Näytetään tekstit, joissa on tunniste lanka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lanka. Näytä kaikki tekstit

Karitsanvillaa

20:40
Tein lapaset.

Niissä ei mallin puolesta ole mitään kovin ihmeellistä - ellei lasketa todistusaineistoa mieheni väitteelle, jonka mukaan tuppaan tekemään liian pitkiä lapasia - mutta pääosan halusinkin antaa langalle.

(On liian pitkissä lapasissa etunsakin. Voin kerrankin teeskennellä, että sormeni ovat pitkät ja kapeat.)

Asiaan. Lanka on siis Lankakauppa Kerän Vänö ull, ehtaa karitsanvillaa. Olen tehnyt elossani jonkinlaisen täyskäännöksen villan suhteen, ja siinä, missä ennen rakastin pellavaa, kuljen nykyisin lampaan tuoksun perässä kuin mikäkin lammaskoira.

Joten karitsan villaa. Suomenlampaan karitsan villaa.


Ihmeellinen lanka. Käsissä se tuntuu pehmoistakin pehmoisemmalta - sopii talven rouhentamalle iholleni paremmin kuin merino - ja pesemättömän langan lanoliini (kuvittelen, että kyseessä on lanoliini) tuntui hoitavan käsiäni. Mikä tulikin tarpeeseen, kun en muuten oikein muista hakeutua käsirasvan äärelle.

Malli: oma
Lanka: Vänö Ull
Puikot: 2,5 mm
Neuloin lapaset pienillä puikoilla, sillä halusin tiiviin pinnan - ja sellaisen sainkin. Pitkän teräosan lisäksi tein varrestakin aika pitkän, sillä halusin näistä sellaiset lapaset, jotka ovat ihan oikeasti lämpimät.

Ja lämpimät ovat, mutta silti kevyet. En viitsisi näitä kädestä ollenkaan ottaa, kerran kokeilin konttorillakin, josko kuitenkin näppiksen käyttö onnistuisi myös lapaset kädessä. (Ei se vieläkään onnistu.)

Näiden lapasten valmistumisen jälkeen parasta on se, että tätä ihanaa villaa on toinenkin vyyhti odottamassa. Se on kaunis, kaunis harmaa ja siitäkin tulee lapaset.

-Liina

8 comments ,

Moi, Airi

19:06
Se, miten tarkalleen ottaen päädyin saamaan Leenin suunnitteleman Airi-huivin testineulottavakseni on tarina, joka asettaa langanostokäyttäytymiseni jokseenkin kyseenalaiseen valoon, joten emme mene siihen nyt. Vain lopputuloksella on väliä: sain Airi-huivin testineulottavaksi.


Vaikein vaihe oli värien valinta. Valvoin öitä sopivaa komboa pohtien. No, tarkalleen ottaen valvoin muistaakseni yhtenä yönä, mutta kuitenkin.

Olin jo päätynyt kahden siililangan komboon kun tajusin, että 400-metrisille vyyhdeille suunniteltu Airi ja vanhan pohjan Hedgehog Sock eivät nyt kohtaa...


...mutta (ja nyt sivutaan sitä kyseenalaisessa valossa paistattelevaa käytöstä) yhtäkkiä keksin aloittaa uuden, korallinvärisen Sockin ja Leenin luotsaamaan LystigYarnsin sukkiksen vierekkäin. Siltä istumalta teki mieli rynnätä karkkikauppaan, mutta pistinkin huivin puikoille.


Hauskin vaihe oli tuo kuvissa vaalealla pohjalla oleva pinta ja sen neulominen. En ole varma, onko tämä virallinen termi, mutta ehkä sitä voisi kuvailla vaikka helmineulepatentiksi. Ohjeen termi taisi olla fluffy brioche, ja sitä se todella oli. Pinnasta tuli ihana - vaikka ei tuossa pitsissäkään moittimista ole.

Fluffy brioche, up close and personal
Kontrastiväriksi valkkasin jotain, mistä te ette tiedä mitään, sillä se ei tallennu kameralle missään olomuodossaan: Hedgehogia sekin, tummanvihertävää, sellaista koppakuoriaisen väristä lähes. Kuvissa sinistä. Valitan.

Malli: Airi
Lanka: Hedgehog Sock (Coral, Wish), LystigYarns sukkalanka (nimeämätön testierä, jota rakastan tulisesti)
Puikot: 4 mm
Langoista sen verran, että tuota LystigYarnsin yksilöä fanitan ehdoitta. Siinä ei ollut mitään liikaa. Hedgehogin Sock puolestaan yritti kiertyä alkukuituihinsa pienimmästäkin yllytyksestä, joten sille hieman varautuneempi suositus.

Lopputulos on ihana. Huivi, joka on ihan parhaimmillaan etenkin yhdistettynä luontaisen goottilaisiin väreihini - siis mustaan. Toki on todettava, että värien valinnalla tästä saa varmasti vaikka mitä muutakin.

- Liina

12 comments , ,

Paperia

20:27
Tästä paidasta voisi kertoa vaikka mitä, alkaen siitä, miten äidin kanssa metsästimme lankakauppaa Kiotossa ja päättyen siihen, miten sain antaa paidan speksit Ravelryssa jollekin ja olla loppupäivviikon ihan polleana, mutta ... pitäydytäänpä muodossa, ja langassa.


