Miten lempihuivi korvataan

Tein kerran Kerän ohjeella yhden illan tuubihuivin, paitsi, ettei se ollut tuubi, sillä minusta huivien päätarkoitus elämässä on olla isoja.

Nyt tuo hartaudella pidetty ja pesty yksilö on muuttunut tuntumaltaan (ja mahdollisesti myös fenotyypiltään, mutta siitä en ole aivan varma) muistuttamaan lähinnä istuinalusta, mihin käyttöön se seuraavaksi otetaankin.

Mutta sitten tarvitaan uusi huivi. Iso, lämmin ja pehmeä.

Ensin tein uuden yhden illan tuubihuivin. Tällä kertaa siitä tuli tuubi, ja aika ärtsyn turkoosi vieläpä...


...mutta kun se valmistui, muistin, etten vieläkään oikeastaan halua tuubia. (Käyttöä löytyy silti. Tämän saa melkein hupuksi, jos pipo unohtui. Ja onhan se ärtsyn turkoosikin.)

Jatkoin keräläisten hellässä huomassa ja väänsin patenttihuivin. Nyt ollaan jo aika lähellä napakymppiä...


...vaikka jos nyt aloittaisin, tällä elämänkokemuksella varustettuna, tekisin sekä leveämmän että pidemmän. Sellaisen, että näyttäisi siltä kuin kietoutuisin kevyeen ja pehmoiseen yläpilveen. Tosin huomattavan kuivaan ja lämpimään yläpilveen, sillä muunlaisia yläpilviä ei saa Palomasta kutimoitua.

En ollutkaan ennen tehnyt patenttia. Miellyttävä neulos monin tavoin, mutta ei kuitenkaan se, jota tehdessä on helppo keskittyä lukemaan (huvikseen, lapselle tai pääsykokeisiin.)

Paloma oli lankana ilahduttava tuttavuus, etenkin lopputuloksessa. En yleensä välitä paksusta langasta, mutta jos huivi on noin pehmeä, joitakin asioita antaa anteeksi.

2 kommenttia:

  1. Patentti! Pitäisipähän sitäkin.

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti! Kaunis neulos on!

    VastaaPoista