Näytetään tekstit, joissa on tunniste lahja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lahja. Näytä kaikki tekstit

Väistämättömän pettymyksen lapaset

Mies antoi tiedoksi, että tarvitsee lapaset.

Tällä kertaa niiden pitäisi kuitenkin olla hyvät lapaset - ei liian isot, kuten yleensä tuppaan tekemään. Sanojensa vakuudeksi hän heilutti lapasiin verhottuja käsiään niin, että lapasten kärjet lepattivat.

Seurasi keskustelu, jossa sivuttiin seuraavia aiheita:

  1. Miten lapaset puetaan käteen niin, että ovat kohdallaan
  2. Onko vika tuotteessa vai käyttäjässä (käytettävyyteen tarkasti perehtyneenä yksilönä tiedän hyvin, että vika on yleensä käyttäjässä, kuten nytkin)
  3. Miten mies voisi itse ottaa puikot ja lankaa ja pistää tikuttaen, jos tuotokseni eivät kerran kelpaa

Ryhdyin kuitenkin suunnittelemaan lapasia, joista ei annetuilla spekseillä voisi tulla kuin pettymys.

Täydellisten lapasten konseptiin kuuluisi yleisen hyvyyden lisäksi myös 1) se, että lapaset ovat yksiväriset ja mustat ja 2) se (kun erehdyin jotain tämänsuuntaista horisemaan), että lanka löytyy omasta stashista. Tietyn paksuisena.

Malli: oma ja hartaudella viritetty
Lanka: Grignasco Tango & Arwetta Classic
Puikot: ei mitään käryä enää
Kuva: selvä se, ettei näistä ole valmiina otettua kuvaa - pettymystä alusta loppuun

Puolisoni käsitys stashini kattavuudesta on vahvasti liioiteltu. Vaaditunlaista lankaa löytyi kipakat 0 vyyhtiä tahi kerää.

Niinpä puikoille päätyi kahta lankaa yhdessä. Musta komponentti oli jotain ikivanhaa Grignascon Tangoa - se on toki tweedlanka, joten väriteeman suhteen mentiin vähän pieleen jo tässä - mutta koska taloudessa ei ollut muuta mustaa, kamuksi Tangolle valkkasin Arwettan harmaan sukkalangan. Kärkiin ja peukaloihin tuli vihertävän mustat väriblokit, sillä pelkäsin harmaan Arwettan loppuvan. (Kyllä se olisi riittänyt.)

Pinnasta tuli tosi tiivis ja kiva - ei ihan musta eikä ihan yksivärinenkään, mutta beggars can't be choosers, kuten tapana on sanoa. Valittajia voivat toki kerjäläisetkin olla, ja valitusta seurasikin loputtomista sovitussessioista, jotka rasittivat kohtuuttomasti tulevaa käyttäjää. Hänen piti useita kertoja irrottaa käsi konsolin ohjaimesta.

Vaan mikä oli pettymyksen aste?

"Nää on parhaat lapaset ikinä!" totesi mies tyytyväisenä. "Peukalossa ei vaan veri kierrä."

-Liina

Air

Kuten tunnettua, parasta ja hienointa lankaa on huolellisesti kypsytetty vuosikertalanka.


Itse olen tammitynnyreissä säilönyt keräkaupalla Ito Koukia, tuota lankojen aatelia, keksimättä tarpeeksi arvollista käyttötarkoitusta.


Sitten päivänä muutamana juolahti mieleeni, että äidille voisin tehdä huivin äitienpäivälahjaksi. Olemme olleet äiti ja tytär jo yli kolmekymmentä vuotta, ja minulla alkaa pikku hiljaa olla jonkinlainen käsitys siitä, mistä hän voisi pitää. Hän voisi pitää esimerkiksi Purl Sohon Open Air Wrapista.

Tuumasta toimeen. Loin silmukat Koukin väristä Moonrock ja vaihdoin puolivälissä väriin Gray. Huivista tuli siis kaksivärinen ja ainakin minusta aika ihana. Tekemiseen meni jokunen tovi, sillä mallineule ... ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta keskittymistä se kyllä vaatii. Ei se haitannut, sillä motivaatio oli kohdillaan ja tekeminen oli ilo.


Jos nyt jotain huomauttamista on - lähinnä ehkä omasta ajatusprosessista - niin silmukkamääräksi olisi riittänyt ihan puhtaaseen huiviin puolet ohjeen silmukkamäärästä, nyt lopputulos on nimenomaan wrap.

