Näytetään tekstit, joissa on tunniste toppeja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toppeja. Näytä kaikki tekstit

Puikoilla vappuna



Mitä puuhaat nyt, Senni?

Itselläni on puikoilla ikuisuuspötkylä schmikuisuuspötkylä. Tarkemmin sanoen kaksi sellaista. Olen tehnyt Agneksen hihoja jo ainakin yhtä kauan kuin Kappaa, tai ainakin siltä tuntuu, ja aika ei ole mitään jos ei subjektiivista. Vartalo-osa on valmiina - mitä nyt vähän pitäisi korjailla sääpuoleen menneitä silmukoita, pingottaa ja ommella.


Ja joku kauluskin kai pitäisi.

Sitten nämä eeppisen keltaiset sukat Väinämöisestä - kerran olin Snurressa vahva, kun tämän langan näin. Toisen kerran en sitten ollutkaan. Mottoni onkin, että voin vastustaa kaikkea paitsi kiusausta.


Senni täällä hei. Minä aloitin tällaisen Kit-topin, koska ihastuin malliin ennen kuin tiesin kuinka juuttaan hidasta half linen stitch on neuloa. Mutten peräänny. Saan tämän punaisen pellavatopin valmiiksi sopivasti joulupäivälliselle. Terveisiä riviltä yhdeksän.


Schnee on edelleen kesken, koska se ei tunnu kevättä kohti kaikkein ajankohtaisimmalta kutimoitavalta ja sama kohtalo on Neon Beastilla. Niiden sijaan aion neuloskella silmukoiden luontia odottavaa Westbournea, jonka aion nykertää BC Garnin Allinosta. Siinä on 50% pellavaa ja toinen puoli puuvillaa. Sitten aion olla kesällä kasvimaata hoitaessani aivan vahingossa trés chic.

Niin ja aloitin myös villasukat kesän mustikkametsäsaapasteluja ajatellen.

Toppi kuin jätskiannos

Malli: Ihan itse omalle västäräkilleni
Lanka: Katia Arte väreissä koralli ja vaalea persikka

Ompeluseuramme teki kevätretken (siitä lisää ehkä myöhemmin, emme lupaa mitään) Tampereelle tarkoituksenamme katsella Tammerkoskea. Jotenkin eksyimme sitten Kerään ja vietimme siellä mukavan (ja pitkän) tovin. Minun ostoskassiini päätyi monen sorttista lankaa, muun muassa Katian Artea kesätoppeihin sekä itselleni, että esikoiselle. Arte on merseroitua puuvillaa, minkä ansiosta lanka kiiltää ihanasti. Yleensä en kauheasti innostu puuvillalangoista, mutta tämä sytytti heti.

Arte oli välillä mukava ja välillä veemäinen neulottava, onneksi enimmäkseen ensin mainittua. Lanka kulki puikoilla pehmeästi, mutta kun se on tuollaista litteää tagliatellea, niin langan kiertyessä pinnasta meinasi tulla kökköistä. Onneksi tämä ongelma ratkesi aina parilla kerän kiepautuksella.





Sain juuri tyttären topin valmiiksi enkä voisi nyt kyllä olla tyytyväisempi. Hykertelen ihan! Lapsikin hyväksyi tuotoksen saatesanoilla; "Se on kyllä hieno kesätoppi. Miksi siinä on olkaimet?".

Ja topin malli, se on kuulkaa aivan oma. Tuollainen hieman kellottuva ja helmasta rullaava. Lasten neulemalleissa on tarjolla niin paljon krumeluuria ja niin vähän simppeliä, että aikaa säästääkseni jätin etsinnät sikseen hyvin nopeasti ja keksin itse. Mittailin lasta ja piirtelin. Loput päätin neuloessa. Tykkään niin paljon, että teen omani ehkä samaan malliin ja harkitsen ohjeen kirjoittamista auki muidenkin iloksi.

Seuraavaksi aion aloittaa itselleni tämän topin, pellavalangasta tietysti. Sitten tarvitaan enää kesä ja helle!

-Senni

Maja

Puolivalmiina täällä joskus esiintynyt Maja jäi lopulta esittelemättä! Otin siitä nyt kuvan, sillä kuten kaikki tiedämme, ei ole mitään aivan sellaista kuin lokakuisen iltapäivän valo.



Kaikkineen olen toppiin kohtuullisen tyytyväinen. Silkkinen Ito Kinu oli mainio neulottava, ja värit olivat ihan parhaat. Kiitos vaan äiti ja saksalaiset verkkokaupat.

Ihan täysosumasta ei kuitenkaan ole kyse. Kaulus laskeutuu vähän rumasti, kun systeemin pukee päälle. Olen silti käyttänyt sitä - näin talvea kohti villatakin alla toki - sillä missään nimessä en ole turhantarkka. Etenkään tällaisten värien kanssa.


