Näytetään tekstit, joissa on tunniste lanka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lanka. Näytä kaikki tekstit

Karitsanvillaa

20:40
Tein lapaset.

Niissä ei mallin puolesta ole mitään kovin ihmeellistä - ellei lasketa todistusaineistoa mieheni väitteelle, jonka mukaan tuppaan tekemään liian pitkiä lapasia - mutta pääosan halusinkin antaa langalle.

(On liian pitkissä lapasissa etunsakin. Voin kerrankin teeskennellä, että sormeni ovat pitkät ja kapeat.)

Asiaan. Lanka on siis Lankakauppa Kerän Vänö ull, ehtaa karitsanvillaa. Olen tehnyt elossani jonkinlaisen täyskäännöksen villan suhteen, ja siinä, missä ennen rakastin pellavaa, kuljen nykyisin lampaan tuoksun perässä kuin mikäkin lammaskoira.

Joten karitsan villaa. Suomenlampaan karitsan villaa.


Ihmeellinen lanka. Käsissä se tuntuu pehmoistakin pehmoisemmalta - sopii talven rouhentamalle iholleni paremmin kuin merino - ja pesemättömän langan lanoliini (kuvittelen, että kyseessä on lanoliini) tuntui hoitavan käsiäni. Mikä tulikin tarpeeseen, kun en muuten oikein muista hakeutua käsirasvan äärelle.

Malli: oma
Lanka: Vänö Ull
Puikot: 2,5 mm
Neuloin lapaset pienillä puikoilla, sillä halusin tiiviin pinnan - ja sellaisen sainkin. Pitkän teräosan lisäksi tein varrestakin aika pitkän, sillä halusin näistä sellaiset lapaset, jotka ovat ihan oikeasti lämpimät.

Ja lämpimät ovat, mutta silti kevyet. En viitsisi näitä kädestä ollenkaan ottaa, kerran kokeilin konttorillakin, josko kuitenkin näppiksen käyttö onnistuisi myös lapaset kädessä. (Ei se vieläkään onnistu.)

Näiden lapasten valmistumisen jälkeen parasta on se, että tätä ihanaa villaa on toinenkin vyyhti odottamassa. Se on kaunis, kaunis harmaa ja siitäkin tulee lapaset.

-Liina

8 comments ,

Moi, Airi

19:06
Se, miten tarkalleen ottaen päädyin saamaan Leenin suunnitteleman Airi-huivin testineulottavakseni on tarina, joka asettaa langanostokäyttäytymiseni jokseenkin kyseenalaiseen valoon, joten emme mene siihen nyt. Vain lopputuloksella on väliä: sain Airi-huivin testineulottavaksi.


Vaikein vaihe oli värien valinta. Valvoin öitä sopivaa komboa pohtien. No, tarkalleen ottaen valvoin muistaakseni yhtenä yönä, mutta kuitenkin.

Olin jo päätynyt kahden siililangan komboon kun tajusin, että 400-metrisille vyyhdeille suunniteltu Airi ja vanhan pohjan Hedgehog Sock eivät nyt kohtaa...


...mutta (ja nyt sivutaan sitä kyseenalaisessa valossa paistattelevaa käytöstä) yhtäkkiä keksin aloittaa uuden, korallinvärisen Sockin ja Leenin luotsaamaan LystigYarnsin sukkiksen vierekkäin. Siltä istumalta teki mieli rynnätä karkkikauppaan, mutta pistinkin huivin puikoille.


Hauskin vaihe oli tuo kuvissa vaalealla pohjalla oleva pinta ja sen neulominen. En ole varma, onko tämä virallinen termi, mutta ehkä sitä voisi kuvailla vaikka helmineulepatentiksi. Ohjeen termi taisi olla fluffy brioche, ja sitä se todella oli. Pinnasta tuli ihana - vaikka ei tuossa pitsissäkään moittimista ole.

