Näytetään tekstit, joissa on tunniste puikoilla nyt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puikoilla nyt. Näytä kaikki tekstit

Puikoilla vappuna



Mitä puuhaat nyt, Senni?

Itselläni on puikoilla ikuisuuspötkylä schmikuisuuspötkylä. Tarkemmin sanoen kaksi sellaista. Olen tehnyt Agneksen hihoja jo ainakin yhtä kauan kuin Kappaa, tai ainakin siltä tuntuu, ja aika ei ole mitään jos ei subjektiivista. Vartalo-osa on valmiina - mitä nyt vähän pitäisi korjailla sääpuoleen menneitä silmukoita, pingottaa ja ommella.


Ja joku kauluskin kai pitäisi.

Sitten nämä eeppisen keltaiset sukat Väinämöisestä - kerran olin Snurressa vahva, kun tämän langan näin. Toisen kerran en sitten ollutkaan. Mottoni onkin, että voin vastustaa kaikkea paitsi kiusausta.


Senni täällä hei. Minä aloitin tällaisen Kit-topin, koska ihastuin malliin ennen kuin tiesin kuinka juuttaan hidasta half linen stitch on neuloa. Mutten peräänny. Saan tämän punaisen pellavatopin valmiiksi sopivasti joulupäivälliselle. Terveisiä riviltä yhdeksän.


Schnee on edelleen kesken, koska se ei tunnu kevättä kohti kaikkein ajankohtaisimmalta kutimoitavalta ja sama kohtalo on Neon Beastilla. Niiden sijaan aion neuloskella silmukoiden luontia odottavaa Westbournea, jonka aion nykertää BC Garnin Allinosta. Siinä on 50% pellavaa ja toinen puoli puuvillaa. Sitten aion olla kesällä kasvimaata hoitaessani aivan vahingossa trés chic.

Niin ja aloitin myös villasukat kesän mustikkametsäsaapasteluja ajatellen.

Voiko hiprakassa neuloa?

Tietty voi. Ja se on yleensä oikein hauskaakin.

Meillä on Sennin kanssa ollut pitkä perinne (lue: kahdesti toteutettu) järjestää Giniä ja kutimointia -iltoja. Giniä siksi, että siihen saa tonicia mukaan, eikä kantakuppilassamme (kahden kerran jälkeen voi olla kanta-asiakas) ole järin kiintoisa viinivalikoima.

Sitä paitsi gini kuulostaa jotenkin paheelliselta. Rappioelämältä. Toki minusta kutimointikin on ihan sellaista anarkismin terävintä kärkeä, mutta kaikkien muiden ihmisten hilpeytyneistä reaktioista päätellen he eivät ole samaa mieltä. Joskus tarvitaan siis tasapainottavia tekoja.

Eräs aviomies tässä hiljan rohkeni ääneen epäillä, että mitä siitä muka seuraa kun ryystää geeteetä ja kilkuttaa puikkoja. Että paljonko pitää purkaa.

Hyvä seuraa, kuulkaa! Huivileikistä tekemäni Kappa on jo vaikka kuinka pitkällä, eikä käsialastakaan voi päätellä, milloin on juotu teetä ja milloin giniä ja milloin skumppaa duunibileiden etkoilla ja ... eeh. Ihan samalla tavalla on epätasaista siellä sun täällä ja yhtään en ole purkanut.

Mutta on näillä gini-illoilla joskus sellainen yleisemminkin mielenterveyttä ylläpitävä funktio, jota luulisi puolisoidenkin arvostavan. Kerrankin lähdin kutimoimaan nokka pystyssä, ja ilmoitin mennessäni, että minusta meillä on aviokriisi. Takaisin kun tulin, jo oli kriisi kaikonnut.


Nyt ehkä tähän loppuun pitää vielä tähdentää, että neulon kyllä selvinkin päin. Sekin on tosi hauskaa!

Puikoilla nyt: Great minds think alike

Mitä kutimointipajan Herttoniemen eri toimipisteissä näinä päivinä tapahtuu?

Sen lisäksi, että järjestimme ex-tempore -langantonkijaiset toisessa toimipisteessä, olemme kutimoineetkin.

Liina:

Puikoilla on Suvi Simolan Schnee, johon rakastuin ensisilmäyksellä. Se oli menoa. Kaapista löytyneet Shibui Cima ja Shibui Linen (jotka oli alunperinkin tarkoitus yhdistää) otettiin kahden mallitilkun voimin neuletakin langoiksi. Projekti on ihana ja langat ovat ihania, mutta Linen on vähän karkeaa sormille, joten etenen verrattain hitaasti. Sormiparkani ovat muutenkin verillä, kiitos talven ja maanista lähentelevän käsienpesuvimmani.



Lisäksi tikutan Veera Välimäen Kappaa. Instagramissa ystävä jo tiedusteli, neuloskelenko kotiimme uusia verhoja. Minulta oli tyystin mennyt ohi, että kappa voisi olla joku verho. Jännä sinänsä, tiedänhän verhoista sentään lähes kaiken, tai ainakin sen, että useissa asunnoissa on katsottu asialliseksi ikkunoihin sellaiset ripustaa.



