Koko kesä neulomatta

Oletko kohdannut elämässäsi joskus vastoinkäymisen? Minä kohtasin yhden 1. kesäkuuta. Onhan noita vastoinkäymisiä tullut vastaan ennenkin, mutta tämä oli erityisen ärsyttävä. Pieni, mutta ärsyttävä.

Minä liukastuin ja lensin hanurilleni onneksi ilman sen suurempia vammoja. Kärsijäksi joutui kuitenkin keskisormi, joka kohtasi maan aivan epäoptimaalisessa asennossa. Niveleen tuli yksi liikesuunta lisää - sivusuuntiin - ja muuten sormi tönötti jäykkänä ja kipeänä. Itkuista selvittyäni yritin tehdä monia asioita, pitää lasta kädestä, pestä hiuksia ja neuloa. Mutta mistään edellämainitusta ei tullut mitään, varsinkaan neulomisesta, siihen kun ei yksi käsi riittänyt.

Olen siis ollut koko kesän neulomatta. Olen vältellyt lankaa, koska siitä on tullut vain paha mieli. Sormi kipeytyy yhä jos heiluttelen puikkoja yhtäjaksoisesti kovin pitkään ja syntyvä jälki on aika kamalaa, koska langan kireyttä on hankala säädellä. Kesäohjelmaani kuului tapaamiset käsikirurgin kanssa ja hieman ehkä pyysin josko nyt voisi jotain tehdä, kun pitäisi neuloa. Hän vakuutteli iloisesti, että kipu ei haittaa ja sormea pitää vaan ronskisti taivutella vanhoille liikeradoilleen. Kyllä se siitä vuodessa* toipuu - huoh.

*Esittelen siis seuraavan valmiin neulomukseni joskus kesäkuun 2017 tienoilla.

-Senni

Diamondback Socks

Raportointi Tour de Sockin kilpapaikalta on hidasta, mutta se johtuu vain siitä, että normaalisti päättelytyöhön palkkaamani pienet tontut menivät pistelakkoon työehtosopimusneuvottelujen kariuduttua, ja koska tilanne ei vieläkään ole ratkennut, joutui työnjohtaja* tekemään sen, mitä työnjohtajat näissä tilanteissa tekevät eli tarttumaan itse työhön. Pari kuukautta prokrastinoituaan.


Nämä Diamondback-sukat olivat ensimmäinen pari, jonka kanssa itkin pari turhautumiskyyneltä, sillä ohje oli KÄSITTÄMÄTÖN.

Olen joskus lukenut tekstin siitä, miten väärässä olemista on vaikea tutkia, sillä heti, kun ihminen huomaa olleensa väärässä, hän lakkaa olemasta väärässä ja alkaa olemaan oikeassa.

Näin kävi minullekin. Olin tehnyt virheen ensimmäisen sukan ensimmäisessä dimangissa. Heti sen huomattuani ohje muuttui käsitettäväksi enkä minä enää ollut väärässä.


Haluaisin väittää, että sitten kun huomasin virheen, neulonta sujui kuin vettä vain, mutten voi valehdella teille (no voinpas, tähänkin tekstiin hujahti yksi megaluokan juksaus) - ei se sujunut. Ei se vaikeatakaan ollut, pirskatin aikaavievää vain, kun piti neuloa eestaas taasees.

Vaan valmistuivathan ne lopulta, langasta, joka saattoi olla vielä asteen verran raisumpaa kuin edes ohjeen suunnittelija oli päässään visoinut. Vaikka langasta ei muodostunut alkuperäisvision mukaisia selkeitä kuvioita, tykkään näistä happoyön unelmista melko lailla.

Malli: Diamondback Socks
Lanka: Väinämöinen EIKU (65 g)
Puikot: 2,25 mm

Sijoitus kaiken tämän jälkeen oli tyydyttävä 31. En valittanut.

- Liina

* Minä, valitettavasti.

Blaer

Hyvät vai huonot uutiset?

Selvä.

Ei se ihan istu, eikä siinä ole nappejakaan. Helman nauha olisi pitänyt tehdä kokoa pienemmillä puikoilla.



Toisaalta se on mitä ihanin, viis siitä, ettei ihan istu. Sen nimi on Blaer, ja se on ollut jo monta kertaa käytössä, koska se on mitä ihanin. Ja hihansuut sentään älysin korjata ja tehdä niillä kokoa pienemmillä puikoilla.



Lanka on ohjeen mukaista Istexin Einbandia. Tykkäsin langan laajasta värikartasta kovasti, millä tarkoitan, että heillä on hyviä harmaita. Tykkäsin myös langasta, jotenkin tämmöinen rouhean karhea lanka on miellyttänyt hurjasti siitä lähtien kun pääsin irti lapsena kärsimästäni villakutinasta, kolme vuotta sitten. (Tuntuma langassa on itse asiassa kovin samanlainen kuin Isagerin Spinnissä - vähän pörheämpi vain.)

