Ajatus mukaan

En ole yhden neuletyön nainen, vaan kahden. Tykkään siitä, että mulla on aina yksi sellainen työ, jota voin paukuttaa menemään vailla sen kummempaa ajatusta.

Nyt, saatuani valmiiksi nämä pilvilapaset, tuli kuitenkin mieleen, että edes jossain vaiheessa työn aikana ajatus olisi syytä pitää mukana.


Kivathan näistä. Tavallaan. Väliäkö sillä, että peukuista tuli liian naftit jopa minun napakoista peukaloista tykkäävään makuuni. Ja viis siitäkin, että kirjoneuleosiot on huolellisesti asemoitu niin, että langankuljetukset tarraavat kiinni vihkisormukseen. Ja mitäpä siitäkään, että koko lapanen on sen verran kapoinen, ettei kuvio oikein näytä hyvältä, kun vanttuun kiskoo käteen. Ja samapa tuokin, että lanka (Sandnes Garnin joku vauvalanka) on itse asiassa aika karheaa ja ikävää.

Itse asiassa sillä kaikella on aika tosi paljon väliä. Mutta ehkä näitä voi pitää kädessä koiran kanssa ulkoillessa, tai aluslapasina kovilla pakkasilla.

(En voi edes ajatella, että kaikesta oppii. Tuskin minä tätä enää ensi kerralla muistan.)

0 comments:

Lähetä kommentti