Malli: Open Air Wrap
Lanka: Ito Kouki (Moonrock 75 g, Gray 75g)
Puikot: 4 mm
Kaikkineen olen lopputulokseen ihan hurjan tyytyväinen: huivi, joka on tehty rakkaudesta ja lempparilangoista rakkaimmalleni äidilleni.


- Liina

Kolmet sukat ja yhdet päiväkotikauden päättäjäiset

Keksin tässä, että päiväkotiryhmämme tyypeille - siis aikuistyypeille, en ole varma, miksi heitä pitäisi nimittää, paitsi tädeiksi, mikä ei minusta ole optio näin aikuisten kesken - pitäisi neuloa kiitoksena sukat.

Oikeastaan olin ajatellut alunperin jättää moisen puuhan siihen, että ipana siirtyy eskariin, mutta kävi ilmi, että syksyllä ryhmää vetävät ehkä uudet tyypit, ja vanhat ovat olleet minusta siksi mainioita, että tartuin puikkoihin.

Haastekerrointa lisäsi se, että minulla oli 11 päivää aikaa neuloa sukat. Kahdentenatoista päivänä kaiken pitäisi olla valmista, pääteltynä ja paketoitu.

Ekaksi malliksi valkkasin Virrat, joka muuten oli viime vuoden Tour de Sockin eka etappi. Sen verran oli vääntämistä, että väänsin Tourin sijoitusodotuksia muutaman kymmenen pykälää alaspäin.

Malli: Virrat
Lanka: Onion Nettle Sock, 70 g
Puikot: 2,75 mm
Lopputulos oli kuitenkin oikein kaunis, vaikka vaaleampi lanka olisi voinut tälle mallille toimia paremmin.

Kun Virrat olivat valmiit, kaksi asiaa oli selvinnyt: 1) Aika loppuu, jos en valitse yksinkertaisempia malleja. Ei muuten, mutta yhden silmukan palmikot vievät yllättävän paljon aikaa. 2) En missään olosuhteissa voi neuloa samaa mallia kolme kertaa putkeen. Hyvä, kun saan yhtenevän parin tehtyä.

Seuraavaksi siis Cookie A:n Monkeyt. Niitä oli kehuttu helpoiksi, ja oikeassa olivat kanssaneulojat Internetissä - toinen sukka meni mallikertaa vilkaisematta.

Malli: Monkey
Lanka: Onion Nettle Sock, 80 g
Puikot: 2,75 mm
Yritin vähän virittää kokoa isommaksi ja tein S-koon, mutta ohjetta inan verran paksummalla langalla. Tähtäsin noin kokoon 39, ja aika lähelle se ehkä meni. (On muuten ihan perkeleellisen vaikea arvioida ihmisen jalan kokoa silmämääräisesti ohimennen. Tiedoksi vain. Ensi kerralla kysyn.)

Viimeiseksi neuloin Kalajoet, joka ovat minusta ihan huippukaunis malli. Helppo tehdäkin, vaikka tässä ei kyllä mallikerta ollut ulkoa opittavissa.

Malli: Kalajoki
Lanka: Onion Nettle Sock, 60 g
Puikot: 2,75 mm
Lankana kaikissa oli tanskalaisen Onionin (italiassa tuotettu) Nettle Sock, jota olen halunnut kokeilla syntymästäni asti, vaikken silloin vielä tiennyt neulonnasta mitään. Nokkossukkista löytyi Lankamaailmasta, jossa sattui olemaan vielä ale - ja koska elän oman elämäni ruuhkavuosia, paikan päälle piipahtamisen sijaan tilasin langat netistä. Tiedetään, pöhköä, mutta toimitus oli supernopea, mikä jälkikäteen tarkasteltuna osoittautui erityisen merkittäväksi projektin onnistumista ajatellen.

Nettle Sock oli sekä ihanampaa että ohuempaa kuin ennakoin. Langan tuntu ei ole karhea vaan lähes silkkinen; toisaalta grammojen perusteella sport-vahvuiseksi (toiveikkaasti) kuvittelemani lanka oli kyllä paksuudeltaan lähinnä fingeringiä.

Nyt on siis lämmitelty Tourille ihan viimeisen päälle huolella - tai ainakin kerrattu palmikko ilman apupuikkoa. Ja valitettavasti hankittu myös pieni kyllästyminen sukkiin. Hmph.