Siis: ostin reissuiltani Habun ihanaa, litteää, paperinaruisaa, rouheaa Silk Wrapped paper -lankaa. Lanka ei ihan oikeasti ole paperia vaan pellavaa, mutta silkkilanka sen ympärillä on ihan oikeasti silkkiä.

Samalla reissuilla vaklasin kaupassa paitaa, jossa oli kiva malli. Piirsin sen kännykkääni. Sitten kävin ostamassakin sen paidan koska kerrankos sitä Japanissa ollaan, mutta saattaa olla, että piirros olisi piisannut. Olen nimittäin käyttänyt omaa neulettani kaupan versiota enemmän.

Kotiin päästyäni pistin langan puikoille. Testailin erilaisia tekstuureja ja otin vähän mittoja, ja sitten aloin neuloa.

Olin ajatellut tehdä nurjaa pintaa, mutta oikeaa neuloen - suunnitelma kariutui tietenkin jo helmaresorissa jossa tein kierretyt silmukat sillä lailla näppärästi, että sain neuloa paidallisen nurjia silmukoita.


Arvatkaa harmittko? Eipä juuri. Ja kun siirryin neulomaan etu- ja takakappaletta erikseen huomasin, että jostain hiton syystä lanka taipui paremmin nurjaksi kuin oikeaksi silmukaksi. Väitän, että se oli se litteys.

Lopputulos oli juuri sellainen kuin toivoin. Rouhea, rapea, kuin kirjoitusta paperilla. Kevyt ja kätevä muiden vaatteiden päällä.

Tylsää oli vain se, että lanka ei jousta juurikaan, joten turhan kireäksi jäänyt luontireuna napsahti ensimmäisessä sovituksessa rikki. Korjasin, miten pystyin, enkä itse löydä ongelmakohtia enää.

Malli: improttu
Lanka: Habu Silk wrapped Paper, 63 g
Puikot: 4 mm

Niin, huomasitte varmaan muuten, etten ole saanut otatettua tästä sellaisia "kyllä tätä oikeasti voi käyttääkin" -kuvia. Siinä syy, miksi useampikin postaus jonottaa - mutta jospa sitä tässä ryhdistäytyisi. Testineuleita varten on ainakin syytä, joten miksei sitten saman tien kuvaisi ne loputkin.

- Liina

19 comments ,

Blaer

18:20
Hyvät vai huonot uutiset?

Selvä.

Ei se ihan istu, eikä siinä ole nappejakaan. Helman nauha olisi pitänyt tehdä kokoa pienemmillä puikoilla.



Toisaalta se on mitä ihanin, viis siitä, ettei ihan istu. Sen nimi on Blaer, ja se on ollut jo monta kertaa käytössä, koska se on mitä ihanin. Ja hihansuut sentään älysin korjata ja tehdä niillä kokoa pienemmillä puikoilla.



Lanka on ohjeen mukaista Istexin Einbandia. Tykkäsin langan laajasta värikartasta kovasti, millä tarkoitan, että heillä on hyviä harmaita. Tykkäsin myös langasta, jotenkin tämmöinen rouhean karhea lanka on miellyttänyt hurjasti siitä lähtien kun pääsin irti lapsena kärsimästäni villakutinasta, kolme vuotta sitten. (Tuntuma langassa on itse asiassa kovin samanlainen kuin Isagerin Spinnissä - vähän pörheämpi vain.)

Alkuperäisen mallin ylimääräisen väri-ilottelun jätin kumminkin reunoista pois. En olisi enää kontrastiväriä löytänytkään, kun halusin takkini mahdollisimman vaaleasta harmaasta.

Mutta miksei se istu? En tiedä, nämä kaarrokevillatakit eivät ole oikein ikinä toimineet kroppani kanssa - seikka, jonka olin onnellisesti unohtanut. En tosin ole varma, olisinko moisen pikkuasian antanut estääkään, kärsin nimittäin kovasta Blaer-kuumeesta koko kevään.



Ohje oli muuten passeli, mutta jos nyt ken tätä tekee, etenkin Einbandista, suosittelisin pienempiä puikkoja noihin ainaoikein-osioihin. Helma törrötti ikävästi etenkin ennen liotusta, mutta onneksi liotuksen ohella pienennetyllä puikkokoolla väännetty nappilista korjasi tilannetta hieman.

(Tiedetään, viitseliäämpi olisi purkanut helman.)


Malli: Blaer
Lanka: Istex Einband (valkoinen 45 g, harmaa 155 g)
Puikot: 3,5 & 3 mm

Todistin vihdoin itselleni myös sen, miten miellyttävää villa voi olla kesälläkin - ihan niitä kuumimpia porotuksen hetkiä lukuunottamatta. 

- Liina

10 comments ,

Kolmet sukat ja yhdet päiväkotikauden päättäjäiset

18:14
Keksin tässä, että päiväkotiryhmämme tyypeille - siis aikuistyypeille, en ole varma, miksi heitä pitäisi nimittää, paitsi tädeiksi, mikä ei minusta ole optio näin aikuisten kesken - pitäisi neuloa kiitoksena sukat.

Oikeastaan olin ajatellut alunperin jättää moisen puuhan siihen, että ipana siirtyy eskariin, mutta kävi ilmi, että syksyllä ryhmää vetävät ehkä uudet tyypit, ja vanhat ovat olleet minusta siksi mainioita, että tartuin puikkoihin.

Haastekerrointa lisäsi se, että minulla oli 11 päivää aikaa neuloa sukat. Kahdentenatoista päivänä kaiken pitäisi olla valmista, pääteltynä ja paketoitu.

