Silmukkamerkki

Kerrankos sitä on tosi pöljä, eikö niin? Ihan hyvin voi siitä kerrasta tänne Internettiin kertoa.



Kun ostin ensimmäiset silmukkamerkkini, en niin viitsinyt paneutua siihen, miten niitä käytetään. Muutoinkin käytin vain äärimmäisessä hätätilanteessa, sillä - toisin kuin jenkkiläisissä neuleohjeissa uskotaan - osaan laskea kolme silmukkaa kerroksen alusta, ihan joka kerroksella.

Voisi ajatella, että näin noheva nainen ei voi käyttää silmukkamerkkejä väärin. Vaan mitä vielä. Sellaista asiaa ei ole, johon (diplomi-)insinööri ei pystyisi.

Syytän koulutustaustaani, sillä se on paljon hauskempaa kuin myöntää olevansa pöljä. Tutkin esineiden affordanssia. Ja jos tämän näköinen kapine huutaa käyttäjälleen yhtä viestiä, se viesti on tietenkin:



"Nyperrä minut hankalasti kiinni neuleeseen kahden silmukan väliin, nainen!"

Eräänä päivänä päähäni tippui omena tahi siihen iskeytyi salama. En tiedä, enkä välitä.

Tajusin, että tuon kirotun pienen objektin voi laittaa vain killumaan siihen puikolle kahden silmukan väliin.

Ja katso! Kaikki muuttui; maailma aukeni; enkelikuoro lauloi.

Sellasta täällä. En odota hetkeäkään, että mulla olisi joku kohtalotoveri tämän kanssa. Saatte kuitenkin vapautuneesti nauraa, jos siltä tuntuu.

12 kommenttia:

  1. Haha! Tämä tahaton, spontaani nauru ei siis kohdistu sinuun, vaan enemmän itseeni. Tunnistan samaa. Mä en kyllä ikinä ole päässyt noiden koukkusilmukkamerkkien kanssa sinuiksi. Tuntuvat kömpelöltä ja jotenkin paksulta siinä puikolla, ne on tiellä! Eniten olen käyttänyt merkkaamaan jotain kerrosta, levennys tms- kohtaa, jos en jaksa tihrustaa, että montako kerrosta sitten sen tein... Ja noihan tietty aina tipahtaa siitä, kun ovat tollaisia avonaisia. Hankin sitten sellaisia lapsuuden päiväkirjalukon näköisiä. Niitäkin käytän merkkaamaan vaan kerroksia, mutta nekin on silmukkamerkkeinä paksuja. Eli olen varsin nipo näissä silmukkamerkkiasioissa. Olen lopulta hyväksynyt itse tehdyt: työvälineinä mieheltä pöllitty siimalanka, lapsen lasihelmet (sellaiset pyöreät, litteät läpinäkymättömät lasihelmet jotka näyttävät vähän kiveltä.) Kuulostaa heikkopäiseltä :D Mutta ne on aika kätsyjä, siima on niin ohutta, että soljuu näitsti tuossa puikolla. Täytyypä väkertää lisää, tuppaavat häviämään kuin sukan pari pesukoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mutta saa minullekin nauraa!

      Mä tykkään tuosta sun siimahelmiajatuksesta, voisin itsekin nypertää pari sellaista. Sen saa varmaan sitten nipsaistua auki näppärästi, jos jää johonkin keskelle neuletta roikkumaan. Sillä kavennus- ja levennyskohdathan usein näkee tosiaan neuletta lukemalla, mutta joskus on kiva merkata joku tapahtuma siihen neuleeseen erikseen, ettei tarvitse vaikeimman kautta kerroksia laskea.

      Kiitos siis vinkistä!

      Poista
  2. Minulla on silmukkamerkkien kanssa vähän sama juttu, siis kun niitä ohjeistetaan käyttämään joka välissä, olen itse lähinnä että miksi ihmeessä?! Kolmen reunasilmukan laskeminen sujuu minultakin ihan perusmatikalla. Tarina on kyllä aivan mainio :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä en kans jaksa tajuta, miksi niitä joka ohjeeseen niin kauheasti tungetaan. Sitten ajattelin, että luultavasti VAIN siksi, että ohjeen kirjoittaminen on sillä tavalla piirun verran iisimpää.

      Poista
  3. Eikös silmukkamerkki laiteta silmukkaan, nimensä mukaan. Mikäs estää käyttämästä silmukoiden välissä tai muualla. Heh, kun on tainnut nähdä ekan kerran silmukkamerkkejä toisten puikoilla killumassa, eipä ole tullut ohjeita katsottua. Mistäpä niksistä ei olisi netissä juttua.

