Näytetään tekstit, joissa on tunniste kutimointiaikeita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kutimointiaikeita. Näytä kaikki tekstit

Jumissa ohjeiden kanssa

17:22

Ostin syyskuussa villatakkilangat itselleni. En ollut vielä ostohetkellä valinnut ohjetta, josta lähtisin neulomaan, kunhan nyt saisin viininpunaisen syysvaatteeni. Viininpunainen syysvaate on edelleen (tai taas) kerinä, kun en vaan pääse sinuiksi ohjeiden kanssa.

Aloitin jo yhdellä ohjeella, mutta se ohje oli niin kryptinen, ettei siitä saatu selvää edes useamman neulojan voimin. Se villatakin yritelmä on sittemmin purettu, mikä harmittaa jotenkin ihan hurjasti. En haluaisi tehdä turhaa työtä enkä myöskään hiipiä kysymysteni kanssa koputtelemaan Liinaa internetitse olkapäähän ihan joka ilta. Haluaisin neuloa vaivatta, iloisena ja niin, että saan joskus jotain valmiiksi.

Tähän mennessä olen tehnyt ohjeesta kaksi pipoa ja lapselle paidan. Kaikkia mukailin hieman. Pipot on onnistuneita ja tekivät saajansa iloiseksi, paita taas on keskellä prosessia, jossa olen ommellut ja saumuroinut (siitä lisää myöhemmin). En tiedä missä nyt tökkii. Aloittelin äsken mallitilkkua(!), mutta ohjetta luettuani vakuutuin siitä, etten minä sittenkään taida osata.

Luetteko ja neulotteko te vaan rivin kerrallaan murehtimatta tulevasta vai yritättekö sisäistää työn pääpiirteittän heti aluksi?


Hyvällä tuurilla pukeudun syksyllä 2015 tällaiseen viininpunaiseen.

3 comments ,

Miten lankavarastoja kasvatetaan + dilemma

10:12
Pohdin eilen lankavarastojen kasvua. Siis henkilökohtaisten lankavarastojen kasvua.

Olen jo aikaa sitten päässyt yli siitä "vähän vaan ostan tätä lankaa kun se on niin ihanaa vaikken tiedä mitä siitä tekisin" -lankahamsteroinnista*. Nyt ostan vain, jos on visio. (Joskus tosin se visio on "sukat", mutta visio se on sekin ja sukkia ihminen kyllä tarvitsee, ja tarvitsee niitä naapurinkin ihminen, ja joskus sitä höveliyttään ja kahden shampanjalasillisen jälkeen lupaa kutimoida sukat naapuriin. Että sikäli on mielestäni hyväksyttävää, että sukkalankoja varastossa on.) (Tietenkään naapuri ei halunnut sukkiaan niissä riemunkirjavissa väreissä, joissa sukkalankoja itselläni on varastossa, mutta tästäkin kauppaan erikseen menemättä selvittiin.)

Lankavarasto ei silti ole merkittävästi pienentynyt. Oikeastaan päin vastoin.

Käy niin, että tulee uusia projekteja, joihin ostan langat (heti, tietenkin, mistä sen tietää saako niitä enää ensi kuussa, kyllä varmasti ei saa) ja päätän aloittaa ihan seuraavaksi (hetkellä B). Kunhan tämän edellisen työn saan ensin alta pois (hetki A).

Ja tässä hetkien A ja B välissä on se kriittinen piste. Saattaa nimittäin käydä niin, että tulee joku toinen idea ... joka tavallaan tuntuu kiireisemmältä (kyllähän sen villapaidan myöhemminkin pistää puikoille, mutta t-paita on neulottava NYT) ja sitten tulee ostaneeksi siihen langat, ja, no niin.

Ja sitten joku Veera Välimäki julkaisee huiviohjeen (johon sattumalta löytyy neonkeltaista lankaa ihan kotoa, mutta ne kaksi muuta väriä uupuvat kiusallisesti, vaan eivät kauaa.)

* No, enimmäkseen olen päässyt yli siitä.
Että itse aion ihan varmasti, ja etenkin jos löydän lisää aikaa jostain, kutimoida tänä syksynä nämä projektit, joihin minulla sattumalta on langatkin köh:
  1. Neon Beast
  2. Linum Tee
  3. Westbourne
  4. Viajante
  5. Ja lisäksi noin viidet sukat, lapaset ja muut huivit.

Kävi muuten tuon Neon Beastin kanssa niin, että toverinikin siitä hieman innostui. Lupasin hänelle oitis toisen vyyhtini neonkeltaista, mistä kieltämättä koen hieman huonoa omatuntoa. En siksi, että olisin luopumassa langasta (kutimoinnin ohella toisten kutimoinnin mahdollistaminen on hieno, hieno asia), vaan siksi, että koen olevani joku luksuslankojen diileri. Tie helvettiin on tunnetusti kivetty hyvillä aikeilla, enkä ole aivan varma, onko reilua tarjota ensimmäistä kertaa ilmaiseksi, kun tietää, millainen addiktio siitä voi kuitenkin seurata.

(En edelleenkään puhu kokaiinista vaan langasta. Huom.)

Dear Eki, teenkö väärin?

11 comments ,

Aloituksia ja lopetuksia ja kässämessut

09:22
Kerin perjantaina lankaa Viajantea varten.