-Liina

Helmikuinen Rosewater

Minulla on ollut onni saada olla mahtavan äitipuolen tytär suurimman osan elämästäni. En ole koskaan kuitenkaan neulonut hänelle mitään, joten nyt oli aika korjata tilanne. Lupasin neuloa hänelle huivin lämmittämään syksyn reissuissa (hups, ne meni jo). Sitten siirsin mielessäni tavoitteen jouluun ja sen jälkeen hänen syntymäpäiväänsä. No, tästä tulikin lopulta ystävänpäivähuivi. Keskustelimme yhdessä väristä, mutta minä sain tehdä lopullisen päätöksen niin langan, värin, kuin mallinkin suhteen.


En halunnut täyttä villaa, jottei huivi olisi liian kuuma, mutten toisaalta esimerkiksi pelkkää pellavaakaan, jotta huivi olisi kuitenkin lämpöinen. Malliksi valikoitui aika pian Janina Kallion Rosewater, sillä olen tykännyt omasta merinovillaisesta versiostani tosi paljon, ja sille on kertynyt myös käyttöä. Langaksi valitsin nyt Louhittaren luolan pitsivahvuisen Ilmattaren turkoosin ja petroolinsinisen rajamailla kiiltelevässä värissä. Lanka on ihanan kevyttä ja pehmoista, puoliksi silkkiä ja puoliksi villaa. 

Malli: Janina Kallio, Rosewater
Lanka: Louhittaren luola, Ilmatar, väri topaasi 1 vyyhti ja 2 metriä
Jollain ihmeellisellä logiikalla ostin tätä varten kaksi vyyhtiä, mutta selvisin melkein yhdellä. Ensimmäisen vyyhdin lanka loppui viimeisellä rivillä ennen päättelyä, eli huivi painaa kutakuinkin 50 grammaa. Pingotin huivin ohjeen mukaan melkoisen napakasti, onneksi, koska näin pitsikuvio tulee esiin tosi kauniisti. Olin jännittänyt niin kokoa kuin pitsin näkymistäkin, koska ennen pingotusta huivi oli pieni ja vähän surullinen näky - pitsi oli vetäytynyt pieneksi ruttuiseksi möykyksi huivin reunaan. 

Opin tästä huivista sen, että pitsille tarkoitetut terävät puikot ei ole ihan turha keksintö. Nyt (terävillä) puikoilla on seuraava pitsivahvuinen huivi, tällä kertaa hiirenharmaasta langasta ja ihan omaksi.

- Senni



Havu

Olen huono neulomaan muille kuin itselleni, sen olen ehkä kertonut ennenkin.

Välillä tulee kuitenkin joku kohtaus.

Viimeksi kohtaus tuli loppukesästä, kun ajattelin koiramme (!!) kautta tapaamaamme pariskuntaa, tuntuvat ihan ystäviltä jo, vaikkemme ole pitkäänkään tunteneet. Ihmisten kohtaamisen rikkaus tuntui ihmeelliseltä.

Malli: Havu
Lanka: Tuulen tytär, väri Valaan laulu
Puikot: 4 mm



Jotenkin sitä juhliakseni neuloin huivin.

Tiesin, että väritoiveena oli petroli, jota ei juuri omista varastoistani löydy - mutta onneksi Snurresta löytyi täydellinen petroli yhdestä Tuulen tytär -vyyhdistä. Lanka ei neuloessa ei tuntunut siltä pehmoiselta ihanuudelta, jota odotin, mutta liottaminen onneksi paransi tilannetta.

Malliksi piti ehdottomasti saada Meiju K-P:n Havu, jonka Mirellan tontilta bongasin. Malli oli sillä tavalla nerokas, että huivia sai paukuttaa menemään just niin kauan kuin lankaa piisasi. Sillä tavalla ei ollut, että ohje oli tarjolla vain jossain vanhassa Taito-lehdessä, mutta niin vain kirjastolaitos taas pelasti, kun juuri tämä piti saada eikä mikään muu.

Neuloessa meinasin hieman kompastua siihen, että mielestäni silmukkamerkkien numeroinnit ohjeen sisällä muuttuivat, mikä aiheutti hämmennystä - mutta kun palautin jo lehden, en nyt asiaa voi tarkistaakaan, ja myönnän, että kyseessä saattoi olla vain tavallinen Stupid User Error.

Kun mallin idean sisäisti, saattoi rauhassa sooloilla muutenkin kuin koon vuoksi, joten neuloin pitsipilareita loppupuolella vähän miten huvitti. Ja kun homman sisäisti, tämä myös syntyi ihan hulvatonta vauhtia.

