Kantapäitä ja parittomia sukkia


Viime aikoina olen neulonut sukkia. Enimmäkseen parittomia sukkia, koska miksi toistaa jotain mitä on jo kerran kokeillut. No sain minä yhdet valmiiksikin, ne kaikkein pienimmät työn alla olleet.

Olen tykästynyt Louhittaren luolan Väiskiin. Se on mukava neulottava, ihanalla tavalla karhea ja värit on aivan huippuja. Toinen puikoilla ollut lanka on Handun merinosukkis ja se on ihan käsittämättömän pehmeätä! Värit on ihania, mutta molemmissa ostamissani vyyhdissä on ollut pari yllätysläiskää; pinkissä pari raitaa likaisen vaikutelman luovaa harmaata ja sitruunankeltaisessa vihreätä. Miinusta siitä. Mutta annan anteeksi, koska käsinvärjätty on kai aina - no - käsinvärjätty, eikä siltä voi eikä pidä enkä halua odottaa konevärjättyä jälkeä.

Malli: improvisoitu pikkusukka
Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen, väri pakkanen

Vasemmalla perussukka Väiskistä väreissä Villiviini ja Yksisarvinen. Sukassa on erittäin tavallinen vahvistettu kantapää.
Alhaalla lapsen sukat sukka Handusta, malli oma. 
Uskaltauduin myös kokeilemaan tiimalasikantapäätä. Viime talvena olin lähellä kokeilla sitä, mutta Liina vakuutti minut siitä, että se on huono idea. Reikiä ja niin kireitä silmukoita, että lanka ja hermot on riekaleina. No, nytpä en kysynyt Liinalta. Tutustuin Ullaneuleen ohjeeseen ja ymmärsin kyseessä olevan ne samat saksalaiset lyhennetyt kuin esimerkiksi Westbournessa. Mä tykkäsin niistä! Eikun kokeiluun! Ainoa ongelma meinasi tulla ohjeen tässä kohdassa:

"Keskitaka on kerrosten vaihtumiskohta. Erotat sen helposti langanpäästä, joka jäi jäljelle luodessasi silmukoita sukkaan. Kun pidät työtä edessäsi, langanpään vasemmalla puolella oleva puikko itsestäsi katsoen on 1. puikko ja oikealla puolella oleva 4. puikko."

Mietin, miten ihmeessä voi olla mitään järkeä, että lyhennykset aloitetaan kantapään keskeltä. Kantapään keskelle muodostuu lovi. Aivan hullua. Ehkä Liina olikin oikeassa! Tämä on älytöntä! Sitten ymmärsin, että olen taas sekoittanut vasemman ja oikean. Selvisin. Kun suunnat oli kunnossa tiimalasikantapää oli helppo, nopea ja siitä selviää ilman silmukoiden poimimista tai sen kummempaa vääntelyä. Täten suosittelen tiimalasikantapäätä kaikille. Se on mun uusi suosikkini.


Senni

10 kommenttia:

  1. Mäkin oon usein sekoittanut vasemman ja oikean! Ymmärrän sua kaikessa! Paitsi saksalaisissa lyhyissä riveissä, niiden suhteen oot takuulla väärässä!

    VastaaPoista
  2. Hienot on sukat ja kantapäät! En ole vielä uskaltanut kokeilla tiimalasikantapäätä. Kerran luin tuon ohjeen ja tuntui niin vaikealta. Ehkä siitä kuitenkin selviää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti selviät! Ensin kantapäätä sahataan lyhennetyillä edes takaisin, kunnes keskellä on 1/3 kahden puikon silmukoista ja sitten taas ryhdytään samaan puuhaan kohti reunoja. Jos ajattelee kantapäätä litteänä tasona, niin siinä tehdään tiimalasimainen "reitti". Tämä saattoi nyt toki vaan sotkea entuudestaan :D!

      Poista
  3. Oi voi, mä ostin jo monta kuukautta sitten tota Väiskiä neuloakseni lapsille sukat ja kerran jo aloitinkin, mut sit tarttin puikot johonkin muuhun ja langat jäi solmuun neulekorin pohjalle. En vaan pysty neulomaan sukkia. Oiskohan tosta tiimalasikantapään kokeilusta tarpeeksi innoitusta, että saisin lasten paleleville varpaille lämmikettä... Ihanat noi sydän-sukat! Jos kokeilisi kirjoneuletta ja tiimalasikantapäätä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Kokeile, se on kiva. Ja kiitos! Väiski on osoittautunut myös käytössä hyväksi.

      Poista
  4. Miten mä olen missannut tämän sun blogin? Taidan seurata vain instassa? Löysinpä kuitenkin tänne ja täällähän on vaikka mitä ihanaa <3

    Liityn lukijaksi heti, kun blogger antaa. Nyt just joku ihme katkos ja herjaa vain virhettä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta! Ihanaa, että löysit! Ajankohdalla ei ole niin väliä :D Mä oon iloinen siitä, että blogi sai hurjasti uutta virtaa kun mun rakas partner in crime Senni liittyi kuvioihin. Palautteesi antaa uskoa siihen, että se näkyy ulospäinkin <3

      Se bloggerin kikkare on rai-vos-tut-ta-va. Onneksi et antanut sen estää itseäsi.

      Poista
  5. Tiimalasi on niin paras ja mahtavin! Kehittelin siitä joskus edelleen kohennetun version, mutta pitää joskus vilkaista muistiinpanoja ja katsoa, onnistunko toistamaan tuotoksen ja onko se enää omastakaan mielestä yhtään alkuperäistä ehompi. Mutta hieno löytö! Tiimalasijengi! *keksii jotain tiimalasikäsimerkkiä tunnukseksi*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että joku on yhtä mieltä tästä asiasta! Mua kiinnostaa kohennettu versio ja erityisesti se, mitä kohensit. Yritetään kehittää tätä käsimerkkiä ennen kuin nähdään jossain joskus :D. Voidaan kehittää myös joku huuto!

      Poista
  6. Täällä viuhahtaa tassu ylös tiimalasikantapään puolesta! Se on ehkä just se juttu, jonka asiosta ylipäätänsä neulon tällä hetkellä sukkia (jopa kahta paria kerralla, ooo). Raitojen kanssa siinä on haasteensa, mutta muuten ihan paras keksintö ikinä!

    VastaaPoista