Näytetään tekstit, joissa on tunniste huiveja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huiveja. Näytä kaikki tekstit

Merkkipäiväänsä viettää: Find Your Fade

...tarkalleen ottaen en ole ihan varma, että ovatko ne synttärit juuri nyt, mutta väliäkö sillä. Jos tulee tarve kirjoittaa, voi keksiä tikusta asiaa.

Vaikka niin, että olipa kerran, kauan sitten, kaukaisessa maassa neulesuunnittelija, joka osui kultasuoneen. Hän julkaisi ohjeen, jossa yhteen huiviin piti neuloa seitsemän erilaista lankaa, joihin taitavat värjääjäkeijut olivat upottaneet kuunsäteitä ja yksisarvisenpieruja.


Neulojat maailman jokaisessa kolkassa innostuivat. Niin myös kutimointipajan Liina, joka mallaili yhteen lempilankojaan ja pisti projektin puikoille unelmoiden huivista, jonka nähdessään kanssaihmiset pyörtyisivät ihastuksesta ikään kuin näkisivät paavin.

---

Se saduista.

Huiviin menin kyllä vaikka mitä ihanaa - Madtoshia, Lystigiä, Handua - mutta se kai sen paras puoli olikin.


Teknisesti Find Your Fade on rentouttavaa ainaoikein-neulosta, pitsiosioilla ryyditettynä. Jipii:


  1. Vihasin pitsiosioiden neulomista
  2. Suhteeni ainaoikein-pintaan on lievästi sanottuna nuiventunut viime vuosina.


No, mutta valmista tuli. Ja jos nyt värejä käytinkin kuusi seitsemän sijaan, ei kukaan ollut luvannut, että seitsemällä värillä näkee unissaan tulevan puolisonsa, ja vaikka olisikin, olin naimisissa jo tuolloin. Kokoa piisasi kuudellakin värillä.

---

Kukaan kanssaihminen ei ole pyörtynyt ihastuksesta. Mahdollisesti hämmennyksestä, niillä kolmella kerralla, jolloin olen huivia käyttänyt.


Sillä tässäpä huivin ehdottomasti huonoin puoli: sen muoto on käsittämätön. En ymmärrä, miten se pitäisi pukea niin, ettei se lepata kummallisesti jossain takaviistossa.

Kerran puin se osittain takin alle vain huomatakseni, että huivi näkyy kivasti sekä kaulalla että jossain polven kohdalla, 10 senttiä takin helman alla.

Kerran se jäi bussin oven väliin. Itse olin jo metrossa. *

Nyt kovimpien pakkasten aikaan löysin kuitenkin sentään käyttöä jättihuivilleni. Runttasin sen makuuhuoneen ikkunan alalaitaan blokkaamaan viimaa.

Malli: Find Your Fade
Lanka: TML (Neon Peach, Well Water, Cosmic Wonderdust), Ilun Sinkku, Lystigin sinkku
Puikot: 3,5 mm

Tarinan opetus: ajattele ennen kuin neulot.

-Liina


* Okei, tämä ei ole kirjaimellisesti totta, mutta jollain tavalla kuitenkin on.

Kesäyön unelma

Viime keväänä ilmoittauduin testineulomaan mm.:

  1. Kahden viinilasillisen jälkeen, ja unohtanut sitten koko homman, ja kolme viikkoa myöhemmin selannut hiki otsalla Instaa miettien, missä olen käynyt keulimassa.
  2. Nähtyäni projektista ensimmäisen 10 pitkän pätkän sosiaalisessa mediassa. Siitä on pakko tulla mahtava!
  3. Vartti sen jälkeen, kun vannoin, etten enää koskaan testineulo mitään.

Nyt käsittelemme kohtaa #2.


Tietenkin joskus, kuten tässä tapauksessa, on kerta kaikkiaan nerokasta ilmoittautua testineulomaan ensimmäisten 10 cm perusteella. Esimerkiksi, jos suunnittelijana on Suvi Simola, ja pääsee testineulomaan Midsummer-huivin.