Alkuperäisen mallin ylimääräisen väri-ilottelun jätin kumminkin reunoista pois. En olisi enää kontrastiväriä löytänytkään, kun halusin takkini mahdollisimman vaaleasta harmaasta.

Mutta miksei se istu? En tiedä, nämä kaarrokevillatakit eivät ole oikein ikinä toimineet kroppani kanssa - seikka, jonka olin onnellisesti unohtanut. En tosin ole varma, olisinko moisen pikkuasian antanut estääkään, kärsin nimittäin kovasta Blaer-kuumeesta koko kevään.



Ohje oli muuten passeli, mutta jos nyt ken tätä tekee, etenkin Einbandista, suosittelisin pienempiä puikkoja noihin ainaoikein-osioihin. Helma törrötti ikävästi etenkin ennen liotusta, mutta onneksi liotuksen ohella pienennetyllä puikkokoolla väännetty nappilista korjasi tilannetta hieman.

(Tiedetään, viitseliäämpi olisi purkanut helman.)


Malli: Blaer
Lanka: Istex Einband (valkoinen 45 g, harmaa 155 g)
Puikot: 3,5 & 3 mm

Todistin vihdoin itselleni myös sen, miten miellyttävää villa voi olla kesälläkin - ihan niitä kuumimpia porotuksen hetkiä lukuunottamatta. 

- Liina

Muistinpas

Tour de Sockin 2. etapin sukkia väännettiin leikkipuistossa, omalla sohvalla, futisharjoituksissa (lapsen) ja vähän autossakin (mutta vain, kun auto oli pysähdyksissä parkkipaikalla.)


Heidi Nickin malli I Remembered It Again (huomaatteko, mikä jännittävä sanaleikki postaukseni otsikossa, huomaatteko?) ei nyt ollut ihan mun makua, millä tarkoitan, että olisin ohittanut ne kuin kotimme rutoläjät ikään*, suomatta niille toista ajatusta, elleivät sukat olisi tulleet kisassa vastaan.

Kauniithan ne toki ovat, mutta kun minä olen enemmän semmoisten suoraviivaisten sukkien ystävä.

Lankana on minttuisa Schachenmayrin Fine Wool - pienet palmikot kaipasivat langalta tasaista väriä (tiedän, sillä ensin kokeilin kevyesti vaihtelevasävyisellä.)

Näillä sukilla irtosi sija 46. Ei pöllömmin.

(On täällä muutakin valmistunut sukkien lisäksi, takkia ja paitaa ja vaikka mitä, mutten saa niitä millään kuvattua. Dear Eki, millä tästä eteenpäin?

-Liina

* Olen tosi hyvä ohittamaan rutoläjiä. Mieheni toivoo, etten olisi siinä aivan niin hyvä.

Air

Kuten tunnettua, parasta ja hienointa lankaa on huolellisesti kypsytetty vuosikertalanka.


Itse olen tammitynnyreissä säilönyt keräkaupalla Ito Koukia, tuota lankojen aatelia, keksimättä tarpeeksi arvollista käyttötarkoitusta.


Sitten päivänä muutamana juolahti mieleeni, että äidille voisin tehdä huivin äitienpäivälahjaksi. Olemme olleet äiti ja tytär jo yli kolmekymmentä vuotta, ja minulla alkaa pikku hiljaa olla jonkinlainen käsitys siitä, mistä hän voisi pitää. Hän voisi pitää esimerkiksi Purl Sohon Open Air Wrapista.

Tuumasta toimeen. Loin silmukat Koukin väristä Moonrock ja vaihdoin puolivälissä väriin Gray. Huivista tuli siis kaksivärinen ja ainakin minusta aika ihana. Tekemiseen meni jokunen tovi, sillä mallineule ... ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta keskittymistä se kyllä vaatii. Ei se haitannut, sillä motivaatio oli kohdillaan ja tekeminen oli ilo.


Jos nyt jotain huomauttamista on - lähinnä ehkä omasta ajatusprosessista - niin silmukkamääräksi olisi riittänyt ihan puhtaaseen huiviin puolet ohjeen silmukkamäärästä, nyt lopputulos on nimenomaan wrap.

Malli: Open Air Wrap
Lanka: Ito Kouki (Moonrock 75 g, Gray 75g)
Puikot: 4 mm
Kaikkineen olen lopputulokseen ihan hurjan tyytyväinen: huivi, joka on tehty rakkaudesta ja lempparilangoista rakkaimmalleni äidilleni.


- Liina

Twist and shout

Joitakin iltoja sitten eräässä vuoteessa keskusteltiin:

- Oonko mä susta ihan pöljä?

(Syvä hiljaisuus lankeaa.)

- No et sä nyt IHAN pöljä...
- TARKOITAN tän sukkakisan kanssa?

(Mies näyttää onnelliselta kuin kuka tahansa, joka näkee valon ja ymmärtää sen pakoreitiksi.)

