Turhaumien kevät

Tässä se on.



Järjestyksessä neljäs paita, jonka olen aloittanut Katian Linosta. En viitsi nyt edes luetella, mitä kaikkea siitä piti tulla, enkä toisaalta tohdi vielä kertoakaan, mitä siitä on tulossa. Ensimmäistä siksi, että nolottaa (luultavasti aivan syyttä suotta) milloin mikäkin, miten tein huonot muistiinpanot ja siksi virheitä, miten valkkasin väärän malli+lanka -yhdistelmän; jälkimmäistä siksi, että voihan olla, että tästä langasta alkaa vielä viideskin paita.

Jotenkin just nyt tämä kutimointi on ollut vähän tällaista. Yllättävän turhauttavaa. Eivät tunnu istuvan langat malleihin tai mallit elämäntilanteisiin. Olen jo miettinyt, josko siirtyisin vain tekemään ainaoikein-huiveja ja ehkä sukkia.

Ja kurjinta ehkä se, että kutimointipajan toinenkin osapuoli vannoo joka toinen ilta chatissa, ettei enää ikinä neulo. Evakkoasunnon pihalla poltetaan tälläkin hetkellä puikkoroviota. Vai miten siellä sujuu, Senni?

--

Senni:

Juu ei suju. Vappuna mulla oli puikoilla tuosta samaisesta Katian Linosta toppi, jonka helma, rintamus ja hieman muutakin tuli neuloa half linen stitchinä. Tuntui tervanjuonnilta ja purin koko roskan tajuttuani tehneeni virheen, joka olisi ehkä voinut aiheuttaa ongelmia juotuani melkein koko ämpärillisen. Se siitä.

Niin ja onhan mulla puikoilla myös muita töitä. Westbourne oli melkein hihoja vaille valmis, kun tajusin tekeväni telttaa ja purkuun meni. Ja eilen taas purin ja kiroilin. Pellavainen, kolmesti aloitettu kesäpaita oli enää hihoja vailla, kun huomasin tehneeni nakinkuoren. Kaikki tämä mallitilkuista huolimatta. Niinpä reippaasti vannoin katkovani puikot ja lahjoittavani langat miehelle. Tässä on tullut purettua enemmän kuin pääteltyä, ja se on aika masentavaa.

Valmistautukaa siis, arvon lukijat, postauksiin, joissa käsittelen loppumattomien ketjusilmukkapötköjen valmistusta. Aion palata työstämään sellaisia.

Paita vailla hihoja

Kiharrettua lankaa
--

Liina:

Mutta ehkä tää nyt on sen antikirosanan paikka. Suurista suunnitelmista huolimatta nyt on näin, ja kyllä sieltä puikoilta vielä joku lumotun ihana neule tippuu.

Senni:

Saattavat joutua neulomaan itsensä. Kunhan sanon.

20 kommenttia:

  1. musta tuntuu, että tämä on kansainvälinen pellavailmiö. haudoin quince & co sparrowta viime kesästä asti kunnes rupesin nyt keväällä sitä karmealla tohinalla kutomaan kesäpaidaksi, ja se ei kyllä halua asettua yhtään miksikään paidaksi. tapoin ainakin kolme ohjetta ennenkuin armahdin langan ja itseni ja nyt ei juu ole paidan paitaa, alasti on kanadan kaduilla kuljettava ja äitikin häpeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten mahdollista! Sparrow on ihanaa, mutta esimerkiksi sille aloittamani Linum Tee ei ikinä päädy Linum Teeksi. Niin vain ei käy. Vaikka ohje on oikealle langalle ja kaikkea.

      Olen varma, että äitisi häpeä on pienempi kuin jos käyskentelisit alasti hänen kotikaupungissaan!

      Poista
  2. Joskus ei vaan suju. Suosittelen lääkkeeksi jotain idioottivarmaa, kuten sukkia. Ja ihan villalangasta, ei pellavasta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lienet oikeassa. Sitä paitsi olen löytänyt elämästäni ihmisiä, joita pitää lahjoa sukilla. Niiden kimppuun siis!

      Poista
  3. Kuvien perusteella ainakin värivalinnat vaikuttavat onnistuneilta! Virheistä oppii. Tätä menoa oppineisuutenne pian jo ihan häikäisee.

    Kiitos (melko) rehellisestä kertomastanne. Nyt vaan mietityttää, mikä olikaan g&t:n osuus tähän kaikkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaata harmaalla, se on aina hyvä värivalinta. Ja hyvä tausta oppineisuuden aiheuttamalle valaistumiselle!

      Mutta saatoit osua naulaa kantaan. G&t:n osuus tähän kaikkeen on aivan liian pieni.

      Poista
  4. Minunkin keltainen kesäpaitani rasittavasta puuvillaviskoosilangasta mennee purkuun. Vähemmän pitsiä ja verkkoneuloksia - enemmän sileää neuletta ja aina oikeaa, olkoon täst' lähin periaatteeni kesäpaitoja koskien. Se vihreä, mitä tein mukavassa seurassanne maanantaina (kiitos vaan vielä!) sen sijaan etenee kivan helposti. Pelkkää sileää neuletta ja aina oikeaa kun onkin se. (Sopivuudesta nyt on vaikea sanoa vielä varmaksi, mutta olkavarteni mahtuvat hiha-aukkoihin, mitä pidän hyvänä merkkinä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on pitänyt laittaa sulle viestiä jo pari päivää, että miten mahtavaa, että uskalsit tulla! Nyt sun on pakko tulla toistekin! (Tässä on tietty logiikka, jota en nyt voi mitenkään avata, koska se ei kestä mitään analyyttista tarkastelua.)

