vähän narisee siitä, ettei wrap-and-turneja käsitelty kunnolla, eli nostettu tai neulottu yhteen. Käännöskohdat näkyy sen mielestä turhan twist-and-shoutisti paidasta, mistä lähiotos tuonnempana. Minä taasen olin tähänkin tyytyväinen.


Lopputulos on joka tapauksessa todellinen käyttövaate, mitä minä arvostan tosi paljon kun neulon lapselle. Eikä siinä vielä kaikki! Skiditkin diggaa näistä. Vähän ehti jännittää, että saadaanko näistä blogikuvat ilman mustikkakeittoa ja tussitahroja vai niiden kanssa kun uudet paidat piti saada heti käyttöön.


Koska neulominen on kaikkein kivointa kun muutkin neuloo pistimme paitoja aloitellessa pystyyn pikkuruisen KALin. KALiin osallistuneiden - tai osallistuvien, emme laittaneet hommalle päättymispäivää - kuvia voi tsekkailla instagramista hashtagilla #littlelittleboxykal. Siellä on vaikka mitä ihanaa!


Malli: Little Boxy
Lanka: Walk Collection Cozy Merino (Summer Sorbet 174 g)
Koko: 6
Puikot: 3,5 mm
Erityishuomiona lyhyet kerrokset. Ei olisi pitänyt kuunnella ohjetta.
Malli: Little Boxy (jos mietitte, että kuka täällä toistaa itseään, niin se on Liina)
Koko: 6
Lanka: Malabrigo Sock (Light of Love, 154 g)
Puikot: 3 ja 3,5 mm

- Senni (Liinan välihuuteluilla)

* Onneksi MINÄ kuitenkin osaan lukea, kuten aiemmin todistin. T. Liina


11 comments , ,

Be my ----

18:33
Testasin joutessani sukat.



Tällä tarkoitan sitä, että tuossa talven taittuessa kevääksi - tai kun kaikki kuvittelimme, että talvi on taittumassa kevääksi vain huomataksemme olleemme väärässä - rohmusin testineuleita joka kädelle ja yhtä neuloin vielä hampaillani. Siitä haluan sanoa sen verran, että jos hammasväleihin pitää valita täytettä villan ja popcorninkuorten välillä, ota popparit.

Asiaan.

Testasin nämä Heli Rajavaaran suloistakin suloisemmat Be my ---- -sukat. Valkkasin langankin niin, että saisin ihastella jaloissani kauneimpia tuotoksia, jotka vaatekaappiani ovat kuunaan koristaneet.

Testin tulos on se, jonka jo ennalta tiesin: ihmiset eivät lue.

He saattava vilkaista tekstiä ja usein jopa kuvitella lukeneensa, mitä siinä sanottiin, mutta he eivät lue.


Esimerkiksi minä en lukenut sitä kohtaa, jossa ihan selvästi kerrottiin, minkä kokoinen sukka tulee hänelle, joka valitsee koon S.

Niinpä tytär sai mitä kauneimmat sukat ihanasta Lystig Yarnin -sukkiksesta.

Toisilla käy mäihä. Mutta äkkiäkös mä tämmöset itellenikin teen, sillä ohje oli sekä helppo että koukuttava JA mulla on vielä paljon kaunista sukkalankaa kaapissa.

Malli: Be My ----
Lanka: Lystig Yarn sukkis (Autumn Nude, 42 g)
Puikot: 2 mm

Suosittelen. Nää on ihanat, myös lapsen mielestä. Aikuisille M-koosta ylöspäin.

-Liina


8 comments , ,

Little Little Boxy KAL

10:28

Ostin keväällä 2015 pari vyyhtiä ihanan eläväisen karamellista pinkkiä lankaa. Ajattelin tehdä niistä lapselle jonkin paidan tai neuletakin, mutta näin 2 vuotta myöhemmin langat odottelivat yhä valmiiksi kerittyinä palloina. Sitten bongasin instagramista Jojin Little Boxyn ja se näytti kyllä heti aivan oikealta. Monesti lasten neulemallit on kuorrutettu vähän sillä ja tällä mutta ainakin minä kaipaisin niihin mieluummin samanlaista simppleliä kuin aikuisten neuleisiin.

