Pitkään huiviin tulee neulottua kaikenlaisia hetkiä.
Omaan Songbirdiini neuloin ipanan kaverin synttärit, muutaman puhelinpalaverin, useamman hetken odottelua Lastenklinikalla, päiväkodin vanhempainillan, Disney on Ice -esityksen kaikki odotteluhetket, monia sohvalla rauhassa vietettyjä iltoja - hyvää ja huonoa, siellä se kaikki on, vaikka ei siitä huiviin mitään jälkiä jäänyt.
Ei edes niistä synttäreistä, jolloin neuloin, turisin Sennin kanssa ja yritin pitää ipanaani silmällä - ja sen jälkeen purin kaiken tekemäni.
Mutta onneksi jäi muistijälkiä siitä kaikesta. Mitä Senni neuloit omaasi?
Minun Songbirdini on kevättalven bussimatkat yli Lauttasaaren sillan, lasten sairaspäivät sekä viikonloppujen hengähdyshetket liian kiireisessä arjessa. Suurilla puikoilla syntyi ihanan hötöinen pinta pehmeääkin pehmeämmästä langasta. Kaulalla nämä hetket tuntuu pehmoiselta, lohdullisesta pumpulipilveltä.
Huiviin oli helppo tallentaa talven kulku. Hukkasin välillä paikkani ohjeessa, mutta pienellä kiukuttelulla löysin aina takaisin kartalle.
 |
| Sennin huivi 5 mm puikoilla Malli: Songbird, Janina Kallio Lanka: Handu, merinosilkkihuivilanka, 624 m, |
 |
| Liinan huivi 5,5 mm puikoilla Malli: Songbird, Janina Kallio Lanka: Handu, HuiviGimalle, 720 m   |
Oi, ihanat on teidän molempien huivit! <3
VastaaPoistaKiitos! Me ollaan kauniiden harmaiden ystäviä täällä :D
PoistaVoi, miten herkät ja kauniit! Tuntuu, että jos huiveja koskettaa,niiden pinta menee rikki. Onneksi ei, se voisi harmittaa koko talven neulonnan jälkeen :)
VastaaPoistaKiitos! Ja haa, ei se mene vaikka siltähän se kieltämättä vähän näyttää. Eiks oo ihana harrastus, kun voi saada aikaan jotain näin hauraan näköistä ja silti niin vahvaa :)
PoistaVoi kuinka kauniit khuivit! Niin kevyet, ilmavat, pehmoiset, lämpimät, herkät. Kaunis väri molemmissa.
VastaaPoistaHieno postaus kaiken kaikkiaan. Jäin lukemaan sitä oikein ajatuksella, ja sitten luin uudelleen ja vielä kolmanteenkin kertaan. Jostain syystä niin kovin herkistävää tekstiä.
Kiitos! Ihana, ihana kommentti!
PoistaOlen tosi iloinen, jos sait tekstistäkin jotain, sillä tämmöstähän se neulominen parhaimmillaan on :)
Aivan ihastuttavat huivit!
VastaaPoistaKiitos kaunis :)
PoistaKauniit huivit ja kaunis kirjoitus niistä. Olen itse viime aikoina itse asiassa vähän miettinyt, että neulomisen muututtua niin sujuvaksi, että voi tikutella menemään vähän ohimennen ja muutamaa projektia kerrallaan, olen vähän menettänytkin: sen, että valmiiseen neuletyöhön tulisi tiukasti tallentuneeksi jokin ajanjakso, tunne tai elämänvaihe. Matkoilla neulomani työt ovat vielä sellaisia, mutta muihin ei juuri muita mielikuvia kiinnity, kuin että "tätä varmaan neuloin joskus töiden jälkeen iltaisin".
VastaaPoistaVoisi ehkä aloittaa jonkin tarkoitukseen viritetyn terapianeuleen, jota neuloisi aina päästäkseen huonosta tuulesta eroon. Sitten sen käyttämisestäkin voisi aina tulla hyvälle tuulelle! Tarkoin olisi valittava neulemalli+lanka -yhdistelmä, joka ei voisi muuta kuin ihastuttaa, mutta eiköhän noita löydy.
Aaaa. Aika jännä ajatus, enpä ole tullutkaan miettineeksi. Musta tuntuu, että yhä niitä hetkiä kuitenkin tallentuu - neulon kumminkin vähän siellä sun täällä. Vaikka totta kai muistoissakin on se, että mitä enemmän niitä on, sitä vähemmän mikään yksittäinen nousee esiin.
PoistaÄiti neuloi isästäni erotessaan nimenomaan terapianeuleen, se oli valtavan isotöinen kirjoneule. Sain sen, se oli superhieno. Valitettavasti myös superkuuma. Mutta luulen, että siihen paitaan on yksi elämänvaihe tallentuneena tiukasti meidän molempien mieleen.
(Toivon kyllä kovin, että oma terapianeuletarpeesi on pienempien vastoinkäymisten varalle. Sillä aika ihanalta tuo suunnitelma kyllä kuulostaa.)
Ihanat huivit ja kuvat!
VastaaPoistaMä huomaan neulovani äänikirjoja neuleisiin. Pidän vähän taukoa, neulon jotain muuta, ja kun taas nappaan neuleen käsiini muistan mitä kirjassa tapahtui. Pitäis ehkä tarkemmin synkronoida mitä kuuntelee mitäkin neuloessaan. Ettei vaikka lapsen sormikkaisiin liittyisi Jens Lapidus. Tykkään kyllä Katja Ketusta briossihuivissa!
Kiitos!
PoistaAika hyvä havainto muuten tuo äänikirjajuttu. Siinä kun usein tosiaan konteksti katoaa kun äänikirjan sulkee, ja se on ärsyttävää. (Jotenkin auton ratti ei riitä palauttamaan sitä kirjan tilannetta, mikä on sinänsä tosi kummallista. Harmittaa myös, ettei ajaessa voi neuloa.)