- Ai sen kanssa! No olet kyllä!

Tämmöiset sukat siis Tour de Sockin ykkösetapilla pöljäilin:



Kokemus oli jännittävä. En varsinaisesti saanut muuta elämää tauolle sukkakisan ajaksi, joten sukkaparin valmistumiseen meni vähän vajaa kaksi vuorokautta. Niillä irtosi 45. sija, johon olen tosi tyytyväinen.

Malli: Twists & Turns (koko S)
Lanka: Handu Minimerino, 60 g
Puikot: 2 mm
Lankana oli Handun Minimerinoa, joka hidasti hommaa olemalla niin kauniin harmaata, että aika ajoin piti pysähtyä ihailemaan sitä. Vaan ei kai sitä voi varsinaisesti viaksi millekään langalle lukea.

Mallikin oli oikein passeli, sopivan kiinnostava muttei liian romantillinen.

Käsiäni hieroskellen jään odottamaan seuraavaa etappia. Tiedän, että siitä tulee suksee. Olen nimittäin nähnyt siitä jo unia: unessa yritin neuloa sukkia särjennahoista. Nahkoja oli neljä, ne oli juuri kaloista irroitettu, ne haisivat pahalta - mutta sentään Handulla oli ne varta vasten minulle värjätty. Tulipa siis etapilta mitä tahansa, se ei voi olla pahempaa kuin sukkien teko tuoreesta särjennahasta.

- Liina

Kolmet sukat ja yhdet päiväkotikauden päättäjäiset

Keksin tässä, että päiväkotiryhmämme tyypeille - siis aikuistyypeille, en ole varma, miksi heitä pitäisi nimittää, paitsi tädeiksi, mikä ei minusta ole optio näin aikuisten kesken - pitäisi neuloa kiitoksena sukat.

Oikeastaan olin ajatellut alunperin jättää moisen puuhan siihen, että ipana siirtyy eskariin, mutta kävi ilmi, että syksyllä ryhmää vetävät ehkä uudet tyypit, ja vanhat ovat olleet minusta siksi mainioita, että tartuin puikkoihin.

Haastekerrointa lisäsi se, että minulla oli 11 päivää aikaa neuloa sukat. Kahdentenatoista päivänä kaiken pitäisi olla valmista, pääteltynä ja paketoitu.

Ekaksi malliksi valkkasin Virrat, joka muuten oli viime vuoden Tour de Sockin eka etappi. Sen verran oli vääntämistä, että väänsin Tourin sijoitusodotuksia muutaman kymmenen pykälää alaspäin.

Malli: Virrat
Lanka: Onion Nettle Sock, 70 g
Puikot: 2,75 mm
Lopputulos oli kuitenkin oikein kaunis, vaikka vaaleampi lanka olisi voinut tälle mallille toimia paremmin.

Kun Virrat olivat valmiit, kaksi asiaa oli selvinnyt: 1) Aika loppuu, jos en valitse yksinkertaisempia malleja. Ei muuten, mutta yhden silmukan palmikot vievät yllättävän paljon aikaa. 2) En missään olosuhteissa voi neuloa samaa mallia kolme kertaa putkeen. Hyvä, kun saan yhtenevän parin tehtyä.

Seuraavaksi siis Cookie A:n Monkeyt. Niitä oli kehuttu helpoiksi, ja oikeassa olivat kanssaneulojat Internetissä - toinen sukka meni mallikertaa vilkaisematta.

Malli: Monkey
Lanka: Onion Nettle Sock, 80 g
Puikot: 2,75 mm
Yritin vähän virittää kokoa isommaksi ja tein S-koon, mutta ohjetta inan verran paksummalla langalla. Tähtäsin noin kokoon 39, ja aika lähelle se ehkä meni. (On muuten ihan perkeleellisen vaikea arvioida ihmisen jalan kokoa silmämääräisesti ohimennen. Tiedoksi vain. Ensi kerralla kysyn.)

Viimeiseksi neuloin Kalajoet, joka ovat minusta ihan huippukaunis malli. Helppo tehdäkin, vaikka tässä ei kyllä mallikerta ollut ulkoa opittavissa.

Malli: Kalajoki
Lanka: Onion Nettle Sock, 60 g
Puikot: 2,75 mm
Lankana kaikissa oli tanskalaisen Onionin (italiassa tuotettu) Nettle Sock, jota olen halunnut kokeilla syntymästäni asti, vaikken silloin vielä tiennyt neulonnasta mitään. Nokkossukkista löytyi Lankamaailmasta, jossa sattui olemaan vielä ale - ja koska elän oman elämäni ruuhkavuosia, paikan päälle piipahtamisen sijaan tilasin langat netistä. Tiedetään, pöhköä, mutta toimitus oli supernopea, mikä jälkikäteen tarkasteltuna osoittautui erityisen merkittäväksi projektin onnistumista ajatellen.

