Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilaisuuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilaisuuksia. Näytä kaikki tekstit

Snadi neulemiitti | 10.6. Kalasatama

Olen toverini Katrinen kanssa järkkäilleet pienoista neulemiittiä Knit in Public -päiväksi Kalasatamaan - ja kun sanon "me", tarkoitan, että Katrine on hoitanut jotakuinkin kaiken ja minä pyrin kahmimaan ansiotonta kunniaa.

Joka tapauksessa, jos olet liikenteessä Helsingissä ja vailla tekemistä ... tai muutoin vain tiedät heti, että neulemiittihän on parasta, mitä on keksitty sitten valmiiksi leikatun leivän, tule mukaan!

Paikalla Lanitiumin lankoja JA Katrinen neulemalleja, jos siis tilaisuus kuulla kuinka kerron "hauskoja vitsejä" pysähtymättä muutoin kuin sipsikulhon ääressä ei muka ole tarpeeksi hyvä täky. Ai niin, ja kurssikin siellä on, jos brioss... kaksivärinen patentti ei ole vielä hanskassa.




---

Virallinen kutsu:


Stadin Snadi neulemiitti kaikille kutimoijille stadilaisuuteen katsomatta. World Wide Knit in Public Day 10.6. on oiva päivä kokoontua neulomaan porukalla. Tervetuloa mukaan Kalasataman Capellan kansalaistilassa järjestettävään neuletapaamiseen!

Tapahtumassa mukana:

Lanitium ex Machina Pop Up - tule hakemaan ihanimmat langat kesän neuleisiin!

Katrine Birkenwasser trunk show - pääset tutkimaan Katrinen suunnittelemia neuleita lähietäisyydeltä

Patenttineuleen perusteet -kurssi klo 15-17
Oletko lykännyt briossiin tarttumista? Nyt on tarjolla mahdollisuus saada sysäys briossineulojan uralle kivassa seurassa. Katrine Birkenwasserin vetämässä työpajassa opit patenttineuleen perusteet yksivärisenä ja kaksivärisenä lisäyksiä ja kavennuksia unohtamatta. Kurssin hinta 20 euroa, ilmoittaudu osoitteeseen birkenwasseranhohe@gmail.com

Tapahtumapaikka: Capellan kansalaistila, Capellan puistotie 5, 00540 Helsinki
Tila sijaitsee n. 10 minuutin kävelymatkan päässä Kalasataman metroasemalta, parin korttelin päässä Mustikkamaalle vievästä Isoisänsillasta. Tila on esteetön.

---

Facebookissa voi myös kliksutella itsensä mukaan tapahtumaan.

Tervetuloa!

-Liina

Suomen Kädentaidot

Olennaisimmat pointit kässämessuilla ovat, nähdäksemme:

  1. Treffit kaiken sen langan kanssa, jonka halusi nähdä
  2. Treffit skumppabaarin kanssa
  3. Treffit kaiken sen langan kanssa, jota ei tiennyt haluavansa nähdä

Erinäisistä syistä aikataulumme olivat ankeat, emmekä päässeet messuille tänä vuonna kuin iltapäiväksi. Toki se oli noin iltapäivän verran enemmän kuin viime vuonna, mutta koska havaitsimme, että kohdat 2-3 jäivät surullisesti toteuttamatta, ensi vuonna varaamme messuille kokonaisen päivän. Säntäillessämme ehdimme moikata muutamaa muuta bloggaajaa, muttemme koskaan ehtineet bloggaajille järjestettyyn oleskelutilaan. Itse asiassa keskityimme niin vahvasti lankaan sekä ennen että messujen aikana, että toinen meistä sai tietää tilan olemassaolosta vasta lukiessaan muiden postauksia messuista.

Messupäivän jälkeen lienee paikallaan ottaa kuukauden neulomisloma, sillä toinen* meistä poistui paikalta muassaan vajaa kilo lankaa. Tätä menoa hän saa ostaa lankaa seuraavan kerran maaliskuussa.**

Ensinnä rynnistimme Lentävän lapasen pisteelle. Tarkoituksena oli käpälöidä Handun lankoja ja Janina Kallion Songbird-ohjetta.

Lentävältä lapaselta poistuttuamme kävimme hamuamassa teippiä Teippitarhalta (kutimointikerhossamme on ihmisiä, emme nyt nimeä ketään, mutta heitä on kaksi, jotka pitävät kovasti washiteipistä, vaikkeivät muka vieläkään tiedä mihin sitä käyttäisi. Tähän nähden sitä kuluu yllättävästi.)

Sitten Kerään. Oli nähtävissä, että osa meinasi menettää malttinsa ja finanssipoliittisen kontrollin tässä kohden, mutta varsinaista hillittyä harkintakykyä osoittaen a) Liina osti vain Quince & co.:n Finchiä villatakillisen ja pari vyyhtiä Väiskiä ja b) Senni osti vain Baa Ram Ewen Titusta 1,2 villatakillista sekä pari vyyhtiä Väiskiä.





Sitten kipitimme Snurreen, joka on entuudestaan meille lähes tuntematon. Käymmehän siellä vain kerran viikossa. Snurreen oli tullut melkoinen lasti Hedgehogeja ja Madelinetosheja. Mitään ei enää pitänyt ostaa, mutta sitten tapahtui jotain, ja Liina poistui paikalta kainalossaan vyyhti Madelinetoshin Prairieta. Hillittömän hienon väristä Madelinetoshin Prairieta, jonka Senni oli jättänyt edellisellä viikolla ostamatta.