Fluffy brioche, up close and personal
Kontrastiväriksi valkkasin jotain, mistä te ette tiedä mitään, sillä se ei tallennu kameralle missään olomuodossaan: Hedgehogia sekin, tummanvihertävää, sellaista koppakuoriaisen väristä lähes. Kuvissa sinistä. Valitan.

Malli: Airi
Lanka: Hedgehog Sock (Coral, Wish), LystigYarns sukkalanka (nimeämätön testierä, jota rakastan tulisesti)
Puikot: 4 mm
Langoista sen verran, että tuota LystigYarnsin yksilöä fanitan ehdoitta. Siinä ei ollut mitään liikaa. Hedgehogin Sock puolestaan yritti kiertyä alkukuituihinsa pienimmästäkin yllytyksestä, joten sille hieman varautuneempi suositus.

Lopputulos on ihana. Huivi, joka on ihan parhaimmillaan etenkin yhdistettynä luontaisen goottilaisiin väreihini - siis mustaan. Toki on todettava, että värien valinnalla tästä saa varmasti vaikka mitä muutakin.

- Liina

12 comments , ,

Paperia

20:27
Tästä paidasta voisi kertoa vaikka mitä, alkaen siitä, miten äidin kanssa metsästimme lankakauppaa Kiotossa ja päättyen siihen, miten sain antaa paidan speksit Ravelryssa jollekin ja olla loppupäivviikon ihan polleana, mutta ... pitäydytäänpä muodossa, ja langassa.


Siis: ostin reissuiltani Habun ihanaa, litteää, paperinaruisaa, rouheaa Silk Wrapped paper -lankaa. Lanka ei ihan oikeasti ole paperia vaan pellavaa, mutta silkkilanka sen ympärillä on ihan oikeasti silkkiä.

Samalla reissuilla vaklasin kaupassa paitaa, jossa oli kiva malli. Piirsin sen kännykkääni. Sitten kävin ostamassakin sen paidan koska kerrankos sitä Japanissa ollaan, mutta saattaa olla, että piirros olisi piisannut. Olen nimittäin käyttänyt omaa neulettani kaupan versiota enemmän.

Kotiin päästyäni pistin langan puikoille. Testailin erilaisia tekstuureja ja otin vähän mittoja, ja sitten aloin neuloa.

Olin ajatellut tehdä nurjaa pintaa, mutta oikeaa neuloen - suunnitelma kariutui tietenkin jo helmaresorissa jossa tein kierretyt silmukat sillä lailla näppärästi, että sain neuloa paidallisen nurjia silmukoita.


Arvatkaa harmittko? Eipä juuri. Ja kun siirryin neulomaan etu- ja takakappaletta erikseen huomasin, että jostain hiton syystä lanka taipui paremmin nurjaksi kuin oikeaksi silmukaksi. Väitän, että se oli se litteys.

Lopputulos oli juuri sellainen kuin toivoin. Rouhea, rapea, kuin kirjoitusta paperilla. Kevyt ja kätevä muiden vaatteiden päällä.

Tylsää oli vain se, että lanka ei jousta juurikaan, joten turhan kireäksi jäänyt luontireuna napsahti ensimmäisessä sovituksessa rikki. Korjasin, miten pystyin, enkä itse löydä ongelmakohtia enää.

Malli: improttu
Lanka: Habu Silk wrapped Paper, 63 g
Puikot: 4 mm

Niin, huomasitte varmaan muuten, etten ole saanut otatettua tästä sellaisia "kyllä tätä oikeasti voi käyttääkin" -kuvia. Siinä syy, miksi useampikin postaus jonottaa - mutta jospa sitä tässä ryhdistäytyisi. Testineuleita varten on ainakin syytä, joten miksei sitten saman tien kuvaisi ne loputkin.

- Liina

19 comments ,

Blaer

18:20
Hyvät vai huonot uutiset?

Selvä.

Ei se ihan istu, eikä siinä ole nappejakaan. Helman nauha olisi pitänyt tehdä kokoa pienemmillä puikoilla.