Nettle Sock oli sekä ihanampaa että ohuempaa kuin ennakoin. Langan tuntu ei ole karhea vaan lähes silkkinen; toisaalta grammojen perusteella sport-vahvuiseksi (toiveikkaasti) kuvittelemani lanka oli kyllä paksuudeltaan lähinnä fingeringiä.

Nyt on siis lämmitelty Tourille ihan viimeisen päälle huolella - tai ainakin kerrattu palmikko ilman apupuikkoa. Ja valitettavasti hankittu myös pieni kyllästyminen sukkiin. Hmph.

-Liina

Kisat!

Meillä täällä Herttoniemen idyllissä on ryhdytty valmistautumaan tulevan kesän kisoihin. Nimittäin tour-de-sockiin!  Sormia venytellään päivittäin, puikkoja järjestellään ja luottokorttia kiillotetaan valmiiksi vastaanottamaan huima kisalankojen hamstraus. Kisasta tulee varmasti huima. Tähän mennessä ilmoittautuneita on yli kahdeksansataakuusikymmentä!

Erityisen huimaa tulee varmasti olemaan kisakatsomossa, koska minähän en moiseen hulluuteen ryhdy, vaan se on Liina, joka täällä on seonnut! Minun raskas tehtäväni huoltojoukoissa tulee olemaan gintoniccien siemailu samalla kun katson kuinka Liinan kädet vispaa ja puikot kilisee. Onko siellä ilmoittautuneita? Entä muita jotka aikovat keskittyä varpaiden huljutteluun rannalla sukkakisan sijaan?

Nyt on kisaeventit kalentereissa, onko teillä?

-Senni

Wigeon

Ystäväni Katrine on neulonut vissiin kai aina.

Kerran (vuosia sitten, lapset) korkeakoululla kysyin, mistä hän oli hommannut poolopuseronsa. Se oli nimittäin täydellinen ihan joka tavalla: yksinkertainen, laadukkaan oloinen ja ... no, harmaa. Vastaus lannisti kaltaistani silloista lapastehtailijaa - hän oli tehnyt sen itse.

Edistystä on tapahtunut, täällä päässä, sillä sain testineuloa Katrinen uuden mallin, Wigeon-paidan.

Malli: Wigeon
Lanka: Malabrigo Lace, 150 g
Puikot: 3,5 mm
Paita on just sellainen, mistä tykkään: kevyt, laatikkomallinen ja ainakin osaksi harmaa. (Tuosta keltaisesta olen myös ihan pähkinöinä, se on lähes huumaava väri.)

Keveys syntyy siitä, että lankana oli Malabrigo Lace, eikä sitä paitaani kulunutkaan kuin 150 g. Vähemmänkin olisi mennyt, ellen olisi kerinyt lankaa solmuille - temppu, jota en suosittele kotioloissa kokeiltavaksi. Vaikka lanka oli ohutta, neule syntyi yllättävän nopeasti. Tai no, kalenteriaikaa kului, koska tein välissä kaikkea muutakin, mutta kun neulomaan ryhtyi, kappaleet suihkivat itsensä kasaan reipasta vauhtia.

Niin, ne kappaleet ... saumoja karttavien malli tämä ei ole, mutta lopputulos palkitsee kyllä tekijänsä.

Jotkut meistä ei vaan oikein osaa poseerata.


- Liina

Songbirds




Pitkään huiviin tulee neulottua kaikenlaisia hetkiä.

Omaan Songbirdiini neuloin ipanan kaverin synttärit, muutaman puhelinpalaverin, useamman hetken odottelua Lastenklinikalla, päiväkodin vanhempainillan, Disney on Ice -esityksen kaikki odotteluhetket, monia sohvalla rauhassa vietettyjä iltoja - hyvää ja huonoa, siellä se kaikki on, vaikka ei siitä huiviin mitään jälkiä jäänyt.

Ei edes niistä synttäreistä, jolloin neuloin, turisin Sennin kanssa ja yritin pitää ipanaani silmällä - ja sen jälkeen purin kaiken tekemäni. 

Mutta onneksi jäi muistijälkiä siitä kaikesta. Mitä Senni neuloit omaasi?

Minun Songbirdini on kevättalven bussimatkat yli Lauttasaaren sillan, lasten sairaspäivät sekä viikonloppujen hengähdyshetket liian kiireisessä arjessa. Suurilla puikoilla syntyi ihanan hötöinen pinta pehmeääkin pehmeämmästä langasta. Kaulalla nämä hetket tuntuu pehmoiselta, lohdullisesta pumpulipilveltä. 

Huiviin oli helppo tallentaa talven kulku. Hukkasin välillä paikkani ohjeessa, mutta pienellä kiukuttelulla löysin aina takaisin kartalle. 