Käsittelen projektin seuraavassa hampurilaismallin mukaisesti: hehkutan ensin mallia, sitten haukun langan ja lopuksi lopetan lopputuloksesta ilakoimalla.

Malli on just oikein. Siinä on täydellinen määrä yksityiskohtia, ja täydellinen määrä eleetöntä yksinkertaisuutta. Se on juuri oikean mallinen ja mittainen kaulalla ja se syö just sopivasti (eli lähes täsmälleen 2 vyyhtiä) lankaa. En ole ihan varma, voiko olla parempaa huivimallia. Luultavasti ei. 

Langaksi valitsin Hedgehog Fibresin sinkun värissä Bee's Knees. Väristä pidän vieläkin kuin hullu puurosta - sehän on kuin kesäinen auringonvalo päiväunilta herätessä - mutta siililangan sinkkupohja on vähintään yhtä visto kuin sukkalankapohja, eri tavalla vain. Se tuntui neuloessa kovalta ja puuvillaiselta, ja möykkyili ikävästi.


Neuloessa harmittelin useammin kuin kerran, että tein huivin tyhmästä siililangasta, kun malli olisi ansainnut jotain ... ehkä kashmiria ... mutta voi pojat, miten ihana valmis huivi joka tapauksessa on! Viittaan mallin täydellisyyteen. Oli ihan selvää, että Jyväskylän neulefestareille huitaistessani sonnustaudun juuri tähän huiviin, enkä muista, milloin olisi ollut huivia näin mukava käyttää.


Näen itseni neulomassa tätä uudestaan ja uudestaan - harmaana, väriblokeilla, kesälangoista, täydestä villasta. 

Niin, että vähänkö olin taas fiksu kun tuppasin testineulomaan heti kalkkiviivoilla. Auts. Meni olkapää sijoiltaan kun taputin itseäni selkään.

Malli: Midsummer Shawl
Lanka: Hedgehog Fibres Skinny Singles (Bee's Knees 198 g eli käytännössä tasan 2 vyyhtiä)
Puikot: 3,5 mm

-Liina

P. S. Wear your knits -kuvan allekirjoittaneesta voi nähdä, jos menee vilkaisemaan ystäväni Katrinen reportaasia neulefestareilta.





Briochangle

Ystäväni Katrine on melko velho brio... kaksivärisen patentin kanssa.


Minä puolestani olin - joskus syksyllä - katsellut muiden tekemiä brios... kaksiväristä patenttia käyttäviä luomuksia sillä silmällä, että taipuisikohan sitä tuohon itsekin.

Sitten Katrine julkaisi Briochangle-huivin ohjeen. Päätin välittömästi olla taipuisa.

Lopulta taivuin neulomaan huivin melkein kahteen kertaan. Ensimmäisen kanssa oli ongelmia, jotka eivät liittyneet ohjeeseen vaan neulojaan.


Löysin itsestäni nimittäin yhden jännän tyyppivian: unohdin tehdä levennyksiä loppupäässä. En aivan joka kerta, mutta niin usein, että Laura Ruohosen loru Oikein nurin ("oikein nurin, oikein nurin, vähän kudoin, paljon purin") soitti päässäni pilkallista polkkaa.

Ja jos nyt joku on inhaa, niin brio... kaksivärisen patentin purkaminen.

Lopulta vaihdoin väritkin. Olin ihan kypsä aluksi valkkaamaani värikomboon, jossa The Uncommon Threadin nude Tea Unsmoked kohtasi Cascade Heritagen Silkin valkoisen ja vaihdoin TUTin kätköistäni löytyneeseen silkkimohairiin.


