Uan

Sanoin epäröimättä kyllä, kun Neulisti kysyi, haluanko testineuloa Uanin.


Epäröimättä, vaikka siinä oli monta juttua, jotka äkkiseltään ajatellen ei oo ihan mua - isot pitsipaneelit ja hyvä istuvuus päällimmäisenä.

(Tästä voi saada sellaisen kuvan, että pidän huonosti istuvista vaatteista, mutta sovitaanko, että termi on eri tavalla istuva, kiitos.)

Niin siinä silti kävi, että valmis Uan on kuitenkin ihan just mua, siinä tuntuu olo omalta ja hyvältä, enkä viitsisi oikein enää muuta käyttääkään. Se on ihana: pehmoinen, kevyt ja lämmin.


Sikstoisekseen sain erivapauden olla tekemättä vyötärömuotoiluja, että saatiinhan sitä erilaista istuvuutta tähänkin takkiin.

Uan on helppo neulottava - mutta kun siihen neulotaan istutetut hihat, alussa saa vähän käännellä. Mikään ei silti ole vaikeaa, ei edes sillä tavalla, jossa tekeminen on ihan helppoa kun ensin ymmärtää mitä tehdään. Ohje on selkeä ja simppeli ja ehdottomasti kääntelyn väärti. Kun saa hartialinjat tehtyä, homma sujuu kuin tanssi.

Selän pitsikuvio on helppo, mutta ei niin helppo, etteikö katsetta olisi kirjasta joutunut kohottamaan. Muutaman keskittymisen herpaantuman jälkeen merkkasin mallikerrat silmukkamerkeillä, jonka jälkeen huithapelikin neuloja pysyi kartalla ongelmitta.

Langaksi valkkasin Tukuwoolia, jolle ohje on suunniteltukin. Tein peräti kolme mallitilkkua - enkä vieläkään voi ymmärtää, että saavutin ohjetiheyden puikkokoolla, jolla en uskonut pääseväni lähellekään. Maagista.

Tukuwoolin toinen tuleminen on mainio: sen lisäksi, että nyt värikartasta löytyy se täydellinen vaalea harmaa, josta tämäkin Uan on tehty, lanka tuntuu jotenkin pehmoisemmaltakin. Edellisen kerran Tukua neuloessani piti pitää flunssan aikana taukoja kotoperäisestä villasta, mutta tätä uutta Tukua saattoi neuloa ongelmitta kipeänäkin. Muutos on nähdäkseni vain myönteinen, sillä Tukuwool on edelleen luonteikas lanka.

Malli: Uan
Lanka: Tukuwool (väri 2 Humu, 222 g)
Puikot: 3,5 mm
Ohje löytyy Ravelrysta kuulemma tämän viikon loppupuolella, jos oikein ymmärsin, että ei kun puikot tanaan vain. 

- Liina

Paperia

Tästä paidasta voisi kertoa vaikka mitä, alkaen siitä, miten äidin kanssa metsästimme lankakauppaa Kiotossa ja päättyen siihen, miten sain antaa paidan speksit Ravelryssa jollekin ja olla loppupäivviikon ihan polleana, mutta ... pitäydytäänpä muodossa, ja langassa.


Siis: ostin reissuiltani Habun ihanaa, litteää, paperinaruisaa, rouheaa Silk Wrapped paper -lankaa. Lanka ei ihan oikeasti ole paperia vaan pellavaa, mutta silkkilanka sen ympärillä on ihan oikeasti silkkiä.

Samalla reissuilla vaklasin kaupassa paitaa, jossa oli kiva malli. Piirsin sen kännykkääni. Sitten kävin ostamassakin sen paidan koska kerrankos sitä Japanissa ollaan, mutta saattaa olla, että piirros olisi piisannut. Olen nimittäin käyttänyt omaa neulettani kaupan versiota enemmän.

Kotiin päästyäni pistin langan puikoille. Testailin erilaisia tekstuureja ja otin vähän mittoja, ja sitten aloin neuloa.

Olin ajatellut tehdä nurjaa pintaa, mutta oikeaa neuloen - suunnitelma kariutui tietenkin jo helmaresorissa jossa tein kierretyt silmukat sillä lailla näppärästi, että sain neuloa paidallisen nurjia silmukoita.


Arvatkaa harmittko? Eipä juuri. Ja kun siirryin neulomaan etu- ja takakappaletta erikseen huomasin, että jostain hiton syystä lanka taipui paremmin nurjaksi kuin oikeaksi silmukaksi. Väitän, että se oli se litteys.