Sennin huivi 5 mm puikoilla
Malli: Songbird, Janina Kallio
Lanka: Handu, merinosilkkihuivilanka, 624 m,
Liinan huivi 5,5 mm puikoilla
Malli: Songbird, Janina Kallio
Lanka: Handu, HuiviGimalle, 720 m
 




Pikku kyyhkynen



Tiukoista vastusteluistani huolimatta jalkani kuljettivat minut syksyllä Eiran Lankojen myymälän loppuunmyyntiin. Ostin muun muassa reilut neljä kilometriä vaaleansinistä tweediä (!) ja kaikenlaista muuta, mutta yksi ostos oli täysin harkittu. Nimittäin kevyesti kimalteleva, Louisa Harding Yarnsin Orielle. Kannoin sitä kotiin neljä 50 gramman vyyhtiä ihanassa kyyhkyn harmaassa tai hennon laventelisessa värissä. Napakkakierteinen Orielle oli ihanaa neulottavaa. Se on täyttä baby alpakkaa lukuunottamatta ohutta hopeanhohtoista polyamidisäiettä, joka sai nelivuotiaan tyttäreni huokailemaan.


Malli: Oma
Lanka: Louisa Harding Yarns, Orielle, väri ice, 191g / 420m 
Langat riitti juuri lapsen kokoiseen improvisaatiovillapaitaan. Tämän neulominen oli uskomattoman rentouttavaa puuhaa ja työ syntyi nopeasti. Langan vyötteessä suositeltiin puikkokooksi 3.75-4 mm puikkoja, mutta mä käytin 3 millistä pyöröpuikkoa ja neulepinnasta tuli sillä oikein hyvä. Jotenkin sain arvattua silmukkamäärät kerralla oikein ja kaikki meni nappiin. Tein jopa vähän muistiinpanoja, joten tästä ehkä syntyy simppelin lapsenneuleen ohje.

Tein paidan ylhäältä alas ja raglanhihaisena. Kaula-aukon takaosassa on muutama ekstrarivi saksalaisilla lyhennetyillä samoin kuin helman etu- ja takaosaa erottamassa. Mulla oli aluksi mielessä kierretyllä joustimella tehdyt yksityiskohdat, mutta totesin, että tällä langalla parhaalta näytti mahdollisimman simppeli pinta. Niinpä helma ja hihansuut on suorat, sileet ja i-cordilla päätellyt ettei ne kipristy liikaa. I-cord on kyllä mun lempijuttuja neuleen reunojen suhteen ja voisin tehdä sellaisen melkein kaikkeen. 



Vuoden alku on ollut jotenkin niin stressaava, että neuloskelufiilis on ollut hukassa ja illat on monesti menneet työhommissa kutimointihommien sijaan, mutta tämä neule saa nyt aloittaa uuden ajan! Monet puikoille pääsyä odottavat langat on lisäksi muuttuneet suunnitelmissani villatakeista yhtenä kappaleena neulottavaksi paidaksi, koska ainaoikea pyörönä - oh bliss!



Senni

Leap Year Cardigan

Meinasi vähän syke nousta, kun Suvi Simolan uuden testineuleen nimeä mietittiin Ravelryssä. Joku ehdotti Everyday Cardigania, ja mikäs siinä, kyllä tämä neule ihan jokapäiväiseksi villatakiksi käykin, mutta niin arkinen nimi tuntui silti väärältä takille, jossa on tämmöistä iloa ja leikkisyyttä. 


Onneksi karkausvuosi voitti.

Tuppasin taas testineuloksimaan, sillä ensimmäiset vilahdukset tuolloin vielä työnimellä long cardigan kulkeneesta villatakista näyttivät siltä, että sellainen pitäisi saada kevätlomalle. Toisaalta pieni matematiikan harjoitanta osoitti, etten mitenkään ehtisi neulaista sitä kevätlomalle jos odottelisin ohjeen julkaisua.


Jälkikäteen myönnän, että matikkani saattoi olla pielessä, mutta enhän minä vielä silloin tiennyt, että Leap Year neuloo jotakuinkin itse itsensä. Edes hihat eivät ärsyttäneet pituudellaan, kuten kaikkien aikaisempien neulomiskokemusten perusteella olisi sopinut. Eikä silti puhuta t-paidasta.

Tykkäsin tuosta olkalinjaan tulevasta silmukkaketjusta ihan hurjasti, onneksi kiltisti opettelin ohjeenmukaisen levennyksen.

Langat ostin Kerästä. Halusin testata Meriliniä, jota kaikki kehuvat - se oli muuten ihanaa neuloa - eikä omasta stäshistä vähän yllättäen löytynyt mitään ihan sopivaa.

Värien kanssa päätin ottaa lentävän loikan pois mukavuusalueelta, kuten huomaatte. Takkihan on päärynän värinen. (Aluksi ajattelin, että se olisi valkoinen päärynäisillä kontrasteilla, mutta sitten Senni kuuli suunnitelmasta ja toteutti intervention ja tässä sitä nyt ollaan, vihreässä villatakissa.)