Koklasin silkkimohairia kaksiväripatentin toisena kappaleena muuten yhdessä toisessakin huivissa, mutta siitä lisää myöhemmin. Kokemus on, että neuloessa tuotosta katselee hieman epäilevästi: näinköhän tuosta tulee muuta kuin paikallisille harakoille naurunaihetta. Liotuksen jälkeen tilanne paranee merkittävästi. 

(Toim. huom.: En oikeasti tiedä, saisiko mohairia liottaa, mutta minä olen liottanut silti ja aivan kelpoa on tullut.)

Jos nyt ken innostuu kokeilemaan mohairia, huomautan seuraavaa: itse vaihtaisin tällä ymmärryksellä kontrastivärin ja päävärin toisin päin, koska kun mohairilla tekee nuo reunuslisäykset, niistä tulee helposti reiän näköinen elementti, joka ei ihan onnistu näyttämään osalta designia. Itselläni mohair oli kontrastivärinä, eli CC-värinä.

Malli: Briochangle shawl
Lanka: Cascade Yarns Heritage Silk (valkoinen, 400 g), Rowan Kidsilk Night (vaalea harmaa, oisko ollut 50 g)
Puikot: 4 mm

Lopputulema on, että olen tosi iloinen ja onnellinen Briochanglestani: siitä tuli iso, mutta keveä. Ohje oli selkeä, ja siinä kerrottiin myös, miten huivista voisi tehdä vielä vähän isomman, jos lankaa piisaisi. 


-Liina

Lighthouse

Mikään ei tunnu just nyt oikein valmistuvan, mutta se johtuu varmaan siitä, että kesken on ainakin kymmenen erilaista projektia.

Saatan liioitella, mutta en paljoa.


Vaan - erästä viisasta kanssabloggaajaa lainatakseni - vaikka tuotanto ehtyisi kokonaan, illuusiota neulomisesta voisi pitää yllä kuukausitolkulla. Kun kaikki aiemmin neulottu ei ole ehtinyt blogiin ollenkaan.

Kuten nyt vaikka tämä Janina Kallion Lighthouse-huivi, jonka testineuloin syksyllä. Se on aikas ihana! Simppeli, mutta silti siinä on jotain.


En oikein osaa selittää, miksi en saanut kirjoitettua siitä aiemmin. Tai no, ehkä osaan. Katsokaas kun:

  1. Sain jonkun aivopierun testineulomuksen aikana. Lanka loppui kesken, ja otin siitä vähän turhia paineita - kehitin ne ihan itse, sillä testineulontahommien yksi tavoite on ymmärtää langanmenekkiä erilaisilla neulojilla. Oli vaikea kirjoittaa, koska koin epäonnistuneeni. Jälkikäteen on tietysti ollut vähän vaikea ymmärtää, miten kaheli olin, mutta syksy taisi olla jotenkin vähän hankala muutenkin.
  2. Tämä on ihan maanisen, valtavan, iso. Pinta-alaltaan. Se on ihanaa! Huivin pitää olla iso. Mutta en saanut sitä asettumaan minkäänlaiseen valokuvaan asiallisesti. Kaulalle kyllä, mutta en valokuvaan.


Kaulalla tätä on kyllä pidettykin. Pidän yhä tosi paljon huiviin valkkaamastani langasta, jonka pöllin ystäväni Miian stashista. Tarkallen ottaen maksoin siitä sittemmin kyllä, ja jopa jätin Miialle yhden vyyhdin - vain palatakseni rikospaikalle kuukautta myöhemmin. Hedgehogin potluck-värejä kun on maailmassa rajallinen määrä, eikä se yksi vyyhti ihan riittänyt. (Jos tämän aiot neuloa, huoli pois: ohjetta on sittemmin päivitetty.)


Kontrastivärinä on DyeForWoolin tummansininen silkkivilla, joka oranssien pisteiden kanssa toimii minusta ihan kivasti. Ja on joissakin valaistusolosuhteissa jopa tunnistettavissa tummansiniseksi mustan sijaan.

