Lapsi lankakaupassa ja mitä siitä seuraa

Vein lapsen muassani Snurreen. Se on näennäisesti hyvä ratkaisu, perheaikaa lankakaupassa, mikä voisi olla parempaa?



Käytännössä ratkaisu on usein huono. Ensinnäkin ipana kyllästyy kahdessa minuutissa eikä minulla kuitenkaan ole rauhaa paneutua valikoimaan. Hän toikkaroi matonkuteiden keskellä ja huutelee minua etsintähommiin.

Toiseksi hän saattaa osoittaa henkilökohtaista kiinnostusta lankaan. Viimeksi hän osoitti kiinnostusta espanjalaisen inkvisition vakaumuksella pätkäkidutettuun Peo 30 Silke -lankaan, josta piti saada sukat.

Silmäkulma nykien lupasin lapselle sukat. Moisesta pyynnöstä ei kieltäydytä. Vaadin saada ottaa kontrastiväriksi myös kerän valkoista.

Kotona jemmasin langat "tästä neulon kohtapuoliin" -kasaan ja pakkasin jouluksi mukaan lähteviä neuleita. "Etkö sinä teekään näistä?" kysyi lapseni, joka lämpösäteilyohjuksen tarkkuudella osui langan luo uudestaan. "Teen", lupasin, ja pakkasin langat mukaan.


Ja jo kaksi viikkoa myöhemmin olivat sukat valmiit.

Tein ne Hannan broken seed stitch -sukkien ohjeella - tai pitäisikö sanoa reseptillä. Nappasin Hannan mainiosta tekstistä sen, miten broken seed stitchiä ylipäänsä tehdään, ja sen, että sukan pohjaan kannattaa ehkä tehdä pelkkää sileää neuletta.

Muutoin sävelsin sukat varpaista varteen -tekniikalla, välillä sovittaen.

Malli: Broken seed stitch -sukat sovellettuna
Lanka: Peo 30 Silke, monivärinen ja valkoinen
Puikot: 3,5 mm


Metrin mittainen sydämeni valtiatar oli sukkiinsa niin tyytyväinen, että suostui jopa poseeraushommiin äpisemättä.

Jalassa sukkia ei kyllä ole paljon nähty, ja pinta tuntuukin vähän karhealta - pitää kokeilla, josko reipas liotus auttaisi asiaa.

- Liina, joka menee jatkossa lankakauppaan yksin

16 kommenttia:

  1. No tuommostahan se just on lapsen kanssa lankakaupassa. Hienosti puristettu neule muiden joukkoon ja hienot tuli!

    Villasukkien käyttäminen on jännä. Meillä ne ei oikein vuosiin sattuneet jalkaan, mutta nyt tuo on jotenkin oppinut siihen ja mä epäilen, että olis ehkä hyvä olla kolmannetkin. (Mistä ne purkan näköiset löntit ilmestyy lastenvillasukanpohjiin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja ihanaa, etten ole ainoa tällä kokemuksella. Sitä paitsi, ehhee, sorrun kyllä joskus itsekin kaikenmoisiin.

      Purkan näköisistä lönteistä en tiedä, mistä tulevat, mutta tulee niitä aikuisillekin. Joillekin. Joita en kyllä yhtään tunne.

      Meillä villasukkahomma kilpistyy siihen, että tuon yhden kylmänsietokyky on eri planeetalta kuin vanhempiensa. Siinä kun mä mietin, laittaisinko toisetkin villasukat, ipana haluaa nakuilla.

      Poista
  2. Thihi. Voi reppanaa. Mutta se on ihan mahdotonta kieltäytyä yhdestäkään sukulais- tai kummimuksun neuletilauksesta. Sääli, ettei heillä aina ole kovinkaan pitkälle kehittynyt materiaalimaku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin o. Mahdotonta. Toisaalta oli helpompi myöntyä tähän kuin vaikka Hedgehog-vyyhtiin à 30 €. Vaikka se olisi varmasti ollut tosi miellyttävää myös jaloissa.

      Poista
  3. Mekin tehtiin joulun jälkeen koko perheen voimin retki Snurreen. Siinä siililankojen äärellä väiteltiin kovasti, mitkä kannetaan kotia. Ne minun harmaat vai tyttöjen räikeämmät värit. En kyllä ihan heti ostele 30 e vyyhtejä, kun ei ole varmuutta mitä niistä halutaan😊. Mutta hei, hienoa että sait ujutettua valkoisen mukaan! Kauniit sukat tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Ja joo, kiitos myös perspektiivistä. Olihan tää Peo 30 vähän eri hintaluokassa kuin vaikka just siililangat. Ja voin kyllä nähdä ipanan rakastumassa niihinkin.

      Mihin te sitten päädyitte?

      Poista
  4. Tämä "espanjalaisen inkvisition vakaumuksella pätkäkidutettu" on uusi lempi-ilmaisuni! :D Hienot sukat sait siitä kuitenkin tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Mä teen nyt itselle sukkia toisesta langasta, joka on käynyt saman inkvisiittorin vastaanotolla, että täysin en voi tässä lastakaan osoitella :D

      Poista
  5. Ahhahhaa, traaginen sukkatarina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, etenkin kun ne on olleet kuvaussession jälkeen jalassa viis minuuttia :D No eiköhän se vielä opi.

      Poista
  6. Toistaseks on vielä meillä menneet minun valitsemat langat, kohta koittaa varmaan sekin päivä kun ne hoksataan valkata ite :) Lapset on niin ihania kun ne osaa ilahtua niin pienistä, varsinkin kun neulojan lapsella ei ole kuin kahdet sukat, joista toiset jää kohta pieneksi... köhöm... :,D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooooooo... On ollut semmonen vaaleanpunainen kausi päällänsä. Vähän toivon, että saisin yhä itse valita.

      Totuuden nimissä on sanottava, että meidän skidillä ei olis villavaatteen villavaatetta (paitsi nää sukat ja yks huppari) ellei äitini niitä hänelle vääntäisi.

      Poista
  7. Inkvisitiolankaa, hihhih, tirsk.
    Tulihan niistä hienot, kun sait tyrkättyä valkoisen sinne mukaan. Ja aattele, ne jää mieleen niinä sukkina, jotka äiti pyynnöstä kutoi, koska meidän äiti osaa. Kaikkien äitit ei osaakaan, nih kerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, piristävä ajatus! Tosin lapseni vaatii erilaisia sukkia harva se päivä, eikä niitä kuitenkaan käytä, joten en nyt ole ihan varma, mikä on näiden mieleenjäävä vaikutus. Ainakin näistä on valokuvatodiste :D

      Poista
  8. Valkoiseen yhdistettynä nuo ovat oikein hienot. Hyvä idea yhdistää toiseen väriin ja tehdä juurikin broken seed stich. Joku tuossa langassa on, joka tyttölasten silmää näköjään miellyttää. Nimittäin istun tässä ja lueskelen tätä postaustasi, niin 8-vuotiaani huomasi kuvan, ja totesi merkitsevään sävyyn: "Äiti, no ovat tosi hienot."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, liikutuin ihan 8-vuotiaasi kommentista! Ja SUA odottaa matka Snurreen :D

      Kyllä se valkoinen tosiaan hyvin noita rauhoittaa.

      Poista