Malli: Leap Year Cardigan
Lanka: Isager Merilin
Puikot: 4 mm

Tämä on vähän tylsä postaus. Kaikki meni niin justiinsa nappiin. Ohje oli mainio, ei ongelman hiventä, ja lanka oli ihanaa neulottavaa. Lopputuloskin on epägoottimaisine väreineen just sitä, mitä olen ilmeisesti aina tietämättäni halunnut.

-Liina

Uniform

Viime aikojen projektini on ollut opetella, miten ottaa puhuttelevat langat puikoille oitis eikä odotella universumin lämpökuolemaa (vaikka myöntää täytyy, että silloin villavaatteille lienee todellinen kysyntäpiikki.)



Syksyllä ostin Helsingin kässämessuilta Isagerin Tweediä - olen ehkä ennenkin maininnut, mutta minusta tweed on jotenkin asia, jonka tuleekin kuulua vaatekaappiini, koska olen ketkuterrieristi. No mutta, niin. Lankakauppa Kerän tweed-hylly ei ollut entisensä, kun lauma bloggaajia pääsi sen kimppuun. Muille ei jätetty, mutta kaikki on sallittua sodassa ja lankakaupoilla.

Oma tweedini oli tätä herkullisen sinistä väriä - en haluaisi ajatella, että otan voimallisesti vaikutteita ympäristöstäni värien suhteen, mutta niin siinä nyt vain on käynyt, että syvät, tummat siniset kuiskivat nimeäni kuin seireenit.

Malli: Uniform
Lanka: Isager Tweed (240 g)
Puikot: 4 mm, 3,5 mm

Malliksi valikoitui aika pian Carrie Bostick Hogen Uniform, simppeli malli jonka avulla voi tehdä kuusi erilaista villatakkivariaatiota. Tykkäsin erityisesti lyhyestä ja vähän pappamaisesta versiosta, joten pistin hösseliksi.

Tiheys ei tietenkään ihan täsmännyt, ja ohjeen hartiaosa vaikutti epäilyttävältä, mutta matematiikan ja päättäväisyyden - noiden neulojan suurimpien apureiden! - avulla pääsin maaliin. No, sen verran kyllä muuttelin, että ainaoikein-reunuksista ja nappilistoista tein joustinneuletta, ne miellyttävät omaa silmääni vähän enemmän.

Tykkään sekä mallista että langasta aivan hurjasti. Kumman kehun ensin? Lopputulos on nimittäin täydellisen käyttökelpoinen, ihanista ihanin villatakki, joka antaa voimaa väsyneimpäänkin päivään. Tweedistä syntyi rouhea, mutta hengittävä pinta, enkä ihan heti keksi, miten tämän langan olisin voinut paremmin käyttää. Napitkin ovat täydelliset - en nyt tosin jaksa kuvata niitä, joten joudutte luottamaan sanaani, mutta minä olen tosi rehellinen ja haluaisin muuten myydä teille käytetyn auton.


Aion käyttää univormuani universumin lämpökuolemaan asti.

- Liina

Frozen Silver

Insta-aktiivina löydän usein itseni tilanteesta, jossa näen jotain iiiiihanaa ... ja sitten se on mikälie design in progress, ei löydy Ravelrystä, tulisilla hiilillä pitää istua viikkotolkulla, elämänhalu menee.

Olen keksinyt ongelmaan nohevan ratkaisun, ja se on se, että tuppaan itseni testineulontaryhmään. Tietenkin siinä on oma tulisten hiilien vaiheensa, kun odottaa tietoa siitä, tuliko valituksi, mutta kaikkineen vaihe on lyhyempi enkä ole vielä saanut yhtäkään selainta rikki refresh-namiskaa hakkaamalla.



Näin kävi Frozen Silverin kanssa: näin jotain todella hienoa tekeillä Instassa ja rynnistin testineulontakandiksi heti, kun siihen mahdollisuus tarjottiin.

Kun pääsin posseen, seuraavaksi piti hankkia lanka. Tietenkään omasta stashista ei löytynyt mitään likimainkaan kelvollista, joten oli siirryttävä palvelevaan lankaliikkeeseen, Snurreen.

Sieltä valkkasin mukaani pari vyyhtiä Madelinetoshin Sockia värissä Silver Fox ja aloin välittömästi hommiin.

Frozen Silver oli oikea jouluilo: paukutin sitä menemään kuusen kupeessa, sukulaisten kanssa turistessa. Huivissa on muutamaa erilaista tekstuuria, joiden neulominen oli erityisen mukavaa seurassa - kumpikaan pintaneule ei ollut kovin vaikea, mutta piti virkeänä ja lopputulos oli mainio. Ainaoikein-osiot pintaneuleiden välissä neuloivat itse itsensä.


Lankaa meni paria metriä vaille kaksi vyyhtiä. Sock on mainio lanka neuloa, siinä on kiva kierre.