Malli: Lighthouse
Lanka: Hedgehog Fibres Sock (potluck, 120g), Dye ForWool Fingering Merino/Silk (Nocturnal Meeting with a Black Mage, 57 g)
Puikot: 4 mm 

En ole ihan varma, tuleeko tämä huivi ikinä peittoamaan Janinan klassikkomalleja esim. Ravelryn projektimääriltään, mutta yksi omista suosikeistani se kyllä on.

-Liina

Moi, Airi

Se, miten tarkalleen ottaen päädyin saamaan Leenin suunnitteleman Airi-huivin testineulottavakseni on tarina, joka asettaa langanostokäyttäytymiseni jokseenkin kyseenalaiseen valoon, joten emme mene siihen nyt. Vain lopputuloksella on väliä: sain Airi-huivin testineulottavaksi.


Vaikein vaihe oli värien valinta. Valvoin öitä sopivaa komboa pohtien. No, tarkalleen ottaen valvoin muistaakseni yhtenä yönä, mutta kuitenkin.

Olin jo päätynyt kahden siililangan komboon kun tajusin, että 400-metrisille vyyhdeille suunniteltu Airi ja vanhan pohjan Hedgehog Sock eivät nyt kohtaa...


...mutta (ja nyt sivutaan sitä kyseenalaisessa valossa paistattelevaa käytöstä) yhtäkkiä keksin aloittaa uuden, korallinvärisen Sockin ja Leenin luotsaamaan LystigYarnsin sukkiksen vierekkäin. Siltä istumalta teki mieli rynnätä karkkikauppaan, mutta pistinkin huivin puikoille.


Hauskin vaihe oli tuo kuvissa vaalealla pohjalla oleva pinta ja sen neulominen. En ole varma, onko tämä virallinen termi, mutta ehkä sitä voisi kuvailla vaikka helmineulepatentiksi. Ohjeen termi taisi olla fluffy brioche, ja sitä se todella oli. Pinnasta tuli ihana - vaikka ei tuossa pitsissäkään moittimista ole.

Fluffy brioche, up close and personal
Kontrastiväriksi valkkasin jotain, mistä te ette tiedä mitään, sillä se ei tallennu kameralle missään olomuodossaan: Hedgehogia sekin, tummanvihertävää, sellaista koppakuoriaisen väristä lähes. Kuvissa sinistä. Valitan.

Malli: Airi
Lanka: Hedgehog Sock (Coral, Wish), LystigYarns sukkalanka (nimeämätön testierä, jota rakastan tulisesti)
Puikot: 4 mm
Langoista sen verran, että tuota LystigYarnsin yksilöä fanitan ehdoitta. Siinä ei ollut mitään liikaa. Hedgehogin Sock puolestaan yritti kiertyä alkukuituihinsa pienimmästäkin yllytyksestä, joten sille hieman varautuneempi suositus.

Lopputulos on ihana. Huivi, joka on ihan parhaimmillaan etenkin yhdistettynä luontaisen goottilaisiin väreihini - siis mustaan. Toki on todettava, että värien valinnalla tästä saa varmasti vaikka mitä muutakin.

- Liina

Air

Kuten tunnettua, parasta ja hienointa lankaa on huolellisesti kypsytetty vuosikertalanka.


Itse olen tammitynnyreissä säilönyt keräkaupalla Ito Koukia, tuota lankojen aatelia, keksimättä tarpeeksi arvollista käyttötarkoitusta.


Sitten päivänä muutamana juolahti mieleeni, että äidille voisin tehdä huivin äitienpäivälahjaksi. Olemme olleet äiti ja tytär jo yli kolmekymmentä vuotta, ja minulla alkaa pikku hiljaa olla jonkinlainen käsitys siitä, mistä hän voisi pitää. Hän voisi pitää esimerkiksi Purl Sohon Open Air Wrapista.