Värien järjestys menee vähän eri tavalla kuin alkuperäisessä, jossa etukappaleiden pitäisi olla eri värillä. Tämä oli bugi: tein epähuomiossa näin, sillä pidin kirsikankukanvärisestä enemmän kuin marjapuuronvärisestä. Sitten pohdin, ja tulin siihen tulokseen, että saan laittaa värit just kuten haluan ja jos kerran pidän toisesta enemmän, tokihan haluan sitä katsellakin enemmän. Nyt se on siis feature.

Majan ohje oli muuten aivan ennätyksellisen epäselvä. Tämän jälkeen sitä todella osasi arvostaa Suvi Simolan huppariohjetta, joka suorastaan soljui.

Nyt kyllä otan ja

...kirjoitan tänne. Niin kerta! Koska olen kesällä neulonut aivan kauheasti, mutta eihän sitä blogia katsomalla uskoisi.

Aloitan matalasta päästä: kesän helpoin toppi syntyi juuri hellekelien loppuessa laatikkomallisena.



En voi kuulkaa uskoa, että kerran ostin tällaiselle ohjeen.

Älkää te ostako, sillä ohje tulee tässä:
  1. - Neulo kaksi samankokoista kappaletta. (Mitat saat mallitilkun ja mittanauhan avulla.)
  2. - Ompele sivusaumat ja olkasaumat yhteen. Ei kuitenkaan sivusaumoja olkasaumoihin. Jätä kainaloille aukko.
  3. - Päättele.
Jos haluaa hifistellä, voi neuloa alun pyöröllä ja sitten erottaa etu- ja takakappaleen - ja neuloa nekin pyöröllä, mutta kahdelta kerältä. Olkasaumat voi yhdistää kolmen puikon päättelyä hyväkseen käyttäen (se on yksinkertaista. Puikot vastakkain ja kolmas käteen. Neulotaan molemmilta puikoilta silmukat yhteen ja nostetaan edellinen silmukka yli. Saumat voi neuloa sisään tai ulos, nätti tulee molemmissa tapauksissa.)

Käytin kahta lankaa. Alaosa syntyi BC Garnin nyt jo lopetetusta pellava-silkkisekoitteesta nimellä Setalin - eikö kuulostakin joltain, millä on katukaupassa melkoinen kysyntä? Yläosassa oli puolestaan hämmentävän riittoisa Ito Kouki, jota olen hamstrannut Kerästä aina, kun olen siellä käynyt, ja jonka osalta varastoni riittävät viimeisimmän arvioni mukaan vaatettamaan koko perheen. (Mutta kun se on niin ihanaa, ah ja voi.)

Toppi ei onneksi ole mikään hellekelien yksinoikeusvaruste, vaan pärjää villatakki (ja/tai sadetakki) kaverinaan kaikenlaisissa säätiloissa. Suosittelen - simppeli malli päästää ihanat langat oikeuksiinsa.

Puolivalmista

Mitä täällä kutimointipajalla oikein on tapahtunut? Kuulen jo hätääntyneiden kysymystenne täydellisen puutteen - mutta minua kiinnostaa. Tuntuu nimittäin siltä, ettei mitään ole tapahtunut.

Mutta eipäs olla niin vaatimattomia. #kiitosMMkisat -hengessä pitkään puikoilla viihtynyt Maja on nyt näinkin pitkällä:


Kolme valmista ja pingotettua kappaletta. Nyt vaadittaisiin enää olkasaumojen yhteenneulonta (unohtakaa three-needle bind-off, tässä tulee four-needle bind-off) ja vähän ompelua sivusaumojen puolella. Ja päättelyä, ai niin, miten saatoin unohtaa päättelyn.

Olkasaumoja ajatellen pitäisi vielä muistaa, millä puikoilla tätä neuloin - otinko puoli kokoa isommat vai pienemmät puikot? Miksen kirjoita mitään ylös?

Aika pitkällä siis jo! Kerroinko, että lankaa (Ito Kinua, täyttä silkkiä) oli ilo neuloa? Jos näette sitä jossain, käykää kiinni. Huhut kertovat, että Kerään voi tulla. Se oli mainos, ei maksettu.

Kun Majan kappaleet olivat puikoilta irroneet, tartuin Jonnan innostamana MM-Vector -projektiin. Teen tämä koossa "shaali". Ergo, saan kerrankin, kerrankin, tarpeeksi ison huivin. (Minusta huivilla ei tee paljon mitään jos sitä ei voi käyttää tarvittaessa myös supersankarin viittana.)


Lankana ensimmäiset Isagerini: Viscolinissä on viskoosia ja pellavaa. Valmis neulos tuntuu ihanalta käsissä.

Saattaa siis olla, että näettä jotain valmista vielä tässä ensi kuussa! Jee!