Toisaalta se on mitä ihanin, viis siitä, ettei ihan istu. Sen nimi on Blaer, ja se on ollut jo monta kertaa käytössä, koska se on mitä ihanin. Ja hihansuut sentään älysin korjata ja tehdä niillä kokoa pienemmillä puikoilla.



Lanka on ohjeen mukaista Istexin Einbandia. Tykkäsin langan laajasta värikartasta kovasti, millä tarkoitan, että heillä on hyviä harmaita. Tykkäsin myös langasta, jotenkin tämmöinen rouhean karhea lanka on miellyttänyt hurjasti siitä lähtien kun pääsin irti lapsena kärsimästäni villakutinasta, kolme vuotta sitten. (Tuntuma langassa on itse asiassa kovin samanlainen kuin Isagerin Spinnissä - vähän pörheämpi vain.)

Alkuperäisen mallin ylimääräisen väri-ilottelun jätin kumminkin reunoista pois. En olisi enää kontrastiväriä löytänytkään, kun halusin takkini mahdollisimman vaaleasta harmaasta.

Mutta miksei se istu? En tiedä, nämä kaarrokevillatakit eivät ole oikein ikinä toimineet kroppani kanssa - seikka, jonka olin onnellisesti unohtanut. En tosin ole varma, olisinko moisen pikkuasian antanut estääkään, kärsin nimittäin kovasta Blaer-kuumeesta koko kevään.



Ohje oli muuten passeli, mutta jos nyt ken tätä tekee, etenkin Einbandista, suosittelisin pienempiä puikkoja noihin ainaoikein-osioihin. Helma törrötti ikävästi etenkin ennen liotusta, mutta onneksi liotuksen ohella pienennetyllä puikkokoolla väännetty nappilista korjasi tilannetta hieman.

(Tiedetään, viitseliäämpi olisi purkanut helman.)


Malli: Blaer
Lanka: Istex Einband (valkoinen 45 g, harmaa 155 g)
Puikot: 3,5 & 3 mm

Todistin vihdoin itselleni myös sen, miten miellyttävää villa voi olla kesälläkin - ihan niitä kuumimpia porotuksen hetkiä lukuunottamatta. 

- Liina

10 comments ,

Kolmet sukat ja yhdet päiväkotikauden päättäjäiset

18:14
Keksin tässä, että päiväkotiryhmämme tyypeille - siis aikuistyypeille, en ole varma, miksi heitä pitäisi nimittää, paitsi tädeiksi, mikä ei minusta ole optio näin aikuisten kesken - pitäisi neuloa kiitoksena sukat.

Oikeastaan olin ajatellut alunperin jättää moisen puuhan siihen, että ipana siirtyy eskariin, mutta kävi ilmi, että syksyllä ryhmää vetävät ehkä uudet tyypit, ja vanhat ovat olleet minusta siksi mainioita, että tartuin puikkoihin.

Haastekerrointa lisäsi se, että minulla oli 11 päivää aikaa neuloa sukat. Kahdentenatoista päivänä kaiken pitäisi olla valmista, pääteltynä ja paketoitu.

Ekaksi malliksi valkkasin Virrat, joka muuten oli viime vuoden Tour de Sockin eka etappi. Sen verran oli vääntämistä, että väänsin Tourin sijoitusodotuksia muutaman kymmenen pykälää alaspäin.

Malli: Virrat
Lanka: Onion Nettle Sock, 70 g
Puikot: 2,75 mm
Lopputulos oli kuitenkin oikein kaunis, vaikka vaaleampi lanka olisi voinut tälle mallille toimia paremmin.

Kun Virrat olivat valmiit, kaksi asiaa oli selvinnyt: 1) Aika loppuu, jos en valitse yksinkertaisempia malleja. Ei muuten, mutta yhden silmukan palmikot vievät yllättävän paljon aikaa. 2) En missään olosuhteissa voi neuloa samaa mallia kolme kertaa putkeen. Hyvä, kun saan yhtenevän parin tehtyä.

Seuraavaksi siis Cookie A:n Monkeyt. Niitä oli kehuttu helpoiksi, ja oikeassa olivat kanssaneulojat Internetissä - toinen sukka meni mallikertaa vilkaisematta.