Tuumasta toimeen. Loin silmukat Koukin väristä Moonrock ja vaihdoin puolivälissä väriin Gray. Huivista tuli siis kaksivärinen ja ainakin minusta aika ihana. Tekemiseen meni jokunen tovi, sillä mallineule ... ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta keskittymistä se kyllä vaatii. Ei se haitannut, sillä motivaatio oli kohdillaan ja tekeminen oli ilo.


Jos nyt jotain huomauttamista on - lähinnä ehkä omasta ajatusprosessista - niin silmukkamääräksi olisi riittänyt ihan puhtaaseen huiviin puolet ohjeen silmukkamäärästä, nyt lopputulos on nimenomaan wrap.

Malli: Open Air Wrap
Lanka: Ito Kouki (Moonrock 75 g, Gray 75g)
Puikot: 4 mm
Kaikkineen olen lopputulokseen ihan hurjan tyytyväinen: huivi, joka on tehty rakkaudesta ja lempparilangoista rakkaimmalleni äidilleni.


- Liina

Songbirds




Pitkään huiviin tulee neulottua kaikenlaisia hetkiä.

Omaan Songbirdiini neuloin ipanan kaverin synttärit, muutaman puhelinpalaverin, useamman hetken odottelua Lastenklinikalla, päiväkodin vanhempainillan, Disney on Ice -esityksen kaikki odotteluhetket, monia sohvalla rauhassa vietettyjä iltoja - hyvää ja huonoa, siellä se kaikki on, vaikka ei siitä huiviin mitään jälkiä jäänyt.

Ei edes niistä synttäreistä, jolloin neuloin, turisin Sennin kanssa ja yritin pitää ipanaani silmällä - ja sen jälkeen purin kaiken tekemäni. 

Mutta onneksi jäi muistijälkiä siitä kaikesta. Mitä Senni neuloit omaasi?

Minun Songbirdini on kevättalven bussimatkat yli Lauttasaaren sillan, lasten sairaspäivät sekä viikonloppujen hengähdyshetket liian kiireisessä arjessa. Suurilla puikoilla syntyi ihanan hötöinen pinta pehmeääkin pehmeämmästä langasta. Kaulalla nämä hetket tuntuu pehmoiselta, lohdullisesta pumpulipilveltä. 

Huiviin oli helppo tallentaa talven kulku. Hukkasin välillä paikkani ohjeessa, mutta pienellä kiukuttelulla löysin aina takaisin kartalle. 

Sennin huivi 5 mm puikoilla
Malli: Songbird, Janina Kallio
Lanka: Handu, merinosilkkihuivilanka, 624 m,
Liinan huivi 5,5 mm puikoilla
Malli: Songbird, Janina Kallio
Lanka: Handu, HuiviGimalle, 720 m
 




Frozen Silver

Insta-aktiivina löydän usein itseni tilanteesta, jossa näen jotain iiiiihanaa ... ja sitten se on mikälie design in progress, ei löydy Ravelrystä, tulisilla hiilillä pitää istua viikkotolkulla, elämänhalu menee.

Olen keksinyt ongelmaan nohevan ratkaisun, ja se on se, että tuppaan itseni testineulontaryhmään. Tietenkin siinä on oma tulisten hiilien vaiheensa, kun odottaa tietoa siitä, tuliko valituksi, mutta kaikkineen vaihe on lyhyempi enkä ole vielä saanut yhtäkään selainta rikki refresh-namiskaa hakkaamalla.



Näin kävi Frozen Silverin kanssa: näin jotain todella hienoa tekeillä Instassa ja rynnistin testineulontakandiksi heti, kun siihen mahdollisuus tarjottiin.

Kun pääsin posseen, seuraavaksi piti hankkia lanka. Tietenkään omasta stashista ei löytynyt mitään likimainkaan kelvollista, joten oli siirryttävä palvelevaan lankaliikkeeseen, Snurreen.