Kun kerii kilometrin, tietää kerineensä. Enkä oikein osaa selittää, miksi tuo lanka on tuon väristä, eikä vaikkapa harmaata. Olen oikein mieltynyt siihen silti.

Eilen pistin tavoilleni uskottomana Boxyn pingotukseen heti, kun viimeinen silmukka oli puikolta irronnut. Päättelyt tänään, sitten mies saa ottaa muotikuvia.

Paidasta tuli paljon parempi, kun sille näytti vähän matematiikkaa!

Eilen kävin myös kässämessuilla Wanhassa Satamassa.

Ensimmäiseen ratikkaan, joka suuntasi Katajanokalle, ei mahtunut. Kävelin koko matkan. Koin jäytävää huolta: kun pääsen paikalle, onko siellä enää mitään minulle? Takuulla on sekä Kerän että Titityyn piste tyhjätty langasta tyystin.

Ei ollut. Siellä oli kamalasti lankaa, ja ihan kamalasti ihmisiä. Mutta minua eivät muut langanostajat hidasta!

Itse tyhjensin Kerän lähes kokonaan Iton langoista ja tarrauduin kiinni Uncommon Threadiin Titityyn puolella kuin (miksi tässä kohtaa tulee mieleen vain ikäviä vertauksia?) taapero tuttiinsa. Ja koska olen varmaan salaa vähän huolissani tuosta keltaisesta, pyysin Kerän ihanaa emäntää ottamaan yhteyttä heti, kun Louhittaren luolan Lemminkäistä saadaan harmaana. Lupasi. Voisin kirjoittaa rivin jos toisenkin siitä, miten mahtavaa palvelua Kerästä saa. Mahtavien lankojen ohella.


Harmaa on mun rakkausväri, en teeskentele muuta, vaikka välillä syrjähyppyjä keltaiseen teenkin.

Ostettuani niin paljon lankaa, että ajattelin, etten kotiin enää kehtaa, menin istahtamaan Kaupunginkirjaston pisteelle. Siellä oli tarjolla Novellikoukkua. Kerin Uncommonia ja kuuntelin novellia. Näin entisen työtoverin. Join vettä ja mietin, että jos tällaisen joku järjestäisi, mutta tieteisnovelleilla, olisin vakiasiakas.


Novellikoukkuja järjestetään eri kirjastoissa, ovat kuulemma suosittuja. En ihmettele. Menkää ihmeessä, jos voitte, ettekä elä ruuhkavuosiarkea kuten eräät. (Vähän nyt jäin miettimään, että oisko siellä välttämättä pitänyt neuloa hyväntekeväisyystyötä. Mutta kun ei mua huvittanut.)

2 comments , ,

Kuunsäteistä ja sen sellaisesta

17:11
Nyt, kun päättelyä odottaa eräs huiviprojekti, josta ei tullut aivan sellainen kuin toivoin ...

(Mutta siitä lisää myöhemmin.)
... olen suunnannut ahneen katseeni jo seuraavaan. Olen nimittäin heittänyt ihailevia katseita Martina Behmin Viajanteen jo tovin. Hieno! Iso! Kietoutumiskelpoinen!

Tulin ajatelleeksi, että voisin kerrankin vaikkapa olla sooloilematta ja tehdä huivin ohjeenmukaisesta langasta. Ohjeenmukainen lanka on nimeltään Wollmeise lacegarn, mikä kuulostaa tosi tylsältä ja saksalaiselta ja sellaiselta, että sitä saa kaikista lankakaupoista ja ehkä Lidlistä. Eikö? Eikö!!

Niin, ei. Nyt ehkä paremmin perillä olevat siellä jo nauravatkin synkeästi, mutta pieni googletus selvitti, että Wollmeisen langat ovat aivan legendaarisen haluttuja ja harvinaisia. Tulkitsen, että ne on kehrätty keijujen hiuksista, yksisarvisen hengityksestä ja kevään ensimmäisistä kastepisaroista. Värjäys kuunsäteillä (luomu). Eikä niitä saa mistään, sillä merkin omakin lankakauppa myy eioota (paitsi perjantaisin ehkä kahdeksan sekunnin ajan kello jotain.)

Yritän täällä hengittää tosi syvään ja ajatella, että maa on pitsilankaa vääränä, eikä minun ole mikään pakko saada juuri tätä laatua. Ei, vaikka sillä varmaan voisi vakiinnuttaa paikkansa neulojien neulojana. "Katsokaa, siinä menee nainen, joka on onnistunut saamaan käpäliinsä Wollmeisen lacegarnia. Ja sitten hän pilasi sen neulomalla siitä jotain."

Eipä vissiin.

11 comments ,

Matkiapinan muistikirja

21:58
Ihan itselleni muistiin laitan tänne näin, että kun lapaset on seuraavan kerran saatava, inspiroitumista voi hakea täältä Pehmeitä paketteja -blogista.

Inspiraatio on designer-kieltä ja tarkoittaa suomeksi suurinpiirtein pikselintarkkaa prujausta. Näin neulehommissa lienee kuitenkin sopivampaa puhua silmukantarkasta.

Niin tai näin, inspiroivia ovat.

Leave a Comment

Copyright kutimointia. Designed by BloggerTemplate