2 X Little Boxy

Pari kuukautta sitten me päätettiin Liinan kanssa neuloa tyttärille Jojin Little Boxyt. Väreiksi valikoitui pinkki persikkaisin ja lilahtavin vivahtein ja pinkki oranssiin taittavana.

Ohje oli odotettavasti selkeä ja malli tosi helppo neuloa. Me neulottiin kumpikin paidat pyörönä, joten helma neuloi itse itsensä, mun tapauksessa busseissa, kokouksissa ja koulutuksissa. Sen kun vaan posotti oikeata kunnes oli aika erottaa etu- ja takaosa. Hartiat muotoiltiin lyhyillä riveillä, mikä on mun mieleen. Sopivan yksinkertaista muttei puuduttavaa. Paitsi jotkut meistä epäluki ohjetta ja pieni mitätön sana "to" kahden mainitun koon välissä muuttui pilkuksi (koska olihan niin edellisessä lauseessakin) ja ensimmäisessä hartiapalikassa piti vähän peruuttaa.* Muita ongelmia ei kumpikaan tainnut kohdata. Tähän väliin Liina vähän narisee siitä, ettei wrap-and-turneja käsitelty kunnolla, eli nostettu tai neulottu yhteen. Käännöskohdat näkyy sen mielestä turhan twist-and-shoutisti paidasta, mistä lähiotos tuonnempana. Minä taasen olin tähänkin tyytyväinen.

Lopputulos on joka tapauksessa todellinen käyttövaate, mitä minä arvostan tosi paljon kun neulon lapselle. Eikä siinä vielä kaikki! Skiditkin diggaa näistä. Vähän ehti jännittää, että saadaanko näistä blogikuvat ilman mustikkakeittoa ja tussitahroja vai niiden kanssa kun uudet paidat piti saada heti käyttöön.

Koska neulominen on kaikkein kivointa kun muutkin neuloo pistimme paitoja aloitellessa pystyyn pikkuruisen KALin. KALiin osallistuneiden - tai osallistuvien, emme laittaneet hommalle päättymispäivää - kuvia voi tsekkailla instagramista hashtagilla #littlelittleboxykal. Siellä on vaikka mitä ihanaa!

Malli: Little Boxy
Lanka: Walk Collection Cozy Merino (Summer Sorbet 174 g)
Koko: 6
Puikot: 3,5 mm
Erityishuomiona lyhyet kerrokset. Ei olisi pitänyt kuunnella ohjetta.

Malli: Little Boxy (jos mietitte, että kuka täällä toistaa itseään, niin se on Liina)
Koko: 6
Lanka: Malabrigo Sock (Light of Love, 154 g)
Puikot: 3 ja 3,5 mm

- Senni (Liinan välihuuteluilla)

* Onneksi MINÄ kuitenkin osaan lukea, kuten aiemmin todistin. T. Liina

11 comments lapselle, paitoja, synkronoitua kutimointia

Share:

Little Little Boxy KAL

Ostin keväällä 2015 pari vyyhtiä ihanan eläväisen karamellista pinkkiä lankaa. Ajattelin tehdä niistä lapselle jonkin paidan tai neuletakin, mutta näin 2 vuotta myöhemmin langat odottelivat yhä valmiiksi kerittyinä palloina. Sitten bongasin instagramista Jojin Little Boxyn ja se näytti kyllä heti aivan oikealta. Monesti lasten neulemallit on kuorrutettu vähän sillä ja tällä mutta ainakin minä kaipaisin niihin mieluummin samanlaista simppleliä kuin aikuisten neuleisiin.

Liina oli myös tahollaan ihastunut lasten versioon Boxystä (Liinalla on itsellään aikuisversio) ja näin syntyi pieni KAL - littlelittleboxykal. Minä neulon omani Malabrigo Sockista, joka on aina vaan yksi mun lempparilangoista. Väri on herkullinen light of love. Liinan Little Boxy syntyy saman henkisistä, mutta vähän ärtsymmistä, oranssilla terästetyistä pinkeistä Walkcollectionin Cosy Merino vyyhdeistä värissä summer sorbet.

Tällä hetkellä meitä on kimppaneulomassa kaksi, mutta me halutaan teidät kaikki mukaan! Tämä on rento KAL. Meillä ei ole tiukkaa aikataulua, mutta meillä on hashtag #littlelittleboxykal ja olisi kiva nähdä mukaan lähtijöiden kuvia instagramissa.

Kuka on mukana?

-Senni

4 comments kutimointikamut, lapselle, paitoja, synkronoitua kutimointia

Share:

Songbirds

Pitkään huiviin tulee neulottua kaikenlaisia hetkiä.

Omaan Songbirdiini neuloin ipanan kaverin synttärit, muutaman puhelinpalaverin, useamman hetken odottelua Lastenklinikalla, päiväkodin vanhempainillan, Disney on Ice -esityksen kaikki odotteluhetket, monia sohvalla rauhassa vietettyjä iltoja - hyvää ja huonoa, siellä se kaikki on, vaikka ei siitä huiviin mitään jälkiä jäänyt.