Ekaksi malliksi valkkasin Virrat, joka muuten oli viime vuoden Tour de Sockin eka etappi. Sen verran oli vääntämistä, että väänsin Tourin sijoitusodotuksia muutaman kymmenen pykälää alaspäin.

Malli: Virrat
Lanka: Onion Nettle Sock, 70 g
Puikot: 2,75 mm
Lopputulos oli kuitenkin oikein kaunis, vaikka vaaleampi lanka olisi voinut tälle mallille toimia paremmin.

Kun Virrat olivat valmiit, kaksi asiaa oli selvinnyt: 1) Aika loppuu, jos en valitse yksinkertaisempia malleja. Ei muuten, mutta yhden silmukan palmikot vievät yllättävän paljon aikaa. 2) En missään olosuhteissa voi neuloa samaa mallia kolme kertaa putkeen. Hyvä, kun saan yhtenevän parin tehtyä.

Seuraavaksi siis Cookie A:n Monkeyt. Niitä oli kehuttu helpoiksi, ja oikeassa olivat kanssaneulojat Internetissä - toinen sukka meni mallikertaa vilkaisematta.

Malli: Monkey
Lanka: Onion Nettle Sock, 80 g
Puikot: 2,75 mm
Yritin vähän virittää kokoa isommaksi ja tein S-koon, mutta ohjetta inan verran paksummalla langalla. Tähtäsin noin kokoon 39, ja aika lähelle se ehkä meni. (On muuten ihan perkeleellisen vaikea arvioida ihmisen jalan kokoa silmämääräisesti ohimennen. Tiedoksi vain. Ensi kerralla kysyn.)

Viimeiseksi neuloin Kalajoet, joka ovat minusta ihan huippukaunis malli. Helppo tehdäkin, vaikka tässä ei kyllä mallikerta ollut ulkoa opittavissa.

Malli: Kalajoki
Lanka: Onion Nettle Sock, 60 g
Puikot: 2,75 mm
Lankana kaikissa oli tanskalaisen Onionin (italiassa tuotettu) Nettle Sock, jota olen halunnut kokeilla syntymästäni asti, vaikken silloin vielä tiennyt neulonnasta mitään. Nokkossukkista löytyi Lankamaailmasta, jossa sattui olemaan vielä ale - ja koska elän oman elämäni ruuhkavuosia, paikan päälle piipahtamisen sijaan tilasin langat netistä. Tiedetään, pöhköä, mutta toimitus oli supernopea, mikä jälkikäteen tarkasteltuna osoittautui erityisen merkittäväksi projektin onnistumista ajatellen.

Nettle Sock oli sekä ihanampaa että ohuempaa kuin ennakoin. Langan tuntu ei ole karhea vaan lähes silkkinen; toisaalta grammojen perusteella sport-vahvuiseksi (toiveikkaasti) kuvittelemani lanka oli kyllä paksuudeltaan lähinnä fingeringiä.

Nyt on siis lämmitelty Tourille ihan viimeisen päälle huolella - tai ainakin kerrattu palmikko ilman apupuikkoa. Ja valitettavasti hankittu myös pieni kyllästyminen sukkiin. Hmph.

-Liina
14 comments , ,

Pikku kyyhkynen

19:25


Tiukoista vastusteluistani huolimatta jalkani kuljettivat minut syksyllä Eiran Lankojen myymälän loppuunmyyntiin. Ostin muun muassa reilut neljä kilometriä vaaleansinistä tweediä (!) ja kaikenlaista muuta, mutta yksi ostos oli täysin harkittu. Nimittäin kevyesti kimalteleva, Louisa Harding Yarnsin Orielle. Kannoin sitä kotiin neljä 50 gramman vyyhtiä ihanassa kyyhkyn harmaassa tai hennon laventelisessa värissä. Napakkakierteinen Orielle oli ihanaa neulottavaa. Se on täyttä baby alpakkaa lukuunottamatta ohutta hopeanhohtoista polyamidisäiettä, joka sai nelivuotiaan tyttäreni huokailemaan.


Malli: Oma
Lanka: Louisa Harding Yarns, Orielle, väri ice, 191g / 420m 
Langat riitti juuri lapsen kokoiseen improvisaatiovillapaitaan. Tämän neulominen oli uskomattoman rentouttavaa puuhaa ja työ syntyi nopeasti. Langan vyötteessä suositeltiin puikkokooksi 3.75-4 mm puikkoja, mutta mä käytin 3 millistä pyöröpuikkoa ja neulepinnasta tuli sillä oikein hyvä. Jotenkin sain arvattua silmukkamäärät kerralla oikein ja kaikki meni nappiin. Tein jopa vähän muistiinpanoja, joten tästä ehkä syntyy simppelin lapsenneuleen ohje.

Tein paidan ylhäältä alas ja raglanhihaisena. Kaula-aukon takaosassa on muutama ekstrarivi saksalaisilla lyhennetyillä samoin kuin helman etu- ja takaosaa erottamassa. Mulla oli aluksi mielessä kierretyllä joustimella tehdyt yksityiskohdat, mutta totesin, että tällä langalla parhaalta näytti mahdollisimman simppeli pinta. Niinpä helma ja hihansuut on suorat, sileet ja i-cordilla päätellyt ettei ne kipristy liikaa. I-cord on kyllä mun lempijuttuja neuleen reunojen suhteen ja voisin tehdä sellaisen melkein kaikkeen. 



Vuoden alku on ollut jotenkin niin stressaava, että neuloskelufiilis on ollut hukassa ja illat on monesti menneet työhommissa kutimointihommien sijaan, mutta tämä neule saa nyt aloittaa uuden ajan! Monet puikoille pääsyä odottavat langat on lisäksi muuttuneet suunnitelmissani villatakeista yhtenä kappaleena neulottavaksi paidaksi, koska ainaoikea pyörönä - oh bliss!



Senni
19 comments , ,

Helmikuinen Rosewater

22:28
Minulla on ollut onni saada olla mahtavan äitipuolen tytär suurimman osan elämästäni. En ole koskaan kuitenkaan neulonut hänelle mitään, joten nyt oli aika korjata tilanne. Lupasin neuloa hänelle huivin lämmittämään syksyn reissuissa (hups, ne meni jo). Sitten siirsin mielessäni tavoitteen jouluun ja sen jälkeen hänen syntymäpäiväänsä. No, tästä tulikin lopulta ystävänpäivähuivi. Keskustelimme yhdessä väristä, mutta minä sain tehdä lopullisen päätöksen niin langan, värin, kuin mallinkin suhteen.


En halunnut täyttä villaa, jottei huivi olisi liian kuuma, mutten toisaalta esimerkiksi pelkkää pellavaakaan, jotta huivi olisi kuitenkin lämpöinen. Malliksi valikoitui aika pian Janina Kallion Rosewater, sillä olen tykännyt omasta merinovillaisesta versiostani tosi paljon, ja sille on kertynyt myös käyttöä. Langaksi valitsin nyt Louhittaren luolan pitsivahvuisen Ilmattaren turkoosin ja petroolinsinisen rajamailla kiiltelevässä värissä. Lanka on ihanan kevyttä ja pehmoista, puoliksi silkkiä ja puoliksi villaa. 

Malli: Janina Kallio, Rosewater
Lanka: Louhittaren luola, Ilmatar, väri topaasi 1 vyyhti ja 2 metriä
Jollain ihmeellisellä logiikalla ostin tätä varten kaksi vyyhtiä, mutta selvisin melkein yhdellä. Ensimmäisen vyyhdin lanka loppui viimeisellä rivillä ennen päättelyä, eli huivi painaa kutakuinkin 50 grammaa. Pingotin huivin ohjeen mukaan melkoisen napakasti, onneksi, koska näin pitsikuvio tulee esiin tosi kauniisti. Olin jännittänyt niin kokoa kuin pitsin näkymistäkin, koska ennen pingotusta huivi oli pieni ja vähän surullinen näky - pitsi oli vetäytynyt pieneksi ruttuiseksi möykyksi huivin reunaan. 

Opin tästä huivista sen, että pitsille tarkoitetut terävät puikot ei ole ihan turha keksintö. Nyt (terävillä) puikoilla on seuraava pitsivahvuinen huivi, tällä kertaa hiirenharmaasta langasta ja ihan omaksi.

- Senni



13 comments , ,

3 color cashmere shawl

17:32
Malli: Joji Locatelli, 3 color cashmere shawl
Lanka: Hedgehog Fibres sock,
graphite, teacup ja ghost (256m/204m/176m)
Nyt on kuulkaa luvassa pitsiä, röpelöisiä reunoja ja pintaneuletta. Teitä on varoitettu. Ilmoittauduin muutama viikko sitten halukkaaksi kun Joji Locatelli, Argentiinan lahja neulojille, huuteli testaajia 3 Color Cashmere Cowlin huiviversiolle. Olen makustellut ajatusta kaulurista useampaan otteeseen, ja oikeastaan ainoa syy siihen, etten ole tehnyt sitä on sen kaulurius. Yllätyksekseni pääsin mukaan testaamaan ja ohje läsähti sähköpostiin. Lankalakkoa ei tarvinnut rikkoa, sillä stääshissä poltteli kolme vyyhtiä siililankaa, jotka tuntuivat heti malliin sopivilta. 


Neulontaelämys oli oikein miellyttävä. Ohje oli selkeä, silmukkamäärät täsmäsi ja pitsikin oli helppo neuloa joko auki kirjoitetusta ohjeesta tai kaaviosta sen mukaan kumpi tuntuu itsestä paremmalta. Picot bind off oli mulle uusi tuttavuus ja samalla se juttu huivissa mitä epäilin kaikkein eniten. Aika paljon krumeluuria. Mutta valmiissa huivissa tykkään siitä(kin) valtavasti. Tekniikkana se oli helppo, vaikka ajauduinkin filosofiseen pohdiskeluun siitä millainen silmukka on päätelty silmukka. Voi pojat. 


Olin ajatellut sijoittaa värit niin, että pitsi tulisi tuosta täplikkäästä vaaleasta, mutta jotenkin sekoitin kerät aloittaessa ja jossain tuon korostusväriraidan kohdalla hämmästelin, kun ohje käski vaihtaa pitsiin värin A, joka oli tuo tumma. Nyt mietitte siellä, että minkä korostusväriraidan. No voin kertoa sen olevan tuo laventelin värinen. 