Ja sitten aion matkiskella Senniä ja tehdä - jälleen Simolan - Happy Thoughts -pipon.


Mitäs sieltä valmistuu, Senni?

Senni:

Kovin yllättäen, täällä on puikoilla kutakuinkin samaa kuin Liinalla. Aloitin toissapäivänä Happy Thoughts-pipon. Ostin sitä varten Rowanin Lima-lankaa, mutta lopputulos olikin paljon toivottua pörheämpi ja kuvio katosi langassa kokonaan. Haettuani täydennystä Liinan lankaholveista sain kuvion näyttämään siltä kuin toivoin ja kilkuttelin tosi nopeasti pipon eilen jo puoliväliin. Vaikka voisi kuvitella, että pipon kuvio ja pintaneule ovat hitaita tehdä, niin tämä tuntuu etenevän ihanan helposti. Ja ohje on kirjoitettu todella hyvin.


Alla olevan kuvan Madelinetosheista aion tehdä kaulurihuivin itselleni, kunhan ensin koppeennun kerimään. Suunnitelmani on sileä pyöröpuikkopötkylä, jossa väri vaihtuu keskellä. Ryöväsin langat Liinalta ja alan olla ikuisessa pullavelassa hänen talouteensa. (Hienoa! Tätä juuri toivoinkin! T. Liina)


Puikoilla on myös samainen Schnee kuin Liinalla. Viininpunaiset villatakkilangat saivat tarkoituksen ja minä yhden keskeneräisen neuletyön lisää. Haluaisin hirmuisesti, että takki olisi jo valmis ja voisin pukeutua siihen. (Täytyy neuloa enemmän.)

Ja sitten vielä ihana, pehmoinen, sileä ja kevyt Kappa. Niin, se sama, joka on Liinallakin työn alla. Sitten kun schneet, kapat ja happy thoughtsit (ja on mulla langat neon beastiakin varten) on valmiit, me puetaan ne kaikki päälle. Ja ollaan famiksia, kuten tytär sanoo. Älkää sanoko mitään, jos näyttää tyhmältä.


Yhteispostauksen teille tuottivat kutimointipajan tontut, jotka kiistävät jyrkästi, että tässä kaikessa olisi mitään pakko-oireista.

Puolivalmista

Mitä täällä kutimointipajalla oikein on tapahtunut? Kuulen jo hätääntyneiden kysymystenne täydellisen puutteen - mutta minua kiinnostaa. Tuntuu nimittäin siltä, ettei mitään ole tapahtunut.

Mutta eipäs olla niin vaatimattomia. #kiitosMMkisat -hengessä pitkään puikoilla viihtynyt Maja on nyt näinkin pitkällä:


Kolme valmista ja pingotettua kappaletta. Nyt vaadittaisiin enää olkasaumojen yhteenneulonta (unohtakaa three-needle bind-off, tässä tulee four-needle bind-off) ja vähän ompelua sivusaumojen puolella. Ja päättelyä, ai niin, miten saatoin unohtaa päättelyn.

Olkasaumoja ajatellen pitäisi vielä muistaa, millä puikoilla tätä neuloin - otinko puoli kokoa isommat vai pienemmät puikot? Miksen kirjoita mitään ylös?

Aika pitkällä siis jo! Kerroinko, että lankaa (Ito Kinua, täyttä silkkiä) oli ilo neuloa? Jos näette sitä jossain, käykää kiinni. Huhut kertovat, että Kerään voi tulla. Se oli mainos, ei maksettu.

Kun Majan kappaleet olivat puikoilta irroneet, tartuin Jonnan innostamana MM-Vector -projektiin. Teen tämä koossa "shaali". Ergo, saan kerrankin, kerrankin, tarpeeksi ison huivin. (Minusta huivilla ei tee paljon mitään jos sitä ei voi käyttää tarvittaessa myös supersankarin viittana.)


Lankana ensimmäiset Isagerini: Viscolinissä on viskoosia ja pellavaa. Valmis neulos tuntuu ihanalta käsissä.

Saattaa siis olla, että näettä jotain valmista vielä tässä ensi kuussa! Jee!

Kun vaaditaan uskoa

Aloitin ihanan Perkins Cove -paidan intoa puhkuen. Mikään ei voi mennä pieleen, kun malli on ihana ja lanka on ihana! Ei mikään!

Eikä (vielä ole) mennytkään. Uskoa kysyttiin silti. Vaikka lanka hohtaa auringonpaisteessa kuin vedestä löytynyt aarre (pellava on ihanaa! IHANAA!), työn ollessa myttyrässä sylissä pidennetyt silmukkarivit näyttävät ankeilta kupruilta.


Eilen alustavasti sovitin. Kuprut oikenivat yllä jo melkoisesti, pingotukseen päästyään vielä vähän lisää, luulen.

