Lankajahdissa

Tuotatin itselleni tovi sitten (kiitos Liisa!) Sweet Georgian värikkäitä sukkalankoja:



Mitä karkkikomboja! Aion raidoittaa ne jonkin synkeän kanssa, luulen. Siitä tulee hyvä.

Mutta addiktille ei toki riitä mikään. Alkuviikosta näin eräästä langasta unta: päivystin nettikaupassa uutta toimitusta. Mietin unessa, voinko todella maksaa lankavyyhdistä 70 euroa (alitajuntani liioitteli, oikeasti se maksoi kakskytviis) ja tulin siihen tulokseen, että todellakin voin.

Niinpä eilen illalla klo 23 kyttäsin lankaa Internetissä. Tuntui siltä kuin olisi seissyt ulkona haavi kädessä metsästämässä keijuja - siis yhtä älykkäältä.

Päivitin sivun kohtalokkaan myöhään. Klo 23:01 kaikki lanka oli jo loppunut - tai muiden asiakkaiden ostoskoreissa. Jos kuitenkin joku rohmuava rontti jättäisi ostoksensa maksamatta, minulla olisi vielä tilaisuuteni olla ... rohmuava rontti.

Hermoromahduksen ohella sain melkein jännetupin tulehduksen kliksutellessani lankaa ostoskoriin. Vaan kerrankin sinnikkyys palkittiin, ja Trailing Cloudsin Mind the Gap -sukkalanka on parhaan ymmärrykseni mukaan matkalla Suomeen.

Ainakin olen siitä maksanut. Kakskytviis euroa.

Nyt tässä on kyllä se riski, että menestys nousee hattuun ja rupean jahtaamaan Wollmeisea.

PS. Haluaisin kyllä kovasti esitellä jotain valmista, mutta lapselle tekemäni ns. itkuhuppari on nappeja, päättelyä ja omistajaa vaille valmis ja muutama kesätoppi - no, valokuvausta vaille. Sukatkin menivä jo käyttöön eivätkä ole enää uudenkarheat ikuistettavat. Mukavat silti. Mutta voihan tämä olla langankulutushysteerinenkin blogi, en halua sulkea itseltäni hyviä ovia!

Miten lankavarastoja kasvatetaan + dilemma

Pohdin eilen lankavarastojen kasvua. Siis henkilökohtaisten lankavarastojen kasvua.

Olen jo aikaa sitten päässyt yli siitä "vähän vaan ostan tätä lankaa kun se on niin ihanaa vaikken tiedä mitä siitä tekisin" -lankahamsteroinnista*. Nyt ostan vain, jos on visio. (Joskus tosin se visio on "sukat", mutta visio se on sekin ja sukkia ihminen kyllä tarvitsee, ja tarvitsee niitä naapurinkin ihminen, ja joskus sitä höveliyttään ja kahden shampanjalasillisen jälkeen lupaa kutimoida sukat naapuriin. Että sikäli on mielestäni hyväksyttävää, että sukkalankoja varastossa on.) (Tietenkään naapuri ei halunnut sukkiaan niissä riemunkirjavissa väreissä, joissa sukkalankoja itselläni on varastossa, mutta tästäkin kauppaan erikseen menemättä selvittiin.)

Lankavarasto ei silti ole merkittävästi pienentynyt. Oikeastaan päin vastoin.

Käy niin, että tulee uusia projekteja, joihin ostan langat (heti, tietenkin, mistä sen tietää saako niitä enää ensi kuussa, kyllä varmasti ei saa) ja päätän aloittaa ihan seuraavaksi (hetkellä B). Kunhan tämän edellisen työn saan ensin alta pois (hetki A).

Ja tässä hetkien A ja B välissä on se kriittinen piste. Saattaa nimittäin käydä niin, että tulee joku toinen idea ... joka tavallaan tuntuu kiireisemmältä (kyllähän sen villapaidan myöhemminkin pistää puikoille, mutta t-paita on neulottava NYT) ja sitten tulee ostaneeksi siihen langat, ja, no niin.

Ja sitten joku Veera Välimäki julkaisee huiviohjeen (johon sattumalta löytyy neonkeltaista lankaa ihan kotoa, mutta ne kaksi muuta väriä uupuvat kiusallisesti, vaan eivät kauaa.)

* No, enimmäkseen olen päässyt yli siitä.
Että itse aion ihan varmasti, ja etenkin jos löydän lisää aikaa jostain, kutimoida tänä syksynä nämä projektit, joihin minulla sattumalta on langatkin köh:
  1. Neon Beast
  2. Linum Tee
  3. Westbourne
  4. Viajante
  5. Ja lisäksi noin viidet sukat, lapaset ja muut huivit.

Kävi muuten tuon Neon Beastin kanssa niin, että toverinikin siitä hieman innostui. Lupasin hänelle oitis toisen vyyhtini neonkeltaista, mistä kieltämättä koen hieman huonoa omatuntoa. En siksi, että olisin luopumassa langasta (kutimoinnin ohella toisten kutimoinnin mahdollistaminen on hieno, hieno asia), vaan siksi, että koen olevani joku luksuslankojen diileri. Tie helvettiin on tunnetusti kivetty hyvillä aikeilla, enkä ole aivan varma, onko reilua tarjota ensimmäistä kertaa ilmaiseksi, kun tietää, millainen addiktio siitä voi kuitenkin seurata.

(En edelleenkään puhu kokaiinista vaan langasta. Huom.)

Dear Eki, teenkö väärin?