Sieltä valkkasin mukaani pari vyyhtiä Madelinetoshin Sockia värissä Silver Fox ja aloin välittömästi hommiin.

Frozen Silver oli oikea jouluilo: paukutin sitä menemään kuusen kupeessa, sukulaisten kanssa turistessa. Huivissa on muutamaa erilaista tekstuuria, joiden neulominen oli erityisen mukavaa seurassa - kumpikaan pintaneule ei ollut kovin vaikea, mutta piti virkeänä ja lopputulos oli mainio. Ainaoikein-osiot pintaneuleiden välissä neuloivat itse itsensä.


Lankaa meni paria metriä vaille kaksi vyyhtiä. Sock on mainio lanka neuloa, siinä on kiva kierre.

Kaulalla Frozen Silver on ihana, iso ja lämmin. Olen tähän asti kuvitellut pukeutuvani muuten monokromaattisesti mutta hulluttelevani asusteissa - Frozen Silverin myötä olen tajunnut, että kyllä yksi vaaleanharmaa huivi on aivan välttämätön asuste. Etenkin, jos huijaa itseään siinä monokromaattisuusasiassa.

Malli: Frozen Silver
Lanka: Madelinetosh Sock (Silver Fox)
Puikot: 4 mm

Lopputulos on siis huivi, joka on niin ihana, että pääsi sille lyhyelle listalle neuleita, joita voisi neuloa toistekin. Ja nythän se siis myös löytyy Ravelrystä.

-Liina

Helmikuinen Rosewater

Minulla on ollut onni saada olla mahtavan äitipuolen tytär suurimman osan elämästäni. En ole koskaan kuitenkaan neulonut hänelle mitään, joten nyt oli aika korjata tilanne. Lupasin neuloa hänelle huivin lämmittämään syksyn reissuissa (hups, ne meni jo). Sitten siirsin mielessäni tavoitteen jouluun ja sen jälkeen hänen syntymäpäiväänsä. No, tästä tulikin lopulta ystävänpäivähuivi. Keskustelimme yhdessä väristä, mutta minä sain tehdä lopullisen päätöksen niin langan, värin, kuin mallinkin suhteen.


En halunnut täyttä villaa, jottei huivi olisi liian kuuma, mutten toisaalta esimerkiksi pelkkää pellavaakaan, jotta huivi olisi kuitenkin lämpöinen. Malliksi valikoitui aika pian Janina Kallion Rosewater, sillä olen tykännyt omasta merinovillaisesta versiostani tosi paljon, ja sille on kertynyt myös käyttöä. Langaksi valitsin nyt Louhittaren luolan pitsivahvuisen Ilmattaren turkoosin ja petroolinsinisen rajamailla kiiltelevässä värissä. Lanka on ihanan kevyttä ja pehmoista, puoliksi silkkiä ja puoliksi villaa. 

Malli: Janina Kallio, Rosewater
Lanka: Louhittaren luola, Ilmatar, väri topaasi 1 vyyhti ja 2 metriä
Jollain ihmeellisellä logiikalla ostin tätä varten kaksi vyyhtiä, mutta selvisin melkein yhdellä. Ensimmäisen vyyhdin lanka loppui viimeisellä rivillä ennen päättelyä, eli huivi painaa kutakuinkin 50 grammaa. Pingotin huivin ohjeen mukaan melkoisen napakasti, onneksi, koska näin pitsikuvio tulee esiin tosi kauniisti. Olin jännittänyt niin kokoa kuin pitsin näkymistäkin, koska ennen pingotusta huivi oli pieni ja vähän surullinen näky - pitsi oli vetäytynyt pieneksi ruttuiseksi möykyksi huivin reunaan. 

Opin tästä huivista sen, että pitsille tarkoitetut terävät puikot ei ole ihan turha keksintö. Nyt (terävillä) puikoilla on seuraava pitsivahvuinen huivi, tällä kertaa hiirenharmaasta langasta ja ihan omaksi.