Titityyhyn päästyämme jonkinlainen taloudellinen morkk järki nosti päätään, joten tyydyimme vain ihailemaan lankaa ja kertaamaan kuulumisia ihanan Marian kanssa. Titityyn osastolla eniten hiplailutti pehmoinen ja muhkea Ulysse, se sama jota piti puristella jo aiemmilla messuilla. Messut skumppabaareineen olivat menossa kiinni niillä näppäimillä, joten katsoimme paremmaksi siirtyä tutkimaan loottia Tampereen yöhön koko posse.



* Sennin puolisolle kerromme sen olevan Liina, Liinan puoliso voi vapaasti olettaa sen olevan Senni.
** Hätätapauksia ei lasketa.

(Messuliput saatu)

Oli kesä kesä kesä

...oli nainen, joka kutimoi onnellisena leikkipuistossa. (Tiedän, ei se rimmannut.)


Kuva on huhtikuun lopulta, jolloin viimeksi oli lämmintä, mutta kuvaa myös kivasti sitä, mitä suunnittelen tekeväni seuraavat neljästä viiteen kuukautta: istuvani ulkona kutimoimassa kun lapsi riekkuu.

Voi onnea.

Aloituksia ja lopetuksia ja kässämessut

Kerin perjantaina lankaa Viajantea varten.


Kun kerii kilometrin, tietää kerineensä. Enkä oikein osaa selittää, miksi tuo lanka on tuon väristä, eikä vaikkapa harmaata. Olen oikein mieltynyt siihen silti.

Eilen pistin tavoilleni uskottomana Boxyn pingotukseen heti, kun viimeinen silmukka oli puikolta irronnut. Päättelyt tänään, sitten mies saa ottaa muotikuvia.

Paidasta tuli paljon parempi, kun sille näytti vähän matematiikkaa!

Eilen kävin myös kässämessuilla Wanhassa Satamassa.

Ensimmäiseen ratikkaan, joka suuntasi Katajanokalle, ei mahtunut. Kävelin koko matkan. Koin jäytävää huolta: kun pääsen paikalle, onko siellä enää mitään minulle? Takuulla on sekä Kerän että Titityyn piste tyhjätty langasta tyystin.

Ei ollut. Siellä oli kamalasti lankaa, ja ihan kamalasti ihmisiä. Mutta minua eivät muut langanostajat hidasta!

Itse tyhjensin Kerän lähes kokonaan Iton langoista ja tarrauduin kiinni Uncommon Threadiin Titityyn puolella kuin (miksi tässä kohtaa tulee mieleen vain ikäviä vertauksia?) taapero tuttiinsa. Ja koska olen varmaan salaa vähän huolissani tuosta keltaisesta, pyysin Kerän ihanaa emäntää ottamaan yhteyttä heti, kun Louhittaren luolan Lemminkäistä saadaan harmaana. Lupasi. Voisin kirjoittaa rivin jos toisenkin siitä, miten mahtavaa palvelua Kerästä saa. Mahtavien lankojen ohella.


Harmaa on mun rakkausväri, en teeskentele muuta, vaikka välillä syrjähyppyjä keltaiseen teenkin.

Ostettuani niin paljon lankaa, että ajattelin, etten kotiin enää kehtaa, menin istahtamaan Kaupunginkirjaston pisteelle. Siellä oli tarjolla Novellikoukkua. Kerin Uncommonia ja kuuntelin novellia. Näin entisen työtoverin. Join vettä ja mietin, että jos tällaisen joku järjestäisi, mutta tieteisnovelleilla, olisin vakiasiakas.


Novellikoukkuja järjestetään eri kirjastoissa, ovat kuulemma suosittuja. En ihmettele. Menkää ihmeessä, jos voitte, ettekä elä ruuhkavuosiarkea kuten eräät. (Vähän nyt jäin miettimään, että oisko siellä välttämättä pitänyt neuloa hyväntekeväisyystyötä. Mutta kun ei mua huvittanut.)

Purkutuomio

Boxy sai purkutuomion ensisovituksen jälkeen.

Ensin ajattelin, etten enää koskaan neulo mitään, mutta sitten ajattelin, että neulonpas. Ja että oppia ikä kaikki:



Opin muutakin. Opettelin, kiitos toverini vinkin, luomaan silmukat neuloen, se oli ihanaa. Ja senkin opin, kiitos äidin, ettei sitä koko neuletta välttämättä tarvitse kerälle purkaa. Sen kun neuloo siitä edellisestä yrityksestä suoraan vain.

Olo on kummallisen motivoitunut. Uuteen versioon aion käyttää matematiikkaa.

Pimeydessä

Kutimoida voi vaikka missä. Esimerkiksi pimeässä autossa elektronisen tanssimusiikin soidessa. (En oikein välitä elektronisesta tanssimusiikista, sanottakoon se nyt.)

Jos kuitenkin kutimoi pimeässä autossa, pitää projekti valita oikein. Sano kyllä selkeärajaiselle merinolangalle, joka ei liesty. Sano kyllä teräville puikoille, joilla silmukka löytyy ongelmitta.

Sano ehdoton ei kaksinkertaiselle mohairlangalle, jota neulotaan kasin puikoilla, sellaisilla koivuhalkoa muistuttavilla.


Varovainen ehkä lausutaan silkkiselle tweed-langalle. Lopullinen tuomio seuraa, kun uskallan laskea, montako silmukkaa tiputin.

Puikoilla nyt: Boxy
Lanka: Sarah Tweed