Ei edes niistä synttäreistä, jolloin neuloin, turisin Sennin kanssa ja yritin pitää ipanaani silmällä - ja sen jälkeen purin kaiken tekemäni. 

Mutta onneksi jäi muistijälkiä siitä kaikesta. Mitä Senni neuloit omaasi?

Minun Songbirdini on kevättalven bussimatkat yli Lauttasaaren sillan, lasten sairaspäivät sekä viikonloppujen hengähdyshetket liian kiireisessä arjessa. Suurilla puikoilla syntyi ihanan hötöinen pinta pehmeääkin pehmeämmästä langasta. Kaulalla nämä hetket tuntuu pehmoiselta, lohdullisesta pumpulipilveltä. 

Huiviin oli helppo tallentaa talven kulku. Hukkasin välillä paikkani ohjeessa, mutta pienellä kiukuttelulla löysin aina takaisin kartalle. 

Sennin huivi 5 mm puikoilla
Malli: Songbird, Janina Kallio
Lanka: Handu, merinosilkkihuivilanka, 624 m,

Liinan huivi 5,5 mm puikoilla
Malli: Songbird, Janina Kallio
Lanka: Handu, HuiviGimalle, 720 m
 

12 comments huiveja, synkronoitua kutimointia

Share:

Knit-a-la-la-la-la-long

Rakkautta ensisilmäyksellä. Sitä se oli kun näin Rosewaterin ensimmäistä kertaa. En tosin ihan tiedä mikä siinä viehätti. Pitsi ei ole yleensä mun omaa mukavuusaluettani, ainakaan kovin kukkainen sellainen. Mutta tämä! Ai että! Ehkä viehätys johtuu pitsin verkkomaisuudesta, sellaisesta kuviosta, joita syntyy kun katselee kaleidoskooppiin.

Ostin kesän alussa Snurresta mahtavan sinisen vyyhdin Madelinetosh sockia. Minulla ei ollut langalle mitään suunnitelmia, mutta ostin sen kun useiden vyyhdin rutistelujen jälkeen näin siitä langasta unta. Väri on vaikea valokuvattava, mutta se on syvä ja sävykäs. Kuin myrsky tai tumma loppukesän yö.

Liinakin lämpeni Rosewaterin mallille ja oli sattumoisin ostanut samaa lankaa leiskuvan oranssina. Hänkin ilman sen suurempia suunnitelmia. (Kuvatessani Liinan huivia tänä synkkänä ja myrskyisenä päivänä, huomasin, ettei sen chilistä poltetta ole kaikkein helpoin tallentaa kameralle.) Näin päätimme kutimoida synkronoidusti huivit, koska tottakai me tarvitaan tiimihuivit. Tai, öhm, kolmannet tiimihuivit. Tai no, laiska se tiimihuivejaan laskee, sanoo Liinan mummokin aina.

Malli: Rosewater / Janina Kallio
Lanka: Madelinetosh tosh sock, väri Fathom, menekki paria metriä vaille vyyhti

Malli: sama kuin yllä
Lanka: Madelinetosh tosh sock, väri tomato, menekki nöttöstä vaille vyyhti

Huivi on yllättävän huippu kaulalla, istuu mainiosti ja näyttää kivalta. Hartiahuivityyppejä täältä kutimointipajalta ei oikein löydy, mutta onneksi sellaisia ei Rosewaterin käyttöön tarvitakaan. Ja jos haluaa voi pingottamisella vaikuttaa paljon siihen onko huivi enemmän mallia hartia vai kaula.

Vielä yksi kuva, en malta lopettaa.

Senni

22 comments huiveja, synkronoitua kutimointia, värit

Share:

Äiti, kutimointi ja Agnes

Kun parikymppisenä löysin puikot uudelleen, minun on tunnustettava, että aika usein löysin ne äidin puikkopussista. Mutsin tuki lankahommiini on ollut huomattava sekä rahallisena että - mikä olennaisempaa - ajallisena ponnistuksena. Myöskään kärsivällisyyttä ei mitenkään voida ohittaa.

Kerrankin olin löytämässä puikkoja äidin puikkopussista, kun kiskaisin siinä ohimennen puikon irti jostain monimutkaisesta ja palmikollisesta. Esitettiinkö alkukodissani sen seurauksena ajojahti, jossa raivostunut äiti yrittää syöttää kassillisen puikkoja tuhlaajatyttärelleen? Ei. Äitini huokaisi ja sanoi, että sellaista se on, kun saa lapsia.

(Myöhemmin hiffasin, että se jokin monimutkainen ja palmikollinen oli myös jokin sinapinkeltainen, väri, joka ei ole jotenkin yhtään äitiä. Minä tunsin syyllisyyttä, vanhemmanrontti tunsi helpotusta.)

Kerran, kun olin jo itsekin äiti, soitin epätoivoissani äidille, töihin, muutahan tekemistä hänellä ei varmasti töissä olekaan kuin auttaa minua neuleasioissa, että kun paitaohjeessa ei ole mitään järkeä. Lapsensa lasta heti iltapäivällä katsomaan tulossa oleva tuore mummo rohkaisi epätoivoista tytärtään ja lupasi auttaa sitten parin tunnin päästä. Silloin legendaarisesti selvisi, että ohjeessa oli järkeä, jos oikean puikon sijaan ajatteli sitä toista oikeaa puikkoa.

