Suomen Kädentaidot

Olennaisimmat pointit kässämessuilla ovat, nähdäksemme:

  1. Treffit kaiken sen langan kanssa, jonka halusi nähdä
  2. Treffit skumppabaarin kanssa
  3. Treffit kaiken sen langan kanssa, jota ei tiennyt haluavansa nähdä

Erinäisistä syistä aikataulumme olivat ankeat, emmekä päässeet messuille tänä vuonna kuin iltapäiväksi. Toki se oli noin iltapäivän verran enemmän kuin viime vuonna, mutta koska havaitsimme, että kohdat 2-3 jäivät surullisesti toteuttamatta, ensi vuonna varaamme messuille kokonaisen päivän. Säntäillessämme ehdimme moikata muutamaa muuta bloggaajaa, muttemme koskaan ehtineet bloggaajille järjestettyyn oleskelutilaan. Itse asiassa keskityimme niin vahvasti lankaan sekä ennen että messujen aikana, että toinen meistä sai tietää tilan olemassaolosta vasta lukiessaan muiden postauksia messuista.

Messupäivän jälkeen lienee paikallaan ottaa kuukauden neulomisloma, sillä toinen* meistä poistui paikalta muassaan vajaa kilo lankaa. Tätä menoa hän saa ostaa lankaa seuraavan kerran maaliskuussa.**

Ensinnä rynnistimme Lentävän lapasen pisteelle. Tarkoituksena oli käpälöidä Handun lankoja ja Janina Kallion Songbird-ohjetta.

Lentävältä lapaselta poistuttuamme kävimme hamuamassa teippiä Teippitarhalta (kutimointikerhossamme on ihmisiä, emme nyt nimeä ketään, mutta heitä on kaksi, jotka pitävät kovasti washiteipistä, vaikkeivät muka vieläkään tiedä mihin sitä käyttäisi. Tähän nähden sitä kuluu yllättävästi.)

Sitten Kerään. Oli nähtävissä, että osa meinasi menettää malttinsa ja finanssipoliittisen kontrollin tässä kohden, mutta varsinaista hillittyä harkintakykyä osoittaen a) Liina osti vain Quince & co.:n Finchiä villatakillisen ja pari vyyhtiä Väiskiä ja b) Senni osti vain Baa Ram Ewen Titusta 1,2 villatakillista sekä pari vyyhtiä Väiskiä.





Sitten kipitimme Snurreen, joka on entuudestaan meille lähes tuntematon. Käymmehän siellä vain kerran viikossa. Snurreen oli tullut melkoinen lasti Hedgehogeja ja Madelinetosheja. Mitään ei enää pitänyt ostaa, mutta sitten tapahtui jotain, ja Liina poistui paikalta kainalossaan vyyhti Madelinetoshin Prairieta. Hillittömän hienon väristä Madelinetoshin Prairieta, jonka Senni oli jättänyt edellisellä viikolla ostamatta.


Titityyhyn päästyämme jonkinlainen taloudellinen morkk järki nosti päätään, joten tyydyimme vain ihailemaan lankaa ja kertaamaan kuulumisia ihanan Marian kanssa. Titityyn osastolla eniten hiplailutti pehmoinen ja muhkea Ulysse, se sama jota piti puristella jo aiemmilla messuilla. Messut skumppabaareineen olivat menossa kiinni niillä näppäimillä, joten katsoimme paremmaksi siirtyä tutkimaan loottia Tampereen yöhön koko posse.



* Sennin puolisolle kerromme sen olevan Liina, Liinan puoliso voi vapaasti olettaa sen olevan Senni.
** Hätätapauksia ei lasketa.

(Messuliput saatu)

13 kommenttia:

  1. Käkätän täällä metrossa. Te! En kestä! (Siis sillä tavalla kestä kuin täällä interneetissä nykyään kestetään tai siis ei kestetä.)

    Meistäkin jo 2/7 on päättänyt lähteä tonne ensi vuonna. Ja ne muutkin houkutellaan. Ehkä jopa yökuntiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 2/7 tässä vaiheessa vuotta on jo tosi hyvä lähtijämäärä! Ehkä mekin tosiaan ensi vuonna mennään yön yli.

      Poista
    2. Mä en oo tästä ihan varma. Että kaipaanko langasta kilvoittelijoita sinne!

      Poista
  2. Voi miten niin tutun tuntuisia fiiliksiä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehditkö skumppabaariin? Katselin sun ostoksia ja aloin akuutisti kaivata sitä jouluisaa Väiskiä (?), jota olit ostanut.

      Poista
  3. Aaaargh. Kiitos teille, neulekerholaiset.
    Mulla oli ihan kaamea aamu ja olin ihan maani myymyt. Tulin tänne, ja nyt on suu hymyssä ja kahvit näytöllä (etenkin ne washiteipit, te ootte ihania). Tykkään tästä tyylistä niin kovin paljon.
    Hei, messut on muuten kolmipäiväiset. Ens vuonna jokaiselle kohdalle 1-3 voi varata koko päivän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ilo olla avuksi :D. Ja todella hyvä idea tuo agendan hajauttaminen kolmelle päivälle!

      Poista
    2. Mais non. Ajatelkaa nyt sitä virheostosten määrää jos on päivän SKUMPPABAARISSA. Siellä kuitenkin innostuu ja livistää tekemään ostoksia.

      Sitä paitsi neulomisellekin pitäisi varata aikansa.

      (Superkiitos <3)

      Poista
  4. Messuilla oli vaikeinta olla ostamatta lankaa. ihanaa lankaa oli aivan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaistun tähän. Se on aina pieni itsekuriharjoitus mennä tollaisiin tapahtumiin.

      Poista
  5. Oli kyllä taas niin kiva nähdä, että vähän jo harmittaa etten tiedä milloin tavataan seuraavan kerran. Ja ensi vuonna skumppabaaria ei jätetä välistä. Silläkin uhalla, että siellä tulee pakottava tarve livistää lankojen kimppuun (ja mä jätän auton suosiolla kotiin). ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeskamandeera. Tämä tuli vastaan kun selasin sähköposteja. Meidän pitäis kyllä ottaa puolivuosittaiset lankatreffit pian ohjelmaan!

      Poista
    2. No ihan järetön ikävähän tässä alkaa jo olemaan! Puolivuosittaiset säännölliset treffit kuulostaa loistavalta idealta, koskas nähtäisiin? :)

      Poista