Malli: Monkey
Lanka: Onion Nettle Sock, 80 g
Puikot: 2,75 mm
Yritin vähän virittää kokoa isommaksi ja tein S-koon, mutta ohjetta inan verran paksummalla langalla. Tähtäsin noin kokoon 39, ja aika lähelle se ehkä meni. (On muuten ihan perkeleellisen vaikea arvioida ihmisen jalan kokoa silmämääräisesti ohimennen. Tiedoksi vain. Ensi kerralla kysyn.)

Viimeiseksi neuloin Kalajoet, joka ovat minusta ihan huippukaunis malli. Helppo tehdäkin, vaikka tässä ei kyllä mallikerta ollut ulkoa opittavissa.

Malli: Kalajoki
Lanka: Onion Nettle Sock, 60 g
Puikot: 2,75 mm
Lankana kaikissa oli tanskalaisen Onionin (italiassa tuotettu) Nettle Sock, jota olen halunnut kokeilla syntymästäni asti, vaikken silloin vielä tiennyt neulonnasta mitään. Nokkossukkista löytyi Lankamaailmasta, jossa sattui olemaan vielä ale - ja koska elän oman elämäni ruuhkavuosia, paikan päälle piipahtamisen sijaan tilasin langat netistä. Tiedetään, pöhköä, mutta toimitus oli supernopea, mikä jälkikäteen tarkasteltuna osoittautui erityisen merkittäväksi projektin onnistumista ajatellen.

Nettle Sock oli sekä ihanampaa että ohuempaa kuin ennakoin. Langan tuntu ei ole karhea vaan lähes silkkinen; toisaalta grammojen perusteella sport-vahvuiseksi (toiveikkaasti) kuvittelemani lanka oli kyllä paksuudeltaan lähinnä fingeringiä.

Nyt on siis lämmitelty Tourille ihan viimeisen päälle huolella - tai ainakin kerrattu palmikko ilman apupuikkoa. Ja valitettavasti hankittu myös pieni kyllästyminen sukkiin. Hmph.

-Liina
14 comments , ,

Pikku kyyhkynen

19:25


Tiukoista vastusteluistani huolimatta jalkani kuljettivat minut syksyllä Eiran Lankojen myymälän loppuunmyyntiin. Ostin muun muassa reilut neljä kilometriä vaaleansinistä tweediä (!) ja kaikenlaista muuta, mutta yksi ostos oli täysin harkittu. Nimittäin kevyesti kimalteleva, Louisa Harding Yarnsin Orielle. Kannoin sitä kotiin neljä 50 gramman vyyhtiä ihanassa kyyhkyn harmaassa tai hennon laventelisessa värissä. Napakkakierteinen Orielle oli ihanaa neulottavaa. Se on täyttä baby alpakkaa lukuunottamatta ohutta hopeanhohtoista polyamidisäiettä, joka sai nelivuotiaan tyttäreni huokailemaan.


Malli: Oma
Lanka: Louisa Harding Yarns, Orielle, väri ice, 191g / 420m 
Langat riitti juuri lapsen kokoiseen improvisaatiovillapaitaan. Tämän neulominen oli uskomattoman rentouttavaa puuhaa ja työ syntyi nopeasti. Langan vyötteessä suositeltiin puikkokooksi 3.75-4 mm puikkoja, mutta mä käytin 3 millistä pyöröpuikkoa ja neulepinnasta tuli sillä oikein hyvä. Jotenkin sain arvattua silmukkamäärät kerralla oikein ja kaikki meni nappiin. Tein jopa vähän muistiinpanoja, joten tästä ehkä syntyy simppelin lapsenneuleen ohje.

Tein paidan ylhäältä alas ja raglanhihaisena. Kaula-aukon takaosassa on muutama ekstrarivi saksalaisilla lyhennetyillä samoin kuin helman etu- ja takaosaa erottamassa. Mulla oli aluksi mielessä kierretyllä joustimella tehdyt yksityiskohdat, mutta totesin, että tällä langalla parhaalta näytti mahdollisimman simppeli pinta. Niinpä helma ja hihansuut on suorat, sileet ja i-cordilla päätellyt ettei ne kipristy liikaa. I-cord on kyllä mun lempijuttuja neuleen reunojen suhteen ja voisin tehdä sellaisen melkein kaikkeen. 