Liina oli myös tahollaan ihastunut lasten versioon Boxystä (Liinalla on itsellään aikuisversio) ja näin syntyi pieni KAL - littlelittleboxykal. Minä neulon omani Malabrigo Sockista, joka on aina vaan yksi mun lempparilangoista. Väri on herkullinen light of love. Liinan Little Boxy syntyy saman henkisistä, mutta vähän ärtsymmistä, oranssilla terästetyistä pinkeistä Walkcollectionin Cosy Merino vyyhdeistä värissä summer sorbet.


Tällä hetkellä meitä on kimppaneulomassa kaksi, mutta me halutaan teidät kaikki mukaan! Tämä on rento KAL. Meillä ei ole tiukkaa aikataulua, mutta meillä on hashtag #littlelittleboxykal ja olisi kiva nähdä mukaan lähtijöiden kuvia instagramissa.

Kuka on mukana?

-Senni
4 comments , , ,

Pikku kyyhkynen

19:25


Tiukoista vastusteluistani huolimatta jalkani kuljettivat minut syksyllä Eiran Lankojen myymälän loppuunmyyntiin. Ostin muun muassa reilut neljä kilometriä vaaleansinistä tweediä (!) ja kaikenlaista muuta, mutta yksi ostos oli täysin harkittu. Nimittäin kevyesti kimalteleva, Louisa Harding Yarnsin Orielle. Kannoin sitä kotiin neljä 50 gramman vyyhtiä ihanassa kyyhkyn harmaassa tai hennon laventelisessa värissä. Napakkakierteinen Orielle oli ihanaa neulottavaa. Se on täyttä baby alpakkaa lukuunottamatta ohutta hopeanhohtoista polyamidisäiettä, joka sai nelivuotiaan tyttäreni huokailemaan.


Malli: Oma
Lanka: Louisa Harding Yarns, Orielle, väri ice, 191g / 420m 
Langat riitti juuri lapsen kokoiseen improvisaatiovillapaitaan. Tämän neulominen oli uskomattoman rentouttavaa puuhaa ja työ syntyi nopeasti. Langan vyötteessä suositeltiin puikkokooksi 3.75-4 mm puikkoja, mutta mä käytin 3 millistä pyöröpuikkoa ja neulepinnasta tuli sillä oikein hyvä. Jotenkin sain arvattua silmukkamäärät kerralla oikein ja kaikki meni nappiin. Tein jopa vähän muistiinpanoja, joten tästä ehkä syntyy simppelin lapsenneuleen ohje.

Tein paidan ylhäältä alas ja raglanhihaisena. Kaula-aukon takaosassa on muutama ekstrarivi saksalaisilla lyhennetyillä samoin kuin helman etu- ja takaosaa erottamassa. Mulla oli aluksi mielessä kierretyllä joustimella tehdyt yksityiskohdat, mutta totesin, että tällä langalla parhaalta näytti mahdollisimman simppeli pinta. Niinpä helma ja hihansuut on suorat, sileet ja i-cordilla päätellyt ettei ne kipristy liikaa. I-cord on kyllä mun lempijuttuja neuleen reunojen suhteen ja voisin tehdä sellaisen melkein kaikkeen. 



Vuoden alku on ollut jotenkin niin stressaava, että neuloskelufiilis on ollut hukassa ja illat on monesti menneet työhommissa kutimointihommien sijaan, mutta tämä neule saa nyt aloittaa uuden ajan! Monet puikoille pääsyä odottavat langat on lisäksi muuttuneet suunnitelmissani villatakeista yhtenä kappaleena neulottavaksi paidaksi, koska ainaoikea pyörönä - oh bliss!



Senni
19 comments , ,

Sirkus

18:07
Tein ipanalle taannoin äärimmäisen pinkistä Tosh Sockista pipon.