Ja tästä pääsemmekin kätevän aasinsillan kautta väreihin ja lankaan. Vyyhdillä nämä Hedgehog Fibresin langat tuntuivat jumalaisen pehmeiltä ja sitä ne kyllä (onneksi) ovat nyt valmiissa huivissakin. Tummasta langasta en tosin voi montaa muuta positiivista asiaa sanoa. En tiedä mistä kummasta se johtui, mutta lanka säikeytyi tosi pahasti. Varsinkin alussa, kun silmukoita oli vähän ja niitä käänteli ja väänteli. Suunnilleen heti, kun olin ehtinyt tekstarimarista säikeytymisestä Liinalle huomasin, että vasen käteni oli värjäytynyt kauniin grafiittiseksi. Samoin puikot. Taisin valittaa Liinalle lisää. Ja valitin myös siitä, että lanka tuntui puuvillaisen karkealta. Vaaleat langat säikeytyi sen verran kuin lanka nyt joskus tekee, tuntui neuloessakin pehmoisilta eikä värien kanssa ollut ongelmia. Vähän jännitin liottamista, mutta onneksi tumma väri ei vuotanut valmiin huivin vaaleisiin osiin. Tämän hintaluokan lankojen pitäisi musta toimia melko lailla moitteetta. En siis voi ihan varauksetta suositella näitä lankoja - mielettömän upeasta värikartasta huolimatta. 

Valmis huivi on tosi iso, nelivuotias hukkuu sen alle kokonaan ja minä itse ajattelin käyttää sitä kesällä rantamajanani. 


PS. Kutimointia siirtyi viime vuonna myös valloittamaan Facebookia, meidät löytää sieltä tämän linkin takaa tai nimellä... Kutimointia! Tule sinäkin sinne.

- Senni
30 comments , ,

Tukutakki

13:32
Tässä on neulottu. Neulomisen lisäksi on myös otettu valokuvatodisteita neulomuksista, ja nyt vain pitäisi nakutella blogipostauksia, jotta sitten mummona muistan, mitä tulin neuloneeksi.

Aloitan tavallaan vaikeimmasta, joka on syksyllä Tukuwooleista tikuttamani villatakki. Tykästyin Tukuissa kaikkeen langasta lankojen nimiin.

Kuvat otti äiti. Kiitos äiti!
Impromptu-ohjeella tehty ja yhä nappeja vailla oleva takki on vaikea lähinnä siksi, jos ja kun sitä mietitte, että syksyllä elämänhallinta tuntui vähän vaikealta, eikä kuvissa poseeraaminen juuri huvita sellaisen syksyn jälkeen.

Mutta takkihan tässä on pääasia, ja hyvä takki se onkin, lämmin ja mukava. Onnen omiaan etenkin aina, kun matkustan bussilla töihin (joukkoliikennevälineessä on välillä kylmä kuin Arktiksella.)

Malli: Impromptu
Lanka: Tukuwool Fingering Auri (11), taskuissa Futo (20)
Puikot: 3 mm, 3,5 mm

Tukuwool oli mainio lanka, melko luonteikas ja kiva neuloa - neuletuntuma on karkeahko, mutta loppuliotuksen aikana takki pehmeni suloiseksi. Jos on kaltaiseni tuuriastmaatikko, saattaa kuitenkin olla kiinnostunut tietämään, että flunssaisena Tukuwoolien neulominen tukkoisti oloa entisestään. Mutta silloinhan voi aina tehdä sukkaa.

Impromptussa minusta ehkä hauskinta on kontrastivärinen tasku - se näkyy nyt huonosti, mutta siellä se on. Muutenkin malli on kiva, vähän pappahenkinen, vaikka sen tekotapa meinasi rasittaa hengiltä heti alkuunsa. Neule nimittäin aloitetaan hihoista. Se tiesi silmukoiden poimintaa, ja jos jollekin olen allerginen niin sille.

Silmukoita poimiessa apuun tuli odottamaton taho, lanka: jotenkin Tukusta tehdyt silmukat olivat erityisen suosiollisia poimittavia ja jäljestä tuli sen kummemmin takkuamatta tosi siisti.

(Hihoista aloittaessa voisi kuvitella, että onnea on kun lopuksi ei hihojen teko vituta, ja se on totta. Silloin vituttavat ne viimeiset helman sentit. Aina on jotain.)

Jos jostain itselleni narisisin, niin varmaankin nappilistasta, joka poiminnalle suosiollisista silmukoista huolimatta jäi jotenkin kummallisen kinnaavaksi. Neulojan vika, ei langan.

Seuraava toiveeni Tukulle on semmoinen oikein kaunis vaaleanharmaa värivalikoimaan!

-Liina

24 comments ,

26 kilometriä

14:11
Kärsin tänä sateisena viikonloppuna krapulaa. Pahemmanlaatuista lankakrapulaa nimittäin, en mitään alkoholijohdannaista tilaa.

Päätin käydä lankavarastoja hieman läpi ja miettiä mitä projekteja aloittelisin seuraavaksi. Siinä samalla päivitin hieman lankavarastojani Ravelryyn. Vaikka olen ostanut lankoja sillä mielellä, että kaikelle on jokin kohde tuli mulle holtiton ja vastuuton olo. Ehdin naputella osan langoista stäshiin ennen kuin laskin metrit näppärästi yhteen ja sain huomata lankaa olevan semmoiset 26 000 metriä. 26 kilometriä. Voisin rullata nämä langat Kehä ykköselle, alusta loppuun. Sieltä pääsisin lankatietäni pitkin vielä pari kilometriä Länsiväylää valitsemaani suuntaan.



