Näytetään tekstit, joissa on tunniste turhauma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste turhauma. Näytä kaikki tekstit

Koko kesä neulomatta

20:19
Oletko kohdannut elämässäsi joskus vastoinkäymisen? Minä kohtasin yhden 1. kesäkuuta. Onhan noita vastoinkäymisiä tullut vastaan ennenkin, mutta tämä oli erityisen ärsyttävä. Pieni, mutta ärsyttävä.

Minä liukastuin ja lensin hanurilleni onneksi ilman sen suurempia vammoja. Kärsijäksi joutui kuitenkin keskisormi, joka kohtasi maan aivan epäoptimaalisessa asennossa. Niveleen tuli yksi liikesuunta lisää - sivusuuntiin - ja muuten sormi tönötti jäykkänä ja kipeänä. Itkuista selvittyäni yritin tehdä monia asioita, pitää lasta kädestä, pestä hiuksia ja neuloa. Mutta mistään edellämainitusta ei tullut mitään, varsinkaan neulomisesta, siihen kun ei yksi käsi riittänyt.

Olen siis ollut koko kesän neulomatta. Olen vältellyt lankaa, koska siitä on tullut vain paha mieli. Sormi kipeytyy yhä jos heiluttelen puikkoja yhtäjaksoisesti kovin pitkään ja syntyvä jälki on aika kamalaa, koska langan kireyttä on hankala säädellä. Kesäohjelmaani kuului tapaamiset käsikirurgin kanssa ja hieman ehkä pyysin josko nyt voisi jotain tehdä, kun pitäisi neuloa. Hän vakuutteli iloisesti, että kipu ei haittaa ja sormea pitää vaan ronskisti taivutella vanhoille liikeradoilleen. Kyllä se siitä vuodessa* toipuu - huoh.

*Esittelen siis seuraavan valmiin neulomukseni joskus kesäkuun 2017 tienoilla.

-Senni
8 comments ,

Turhaumien kevät

20:48
Tässä se on.



Järjestyksessä neljäs paita, jonka olen aloittanut Katian Linosta. En viitsi nyt edes luetella, mitä kaikkea siitä piti tulla, enkä toisaalta tohdi vielä kertoakaan, mitä siitä on tulossa. Ensimmäistä siksi, että nolottaa (luultavasti aivan syyttä suotta) milloin mikäkin, miten tein huonot muistiinpanot ja siksi virheitä, miten valkkasin väärän malli+lanka -yhdistelmän; jälkimmäistä siksi, että voihan olla, että tästä langasta alkaa vielä viideskin paita.

Jotenkin just nyt tämä kutimointi on ollut vähän tällaista. Yllättävän turhauttavaa. Eivät tunnu istuvan langat malleihin tai mallit elämäntilanteisiin. Olen jo miettinyt, josko siirtyisin vain tekemään ainaoikein-huiveja ja ehkä sukkia.

Ja kurjinta ehkä se, että kutimointipajan toinenkin osapuoli vannoo joka toinen ilta chatissa, ettei enää ikinä neulo. Evakkoasunnon pihalla poltetaan tälläkin hetkellä puikkoroviota. Vai miten siellä sujuu, Senni?

--

Senni:

Juu ei suju. Vappuna mulla oli puikoilla tuosta samaisesta Katian Linosta toppi, jonka helma, rintamus ja hieman muutakin tuli neuloa half linen stitchinä. Tuntui tervanjuonnilta ja purin koko roskan tajuttuani tehneeni virheen, joka olisi ehkä voinut aiheuttaa ongelmia juotuani melkein koko ämpärillisen. Se siitä.

Niin ja onhan mulla puikoilla myös muita töitä. Westbourne oli melkein hihoja vaille valmis, kun tajusin tekeväni telttaa ja purkuun meni. Ja eilen taas purin ja kiroilin. Pellavainen, kolmesti aloitettu kesäpaita oli enää hihoja vailla, kun huomasin tehneeni nakinkuoren. Kaikki tämä mallitilkuista huolimatta. Niinpä reippaasti vannoin katkovani puikot ja lahjoittavani langat miehelle. Tässä on tullut purettua enemmän kuin pääteltyä, ja se on aika masentavaa.

Valmistautukaa siis, arvon lukijat, postauksiin, joissa käsittelen loppumattomien ketjusilmukkapötköjen valmistusta. Aion palata työstämään sellaisia.

Paita vailla hihoja

Kiharrettua lankaa
--

Liina:

Mutta ehkä tää nyt on sen antikirosanan paikka. Suurista suunnitelmista huolimatta nyt on näin, ja kyllä sieltä puikoilta vielä joku lumotun ihana neule tippuu.

Senni:

Saattavat joutua neulomaan itsensä. Kunhan sanon.

20 comments ,

Jurppii

21:47
Puikoilla nyt:

- Boxy (yhä)
- Tiskirätti (päättelyä vaille valmis)
- Huivi (ns. B-työ, kelpaa neulottavaksi samalla kun lukee Henna ja pässinpäät -kirjaa ääneen)

Älkääkä kysykö tuosta turkoosista, en osaa selittää.

Mutten osaa tarttua mihinkään. Vaikka on vapaailta ja kaikkea.

Ehkä ripustan pyykit.

Leave a Comment ,

Ajatus mukaan

18:18
En ole yhden neuletyön nainen, vaan kahden. Tykkään siitä, että mulla on aina yksi sellainen työ, jota voin paukuttaa menemään vailla sen kummempaa ajatusta.

Nyt, saatuani valmiiksi nämä pilvilapaset, tuli kuitenkin mieleen, että edes jossain vaiheessa työn aikana ajatus olisi syytä pitää mukana.


Kivathan näistä. Tavallaan. Väliäkö sillä, että peukuista tuli liian naftit jopa minun napakoista peukaloista tykkäävään makuuni. Ja viis siitäkin, että kirjoneuleosiot on huolellisesti asemoitu niin, että langankuljetukset tarraavat kiinni vihkisormukseen. Ja mitäpä siitäkään, että koko lapanen on sen verran kapoinen, ettei kuvio oikein näytä hyvältä, kun vanttuun kiskoo käteen. Ja samapa tuokin, että lanka (Sandnes Garnin joku vauvalanka) on itse asiassa aika karheaa ja ikävää.

Itse asiassa sillä kaikella on aika tosi paljon väliä. Mutta ehkä näitä voi pitää kädessä koiran kanssa ulkoillessa, tai aluslapasina kovilla pakkasilla.

(En voi edes ajatella, että kaikesta oppii. Tuskin minä tätä enää ensi kerralla muistan.)

Leave a Comment , ,

Gngngn

17:32
Ajatella, että tosissani kuvittelin, että kun kerran järjestän puikot, en sitten enää käytä tunteja etsimällä puikkoja, jotka varmasti tiedän omistavani.


Kyllä, katsoin kirjahyllystäkin.

2 comments

Copyright kutimointia. Designed by BloggerTemplate