Pipo odotti päättelyään vuoden. En ollut siihen oikein tyytyväinen. Lopulta avasin piposta yhden kriittisen silmukan ja - neulovan toveri suosituksesta - pistin puikoille Huivileikissä julkaistun Sirkus-huivin. Kontrastiraidoiksi otin kirkkaankeltaista jämä-Väiskiä.


Pipo ei ihan huiviin piisannut, mutta onneksi olin jemmannut loputkin vyyhdistä.

Sirkus on tosi hauska. Ärtsyissä väreissä siitä tuli jotenkin ihan huippu. Lapsenikin hyväksyi sen, jos kohta sillä varauksella, että hän pitää siitä enemmän huivilaatikossa kuin kaulallaan (tyyppi ei ole huivi-ihmisiä, mutta eiköhän tilanne tässä vuosikymmenten aikana muutu, kunhan vain jaksan olla sitkeä.)

Se vähän harmittaa, että neuloin huivin suoraan edelliseltä tekeleeltä. Fiksu olisi jotenkin saattanut langan vyyhdille jälleen, liottanut, kerinyt ja neulonut. Minä olen laiska enkä ollut muutenkaan aivan varma, miten lanka saatetaan vyyhdille. (Turha tulla sanomaan, että kerinpuissani on peruutusvaihde.) Niinpä suurin osa huivista näytti ennen liotusta humaltuneen apinan neulomalta. Liotus tapansa mukaan paransi tilannetta, ja nyt huivin alkupää näyttää vain kolmasluokkalaisen ensimmäiseltä käsityöltä, mutta ei sitä sieltä laatikosta kukaan huomaa.

Malli: Sirkus
Lanka: Tosh Sock (Carnation),  Väinmöinen (Tulppaani) - molemmat Snurresta
Puikot: 3,5 mm

Ohjeesta en välittänyt. Välimäki esittää ohjeen alussa, ettei huivi ole niin silmukan tai parin päälle, mutta jotenkin jouduin purkamaan tekelettä useita kertoja, sillä ohjeen mukaan tehdessäni saattoi tulla mallikerran verran virhettä. Kun vihdoin sain huivin valmiiksi, en oikein tiennyt, kenessä vika oli - oliko ohje oikeasti niin epämääräinen vai olinko vain itse tavallistakin hapertuneemmalla päällä liikkeellä?

Näistä pikku haasteista huolimatta olen lopputulokseen aikas tyytyväinen. Tulipahan salaa fanittamani pinkeistä pinkein lanka eri hauskaan tarkoitukseen.

- Liina

14 comments ,

Lapsi lankakaupassa ja mitä siitä seuraa

10:34
Vein lapsen muassani Snurreen. Se on näennäisesti hyvä ratkaisu, perheaikaa lankakaupassa, mikä voisi olla parempaa?



Käytännössä ratkaisu on usein huono. Ensinnäkin ipana kyllästyy kahdessa minuutissa eikä minulla kuitenkaan ole rauhaa paneutua valikoimaan. Hän toikkaroi matonkuteiden keskellä ja huutelee minua etsintähommiin.

Toiseksi hän saattaa osoittaa henkilökohtaista kiinnostusta lankaan. Viimeksi hän osoitti kiinnostusta espanjalaisen inkvisition vakaumuksella pätkäkidutettuun Peo 30 Silke -lankaan, josta piti saada sukat.

Silmäkulma nykien lupasin lapselle sukat. Moisesta pyynnöstä ei kieltäydytä. Vaadin saada ottaa kontrastiväriksi myös kerän valkoista.

Kotona jemmasin langat "tästä neulon kohtapuoliin" -kasaan ja pakkasin jouluksi mukaan lähteviä neuleita. "Etkö sinä teekään näistä?" kysyi lapseni, joka lämpösäteilyohjuksen tarkkuudella osui langan luo uudestaan. "Teen", lupasin, ja pakkasin langat mukaan.


Ja jo kaksi viikkoa myöhemmin olivat sukat valmiit.