No niin. Kadun tätä heti tammikuun 1. päivänä huomenna, mutta aion aloittaa lankalaihiksen. Riimi ennusti muutama postaus sitten kommenteissa, ettei "SABLE" uhkaa meitä vielä hetkeen. Kyseessä on siis "Stash Acquisition Beyond Life Expectancy". Kuitenkin kun nyt suhteutan neulomiseen käytettävissä olevaa aikaa tähän kahteenkymmeneenkuuteen kilometriini ja niihin ylimääräisiin metreihin, joita en ole naputellut Ravelryyn, näyttää siltä, että lapseni saavat mittavan perinnön! 

En siis osta lankaa 1.1.2016-30.6.2016 välisellä ajalla. Jos näet minut lankakaupassa, ei sinun tarvitse kuitenkaan puuttua tilanteeseen sillä itsekontrollini on pettämätön.

Senni

16 comments ,

Kantapäitä ja parittomia sukkia

18:26

Viime aikoina olen neulonut sukkia. Enimmäkseen parittomia sukkia, koska miksi toistaa jotain mitä on jo kerran kokeillut. No sain minä yhdet valmiiksikin, ne kaikkein pienimmät työn alla olleet.

Olen tykästynyt Louhittaren luolan Väiskiin. Se on mukava neulottava, ihanalla tavalla karhea ja värit on aivan huippuja. Toinen puikoilla ollut lanka on Handun merinosukkis ja se on ihan käsittämättömän pehmeätä! Värit on ihania, mutta molemmissa ostamissani vyyhdissä on ollut pari yllätysläiskää; pinkissä pari raitaa likaisen vaikutelman luovaa harmaata ja sitruunankeltaisessa vihreätä. Miinusta siitä. Mutta annan anteeksi, koska käsinvärjätty on kai aina - no - käsinvärjätty, eikä siltä voi eikä pidä enkä halua odottaa konevärjättyä jälkeä.

Malli: improvisoitu pikkusukka
Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen, väri pakkanen

Vasemmalla perussukka Väiskistä väreissä Villiviini ja Yksisarvinen. Sukassa on erittäin tavallinen vahvistettu kantapää.
Alhaalla lapsen sukat sukka Handusta, malli oma. 
Uskaltauduin myös kokeilemaan tiimalasikantapäätä. Viime talvena olin lähellä kokeilla sitä, mutta Liina vakuutti minut siitä, että se on huono idea. Reikiä ja niin kireitä silmukoita, että lanka ja hermot on riekaleina. No, nytpä en kysynyt Liinalta. Tutustuin Ullaneuleen ohjeeseen ja ymmärsin kyseessä olevan ne samat saksalaiset lyhennetyt kuin esimerkiksi Westbournessa. Mä tykkäsin niistä! Eikun kokeiluun! Ainoa ongelma meinasi tulla ohjeen tässä kohdassa:

"Keskitaka on kerrosten vaihtumiskohta. Erotat sen helposti langanpäästä, joka jäi jäljelle luodessasi silmukoita sukkaan. Kun pidät työtä edessäsi, langanpään vasemmalla puolella oleva puikko itsestäsi katsoen on 1. puikko ja oikealla puolella oleva 4. puikko."

Mietin, miten ihmeessä voi olla mitään järkeä, että lyhennykset aloitetaan kantapään keskeltä. Kantapään keskelle muodostuu lovi. Aivan hullua. Ehkä Liina olikin oikeassa! Tämä on älytöntä! Sitten ymmärsin, että olen taas sekoittanut vasemman ja oikean. Selvisin. Kun suunnat oli kunnossa tiimalasikantapää oli helppo, nopea ja siitä selviää ilman silmukoiden poimimista tai sen kummempaa vääntelyä. Täten suosittelen tiimalasikantapäätä kaikille. Se on mun uusi suosikkini.


Senni
10 comments ,

Suomen Kädentaidot

13:05
Olennaisimmat pointit kässämessuilla ovat, nähdäksemme:

  1. Treffit kaiken sen langan kanssa, jonka halusi nähdä
  2. Treffit skumppabaarin kanssa
  3. Treffit kaiken sen langan kanssa, jota ei tiennyt haluavansa nähdä

Erinäisistä syistä aikataulumme olivat ankeat, emmekä päässeet messuille tänä vuonna kuin iltapäiväksi. Toki se oli noin iltapäivän verran enemmän kuin viime vuonna, mutta koska havaitsimme, että kohdat 2-3 jäivät surullisesti toteuttamatta, ensi vuonna varaamme messuille kokonaisen päivän. Säntäillessämme ehdimme moikata muutamaa muuta bloggaajaa, muttemme koskaan ehtineet bloggaajille järjestettyyn oleskelutilaan. Itse asiassa keskityimme niin vahvasti lankaan sekä ennen että messujen aikana, että toinen meistä sai tietää tilan olemassaolosta vasta lukiessaan muiden postauksia messuista.

Messupäivän jälkeen lienee paikallaan ottaa kuukauden neulomisloma, sillä toinen* meistä poistui paikalta muassaan vajaa kilo lankaa. Tätä menoa hän saa ostaa lankaa seuraavan kerran maaliskuussa.**

Ensinnä rynnistimme Lentävän lapasen pisteelle. Tarkoituksena oli käpälöidä Handun lankoja ja Janina Kallion Songbird-ohjetta.

