Vuoden viimeisenä päivänä

Vuoden viimeisenä päivänä säntäsin lankaostoksille keskustan tavarataloon. Olin ajatellut virkata lapsen huoneeseen pienen korin, korulle ja sen sellaiselle, mitä näitä nyt on. Löysin kuin löysinkin pari kerää auringonkeltaista Solia.

(Ja vähän lankaa hempeisiin lapasiin.)

Mutta parhaimmuudeksi heittäydyin keskusteluun vieressä lankoja tutkivan rouvan kanssa vuodenvaihteessa alkavasta kanta-asiakastarjouksesta ja siitä, miten kutimoidessa ei kannattaisi tyytyä keskinkertaiseen lankaan vaan nauttia sydämensä valitun kanssa, mitä se nyt kulloinkin on. Siitäkin puhuimme, miten lankaa on ... aika paljon, muttei siltikään tietenkään liikaa. Ikinä.

Se oli hieno vuoden viimeinen lankakeskustelu.

Paljon kauniita lankoja ensi vuodelle! Olkoot vyyhtinne kauniisti keriytyviä.

Pimeydessä

Kutimoida voi vaikka missä. Esimerkiksi pimeässä autossa elektronisen tanssimusiikin soidessa. (En oikein välitä elektronisesta tanssimusiikista, sanottakoon se nyt.)

Jos kuitenkin kutimoi pimeässä autossa, pitää projekti valita oikein. Sano kyllä selkeärajaiselle merinolangalle, joka ei liesty. Sano kyllä teräville puikoille, joilla silmukka löytyy ongelmitta.

Sano ehdoton ei kaksinkertaiselle mohairlangalle, jota neulotaan kasin puikoilla, sellaisilla koivuhalkoa muistuttavilla.


Varovainen ehkä lausutaan silkkiselle tweed-langalle. Lopullinen tuomio seuraa, kun uskallan laskea, montako silmukkaa tiputin.

Puikoilla nyt: Boxy
Lanka: Sarah Tweed

Kutimoijien sukua

Äiti neuloi jouluksi kolme Oshimaa. Oli laskenut, että yhteen on aikaa puolitoista viikkoa. Siinä oli urakkaa, vaikkei lanka ollut ohuimmasta päästä.


Yhden Oshiman sain minä. Paita on ihana, iso muttei tukahduttava, pehmoinen muttei ryhditön. Harmaa. Tweediä vielä, kuten meille kettuterrierin omistajille sopii. (Olemmehan jo koirarotumme valinnalla päässeet lähes osaksi englantilaista maalaisaristokratiaa.)

Erityisen iloinen olen siitä, että olen äitini mielestä knit-worthy. Siis sellainen yksilö, jolle voi lahjoittaa käsintehdyn vaatteen.

Ei, olen sittenkin iloisin Oshimastani.


Lanka: Rowan Felted Tweed, käsittääkseni.

Matemaattisesti viehättävä

Minä pidän varpaista aloitettavista sukista.

Pidän myös niistä perinteisemmistä. Perinteisemmistä pidän, koska ne - perinteiden lisäksi - vetoavat minuun matemaattisella eleganssillaan. Se hetki, jolloin ymmärtää kantapään kääntöperiaatteen, on kaunis hetki, josta ei jatka eteenpäin samana ihmisenä.

Varpaista aloitettavista sukista pidän osittain samoista syistä. Valitettavasti niitä en kuitenkaan ymmärrä. Teen yksinkertaisen perussukan aina Knittyn Baudelaire-sukan ohjetta mukaillen. Jos silmukkamäärä muuttuu, olen pulassa.

Tilanne on kestämätön. Haluan osata sen sisältä ulos, ulkoa sisään ja sivuttain joka suuntaan. Haluan osata varioida sukkaa ongelmitta isoille ja pienille jaloille, isoille ja pienille langoille.

Haluan funktion varpaista varteen aloitettaville sukille. Funktioihin minä rakastuin jo peruskoulussa, eikä rakkauteni ole sittemmin laantunut.

Alan epäillä/pelätä, että ainoa toivoni on muodostaa funktio itse.

Ompeluseura yhdelle

Kerran kvartaalissa koira menee parturoitavaksi. Kerran kvartaalissa minulla on siis tunti, puolitoista aikaa linnoittautua kahvilaan ja järjestää yhden hengen ompeluseura ja lukupiiri.

Näin joulun alla mahdollisuus istua tovi rauhassa tuntuu harvinaiselta lahjalta. Lankakin oli kauniisti rusetilla:


Mutta glögi kärsi valitettavati kunnianhimon puutteesta.

Puikoilla nyt: sukat.

Matkiapinan muistikirja

Ihan itselleni muistiin laitan tänne näin, että kun lapaset on seuraavan kerran saatava, inspiroitumista voi hakea täältä Pehmeitä paketteja -blogista.

Inspiraatio on designer-kieltä ja tarkoittaa suomeksi suurinpiirtein pikselintarkkaa prujausta. Näin neulehommissa lienee kuitenkin sopivampaa puhua silmukantarkasta.

Niin tai näin, inspiroivia ovat.

Jos otan tatuoinnin

...siinä lukee Knit fast, die warm. Muuten vain.


Ajattelin tänne vain sellaisia satunnaisia kirjoitella, kutimoinnista, kuten tyttäreni sanoo. (Sanan taivutusmuodot: minä kutimoin, sinä kutimoit, ei saa äiti kutimoida.)

Jos löydätte tänne, hyvä. Jos ette, saattaa olla hyvä sekin.