Lanka: Quince & Co. Sparrow / Kerä

(Aloitusvaiheessa vaadittiin uskoa omaan osaamiseen. Siinä onnettoman kutimoijan piti pitää lukua sekä 30 kerroksen peruskuviosta että joka toisella kerroksella tapahtuvista levennyksistä. Otin avuksi tekniset apuvälineet, käytännössä siis silmukkamerkit ja Knit Counter -nimisen appiksen, joka Androidille on tarjolla. Loppupätkä olikin sitten helppoa kuin heinänteko. Kaikki jännitys heti kättelyssä alta pois, se on hyvä malli se.)

PS. Jottei teidän tarvitsisi, minä laskin. Käytin sanaa "ihana" tässä postauksessa viisi kertaa. Ne ovat kaikki hyvin tarkoituksenmukaisia, jos kohta myönnän, että onhan siinä vähän toistoa.

Hihat palavat

Poimin silmukoita hihoihin ja mietin, miksei siitä liitoskohdasta tule koskaan oikein nätin näköistä. Mitkä silmukat oikein pitäisi poimia, että olisi hyvä? En ymmärrä.

Epämääräisistä kohdista en kyllä ota kuvaa, sen verran olen turhanaikainen.


Ja mikähän siinäkin on, että hihoissa menee aina kauhean paljon enemmän aikaa kuin ajattelisi?

Ansa, johon aina lankean: tässähän jo yhden paidan olen melkein neulaissut, nyt ei hihassa tai parissa kauan nokka tuhise! Viis siitä, että tarkemmin kun asiaa miettii, hihassa tai parissa on pintaa melkein yhtä paljon kuin helmassa kainaloihin asti. Asioiden tarkemmin miettiminen on tytöille, kuten joskus tyttöiässä tuppasin tuhisemaan.

Niin että kun innoissani ajattelin hihojen olevan valmiit viime sunnuntaina, jokohan ensi sunnuntaina sitä oikeasti olisivat.

Muistikirja

Facebookin neulontaryhmästä bongasin neulontamuistikirjan ajatuksen. Ajattelin prujata konseptin heti, kun löytäisin tarpeeksi yleismahtavan muistikirjan tähän tarkoitukseen. (Kyllä te tiedätte. Kansi, joka yhdistää klassista tyylikkyyttä tämän hetken trendeihin, oikea sidonta JA paperi, jolla kynä liukuu eteenpäin kuin taitoluistelijatar jäällä. Sellaisia on maailma vääränä.)

Eilen mainion Neuloo ja purkautuu -blogin Nyt kyllä otan ja -haasteen innostamana tartuin keskeneräiseen neulepuseroon.

Se on harmaa!
Tarkasteltuani työtä hetken ajattelin muistikirjaa. Ajattelin, että ehkä voisin toisaalta myös ostaa ensimmäisen lähikaupasta vastaantulevan vihkosen.

Olisi nimittäin kiva muistaa esimerkiksi se, mitä kokoa olin neulomassa.

Puikoilla nyt: Léger (sans raidat)
Lanka: Lang Yarns Lino Priimasta

Jurppii

Puikoilla nyt:

- Boxy (yhä)
- Tiskirätti (päättelyä vaille valmis)
- Huivi (ns. B-työ, kelpaa neulottavaksi samalla kun lukee Henna ja pässinpäät -kirjaa ääneen)

Älkääkä kysykö tuosta turkoosista, en osaa selittää.

Mutten osaa tarttua mihinkään. Vaikka on vapaailta ja kaikkea.

Ehkä ripustan pyykit.

Kutimoinnin tuskaisempi puoli

Huomenna olisi ompeluseura. Pitäisi päättää, mitä siellä tekee. Voisi toki tehdä Boxya, sehän on kesken ja tosi ihana. Mutta sitten pitäisi tietää, mitä sen kanssa tekee. Eihän nyt ompeluseuraan voi mennä ohjeita lukemaan tai sihisemään, että nyt kaikki hiljaa, en tajua tätä kavennushommaa SHHH.

Missä tapauksessa olisi välttämätöntä saattaa Boxy tilaan, jossa jo tietää, mitä sen kanssa pitäisi huomenna tehdä, ja ompeluseurassa sitten vain muotoilisi pääntietä kuin heikkopäinen, ohje sisäistettynä samaan tapaan kuin hengitysliike.


Mutta se taas vaatisi esimerkiksi mittanauhan esillekaivamista.

Heikottaa.

Pimeydessä

Kutimoida voi vaikka missä. Esimerkiksi pimeässä autossa elektronisen tanssimusiikin soidessa. (En oikein välitä elektronisesta tanssimusiikista, sanottakoon se nyt.)

Jos kuitenkin kutimoi pimeässä autossa, pitää projekti valita oikein. Sano kyllä selkeärajaiselle merinolangalle, joka ei liesty. Sano kyllä teräville puikoille, joilla silmukka löytyy ongelmitta.

Sano ehdoton ei kaksinkertaiselle mohairlangalle, jota neulotaan kasin puikoilla, sellaisilla koivuhalkoa muistuttavilla.


Varovainen ehkä lausutaan silkkiselle tweed-langalle. Lopullinen tuomio seuraa, kun uskallan laskea, montako silmukkaa tiputin.

Puikoilla nyt: Boxy
Lanka: Sarah Tweed