Vuoden alku on ollut jotenkin niin stressaava, että neuloskelufiilis on ollut hukassa ja illat on monesti menneet työhommissa kutimointihommien sijaan, mutta tämä neule saa nyt aloittaa uuden ajan! Monet puikoille pääsyä odottavat langat on lisäksi muuttuneet suunnitelmissani villatakeista yhtenä kappaleena neulottavaksi paidaksi, koska ainaoikea pyörönä - oh bliss!



Senni
19 comments , ,

Helmikuinen Rosewater

22:28
Minulla on ollut onni saada olla mahtavan äitipuolen tytär suurimman osan elämästäni. En ole koskaan kuitenkaan neulonut hänelle mitään, joten nyt oli aika korjata tilanne. Lupasin neuloa hänelle huivin lämmittämään syksyn reissuissa (hups, ne meni jo). Sitten siirsin mielessäni tavoitteen jouluun ja sen jälkeen hänen syntymäpäiväänsä. No, tästä tulikin lopulta ystävänpäivähuivi. Keskustelimme yhdessä väristä, mutta minä sain tehdä lopullisen päätöksen niin langan, värin, kuin mallinkin suhteen.


En halunnut täyttä villaa, jottei huivi olisi liian kuuma, mutten toisaalta esimerkiksi pelkkää pellavaakaan, jotta huivi olisi kuitenkin lämpöinen. Malliksi valikoitui aika pian Janina Kallion Rosewater, sillä olen tykännyt omasta merinovillaisesta versiostani tosi paljon, ja sille on kertynyt myös käyttöä. Langaksi valitsin nyt Louhittaren luolan pitsivahvuisen Ilmattaren turkoosin ja petroolinsinisen rajamailla kiiltelevässä värissä. Lanka on ihanan kevyttä ja pehmoista, puoliksi silkkiä ja puoliksi villaa. 

Malli: Janina Kallio, Rosewater
Lanka: Louhittaren luola, Ilmatar, väri topaasi 1 vyyhti ja 2 metriä
Jollain ihmeellisellä logiikalla ostin tätä varten kaksi vyyhtiä, mutta selvisin melkein yhdellä. Ensimmäisen vyyhdin lanka loppui viimeisellä rivillä ennen päättelyä, eli huivi painaa kutakuinkin 50 grammaa. Pingotin huivin ohjeen mukaan melkoisen napakasti, onneksi, koska näin pitsikuvio tulee esiin tosi kauniisti. Olin jännittänyt niin kokoa kuin pitsin näkymistäkin, koska ennen pingotusta huivi oli pieni ja vähän surullinen näky - pitsi oli vetäytynyt pieneksi ruttuiseksi möykyksi huivin reunaan. 

Opin tästä huivista sen, että pitsille tarkoitetut terävät puikot ei ole ihan turha keksintö. Nyt (terävillä) puikoilla on seuraava pitsivahvuinen huivi, tällä kertaa hiirenharmaasta langasta ja ihan omaksi.

- Senni



13 comments , ,

3 color cashmere shawl

17:32
Malli: Joji Locatelli, 3 color cashmere shawl
Lanka: Hedgehog Fibres sock,
graphite, teacup ja ghost (256m/204m/176m)
Nyt on kuulkaa luvassa pitsiä, röpelöisiä reunoja ja pintaneuletta. Teitä on varoitettu. Ilmoittauduin muutama viikko sitten halukkaaksi kun Joji Locatelli, Argentiinan lahja neulojille, huuteli testaajia 3 Color Cashmere Cowlin huiviversiolle. Olen makustellut ajatusta kaulurista useampaan otteeseen, ja oikeastaan ainoa syy siihen, etten ole tehnyt sitä on sen kaulurius. Yllätyksekseni pääsin mukaan testaamaan ja ohje läsähti sähköpostiin. Lankalakkoa ei tarvinnut rikkoa, sillä stääshissä poltteli kolme vyyhtiä siililankaa, jotka tuntuivat heti malliin sopivilta. 