Kaulalla Frozen Silver on ihana, iso ja lämmin. Olen tähän asti kuvitellut pukeutuvani muuten monokromaattisesti mutta hulluttelevani asusteissa - Frozen Silverin myötä olen tajunnut, että kyllä yksi vaaleanharmaa huivi on aivan välttämätön asuste. Etenkin, jos huijaa itseään siinä monokromaattisuusasiassa.

Malli: Frozen Silver
Lanka: Madelinetosh Sock (Silver Fox)
Puikot: 4 mm

Lopputulos on siis huivi, joka on niin ihana, että pääsi sille lyhyelle listalle neuleita, joita voisi neuloa toistekin. Ja nythän se siis myös löytyy Ravelrystä.

-Liina

Helmikuinen Rosewater

Minulla on ollut onni saada olla mahtavan äitipuolen tytär suurimman osan elämästäni. En ole koskaan kuitenkaan neulonut hänelle mitään, joten nyt oli aika korjata tilanne. Lupasin neuloa hänelle huivin lämmittämään syksyn reissuissa (hups, ne meni jo). Sitten siirsin mielessäni tavoitteen jouluun ja sen jälkeen hänen syntymäpäiväänsä. No, tästä tulikin lopulta ystävänpäivähuivi. Keskustelimme yhdessä väristä, mutta minä sain tehdä lopullisen päätöksen niin langan, värin, kuin mallinkin suhteen.


En halunnut täyttä villaa, jottei huivi olisi liian kuuma, mutten toisaalta esimerkiksi pelkkää pellavaakaan, jotta huivi olisi kuitenkin lämpöinen. Malliksi valikoitui aika pian Janina Kallion Rosewater, sillä olen tykännyt omasta merinovillaisesta versiostani tosi paljon, ja sille on kertynyt myös käyttöä. Langaksi valitsin nyt Louhittaren luolan pitsivahvuisen Ilmattaren turkoosin ja petroolinsinisen rajamailla kiiltelevässä värissä. Lanka on ihanan kevyttä ja pehmoista, puoliksi silkkiä ja puoliksi villaa. 

Malli: Janina Kallio, Rosewater
Lanka: Louhittaren luola, Ilmatar, väri topaasi 1 vyyhti ja 2 metriä
Jollain ihmeellisellä logiikalla ostin tätä varten kaksi vyyhtiä, mutta selvisin melkein yhdellä. Ensimmäisen vyyhdin lanka loppui viimeisellä rivillä ennen päättelyä, eli huivi painaa kutakuinkin 50 grammaa. Pingotin huivin ohjeen mukaan melkoisen napakasti, onneksi, koska näin pitsikuvio tulee esiin tosi kauniisti. Olin jännittänyt niin kokoa kuin pitsin näkymistäkin, koska ennen pingotusta huivi oli pieni ja vähän surullinen näky - pitsi oli vetäytynyt pieneksi ruttuiseksi möykyksi huivin reunaan. 

Opin tästä huivista sen, että pitsille tarkoitetut terävät puikot ei ole ihan turha keksintö. Nyt (terävillä) puikoilla on seuraava pitsivahvuinen huivi, tällä kertaa hiirenharmaasta langasta ja ihan omaksi.

- Senni



3 color cashmere shawl

Malli: Joji Locatelli, 3 color cashmere shawl
Lanka: Hedgehog Fibres sock,
graphite, teacup ja ghost (256m/204m/176m)
Nyt on kuulkaa luvassa pitsiä, röpelöisiä reunoja ja pintaneuletta. Teitä on varoitettu. Ilmoittauduin muutama viikko sitten halukkaaksi kun Joji Locatelli, Argentiinan lahja neulojille, huuteli testaajia 3 Color Cashmere Cowlin huiviversiolle. Olen makustellut ajatusta kaulurista useampaan otteeseen, ja oikeastaan ainoa syy siihen, etten ole tehnyt sitä on sen kaulurius. Yllätyksekseni pääsin mukaan testaamaan ja ohje läsähti sähköpostiin. Lankalakkoa ei tarvinnut rikkoa, sillä stääshissä poltteli kolme vyyhtiä siililankaa, jotka tuntuivat heti malliin sopivilta. 


Neulontaelämys oli oikein miellyttävä. Ohje oli selkeä, silmukkamäärät täsmäsi ja pitsikin oli helppo neuloa joko auki kirjoitetusta ohjeesta tai kaaviosta sen mukaan kumpi tuntuu itsestä paremmalta. Picot bind off oli mulle uusi tuttavuus ja samalla se juttu huivissa mitä epäilin kaikkein eniten. Aika paljon krumeluuria. Mutta valmiissa huivissa tykkään siitä(kin) valtavasti. Tekniikkana se oli helppo, vaikka ajauduinkin filosofiseen pohdiskeluun siitä millainen silmukka on päätelty silmukka. Voi pojat. 