Kutimointiharrastukseen voi ihmisen elämän aikana mahtua kaikenlaista. Kun vanhempani erosivat, äitini neuloi terapiatyönä niin monimutkaisen ja hienon tiikeripuseron - minulle - että tarkemmin ajatellen sillä terapian määrällä olisi ehkä saatettu kokonainen tukiryhmä avioeroprosessissa hyvään vauhtiin. Kun äitini rintasyöpää hoidettiin, hän neuloi sytostaattihoidoissa niin kiivaasti, ettei toviin voinut edes vilkaista lankaa tulematta hieman huonovointiseksi.

Mutta nyt hän neuloo taidokkaita neuletakkeja lapsenlapsilleen ... ja onneksi myös ihania asioita itselleen. Sillä hän on ihana äiti, joka ansaitsee ihania asioita.

Minusta olikin aika ässää, kun äitikin innostui Brooklyn Tweedin Agneksesta. Samasta langasta vielä - tai no, mutsi valkkasi Holst Garnin Noblea ja Coastia, minä pitäydyin Coastissa ... mutta yhdessä on pohdittu ohjeen sovittamista ohuemmalle langalle, ja yhdessä on värikartan väreistä intoiltu. Ja se oli ihan super! Olen niin onnellinen siitä, että mulla on tämmönen äiti.

Oma Agnekseni odottaa vielä, että toinen hiha kiinnittäisi itse itsensä, ja kauluksen kohdalla tapahtuisi ihme, mutta äidin malli on valmis. Lankoina siis Holst Garnin Noble (upea punainen Cinnabar ja ällistyttävän ihmeellinen mustanvihreä Seaweed) ja molempien ikisuosikiksi muodostunut Coastin väri Dove.

Ihanan ja kevyen paidan teki äiti. Juuri sellaisia hänellä pitääkin olla. Hänhän on parhain.

- Liina

14 comments paitoja, synkronoitua kutimointia

Share:

Kaksi Kappaa

Liina: Veera Välimäen Kappa vetosi minuun heti, kun ohjeen näin - olenhan ihminen, joka nauttii päästessään neulomaan kaksi miljardia oikeaa silmukkaa putkeen.

Senni: Eräänä viikonloppuna suuntasimme Liinan kanssa Snurreen ja päädyimme molemmat hipelöimään lankoja, joista Välimäen Kappa on neulottu. Hetkeä myöhemmin hipelöimme maksukorttejamme ja kökötimme vuorotellen kerimässä lankojamme.

Liina: Senni ei muuten ole vieläkään päässyt yli siitä kerimislaitteesta. Luulen, että se näkee siitä unia.

Senni: No en mä siitä unia näe. Mutta katselen sellaisia uusina ja käytettyinä netissä päivittäin.

Liina: Ja sitten aloitimme. Kuka hitaammin, kuka nopeammin. En nyt sano, että olisin ollut nopein, mutta. Ja istumalihaksiahan tämä lähinnä kysyi.

Senni: Joku saattaa keulia nopeudellaan. Mutta kerrottakoon, että se sama henkilö odotteli päättelyn kanssa hyvän tovin siinä missä joku toinen päätteli työnsä heti. Lopulta huivien käyttöönottopäivämäärä taisi olla kummallakin sama. Hahaa!

Liina: Pah.

Senni: Kappaa voi käyttää lukemattomilla eri tavoilla. Me kutimoijat emme kuulu vannoutuneimpaan keeppi-jengiin vaan kiedomme yleensä huivin kaulan ympärille. Siihen se onkin vallan hyvä, sopivan muhkea, tarpeeksi pitkä ja kauniisti laskeutuva.

Liina: Mutta toisaalta, jos haluaa, sen avulla voi myös ryöstää junan. Huivista riittää kyllä naamioksikin.

Senni: Välillä voi esittää keväisen performanssin. 

Malli: Veera Välimäen Kappa
Lanka: Malabrigo Silkpaca, 4 vyyhteä per huivi.
Liinan huivissa värit Light of love, Fucsia, Natural sekä Damask ja Sennillä Glazed carrot, Natural, Light of love ja Damask. 

Liina: Kuvaushommat oli niin hauskat, että tekisin vaikka uuden Kapan.

Senni: Minä en tekisi. Vaikka Kappa oli ihana ja simppeli neulottava, lanka miellyttävää ja lopputulos hyvin käytettävä, oli tämä kuitenkin sen luokan ikuisuuspötkylä, että toivun hetken.

Liina: Ikuisuuspötkylä! Paras termi! Mä oon kyllä selkeästi yhä ikuisuuspötkylänaisia. Mutta tykkäsin kovasti tästä synkroinoidusta neulonnasta. Sitä nyt vois ainakin lisää.

35 comments huiveja, synkronoitua kutimointia

Share: