Schnee

Vaatteiden neuloskeluhommissa käytin aika monta vuotta ja useamman sata grammaa lankaa siihen, että opin tietämään, mitä kannattaa neuloa. Toisin sanoen: mitä käyttäisin ja mikä on parempi jättää ihasteltavaksi muiden tekemänä; mikä lanka tuntuu hyvältä ja sopivalta päällä ja mikä on parempi jättää kuolattavaksi kaupan hyllylle.

Huteja on tullut, ja saattaa tulla jatkossakin.

Suvi Simolan suunnittelemassa Schneessä onnistuin kuitenkin jotenkin kiteyttämään yhteen neuleeseen kaiken sen, mitä olen ehkä oppinut:

  • Malli on täydellinen - ja täydellisesti vaatekaappiini sopiva
  • Lanka on ihanaa - ja osuu just eikä melkein makumieltymysteni lisäksi myös henkilökohtaiseen termostaattiini
  • Tekniikkapuolella käytin aikaa tekemällä mallitilkkuja, kunnes saavutin oikean neuletiheyden - ja ylipäänsä olemalla kärsivällinen



Aloitan silti alusta. Kun näin Schneen jossain netissä ensi kerran, hetki oli niitä, joissa flyygeli putoaa päähän kadulla kulkiessa. Se oli paras ja kaunein neuletakki, jonka ohje oli vastaani kävellyt: yksinkertainen, moderni ja vähän ylisuuri.

Niin että siinä istuin, sohvalla, ja ajattelin Schneetä. Ajattelin Schneetä vaatekaapissani ja päälläni. Ajattelin Schneetä farkkujen kanssa ja hameen kanssa ja takkina ja neuleena. Ajattelin Schneetä ja lankaa. Ajattelin Schneetä ja kaapissa odottavia, alunperinkin yhdistettäväksi tarkoitettuja tummanharmaita Shibui Linen ja Shibui Cima -lankoja. Jos joku sanoi jotain, saatoin hajamielisesti vastasta, mutta enimmäkseen ajattelin Schneetä.

Lopulta roudasin langat hyväksytettäviksi Sennille.

Shibui Linen on, noin sivumennen sanoen, ontelomainen ohut pellava. Muistuttaa hieman Langin Linoa, jos se on tuttu, mutta paksuudeltaan ehkä kolmasosa Linosta. Cima on puolestaan henkäyksenohut sekoitus alpakkaa ja villaa. Kombona tästä tulee rouhea, ryhdikäs, sopivasti lämmin ja miellyttävästi pehmeä vaate.

Kun Senninkin mielestä langat olivat hyvä valinta, tartuin puikkoihin.

En aio nyt valehdella. Schnee on tuplahelmineuletta. Sen neulominen oli vähän hidasta. Asiaa ei auttanut se, että kahdella langalla neulottaessa sai olla aika tarkkana, etteivät silmukat mene sääpuoleen, kuten äitini sanoo. Ei sitä auttanut sekään, että syystä tai toisesta olin valinnut lähestymistavakseni tiukahkon käsialan. Että siinähän väänsin.

Ohje oli kuitenkin enimmäkseen mainio, ja rakstan sitä, ettei neuleeseen tule saumoja.


Olen silti tyytyväinen kuin porsas mudassa, sillä Schnee on i-h-a-n-a. Se paras ja kaunein tekemäni neule tähän asti. Hitaudesta (ja kai se on suhteellista, Instagramin mukaan tähän kaikkeen meni non 11 viikkoa, jolloin samalla neuloin myös Kappaa) huolimatta neule on just sellainen, jonka voisin tehdä uudestaan, jos tästä joskus aika jättää.

Aikahan vaatteesta voi hyvinkin jättää, sillä aion käyttää Schneetä kunnes joko minä tai neule on kulunut puhki.

Lopulliset krediitit takin valmistumisesta kuuluvat muuten äidilleni, joka sekä päätteli langat että ompeli napit! HURRAA ÄITI!

-Liina

Spring kerchief


Valmis! Näin vilauksen Sachiko Uemuran Spring Kerchief:stä instagram-feedissäni ja kipitin siltä seisomalta (tai viimeistään seuraavalta) Menitaan ostamaan aiemmin hiplailemani Malabrigo lacet. Väreiksi valikoitui ilman sen pidempää pohdiskelua musta ja jäinen, sinertävä harmaa. Ei nyt ihan keväisimmät värit, voisi joku väittää, mutta tämä onkin all year round kerchief. Tykkään huivista hurjasti ja siitä tuli täysin käyttökelpoinen vuodenajasta riippumatta. En ole ollenkaan hartiahuivi-ihminen eli köyttänen sen kaulaani milloin mitenkin.

Malli: Sachiko Uemura, Spring Kerchief
Lanka: Malabrigo lace, värit black (1 vyyhti) ja polar morn (1 vyyhti)
Malli oli tosi nopea ja kiva neulottava. Huivin alkuun kutimoitiin pieni "siemen", jonka teosta en olisi tajunnut mitään ilman Liinan apua. Jälkikäteen se tuntui täysin järkevältä tavalta aloittaa kolmiohuivi. Muuten ohje oli selkeä ja tosi simppeli. Ja juuri sellainen on lopputuloskin. Pingottaminen kunnolla uittaen teki tällekin tekeleelle kummia. Alla on kuva pingottamattomasta ja päättelemättömästä huivista ja niinkuin näkyy se käpristyi kovasti lepakkomiesviitan muotoon. Aamulla keräilin retkipatjalta aivan erimuotoisen huivin.


"Ota sellainen kuva, jossa en näytä ihan pallinaamalta", sanoi kuvattava. Kuvaaja rajasi kasvot kokonaan kuvan ulkopuolelle. 

-Senni

Lankaostoksia ja projektinhallintaa

Tiedätte varmasti miltä tuntuu kun neulottavaa olisi enemmän kuin käsiä ja aikaa. Ihania malleja ja vielä ihanampia lankoja. Ja kuitenkin vain yksi käsipari ja vapaa-aikaa häiritsemässä työ, lapset, puoliso, koira, mitä näitä nyt on. Minä haaveilen lisäpareista käsiä. Yksillä voisin hoivata kuopusta, joka kaipaa jatkuvaa ihokontaktia varsinkin niinä hetkinä kun yritän tarttua kutimeen. Toisilla kutimoisin ja kolmansilla…no kutimoisin.

Lankojen ihanuus ja houkutus on käymässä aivan ylivaltaiseksi ja huomaan hypisteleväni ja kiikuttavani kotiin lankoja paljon kovemmassa tahdissa kuin ehdin niitä kuluttaa. Suurimmalle osalle ostamistani langoista mulla on kyllä kohde, mutta lista projekteista on venynyt aika pitkäksi. Koska lankaa ei muuten ole tarpeeksi sain kutimoitsijain mesenaatilta, Liinan äidiltä, ison kasan tweediä, joka pitäisi keriä ja muuttaa paidaksi. Niin ja huomenna teemme ompeluseuran kevätretken Tampereelle Kerään, sieltä en varmasti osta mitään. En ainakaan pellavaa kesäksi.

Projektinhallinnan paikka. Tällaista mulla on mielessä ja lankavarastoissa. 

1. Schnee (puikoilla)- Teen se valmiiksi jonkin itsepiiskausmenetelmän avulla. 
2. Spring Kerchief (melkein valmis!) - Bongasin tämän Kerän instagram-kuvista, ja keksin heti mihin tarkoitukseen ostaisin pari päivää aiemmin hipilöimäni Malabrigo lace-vyyhdet. Tämä lanka aiheuttaa riippuvuutta, ihan vain huomautuksena. 
3. Paita ohuista Pirkka-langoista - Minulla on 2 vyyhteä, harmaa ja vaaleanpunainen. Ajattelin tehdä huivin, mutta kutitusfaktorin huomioiden se ei olekaan hyvä idea. Pari vyyhteä lisää ja mulla on paita. PIM!


4. Neon Beast! - Tähän on langat, himo ja into! Kevättä kohti moni muu vaan on ajanut ohi. 
5. Tyttären raitahuppari - Tähän on jo langatkin, ihanaa vaaleanpunaista ja tummansinistä Malabrigoa, mutta ohje uupuu.


6. Tyttären raglantakki - Tähänkin on langat, ohje syntyköön tehdessä. 
7. Kauluri itselle -langat on, visio on.
8. Huivi, kauluri tai joku muu kaulavaate - Ostin lisää Malabrico lacea. Se on ihanaa, ohutta, yksisäikeistä, pehmeätä ja ihanaa. Ihanaa!


9. Toppi - ei lankaa, ei ohjetta. 
10. Sukkia, lapasia ja lisää sukkia ja lapasia. Pipoja myös. Lankaa on.

-Senni

Neuletakki, josta opin ainakin neljä asiaa

Taannoin kyselin, kuinka raglanhihainen neuletakki oikein tehdään. No, nyt olen tehnyt sellaisen. Mulla oli jemmassa Rowanin Lima-lankaa ja päätin tehdä takin vähän kaikkia ohjeita soveltaen ja samalla perusteita opetellen. Ja minähän opin!