Tein ne Hannan broken seed stitch -sukkien ohjeella - tai pitäisikö sanoa reseptillä. Nappasin Hannan mainiosta tekstistä sen, miten broken seed stitchiä ylipäänsä tehdään, ja sen, että sukan pohjaan kannattaa ehkä tehdä pelkkää sileää neuletta.

Muutoin sävelsin sukat varpaista varteen -tekniikalla, välillä sovittaen.

Malli: Broken seed stitch -sukat sovellettuna
Lanka: Peo 30 Silke, monivärinen ja valkoinen
Puikot: 3,5 mm

Metrin mittainen sydämeni valtiatar oli sukkiinsa niin tyytyväinen, että suostui jopa poseeraushommiin äpisemättä.

Jalassa sukkia ei kyllä ole paljon nähty, ja pinta tuntuukin vähän karhealta - pitää kokeilla, josko reipas liotus auttaisi asiaa.

- Liina, joka menee jatkossa lankakauppaan yksin

16 comments ,

Hattarapipo

17:36

Viime aikoina neulontahomma on tökkinyt pahasti. Paluu äitihommista työhommiin on vienyt kriittisen paljon aikaa kutimoinnilta. Ennen sain neuloskella lasten päiväunien ajan, mutta töissä saattaisivat katsoa pahalla, jos ilmoittaisin ottavani keskellä päivää pari tuntia omaa aikaa neulomista varten. Isot projektit ei oikein etene ja puikot on saaneet olla rauhassa, kun tuntuu niin tahmaiselta.


Malli: Oma (osin tämän pohjalta)
Lanka: Gepard Kid Seta, väri 460 flamingo
BC Garn Baby Alpaca, väri au11
Olen siis keskittynyt lankaan. Olen hiplannut lankaa, kerinyt lankaa ja vähän myös ostanut lankaa. Kävin pari päivää sitten Snurressa ja ostin lapselle pipolangat. Olen monesti katsellut pörheää Kid Seta-lankaa sillä silmällä ja nyt keksin! Yhdistin hötöisen silkki-mohair-langan pehmoiseen alpakkalankaan ja loin silmukat hirveästi enempiä miettimättä. Ihan vahingossa sain pipon valmiiksi kahden illan ja yhden palaverin aikana. Tämä yllättävä voitto sai aikaan ihan uuden innon neuloa muutakin. Valitsemani lankayhdistelmä oli mukava neulottava, mitä nyt saatan yskähdellä flamingon värisiä mohairvillapalloja seuraavat pari viikkoa. Kid Seta tarttui mukavasti kiinni toiseen lankaan mikä esti mukavasti puolittain neulotut silmukat.


Katsokaa, i-cord! 
Lapsi toivoi pipoa, joka peittäisi korvat, joten korvaläpät hän sai. Apinoin läppien silmukoiden suhdeluvut muuhun pipoon nähden Purl Sohon Garter Ear Flap Hatista, mutta muuten annoin oman luovuuden kukkia. Pipo on yhdistelmä sileää neulosta ja broken seed stitchiä. Reunaan neuloin i-cordin, niin pipo pysyy paremmin mallillaan eikä reunat rullaudu. Olen ihan hirmu, hirmu tyytyväinen! Tämän täytyy olla söpöin kässähomma, minkä olen ikinä tehnyt.

Katsokaa, broken seed stitch!

-Senni
14 comments ,

Erään hupparin vaiheista

18:31
Kun vuosi sitten kerroin ipanalle tekeväni hänelle sinistä hupparia*, reaktio oli välitön. Ja voimakas.

Tyttäreni purskahti itkuun: "EI! Minulla on jo se punainen huppari! Sininen huppari on liian tyhmä!"

Näiden sanojen saattelemana ei liene ihme, eihän, että huppari kyllä valmistui, mutta vietti sitten vuoden verran kirjahyllyssämme odottaen, että intoutuisin sen päättelemään?