Bonuksena opettelin uuden tavan päätellä, ja siitä tulikin heti uusi suosikkini.

Olemme siirtyneet vaikeasti toistettavien värien kaudelle. Syksy, monesta sinua rakastan mutta tästä en.

Tykkään lopputuloksesta itse, toivottavasti huivin saajakin tykkäsi - tai jos ei huivi ollutkaan hänestä just toppen, toivottavasti ainakin ajatus taustalla välittyi.


- Liina

Gentille



Neuloin taas huivin. Tällä kertaa en kuitenkaan omaan garderoobiin, vaan ystävälle joka täytti pyöreitä kesäkuun alussa. Eihän tämä aivan oikeaksi päiväksi valmistunut, mutta valmistui kuitenkin. Väriä ja mallia valitessa jouduin luottamaan vain omaan fiilikseeni saajan mausta. Itse asiassa en ole vielä antanut lahjaa hänelle, koska päätin pingottaa huivin toiseen kertaan, mutta pientä esimakua hän on huivista saanut eikä ainakaan näyttänyt ettei siitä pitäisi. Ehkä hyvän ystävän tuntee siitä, ettei hän irvistele saamilleen neulomuksille?

Malli on Janina Kallion Gentille. Todella sujuva neulottava, helposti mieleen jäävä pitsikuvio ja lopuksi silmukointia. Tämä sujui pingottamista lukuunottamatta kuin vettä vaan. Reunat meinasi väkisinkin jäädä epätasaisiksi, mutta pienellä kikkailulla nekin oli melko hyvät, toisen pingotuksen jälkeen vielä paremmat. Ainoa missä meinasi mennä todella sormi suuhun, oli huivin pituuden arviointi. Halusin, että sen saa kiepautettua kaulan ympärille kaksinkerroin ja ettei se jää roikkumaan liian alas vaan lämmittää. Mietin olisinko lisännyt yhden toiston kuviota lisää, mutta päädyin tekemään huivin ohjeen mukaan ja nyt vain toivon ettei se kurista tai kiristä. Lanka muuten oli taas kerran oikein ihana neulottava. Pehmeä, soljuva ja kaikkea muuta mitä ihminen voi langalta toivoa. 


Malli: Janina Kallio, Gentille
Lanka: Cascade Yarns, Heritage silk, väri 5632 dark plum
-Senni

Pikkupipo lahjaksi

Aina kun silmiini on sattunut kuva The Purl Been Garter Ear Flap Hatista olen ihastellut sen mallia ja ajatellut tehdä sellaisen heti kun sopiva pää löytyy. Ystävän tyttö täytti juuri vuoden ja pääsin tekemään korvaläpällisen pipon lahjaksi hänelle.

Malli: The Purl Been Lauran Garter Ear Flap Hat
Langaksi hain Dropsin perusmerinoa
Malli on livenäkin mielestäni ihana. Ohjeessa oli jotkut asiat esitetty vaikeimman kautta, minkä takia jouduin muutaman kerran kertaamaan mielessäni mitä ihmettä kirjoittaja tarkoittaa, mutta onneksi neuleessa näki heti jos jossain oli menossa metsään. Ainoa juttu josta olen edelleen ihmeissäni on ohjeen sskp. Slip, slip, knit, pass. (Edit. Ei siis purl, kuten ensin näppäilin, kutimoidessa meni onneksi oikein.) Lopputulos näyttää minun lätsässäni eriltä kuin ohjeen kuvissa. Kokeilin yhdellä jos toisella tavalla, mutta ei, tältä tämä nyt näyttää ja mielestäni tein lopulta juuri kuten ohjeessa käskettiin. Voin onneksi elää erinäköisten kavennusteni kanssa, hyvät ne on kaikesta huolimatta.


Tämä oli mukava yhden illan neule, josta jäi vielä hyvä maku suuhunkin. Sopivassa suhteessa lyhennettyjä rivejä, kavennuksia ja kruunuksi pieni tupsu.



-Senni

Pipoja, pipoja, pipoja, mistä lisää päitä?