Lentävältä lapaselta poistuttuamme kävimme hamuamassa teippiä Teippitarhalta (kutimointikerhossamme on ihmisiä, emme nyt nimeä ketään, mutta heitä on kaksi, jotka pitävät kovasti washiteipistä, vaikkeivät muka vieläkään tiedä mihin sitä käyttäisi. Tähän nähden sitä kuluu yllättävästi.)

Sitten Kerään. Oli nähtävissä, että osa meinasi menettää malttinsa ja finanssipoliittisen kontrollin tässä kohden, mutta varsinaista hillittyä harkintakykyä osoittaen a) Liina osti vain Quince & co.:n Finchiä villatakillisen ja pari vyyhtiä Väiskiä ja b) Senni osti vain Baa Ram Ewen Titusta 1,2 villatakillista sekä pari vyyhtiä Väiskiä.





Sitten kipitimme Snurreen, joka on entuudestaan meille lähes tuntematon. Käymmehän siellä vain kerran viikossa. Snurreen oli tullut melkoinen lasti Hedgehogeja ja Madelinetosheja. Mitään ei enää pitänyt ostaa, mutta sitten tapahtui jotain, ja Liina poistui paikalta kainalossaan vyyhti Madelinetoshin Prairieta. Hillittömän hienon väristä Madelinetoshin Prairieta, jonka Senni oli jättänyt edellisellä viikolla ostamatta.


Titityyhyn päästyämme jonkinlainen taloudellinen morkk järki nosti päätään, joten tyydyimme vain ihailemaan lankaa ja kertaamaan kuulumisia ihanan Marian kanssa. Titityyn osastolla eniten hiplailutti pehmoinen ja muhkea Ulysse, se sama jota piti puristella jo aiemmilla messuilla. Messut skumppabaareineen olivat menossa kiinni niillä näppäimillä, joten katsoimme paremmaksi siirtyä tutkimaan loottia Tampereen yöhön koko posse.



* Sennin puolisolle kerromme sen olevan Liina, Liinan puoliso voi vapaasti olettaa sen olevan Senni.
** Hätätapauksia ei lasketa.

(Messuliput saatu)

13 comments ,

Messukissat

21:40
Herätelläänpä blogia vähän aikaisilta talviunilta muistelemalla syksymmällä tekemäämme täsmäiskua Helsingin kädentaitomessuille. (Jahas, tämä budjetillinen ansa on näemmä tarjolla taas keväällä. Iik.)

Mielessä pyöri lähinnä lanka, mikäpä muu, vaikka messuilta olisi löytynyt ratkaisu melkein mihin vain näpertelynhimoon - ja melko lailla valmiitakin tuotteita.

Taarustimme suoraan Kerän ja Titityyn yhteiselle osastolle. Onneksi meillä molemmilla oli mielessä joko malli, johon lankaa etsittiin tai eurokatto heräteostoksille, nimittäin sen verran ihania lankoja osastolla oli esillä. Täysi sekoaminen olisi ollut hyvin helppoa - it ain't no lie. Liina koki hetken, jossa ihan vakavissaan harkitsi ostavansa Piitu Nykoppin Kerroksia-kirjan ja langat kaikkiin töihin.

Siitä sitten jollain hengenvedolla päästiin yli.



No, ensin mentiin tyhjentämään Kerän hyllyt Isager Tweedeistä (katsokaa vain, ei sitä enää saa. Voitte syyttää meitä.) Syksyn bloggaajasuosikki, etten paremmin sano, sillä sen lisäksi, että me ostimme sitä molemmat, treffasimme myös Anskulin, jolla oli samaa lankaa kassissa. Ihana lanka se onkin, näistä yksilöistä taisi olla molemmilla suunnittella villatakki. Tällä kertaa ehkä eri mallia. Tai mistä sen tietää.

Titityyn osastolla kiinnosti erityisesti De Rerum Naturan Ulysse, mutta jotenkin tämä sudenkuoppa ohitettiin, ja siirryttiin hiplaamaan sukkalankoja. Näistä osa onkin jo päätynyt neuleeksi asti - siitä lisää myöhemmin, ellei blogin unitila osoittaudu ihan narkolepsiaksi. Voi se sitäkin olla.

Budjettiteknistä ansaa muuten helpotti, että Mediapro piffasi liput. Kiitos siitä!



8 comments ,

Kesäpellavaa

17:44

Kesäkuun alussa raportoin purkaneeni ja sitten purkaneeni vähän lisää. Mutta sitäpäs en ole vielä ehtinyt kertoa, että sain kuin sainkin pellavaisen huitaleeni valmiiksi. Neljännellä aloituksella laskeskelin silmukkamääriin hyvän kompromissin mallitilkuista ja aiemmista liian pienistä sekä turhan suurista tekeleistä ja nappiin meni.


Lanka on Rowanin Pure Linen, johon ihastuin ensi hipelöinnillä. Olin ajatellut tehdä helletopin, mutta koska lanka on aika paksu ja neulejälki tuntui ja näytti musta liian villapaitamaiselta toppiin, teinkin paidan. Paidan malli on laatikkomainen mutta takahelman muokkasin lyhennetyillä riveillä (niillä saksalaisilla!) kaarevaksi ja etupuolta pidemmäksi. Malli olisi kyllä toiminut ilman hihojakin, mutta itse tykkään kyllä ihan hirveästi näistä kapeista 3/4-hihoista, näin tätä tulee varmasti käytettyä enemmän.