Lopulta, kun viikko sitten sain valmiiksi kaksi paitaa ja yhden huivin, päättelemättömien töiden syntisäkki tuli liian painavaksi. Kaivoin pohjalta first in, first out -periaatetta noudattaen sinisen hupparin.** Olin sitä paitsi luvannut sen Sennin muksuille, ja kai sille jotain pitäisi tehdä, ennen kuin niistä nuorempikin kasvaisi hupparista ohi?

Pingotin, päättelin, ompelin napit. Ja tässä se nyt on:


Ja nyt meillä on sellainen ipana, joka yhtäkkiä, vuoden muuta vannottuaan, haluaa hupparin ihan itselleen.

Malli oli Suvi Simolan Little Spring Hoodie, eikä ohjeessa tai lopputuloksessa ole moitteen sanaa. Neulominen sujui kuin tanssi ollen sekä hauskaa että helppoa.

Langasta haluaisin sanoa samaa - se on Langin Classicoa (luullakseni, hukkasin juuri kaikki vyötteet), mutta en voi. Sinänsä kiva sekoite puuvillaa ja villaa ja näemmä myös tekokuitua, mutta myös lanka, joka värjäsi liotusveden kauniin siniseksi vielä viidennelläkin liotuskerralla.

Että en nyt tiedä, uskaltaako tuota käyttöön kellekään. (Jos kellä on tästä mielipide, kuulen sen mielelläni.)

-Liina


* Tiedän, se ei ole sininen, vaan petroli.
** Yhä petroli.
12 comments ,

Ei ollenkaan kutimointia

20:17
Koska puikkojen kanssa on ollut viime aikoina vähän hankaluuksia, kaivoin ompelukoneen ja saumurin kaapista ja ryhdyin leikkelemään kankaita. Ostin Itiksessä keväällä olleesta lastenvaate-pop-upista Murun neuloksia tarkoituksenani ommella lapsille jotain kivaa. Nuo kankaat on ihanan tuntuisia, kivoja ommella ja vielä ihan huippuja laadultaan.


Nyt tartuin karhukuosiin ajatuksenani tehdä paita, mutta kun sovittaessa tytär valitteli sitä, kuinka lyhyt helma mekossa on, ei auttanut kuin leikata paitaan leveä helmaresori ja mekko oli melkein valmis.



Musta on ihana neuloa puolipäämäärättömästi ja katsoa mitä tulee. Tämä sama pätee myös ompeluun. Otin mittoja lapselta ja piirsin kaavat suoraan kankaaseen, sitten surrur saumurilla ja kohta oli valmista. En varsinaisesti suunnitellut tekeväni hieman pystyä kaulusta, mutta sellainen se nyt on ja on hyvä. Yritin kysellä lapsen mielipidettä mekosta ja hän kertoi sen olevan ihana koska mä olen tehnyt sen. Parasta palautetta, mitä saada voi.


Ihanaa saada välillä jotain nopeasti valmiiksi. Nyt aion siirtyä takaisin puikkojen pariin ja koska meidän perheemme siirtyy kohta lomamoodiin aion neuloa järjettömän paljon, toivottavasti en joudu purkamaan aivan kaikkea.
6 comments ,

Toppi kuin jätskiannos

21:25
Malli: Ihan itse omalle västäräkilleni
Lanka: Katia Arte väreissä koralli ja vaalea persikka

Ompeluseuramme teki kevätretken (siitä lisää ehkä myöhemmin, emme lupaa mitään) Tampereelle tarkoituksenamme katsella Tammerkoskea. Jotenkin eksyimme sitten Kerään ja vietimme siellä mukavan (ja pitkän) tovin. Minun ostoskassiini päätyi monen sorttista lankaa, muun muassa Katian Artea kesätoppeihin sekä itselleni, että esikoiselle. Arte on merseroitua puuvillaa, minkä ansiosta lanka kiiltää ihanasti. Yleensä en kauheasti innostu puuvillalangoista, mutta tämä sytytti heti.