      Voidaan perustaa anonyymien purkajien tukiryhmä.

      Poista
  5. Oi joi, mullekin tuli eilen runkokuituinen kesäsysteemihimotus, ja taidan tosiaan toteuttaa sen virkkuukoukulla, niin voi valmistua täksi kesäksi. Kunhan saan aloitetuksi. Viime viikolla aloitin villapaidan. Talveen on aina hyvä varautua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mahtava termi tuo runkokuituinen kesäsysteemi! Minäkin mietin jos kaivaisin villatakintekeleen esille ja aloittaisin talvivalmistelut. Voin sitten syksyllä aloittaa uudelleen kesäneuleiden teon.

      Poista
  6. Onneksi pellava vain paranee ja pehmenee ihanasti, kun sitä muutaman kerran neuloo ja purkaa. :)

    Tuo on niin tuttua, tuo turhautuminen ja purkaminen. Välillä vaan ei mikään suju. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että kannattaa purkaa, jos vähänkään siltä tuntuu. Puolivalmiista tuskailusta tuskin tulee enää missään vaiheessa valmista ja ihanaa.

    Tuli sellainen olo, että täytyy ehkä käydä varaamassa seuraavat bussiliput.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä lähestymistapa, kiitos. Otan tämän kaiken langanmuokkauksen kannalta :). Mies katseli järkyttyneenä kun purin tuon hihattoman tekeleen, mutta mä olin ja olen sitä mieltä myös, että miksi tehdä valmiiksi vaatetta, joka jo tekovaihessa tuntuu väärältä!

      Jatkakaamme keskustelua bussilipuista.

      Poista
    2. Mustakin tää oli jotenkin kovin virkistävä ja rakentava lähestymistapa!

      Ja mä just vähän raivasin tilaa kesäkalenterista, voitais ehkä tehdä tää liikkuminen toiseen suuntaan tällä kertaa. Palataan.

      Poista
    3. Mun olis varmaan pitänyt nimetä blogini Nepu Nepuksi (neuloo, purkaa, neuloo, purkaa...). :D Oon meinaan kanssa välillä ahkerampi purkaja kuin neuloja.

      Poista
    4. !!!

      Se ois ollut hieno nimi! Mutta ei ehkä sittenkään ihan yhtä hyvä kuin Nupu Nupu :)

      Mun mummolla on sanonta. Se on: "Älä pilaa pienellä." (Välillä kyllä tekee mieli kysyä, että saisko isolla sitten pilata.)

      Poista
  7. Äire ilahtuu blogista, jossa uskalletaan käsitellä meidän kutojien kipeää ja ikiaikaista, vaiettua salaisuutta, hidasta kerimistä huoneen nurkassa voimasanojen säestämänä.. Parempi niin kuin keskeneräiset kudelmat piilossa käsityökoreissa tai puolivillainen/-pellavainen tekele, jonka värityksen on määritellyt vastavärien uskalias käyttö.
    Tosikutojan tärkeimmät ominaisuudet ovat inspiraatio, loistavat välineet ja kiehtova lanka - ja hyvät istumalihakset. Ja sama toiseen suuntaan, joskus pitää vain uskaltaa luovuttaa ja kas kummaa, sieltä se ilo ja innostus taas puskee esiin!
    Äire on niin vanha, että nuoruudessa lanka käytettiin uudelleen, purettiin vyyhdelle, huuhdeltiin, kuivailtiin, kerittiin ja taas kudottiin. Mutta se siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon katos kotoa oppinut, ettei niin suurta ja vaiettua salaisuutta, etteikö se puhumalla vähän kevenisi. On ollut tässä hyvä malli, kuten kutimoinnissakin. Ja muutaman tehokkaan voimasanankin opin, ajattele!

      Ja olet niin oikeassa: parempi on purkaa kuin piilotella kässäkorissa, tai tehdä valmiiksi jotain, mitä ei kuitenkaan käyttäisi.

      Nyt oon taas ihan innoissani tekemässä sitä neljättä paitaa. Huoli pois siis, rakas äiti - etkä sä ole yhtään vanha.

      Poista
    2. Kiitos! Suurin miinus tässä purkamisessa on se, että usko omaan osaamiseen murenee kun ei mene kolmannellakaan kerralla oikein. Mutta ehkä tämä tästä, taidot kehittyy ja arviontikyky paranee.

      Poista
  8. Mun kokeiluni top-down -neulonnan saralla meni just ehkä kolmatta kertaa purkuun ja mietin jo hetken olisiko uusi tekniikka kuitenkin kannattanut opetella jostain valmiista mallista eikä yrittää suunnitella heti omaa. Mut ilmeisesti se valmiista mallista neulominenkaan ei ole oikotie onneen :D

    Meillä saa kotona kannustusta purkutalkoisiin, onhan se ekologista (puhumattakaan ekonomisesta) neuloa sama lanka moneen kertaan. Ja jos joskus huomaa tehneensä virheen niin "eihän se haittaa ku sä kohta purat koko jutun kuitenkin". Tsemppiä kutimointeihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomaisen hyvä pointti muuten: saman langan neulominen uudelleen ja uudelleen on hyvin taloudellista ja luontokin säästyy!

      Kutimointionneen ei varmaan ole oikoteitä :D Odotan kyllä innolla sun mallia!

      Poista