Neuloin paidan pyörönä alhaalta ylös, päättelin olkasaumat kolmella puikolla ja lopuksi poimin silmukat hihoja varten vetämällä langan silmukaksi työn läpi, sillä tavalla saa mun mielestä siisteintä poimintajälkeä.


Kun sain neuleen pois puikoilta se oli lyhyt ja leveä, mutta kunnon kastelu ja pingotus teki ihmeitä. Tiedoksi sille ken aikoo neuloa Pure Linenistä jotain ja hätääntyy kun neule on kaksikymmentä senttimetriä liian leveä ja napa vilkkuu. Lisäksi Anskulin sipulisäkkivertaus osuu erittäin oikeaan uittamatonta työtä tarkastellessa, sen verran rosoista jälki on. Uittamalla pintakin kuitenkin silisi ja sai hienon kiillon. Lanka on kovin rouhean ja jotenkin alkukantaisen näköistä, mutta ihan älyttömän pehmoista.

Malli oma
Lanka: Rowan Pure Linen väreissä Atacama ja Arizona
Puikot: 4,5 mm
16 comments ,

Stella

20:44

Tuijoteltuani aikani Janina Kallion huivimalleja, nypelöityäni mallineuleita ja lopulta kiusattuani Janinaa lankapohdinnoilla Snurren alkukesästä järjestämässä bloggaajatapaamisessa, päätin neuloa Stella-huivin. Langaksi valikoitui Cascade Yarnsin Heritage silk. Koska en yleensä ole kovin kallellani pitsiin, päätin pysytellä värin suhteen tutulla ja turvallisella maaperällä. Siis mustaa ja hiilenharmaata. Halusin mallin, joka ei ole aivan tyypillinen hartiahuivi ja Stella on juuri sitä. Kolmio, muttei kuitenkaan.


Neulontakokemus - twelve points. Huivi oli helppo ja sopivan polveileva neulottava.
Lanka - twelve points! Heritage Silk on pehmoistakin pehmoisempi lanka, joka soljuu puikoilla helposti.

Kokemus oli niin miellyttävä, että seuraava Janinan huivi samasta langasta odottaa syntymistään ja liuta muita malleja odottamassa. Päätimme myös Liinan kanssa kimppaneuloskella Rosewaterin saman tien (jos aiot myös neuloa sen ja kaipaat vertaistukea tai ryhmäpainetta, niin tervetuloa mukaan meidän Rosewater-knitalongiin).


Edit. Unohdin täysin kertoa, että osallistuin huivini kanssa Janinan Ravelry-ryhmän kesäKALiin. Tykkäsin ja sain kuin sainkin huivini valmiiksi viimeisen KAL-päivän iltana. 

-Senni

19 comments ,

Riemu

13:27
Otin lomareissuille mukaan toiveikkaasti neljä erilaista keskeneräistä työtä: yhden Isagerin puuvillasta improamani paidan, Azalea-topin, Lemon-topin ja Riemun.

Voin riemukkaana tiedoittaa, että jotain tuli valmiiksikin. Ahahahaa! Huomasitteko! Huomasitteko!



No niin ahem.

Tuppasin mukaan testineulomaan Suvi Simolan uutta huivimallia, Riemua, koska malli oli minusta sievä ja jännän muotoinen, ja toisaalta en ollut koskaan testineulonut mitään - halusin tietää, miten homma toimii.

Langan valkkausapuna oli Senni, joka tosi ystävän tavoin esti allekirjoittanutta esim. tilaamasta Brittein saarilta lankaa, joka on painonsa arvoista kullassa, ja osoitti Menitan mainoita Sublimen lankoja. Niistä väreiksi valikoituivat minttu ja vähän kermainen valkoinen, joten minttujätskiähän lopputuloksesta tuli. Se sopii minulle, pidän minttujädestä, mutta edesmennyt paappani lausuisi tässä välissä painokkaasti (ärsyttääkseen), että "ei ole muuta jäätelöä kuin vaniljajäätelö".

Se anekdootti ei liittynyt asiaan mitenkään. Tuli vain mieleen.

Huivi puolestaan oli mahtavaa neulottavaa: raidoitus ja muoto tekivät tästä vähän sellaisen itsekseen valmistuvan huivin: muutamana iltana kun otti ja neuloskeli, ja muutamana automatkana myös, niin yhtäkkiä olikin valmis huivi. Kaunis ja jännän muotoinen.



Ihan erityinen bonus siitä, että Riemu on mitä mahtavin kaulalle kietaistava. Vaikka huivi ei ole suunnattoman suuri, se on ehkä juuri muotonsa vuoksi mitä parhaimmin kaulalle istuva. Muoto ei siis ole vain kaunis vaan myös käytännöllinen.

Jos malli olikin ihana, aivan samaan iloon en pääse langan osalta. Tykkään kyllä Sublimen - hengenveto - Baby Cashmere Merino Silk Dk:n neuletunnusta ja väreistä, mutta en pidä sen nimestä enkä pidä tavasta, jolla kerä ei pysy alkuunkaan kerällä. Kyllä matkaneuleelle on olennaista, että kerä pysyy kasassa. Ja kotisohvaneuleelle myös, ei sen puoleen.

No, lankakerän sotkut sain selvitettyä, ja huivi on ihana. Lankaakin jäi sen verran, että voin syksymmällä taistella siitä vielä huiviin sopivat lapaset.

-Liina

12 comments , ,

Copyright kutimointia. Designed by BloggerTemplate