Alkusilmukat loin samassa suhteessa kuin Baby Sophisticatessa, mutta silmukkamäärän laskin summamutikassa uusiksi. Myös kaula-aukon muodon lisäykset tein tuon edellämainitun ohjeen mukaan, mutta raglansauman (Oppi numero 1; Tämähän olikin ihan helppoa!) mitan otin suoraan lapselta ja kainaloiden alle lisäsin mutu-tuntumalla sopivan määrän silmukoita. Nappilista (Oppi numero 2) ja kaulus tuotti eniten ongelmia ja tein ne kolme kertaa kunnes lopputulos oli tyydyttävä. Ensimmäisessä versiossa tein ensin pystykauluksen ja sitten nappilistan; näytti kamalalta. Alla on kuva toisesta yrityksestä. Poimin silmukat suoraan neuleen reunasta ja liian harvakseltaan. Lista kinnasi eikä väripuolikaan toiminut.


Viimeisessä nappilistaversiossa poimin silmukat neuleen välistä (Oppi numero 3; näinkö tämä kuuluu tehdä?!) harmaalla langalla neuloen. Haa! Vähänkö siisti lopputulos!


Lopuksi uitin neuleen haaleassa vedessä ja litistelin ylimääräiset vedet pyyhkeen sisään. En ole ennen oikein pingottanut (Oppi numero 4) mitään. Vähän olen ehkä näyttänyt työlle kosteata harsoa, mutten ole malttanut odotella läpimäräksi kastellun neuleen kuivumista. Tämä kasteltu villatakki tuntui kuivuttuaan siltä, kuin langat ei koskaan olisi kerällä olleetkaan, vaan kuin ne kuuluisivat just tähän työhön. Suosittelen siis kunnollista muotoonsa pingotusta kaikille, myös tulevaisuuden itselleni, sitten kun yritän luistaa tästä työvaiheesta. Tänään olin huippureipas ja kiinnitin napit sekä päättelin langat.

Yllätysaurinko saa sinisen näyttämään joissain kuvissa tosi riehakkaalta, riehakkaammalta kuin todellisuudessa. Mutta koska aurinko on ihana, en ryhdy muokkailemaan sen tekosia!








Lanka: Noin 2 kerää Rowan Limaa, värit Amazon ja Andes  
Puikot 4,5

-Senni

#välityö

Vaikka tarvittaessa osaan olla aika sinnikäs - luonteenpiirre, joka ei aina tee kanssaihmisiäni onnelliseksi - aloin hieman uuvahtaa kahden carcharodon megalodon -luokan projektin alle.

Schnee ja Kappa, molemmista tulee jotain ihanaa, mutta eivätkö ne koskaan lopu? (Miksi minusta tuplahelmineule on niin hidasta neuloa? Sen ymmärrän, miksi kaksi metriä putkea pitsilangasta on hidasta.)

Piti siis tehdä välityö. Ja nimenomaan pipo, koska yhtäkkiä en omistanut yhtäkään pipoa, jota olisin halunnut käyttää. (Siis siitä huolimatta, että yhteen niistä tein neonkeltaisen tupsunkin - se taisi olla juuri se pipo, johon tupsu ei istu.)

Onneksi joulupukki oli huomaavaisesti käynyt joulun alla Lankakauppa Kerässä ja tuonut pipolankaa: Eden Cottagen Bowland DK -vyyhti odotti rakkautta. Pistin puikoille.

Selfiet on niin mun juttu.

Ohjeen valitsin sillä perusteella, että näytti kivalta japanilaisen miesmallin päässä. Mitä siitä, etten ole japanilainen, mies tai malli. Takuulla näyttäisi kivalta minunkin päässäni.

Oikeasti: olen ihan supertyytis. Tykkään piposta, tykkään väristä (vaikka kanssanisäkäs irvaili, että onpa aika hempeä - en ymmärrä, minähän olen niin herkkä ja hempeä), tykkään mallista ja tykkään laittaa tämän päähän.

Joo, niin huijasinkin.

Ja siitä tykkään ihan erityisesti, että sain jotain valmiiksi asti. Kuvitelkaa, innostuin niin, että päättelinkin tekeleen oitis!

-Liina

P. S. Huomaatte ehk, että täällä on tehty kaikenlaisia ulkoasullisia muutoksia. Ne ovat olleet niin piristävää puuhaa, että tekisi mieli siirtää koko roska Wordpressiin, jossa käsittääkseni voi tehdä itse vaikka mitä, mutta nyt mennään tällä lookilla kunnes löydämme jotain, mistä molemmat pidämme (ja jota ei ole valmiiksi rikottu, jotta joudumme ostamaan korjausduunia. Etsytempuloissa on huonojakin puolia.)