Neulontaelämys oli oikein miellyttävä. Ohje oli selkeä, silmukkamäärät täsmäsi ja pitsikin oli helppo neuloa joko auki kirjoitetusta ohjeesta tai kaaviosta sen mukaan kumpi tuntuu itsestä paremmalta. Picot bind off oli mulle uusi tuttavuus ja samalla se juttu huivissa mitä epäilin kaikkein eniten. Aika paljon krumeluuria. Mutta valmiissa huivissa tykkään siitä(kin) valtavasti. Tekniikkana se oli helppo, vaikka ajauduinkin filosofiseen pohdiskeluun siitä millainen silmukka on päätelty silmukka. Voi pojat. 


Olin ajatellut sijoittaa värit niin, että pitsi tulisi tuosta täplikkäästä vaaleasta, mutta jotenkin sekoitin kerät aloittaessa ja jossain tuon korostusväriraidan kohdalla hämmästelin, kun ohje käski vaihtaa pitsiin värin A, joka oli tuo tumma. Nyt mietitte siellä, että minkä korostusväriraidan. No voin kertoa sen olevan tuo laventelin värinen. 

Ja tästä pääsemmekin kätevän aasinsillan kautta väreihin ja lankaan. Vyyhdillä nämä Hedgehog Fibresin langat tuntuivat jumalaisen pehmeiltä ja sitä ne kyllä (onneksi) ovat nyt valmiissa huivissakin. Tummasta langasta en tosin voi montaa muuta positiivista asiaa sanoa. En tiedä mistä kummasta se johtui, mutta lanka säikeytyi tosi pahasti. Varsinkin alussa, kun silmukoita oli vähän ja niitä käänteli ja väänteli. Suunnilleen heti, kun olin ehtinyt tekstarimarista säikeytymisestä Liinalle huomasin, että vasen käteni oli värjäytynyt kauniin grafiittiseksi. Samoin puikot. Taisin valittaa Liinalle lisää. Ja valitin myös siitä, että lanka tuntui puuvillaisen karkealta. Vaaleat langat säikeytyi sen verran kuin lanka nyt joskus tekee, tuntui neuloessakin pehmoisilta eikä värien kanssa ollut ongelmia. Vähän jännitin liottamista, mutta onneksi tumma väri ei vuotanut valmiin huivin vaaleisiin osiin. Tämän hintaluokan lankojen pitäisi musta toimia melko lailla moitteetta. En siis voi ihan varauksetta suositella näitä lankoja - mielettömän upeasta värikartasta huolimatta. 

Valmis huivi on tosi iso, nelivuotias hukkuu sen alle kokonaan ja minä itse ajattelin käyttää sitä kesällä rantamajanani. 


PS. Kutimointia siirtyi viime vuonna myös valloittamaan Facebookia, meidät löytää sieltä tämän linkin takaa tai nimellä... Kutimointia! Tule sinäkin sinne.

- Senni
30 comments , ,

Tukutakki

13:32
Tässä on neulottu. Neulomisen lisäksi on myös otettu valokuvatodisteita neulomuksista, ja nyt vain pitäisi nakutella blogipostauksia, jotta sitten mummona muistan, mitä tulin neuloneeksi.

Aloitan tavallaan vaikeimmasta, joka on syksyllä Tukuwooleista tikuttamani villatakki. Tykästyin Tukuissa kaikkeen langasta lankojen nimiin.

Kuvat otti äiti. Kiitos äiti!
Impromptu-ohjeella tehty ja yhä nappeja vailla oleva takki on vaikea lähinnä siksi, jos ja kun sitä mietitte, että syksyllä elämänhallinta tuntui vähän vaikealta, eikä kuvissa poseeraaminen juuri huvita sellaisen syksyn jälkeen.

Mutta takkihan tässä on pääasia, ja hyvä takki se onkin, lämmin ja mukava. Onnen omiaan etenkin aina, kun matkustan bussilla töihin (joukkoliikennevälineessä on välillä kylmä kuin Arktiksella.)

Malli: Impromptu
Lanka: Tukuwool Fingering Auri (11), taskuissa Futo (20)
Puikot: 3 mm, 3,5 mm

Tukuwool oli mainio lanka, melko luonteikas ja kiva neuloa - neuletuntuma on karkeahko, mutta loppuliotuksen aikana takki pehmeni suloiseksi. Jos on kaltaiseni tuuriastmaatikko, saattaa kuitenkin olla kiinnostunut tietämään, että flunssaisena Tukuwoolien neulominen tukkoisti oloa entisestään. Mutta silloinhan voi aina tehdä sukkaa.

Impromptussa minusta ehkä hauskinta on kontrastivärinen tasku - se näkyy nyt huonosti, mutta siellä se on. Muutenkin malli on kiva, vähän pappahenkinen, vaikka sen tekotapa meinasi rasittaa hengiltä heti alkuunsa. Neule nimittäin aloitetaan hihoista. Se tiesi silmukoiden poimintaa, ja jos jollekin olen allerginen niin sille.

Silmukoita poimiessa apuun tuli odottamaton taho, lanka: jotenkin Tukusta tehdyt silmukat olivat erityisen suosiollisia poimittavia ja jäljestä tuli sen kummemmin takkuamatta tosi siisti.

(Hihoista aloittaessa voisi kuvitella, että onnea on kun lopuksi ei hihojen teko vituta, ja se on totta. Silloin vituttavat ne viimeiset helman sentit. Aina on jotain.)

Jos jostain itselleni narisisin, niin varmaankin nappilistasta, joka poiminnalle suosiollisista silmukoista huolimatta jäi jotenkin kummallisen kinnaavaksi. Neulojan vika, ei langan.

Seuraava toiveeni Tukulle on semmoinen oikein kaunis vaaleanharmaa värivalikoimaan!

-Liina

24 comments ,

26 kilometriä

14:11
Kärsin tänä sateisena viikonloppuna krapulaa. Pahemmanlaatuista lankakrapulaa nimittäin, en mitään alkoholijohdannaista tilaa.

Päätin käydä lankavarastoja hieman läpi ja miettiä mitä projekteja aloittelisin seuraavaksi. Siinä samalla päivitin hieman lankavarastojani Ravelryyn. Vaikka olen ostanut lankoja sillä mielellä, että kaikelle on jokin kohde tuli mulle holtiton ja vastuuton olo. Ehdin naputella osan langoista stäshiin ennen kuin laskin metrit näppärästi yhteen ja sain huomata lankaa olevan semmoiset 26 000 metriä. 26 kilometriä. Voisin rullata nämä langat Kehä ykköselle, alusta loppuun. Sieltä pääsisin lankatietäni pitkin vielä pari kilometriä Länsiväylää valitsemaani suuntaan.



No niin. Kadun tätä heti tammikuun 1. päivänä huomenna, mutta aion aloittaa lankalaihiksen. Riimi ennusti muutama postaus sitten kommenteissa, ettei "SABLE" uhkaa meitä vielä hetkeen. Kyseessä on siis "Stash Acquisition Beyond Life Expectancy". Kuitenkin kun nyt suhteutan neulomiseen käytettävissä olevaa aikaa tähän kahteenkymmeneenkuuteen kilometriini ja niihin ylimääräisiin metreihin, joita en ole naputellut Ravelryyn, näyttää siltä, että lapseni saavat mittavan perinnön! 

En siis osta lankaa 1.1.2016-30.6.2016 välisellä ajalla. Jos näet minut lankakaupassa, ei sinun tarvitse kuitenkaan puuttua tilanteeseen sillä itsekontrollini on pettämätön.

Senni

16 comments ,

Copyright kutimointia. Designed by BloggerTemplate