Viime aikoina on syntynyt pipoja! Ensin tein Kerällä-kirjan ohjeesta inspiroituneena raitapipon lapselle. Hän tarvitsi pipon, joka yltää reilusti korville asti, ja sellaisen hän sai. Tupsuntekovälineistöllä syntyi helposti tupsukin. Tuossa edellä mainitussa kirjassa on tosi paljon mukavan oloisia perusohjeita. Mua itseäni kuumottelisi tehdä kirjan turbaanipipo, mutta en ole vielä ymmärtänyt miten sen kiepautus toimii. Täytyy protoilla paperilla tai kankaalla. Silmukkamäärän laskin lapsen pään mukaan ja sitä myöten kavennuksetkaan ei ole minkään ohjeen mukaiset vaan kaventelin niin kuin hyvältä näytti.
Lanka: Keltainen/Schachenmayrin Extra Merinoa ja harmaa Mondialin Merino sportia.




Jacques Cousteau-henkisen päälaelle aseteltavan luomuksen sai minun pikkuveljeni. Joululahja valmistui sopivasti tammikuussa, koska mietimme yhdessä pitkään millaista pipoa hän käyttäisi ja minkä värinen sen tulisi olla. Minä ehdottelin värejä ja hän vastaili jotain sellaista, kuin “joku tumma väri olis varmaan paras”, kunnes tarkensi että mustaahan hän oikeastaan tarkoittaa. Tein melkein mustan. Saaja oli tyytyväinen. Ohjeena käytin googlailemalla vastaan tullutta mallia, tosin tein kuumaveriselle veljelle vähän lyhyemmän reunan kuin ohjeessa, jottein pipossa ole niin suurta aluetta kaksinkertaisena kun reunan kääntää. Tätä oli kiva neuloa ja ohje oli hyvä.

Lanka: Schachenmayrin Merino Extrafine.


Sitten viimeisimpänä valmistui Happy Thoughts-pipo minulle itselleni. Kuten jo aiemmin kirjoitin, ohje oli tosi hyvin kirjoitettu ja pipo syntyi parissa päivässä, koska sen tekeminen oli mukavaa ja kiinnostavaa. Yhden rivin neuloin päin honkia, mutta se saattoi liittyä jotenkin giniä ja kutimointia-iltaan. Ensi kerralla teen pelkkää suoraa. Pipo on ihana sekä minun, että vaaleanpunaiseen tykästyneen tyttären mielestä.

Lanka: Harmaa/ taas kerran Schachenmayrin Merino Extrafine ja marjapuuroinen Liinalta saatu Sublime cashmere merino silk dk.


Taaperon äidin parempi lapanen

Tuskin oli päättelyneula tipahtanut kädestäni jäädäkseen niille sijoilleen* kun kotiin saapui paketti. Äidiltä.

Paketissa oli kahdet villasukat lapselleni. Toiset olivat jääneet mummolaan ja toiset oli mummo neulaissut ohimennen, ehkä ajatellen, ettei villasukkaparillekaan tee hyvää olla yksin.

Paketissa oli jotain myös minulle: uudet lapaset! Sellaiset, joissa on joustinneuletta kämmenpuolella. Kyllä taaperon äitikin tarvitsee kädessä pysyviä ja kauniita lapasia.


Lapaset tuoksuivat vienosti rusinoilta, sillä sekä sukkiin että lapasiin oli laitettu rusinapaketit vastaanottajia ajatellen. No, yhtä vastaanottajaa ajatellen.

Ojensin vihdoin lapselle eilen sukka-ja-rusina -setin, mistä innostuneena hän istui koko illan uudet villasukat jalassaan ja rusinapaketti kädessään. Villasukissa on silkkaa rakkautta.

Lapasissa myös.


* Käytän tässä hieman taiteellisia vapauksia. Oikeasti laitoin neulan paikalleen ja menin ensin nukkumaan ja sitten töihin, mutta.

Kutimoijien sukua

Äiti neuloi jouluksi kolme Oshimaa. Oli laskenut, että yhteen on aikaa puolitoista viikkoa. Siinä oli urakkaa, vaikkei lanka ollut ohuimmasta päästä.


Yhden Oshiman sain minä. Paita on ihana, iso muttei tukahduttava, pehmoinen muttei ryhditön. Harmaa. Tweediä vielä, kuten meille kettuterrierin omistajille sopii. (Olemmehan jo koirarotumme valinnalla päässeet lähes osaksi englantilaista maalaisaristokratiaa.)

Erityisen iloinen olen siitä, että olen äitini mielestä knit-worthy. Siis sellainen yksilö, jolle voi lahjoittaa käsintehdyn vaatteen.

Ei, olen sittenkin iloisin Oshimastani.


Lanka: Rowan Felted Tweed, käsittääkseni.