Frozen Silver

Insta-aktiivina löydän usein itseni tilanteesta, jossa näen jotain iiiiihanaa ... ja sitten se on mikälie design in progress, ei löydy Ravelrystä, tulisilla hiilillä pitää istua viikkotolkulla, elämänhalu menee.

Olen keksinyt ongelmaan nohevan ratkaisun, ja se on se, että tuppaan itseni testineulontaryhmään. Tietenkin siinä on oma tulisten hiilien vaiheensa, kun odottaa tietoa siitä, tuliko valituksi, mutta kaikkineen vaihe on lyhyempi enkä ole vielä saanut yhtäkään selainta rikki refresh-namiskaa hakkaamalla.



Näin kävi Frozen Silverin kanssa: näin jotain todella hienoa tekeillä Instassa ja rynnistin testineulontakandiksi heti, kun siihen mahdollisuus tarjottiin.

Kun pääsin posseen, seuraavaksi piti hankkia lanka. Tietenkään omasta stashista ei löytynyt mitään likimainkaan kelvollista, joten oli siirryttävä palvelevaan lankaliikkeeseen, Snurreen.

Sieltä valkkasin mukaani pari vyyhtiä Madelinetoshin Sockia värissä Silver Fox ja aloin välittömästi hommiin.

Frozen Silver oli oikea jouluilo: paukutin sitä menemään kuusen kupeessa, sukulaisten kanssa turistessa. Huivissa on muutamaa erilaista tekstuuria, joiden neulominen oli erityisen mukavaa seurassa - kumpikaan pintaneule ei ollut kovin vaikea, mutta piti virkeänä ja lopputulos oli mainio. Ainaoikein-osiot pintaneuleiden välissä neuloivat itse itsensä.


Lankaa meni paria metriä vaille kaksi vyyhtiä. Sock on mainio lanka neuloa, siinä on kiva kierre.

Kaulalla Frozen Silver on ihana, iso ja lämmin. Olen tähän asti kuvitellut pukeutuvani muuten monokromaattisesti mutta hulluttelevani asusteissa - Frozen Silverin myötä olen tajunnut, että kyllä yksi vaaleanharmaa huivi on aivan välttämätön asuste. Etenkin, jos huijaa itseään siinä monokromaattisuusasiassa.

Malli: Frozen Silver
Lanka: Madelinetosh Sock (Silver Fox)
Puikot: 4 mm

Lopputulos on siis huivi, joka on niin ihana, että pääsi sille lyhyelle listalle neuleita, joita voisi neuloa toistekin. Ja nythän se siis myös löytyy Ravelrystä.

-Liina

Helmikuinen Rosewater

Minulla on ollut onni saada olla mahtavan äitipuolen tytär suurimman osan elämästäni. En ole koskaan kuitenkaan neulonut hänelle mitään, joten nyt oli aika korjata tilanne. Lupasin neuloa hänelle huivin lämmittämään syksyn reissuissa (hups, ne meni jo). Sitten siirsin mielessäni tavoitteen jouluun ja sen jälkeen hänen syntymäpäiväänsä. No, tästä tulikin lopulta ystävänpäivähuivi. Keskustelimme yhdessä väristä, mutta minä sain tehdä lopullisen päätöksen niin langan, värin, kuin mallinkin suhteen.


En halunnut täyttä villaa, jottei huivi olisi liian kuuma, mutten toisaalta esimerkiksi pelkkää pellavaakaan, jotta huivi olisi kuitenkin lämpöinen. Malliksi valikoitui aika pian Janina Kallion Rosewater, sillä olen tykännyt omasta merinovillaisesta versiostani tosi paljon, ja sille on kertynyt myös käyttöä. Langaksi valitsin nyt Louhittaren luolan pitsivahvuisen Ilmattaren turkoosin ja petroolinsinisen rajamailla kiiltelevässä värissä. Lanka on ihanan kevyttä ja pehmoista, puoliksi silkkiä ja puoliksi villaa. 

Malli: Janina Kallio, Rosewater
Lanka: Louhittaren luola, Ilmatar, väri topaasi 1 vyyhti ja 2 metriä
Jollain ihmeellisellä logiikalla ostin tätä varten kaksi vyyhtiä, mutta selvisin melkein yhdellä. Ensimmäisen vyyhdin lanka loppui viimeisellä rivillä ennen päättelyä, eli huivi painaa kutakuinkin 50 grammaa. Pingotin huivin ohjeen mukaan melkoisen napakasti, onneksi, koska näin pitsikuvio tulee esiin tosi kauniisti. Olin jännittänyt niin kokoa kuin pitsin näkymistäkin, koska ennen pingotusta huivi oli pieni ja vähän surullinen näky - pitsi oli vetäytynyt pieneksi ruttuiseksi möykyksi huivin reunaan. 