Lopputulos oli juuri sellainen kuin toivoin. Rouhea, rapea, kuin kirjoitusta paperilla. Kevyt ja kätevä muiden vaatteiden päällä.

Tylsää oli vain se, että lanka ei jousta juurikaan, joten turhan kireäksi jäänyt luontireuna napsahti ensimmäisessä sovituksessa rikki. Korjasin, miten pystyin, enkä itse löydä ongelmakohtia enää.

Malli: improttu
Lanka: Habu Silk wrapped Paper, 63 g
Puikot: 4 mm

Niin, huomasitte varmaan muuten, etten ole saanut otatettua tästä sellaisia "kyllä tätä oikeasti voi käyttääkin" -kuvia. Siinä syy, miksi useampikin postaus jonottaa - mutta jospa sitä tässä ryhdistäytyisi. Testineuleita varten on ainakin syytä, joten miksei sitten saman tien kuvaisi ne loputkin.

- Liina

Allison

Sain hiljattain kutsun Puikkomaisterin Lapaskirjan julkkareihin.

Menin tietysti kiljuen, koska lapasia. Sitä paitsi kutsussa mainittiin sipsit. Lapaset ovat syy kutimointiuralleni ja sipsit ovat syy lähes kaikelle muulle, myös 5-vuotiaan assistenttini mielestä.*

Mutta enemmän lapasista ja vähemmän sipseistä.


Viime vuosina lapasten kutimointi on vähän jäänyt, sillä sukkiin nähden niissä on yksi merkittävä heikkous - arvaatte. Peukalo. Ylimääräistä säätöä ja lisää pääteltävää. Ärsyttävä sormi, jota ilman ei kuitenkaan kutimoinnista tulisi mitään.

Yhtäkkiä lapaset tuntuvat taas ihan ajankohtaiselta neulottavalta. Ehkä tämän lapaskirjan takia, ehkä aika on taas vain sille kypsä.

Kirjassa on koko liuta toteuttamista vaativia malleja, mutta ihan ekana piti puikoille saada Allison-lapasehkot.


Kokemus oli sillä tavalla vähän valitettava, että Allisonien myötä taisin saada sen briossikuumetartunnan, jota muiden blogeista olen päätäni pudistellen seurannut. Tein kämmekkäitä silmät kiiluen yötä myöten, enkä oikein muuta kyennyt ajattelemaankaan kuin kuviopatenttia. Miten nerokasta! Miten koukuttavaa! Miten mahtavia värimahdollisuuksia! Mitä muuta tällä tavalla voisikaan tehdä!

(Toivotaan, että Senni välttyy kuumeelta, tai on selkeä riski siitä, että blogista tulee briossilapasten tuotantolaitos.)

Tämmöiset ovat myös mainio tapa kuluttaa vähän jämälankaa. Itse käytin Väiskin värejä Tulppaani ja Hopea, ja lopputulos oli muikea, vaikka seuraavassa inkarnaatiossa näen kyllä jotain jännää roiskevärjättyä.

(Kiinnostuneille tiedoksi, että aloitin Allisonit ensin tummanharmaa-oransseina. Vähän aikaa neulottuani tajusin värien näyttävän uhkaavasti HPK:lta. Onneksi olin myös lukenut kaaviota väärin ja sain aloittaa alusta. En halua pukeutua jääkiekkoseuraksi.)

Jos nyt näitä ken aloittaa, niin tiedoksi, että kirjasta puuttuu yksi rivi ja kaaviossakin on joku virhe, jotka eivät ehkä kokeneempaa kuviopatentoijaa hätkähdytä, mutta joiden osalta hyödyin Puikkomaisterin saitilta löytyvästä erratasta.

Malli: Allison
Lanka: Väinämöinen (Hopea, Tulppaani, en tiedä grammamääriä, keittiövaaka on rikki)
Puikot: 2,5 mm

Mutsiisjoo. Ihana malli, mahtava projekti, en koskaan enää neulo mitään muuta kuin briossilapasia. Kiitos kaunis, ihana Puikkomaisteri!

-Liina


* Sain hyvin kauniin luvan ottaa assari mukaan, vannottuani estämästä häntä syömästä kaikkia sipsejä. Epäonnistuin karkeasti, mutta kukaan ei siitä moittinut.