- Senni



3 color cashmere shawl

Malli: Joji Locatelli, 3 color cashmere shawl
Lanka: Hedgehog Fibres sock,
graphite, teacup ja ghost (256m/204m/176m)
Nyt on kuulkaa luvassa pitsiä, röpelöisiä reunoja ja pintaneuletta. Teitä on varoitettu. Ilmoittauduin muutama viikko sitten halukkaaksi kun Joji Locatelli, Argentiinan lahja neulojille, huuteli testaajia 3 Color Cashmere Cowlin huiviversiolle. Olen makustellut ajatusta kaulurista useampaan otteeseen, ja oikeastaan ainoa syy siihen, etten ole tehnyt sitä on sen kaulurius. Yllätyksekseni pääsin mukaan testaamaan ja ohje läsähti sähköpostiin. Lankalakkoa ei tarvinnut rikkoa, sillä stääshissä poltteli kolme vyyhtiä siililankaa, jotka tuntuivat heti malliin sopivilta. 


Neulontaelämys oli oikein miellyttävä. Ohje oli selkeä, silmukkamäärät täsmäsi ja pitsikin oli helppo neuloa joko auki kirjoitetusta ohjeesta tai kaaviosta sen mukaan kumpi tuntuu itsestä paremmalta. Picot bind off oli mulle uusi tuttavuus ja samalla se juttu huivissa mitä epäilin kaikkein eniten. Aika paljon krumeluuria. Mutta valmiissa huivissa tykkään siitä(kin) valtavasti. Tekniikkana se oli helppo, vaikka ajauduinkin filosofiseen pohdiskeluun siitä millainen silmukka on päätelty silmukka. Voi pojat. 


Olin ajatellut sijoittaa värit niin, että pitsi tulisi tuosta täplikkäästä vaaleasta, mutta jotenkin sekoitin kerät aloittaessa ja jossain tuon korostusväriraidan kohdalla hämmästelin, kun ohje käski vaihtaa pitsiin värin A, joka oli tuo tumma. Nyt mietitte siellä, että minkä korostusväriraidan. No voin kertoa sen olevan tuo laventelin värinen. 

Ja tästä pääsemmekin kätevän aasinsillan kautta väreihin ja lankaan. Vyyhdillä nämä Hedgehog Fibresin langat tuntuivat jumalaisen pehmeiltä ja sitä ne kyllä (onneksi) ovat nyt valmiissa huivissakin. Tummasta langasta en tosin voi montaa muuta positiivista asiaa sanoa. En tiedä mistä kummasta se johtui, mutta lanka säikeytyi tosi pahasti. Varsinkin alussa, kun silmukoita oli vähän ja niitä käänteli ja väänteli. Suunnilleen heti, kun olin ehtinyt tekstarimarista säikeytymisestä Liinalle huomasin, että vasen käteni oli värjäytynyt kauniin grafiittiseksi. Samoin puikot. Taisin valittaa Liinalle lisää. Ja valitin myös siitä, että lanka tuntui puuvillaisen karkealta. Vaaleat langat säikeytyi sen verran kuin lanka nyt joskus tekee, tuntui neuloessakin pehmoisilta eikä värien kanssa ollut ongelmia. Vähän jännitin liottamista, mutta onneksi tumma väri ei vuotanut valmiin huivin vaaleisiin osiin. Tämän hintaluokan lankojen pitäisi musta toimia melko lailla moitteetta. En siis voi ihan varauksetta suositella näitä lankoja - mielettömän upeasta värikartasta huolimatta. 

Valmis huivi on tosi iso, nelivuotias hukkuu sen alle kokonaan ja minä itse ajattelin käyttää sitä kesällä rantamajanani. 


PS. Kutimointia siirtyi viime vuonna myös valloittamaan Facebookia, meidät löytää sieltä tämän linkin takaa tai nimellä... Kutimointia! Tule sinäkin sinne.

- Senni