Opin tästä huivista sen, että pitsille tarkoitetut terävät puikot ei ole ihan turha keksintö. Nyt (terävillä) puikoilla on seuraava pitsivahvuinen huivi, tällä kertaa hiirenharmaasta langasta ja ihan omaksi.

- Senni



3 color cashmere shawl

Malli: Joji Locatelli, 3 color cashmere shawl
Lanka: Hedgehog Fibres sock,
graphite, teacup ja ghost (256m/204m/176m)
Nyt on kuulkaa luvassa pitsiä, röpelöisiä reunoja ja pintaneuletta. Teitä on varoitettu. Ilmoittauduin muutama viikko sitten halukkaaksi kun Joji Locatelli, Argentiinan lahja neulojille, huuteli testaajia 3 Color Cashmere Cowlin huiviversiolle. Olen makustellut ajatusta kaulurista useampaan otteeseen, ja oikeastaan ainoa syy siihen, etten ole tehnyt sitä on sen kaulurius. Yllätyksekseni pääsin mukaan testaamaan ja ohje läsähti sähköpostiin. Lankalakkoa ei tarvinnut rikkoa, sillä stääshissä poltteli kolme vyyhtiä siililankaa, jotka tuntuivat heti malliin sopivilta. 


Neulontaelämys oli oikein miellyttävä. Ohje oli selkeä, silmukkamäärät täsmäsi ja pitsikin oli helppo neuloa joko auki kirjoitetusta ohjeesta tai kaaviosta sen mukaan kumpi tuntuu itsestä paremmalta. Picot bind off oli mulle uusi tuttavuus ja samalla se juttu huivissa mitä epäilin kaikkein eniten. Aika paljon krumeluuria. Mutta valmiissa huivissa tykkään siitä(kin) valtavasti. Tekniikkana se oli helppo, vaikka ajauduinkin filosofiseen pohdiskeluun siitä millainen silmukka on päätelty silmukka. Voi pojat. 


Olin ajatellut sijoittaa värit niin, että pitsi tulisi tuosta täplikkäästä vaaleasta, mutta jotenkin sekoitin kerät aloittaessa ja jossain tuon korostusväriraidan kohdalla hämmästelin, kun ohje käski vaihtaa pitsiin värin A, joka oli tuo tumma. Nyt mietitte siellä, että minkä korostusväriraidan. No voin kertoa sen olevan tuo laventelin värinen. 

Ja tästä pääsemmekin kätevän aasinsillan kautta väreihin ja lankaan. Vyyhdillä nämä Hedgehog Fibresin langat tuntuivat jumalaisen pehmeiltä ja sitä ne kyllä (onneksi) ovat nyt valmiissa huivissakin. Tummasta langasta en tosin voi montaa muuta positiivista asiaa sanoa. En tiedä mistä kummasta se johtui, mutta lanka säikeytyi tosi pahasti. Varsinkin alussa, kun silmukoita oli vähän ja niitä käänteli ja väänteli. Suunnilleen heti, kun olin ehtinyt tekstarimarista säikeytymisestä Liinalle huomasin, että vasen käteni oli värjäytynyt kauniin grafiittiseksi. Samoin puikot. Taisin valittaa Liinalle lisää. Ja valitin myös siitä, että lanka tuntui puuvillaisen karkealta. Vaaleat langat säikeytyi sen verran kuin lanka nyt joskus tekee, tuntui neuloessakin pehmoisilta eikä värien kanssa ollut ongelmia. Vähän jännitin liottamista, mutta onneksi tumma väri ei vuotanut valmiin huivin vaaleisiin osiin. Tämän hintaluokan lankojen pitäisi musta toimia melko lailla moitteetta. En siis voi ihan varauksetta suositella näitä lankoja - mielettömän upeasta värikartasta huolimatta. 

Valmis huivi on tosi iso, nelivuotias hukkuu sen alle kokonaan ja minä itse ajattelin käyttää sitä kesällä rantamajanani. 


PS. Kutimointia siirtyi viime vuonna myös valloittamaan Facebookia, meidät löytää sieltä tämän linkin takaa tai nimellä... Kutimointia! Tule sinäkin sinne.

- Senni