Olin ajatellut sijoittaa värit niin, että pitsi tulisi tuosta täplikkäästä vaaleasta, mutta jotenkin sekoitin kerät aloittaessa ja jossain tuon korostusväriraidan kohdalla hämmästelin, kun ohje käski vaihtaa pitsiin värin A, joka oli tuo tumma. Nyt mietitte siellä, että minkä korostusväriraidan. No voin kertoa sen olevan tuo laventelin värinen. 

Ja tästä pääsemmekin kätevän aasinsillan kautta väreihin ja lankaan. Vyyhdillä nämä Hedgehog Fibresin langat tuntuivat jumalaisen pehmeiltä ja sitä ne kyllä (onneksi) ovat nyt valmiissa huivissakin. Tummasta langasta en tosin voi montaa muuta positiivista asiaa sanoa. En tiedä mistä kummasta se johtui, mutta lanka säikeytyi tosi pahasti. Varsinkin alussa, kun silmukoita oli vähän ja niitä käänteli ja väänteli. Suunnilleen heti, kun olin ehtinyt tekstarimarista säikeytymisestä Liinalle huomasin, että vasen käteni oli värjäytynyt kauniin grafiittiseksi. Samoin puikot. Taisin valittaa Liinalle lisää. Ja valitin myös siitä, että lanka tuntui puuvillaisen karkealta. Vaaleat langat säikeytyi sen verran kuin lanka nyt joskus tekee, tuntui neuloessakin pehmoisilta eikä värien kanssa ollut ongelmia. Vähän jännitin liottamista, mutta onneksi tumma väri ei vuotanut valmiin huivin vaaleisiin osiin. Tämän hintaluokan lankojen pitäisi musta toimia melko lailla moitteetta. En siis voi ihan varauksetta suositella näitä lankoja - mielettömän upeasta värikartasta huolimatta. 

Valmis huivi on tosi iso, nelivuotias hukkuu sen alle kokonaan ja minä itse ajattelin käyttää sitä kesällä rantamajanani. 


PS. Kutimointia siirtyi viime vuonna myös valloittamaan Facebookia, meidät löytää sieltä tämän linkin takaa tai nimellä... Kutimointia! Tule sinäkin sinne.

- Senni

Sirkus

Tein ipanalle taannoin äärimmäisen pinkistä Tosh Sockista pipon.

Pipo odotti päättelyään vuoden. En ollut siihen oikein tyytyväinen. Lopulta avasin piposta yhden kriittisen silmukan ja - neulovan toveri suosituksesta - pistin puikoille Huivileikissä julkaistun Sirkus-huivin. Kontrastiraidoiksi otin kirkkaankeltaista jämä-Väiskiä.


Pipo ei ihan huiviin piisannut, mutta onneksi olin jemmannut loputkin vyyhdistä.

Sirkus on tosi hauska. Ärtsyissä väreissä siitä tuli jotenkin ihan huippu. Lapsenikin hyväksyi sen, jos kohta sillä varauksella, että hän pitää siitä enemmän huivilaatikossa kuin kaulallaan (tyyppi ei ole huivi-ihmisiä, mutta eiköhän tilanne tässä vuosikymmenten aikana muutu, kunhan vain jaksan olla sitkeä.)

Se vähän harmittaa, että neuloin huivin suoraan edelliseltä tekeleeltä. Fiksu olisi jotenkin saattanut langan vyyhdille jälleen, liottanut, kerinyt ja neulonut. Minä olen laiska enkä ollut muutenkaan aivan varma, miten lanka saatetaan vyyhdille. (Turha tulla sanomaan, että kerinpuissani on peruutusvaihde.) Niinpä suurin osa huivista näytti ennen liotusta humaltuneen apinan neulomalta. Liotus tapansa mukaan paransi tilannetta, ja nyt huivin alkupää näyttää vain kolmasluokkalaisen ensimmäiseltä käsityöltä, mutta ei sitä sieltä laatikosta kukaan huomaa.

Malli: Sirkus
Lanka: Tosh Sock (Carnation),  Väinmöinen (Tulppaani) - molemmat Snurresta
Puikot: 3,5 mm

Ohjeesta en välittänyt. Välimäki esittää ohjeen alussa, ettei huivi ole niin silmukan tai parin päälle, mutta jotenkin jouduin purkamaan tekelettä useita kertoja, sillä ohjeen mukaan tehdessäni saattoi tulla mallikerran verran virhettä. Kun vihdoin sain huivin valmiiksi, en oikein tiennyt, kenessä vika oli - oliko ohje oikeasti niin epämääräinen vai olinko vain itse tavallistakin hapertuneemmalla päällä liikkeellä?

Näistä pikku haasteista huolimatta olen lopputulokseen aikas tyytyväinen. Tulipahan salaa fanittamani pinkeistä pinkein lanka eri hauskaan tarkoitukseen.

- Liina