Arte oli välillä mukava ja välillä veemäinen neulottava, onneksi enimmäkseen ensin mainittua. Lanka kulki puikoilla pehmeästi, mutta kun se on tuollaista litteää tagliatellea, niin langan kiertyessä pinnasta meinasi tulla kökköistä. Onneksi tämä ongelma ratkesi aina parilla kerän kiepautuksella.





Sain juuri tyttären topin valmiiksi enkä voisi nyt kyllä olla tyytyväisempi. Hykertelen ihan! Lapsikin hyväksyi tuotoksen saatesanoilla; "Se on kyllä hieno kesätoppi. Miksi siinä on olkaimet?".

Ja topin malli, se on kuulkaa aivan oma. Tuollainen hieman kellottuva ja helmasta rullaava. Lasten neulemalleissa on tarjolla niin paljon krumeluuria ja niin vähän simppeliä, että aikaa säästääkseni jätin etsinnät sikseen hyvin nopeasti ja keksin itse. Mittailin lasta ja piirtelin. Loput päätin neuloessa. Tykkään niin paljon, että teen omani ehkä samaan malliin ja harkitsen ohjeen kirjoittamista auki muidenkin iloksi.

Seuraavaksi aion aloittaa itselleni tämän topin, pellavalangasta tietysti. Sitten tarvitaan enää kesä ja helle!

-Senni
16 comments ,

Neuletakki, josta opin ainakin neljä asiaa

13:08
Taannoin kyselin, kuinka raglanhihainen neuletakki oikein tehdään. No, nyt olen tehnyt sellaisen. Mulla oli jemmassa Rowanin Lima-lankaa ja päätin tehdä takin vähän kaikkia ohjeita soveltaen ja samalla perusteita opetellen. Ja minähän opin!


Alkusilmukat loin samassa suhteessa kuin Baby Sophisticatessa, mutta silmukkamäärän laskin summamutikassa uusiksi. Myös kaula-aukon muodon lisäykset tein tuon edellämainitun ohjeen mukaan, mutta raglansauman (Oppi numero 1; Tämähän olikin ihan helppoa!) mitan otin suoraan lapselta ja kainaloiden alle lisäsin mutu-tuntumalla sopivan määrän silmukoita. Nappilista (Oppi numero 2) ja kaulus tuotti eniten ongelmia ja tein ne kolme kertaa kunnes lopputulos oli tyydyttävä. Ensimmäisessä versiossa tein ensin pystykauluksen ja sitten nappilistan; näytti kamalalta. Alla on kuva toisesta yrityksestä. Poimin silmukat suoraan neuleen reunasta ja liian harvakseltaan. Lista kinnasi eikä väripuolikaan toiminut.


Viimeisessä nappilistaversiossa poimin silmukat neuleen välistä (Oppi numero 3; näinkö tämä kuuluu tehdä?!) harmaalla langalla neuloen. Haa! Vähänkö siisti lopputulos!


Lopuksi uitin neuleen haaleassa vedessä ja litistelin ylimääräiset vedet pyyhkeen sisään. En ole ennen oikein pingottanut (Oppi numero 4) mitään. Vähän olen ehkä näyttänyt työlle kosteata harsoa, mutten ole malttanut odotella läpimäräksi kastellun neuleen kuivumista. Tämä kasteltu villatakki tuntui kuivuttuaan siltä, kuin langat ei koskaan olisi kerällä olleetkaan, vaan kuin ne kuuluisivat just tähän työhön. Suosittelen siis kunnollista muotoonsa pingotusta kaikille, myös tulevaisuuden itselleni, sitten kun yritän luistaa tästä työvaiheesta. Tänään olin huippureipas ja kiinnitin napit sekä päättelin langat.

Yllätysaurinko saa sinisen näyttämään joissain kuvissa tosi riehakkaalta, riehakkaammalta kuin todellisuudessa. Mutta koska aurinko on ihana, en ryhdy muokkailemaan sen tekosia!








Lanka: Noin 2 kerää Rowan Limaa, värit Amazon ja Andes  
Puikot 4,5

-Senni

11 comments , ,

Copyright kutimointia. Designed by BloggerTemplate