    Osaan laskea silmukoita ja lukea neuletta, silmukkamerkkejä en omaa. Jos joskus merkkaaminen on paikallaan, käytän lankalenkkiä (irtosilmukka puikolla) tai neuleeseen harsittua lankaa. Värin voi valita sopivasti neuleesta erottuvaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi lankalenkki voisi olla hyvä idea myös, kiitos!

      Minustakin niiden silmukkamerkkien käyttäminen on jopa vähän ongelmallista: jos liikaa luottaa niihin, ei opi lukemaan neuletta. Ja neuleen lukeminen on kuitenkin ehkä tärkein taito, jonka tässä harrastuksessa tarvitsee.

      Poista
  4. Minäkin käytin pitkään ihan vain lankalenkkiä silmukkamerkkinä, kunnes sain ystävältäni lahjaksi hänen itsetekemiään silmukkamerkkejä. Niissä lenkki on tehty ohuesta taipuisasta koruvaijerista (luulisin) ja päässä on Anskulinkin jo mainitsemia lasihelmiä. Nuo vaijeriset silmukkamerkit siirtyy mukavasti puikolta toiselle ja niiden käyttö on vaivatonta. Samalla sain ystävältäni myös merkkejä, joissa on useissa koruissakin käytettävä pikalukko. Ne puolestaan on helppo napata kiinni itse silmukkaan ja niitä käytän enemmänkin kierroksen merkkaamiseen. Siis jos esim. lisäys/kavennus pitää tehdä vaikka 8 kierroksen välein, niin ei tarvitse aina tihrustaa, millä kierroksella edellinen lisäys on tullut tehtyä. Ainakin tummilla langoilla iltahämärässä kutoessani on neuleen lukeminen minulla usein vähän arpapeliä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvä lahjaidea, muuten - itse tehdyt silmukkamerkit! Juuri tuo lisäysten ja kavennusten kerrosvälien laskeminen on jokseenkin raivostuttavaa (vaikka toisaalta tykkään siitä enemmän silloinkin kuin mittanauhan kanssa puljaamisesta.)

      Olen muuten joskus ajatellut kokeilla otsalamppua illalla neuloessa. Oliskohan siitä apua?

      Poista
  5. Ihana Liina :-D En nauranut, hymyilin vain sisäänpäin.
    Mä en osaa vielä juuri lukea neuletta, joten minun on ollut pakko käyttää silmukkamerkkejä. Tosin olen itse koruhöperönä tehnyt omani hopeasta :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Saat nauraakin! Jos siltä tuntuu!

      Mä oon varmaan tuskaisesti opetellut lukemaan sitä neuletta, kun mun nuoruudessa ei ollut tällaisia, päreen valossa vaan piti neuloa iltaisin. Ja hitto, itsetehtyjä HOPEISIA merkkejä! Miten siistiä voi olla! (Mitä jos ne hukkuu sohvaan? Just kalastin eilen tyynyjen välistä kolme, yhden pinnin ja yhden juoksutapahtumasta saadun mitalin.)

      Poista
  6. Haha, todellakin! Mullekin nuo sanoivat ihan samaa! Pari vuotta haudutin laatikossa, kun en tajunnut niiden sielunelämää. Oikeasti, ei tuon mallinen esine voi odottaa tulevansa tulkituksi muuten! Mäkin syytän koulutustaustaa (vestonomi), tämän täytyy johtua siitä. Mutta lemppareita on sellaiset ripustettavat rinkulat, nuo koukkuisat nuljaavat mulla aina itsensä hirtoksiin vääriin kohtiin jollain mystis-liikkeellä.

    Nyt on muuten kuudes kerta, kun yritän tulla kommentoimaan tätä postausta. Toivon, että tällä kertaa onnistuu! Mulla on ollut joku ihmeen epäonni Bloggerin kanssa. Se aina syö mun sanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin! Hyvä, sinäkin olet ihan samaa mieltä, ja yhdessä olemme varmasti oikeassa!

      Mun on pitänyt hommata ripustettavia rinkuloita jo joku tovi, mutta aina lankakaupassa käydessäni unohdan. Hmmmm. Tulipas epäilyttävä lause, jos puolisoni tätä lukee. En minä suinkaan AINA lankakaupassa käy. Aika usein vain.

      Se syöminen johtuu varmaan tästä blogin templatesta, anteeksi :( En ole saanut aikaiseksi vaihtaa sitä, kun ei löydy mistään yhtä kivaa. Toisaalta kivempi ois jo ehkä sellainen, joka ei rouskis kommentteja.

      Poista