Tein ipanalle taannoin äärimmäisen pinkistä Tosh Sockista pipon.
Pipo odotti päättelyään vuoden. En ollut siihen oikein tyytyväinen. Lopulta avasin piposta yhden kriittisen silmukan ja - neulovan toveri suosituksesta - pistin puikoille Huivileikissä julkaistun Sirkus-huivin. Kontrastiraidoiksi otin kirkkaankeltaista jämä-Väiskiä.
Pipo ei ihan huiviin piisannut, mutta onneksi olin jemmannut loputkin vyyhdistä.
Sirkus on tosi hauska. Ärtsyissä väreissä siitä tuli jotenkin ihan huippu. Lapsenikin hyväksyi sen, jos kohta sillä varauksella, että hän pitää siitä enemmän huivilaatikossa kuin kaulallaan (tyyppi ei ole huivi-ihmisiä, mutta eiköhän tilanne tässä vuosikymmenten aikana muutu, kunhan vain jaksan olla sitkeä.)
Se vähän harmittaa, että neuloin huivin suoraan edelliseltä tekeleeltä. Fiksu olisi jotenkin saattanut langan vyyhdille jälleen, liottanut, kerinyt ja neulonut. Minä olen laiska enkä ollut muutenkaan aivan varma, miten lanka saatetaan vyyhdille. (Turha tulla sanomaan, että kerinpuissani on peruutusvaihde.) Niinpä suurin osa huivista näytti ennen liotusta humaltuneen apinan neulomalta. Liotus tapansa mukaan paransi tilannetta, ja nyt huivin alkupää näyttää vain kolmasluokkalaisen ensimmäiseltä käsityöltä, mutta ei sitä sieltä laatikosta kukaan huomaa.
Ohjeesta en välittänyt. Välimäki esittää ohjeen alussa, ettei huivi ole niin silmukan tai parin päälle, mutta jotenkin jouduin purkamaan tekelettä useita kertoja, sillä ohjeen mukaan tehdessäni saattoi tulla mallikerran verran virhettä. Kun vihdoin sain huivin valmiiksi, en oikein tiennyt, kenessä vika oli - oliko ohje oikeasti niin epämääräinen vai olinko vain itse tavallistakin hapertuneemmalla päällä liikkeellä?
Näistä pikku haasteista huolimatta olen lopputulokseen aikas tyytyväinen. Tulipahan salaa fanittamani pinkeistä pinkein lanka eri hauskaan tarkoitukseen.
- Liina
Pipo odotti päättelyään vuoden. En ollut siihen oikein tyytyväinen. Lopulta avasin piposta yhden kriittisen silmukan ja - neulovan toveri suosituksesta - pistin puikoille Huivileikissä julkaistun Sirkus-huivin. Kontrastiraidoiksi otin kirkkaankeltaista jämä-Väiskiä.
Pipo ei ihan huiviin piisannut, mutta onneksi olin jemmannut loputkin vyyhdistä.
Sirkus on tosi hauska. Ärtsyissä väreissä siitä tuli jotenkin ihan huippu. Lapsenikin hyväksyi sen, jos kohta sillä varauksella, että hän pitää siitä enemmän huivilaatikossa kuin kaulallaan (tyyppi ei ole huivi-ihmisiä, mutta eiköhän tilanne tässä vuosikymmenten aikana muutu, kunhan vain jaksan olla sitkeä.)
Se vähän harmittaa, että neuloin huivin suoraan edelliseltä tekeleeltä. Fiksu olisi jotenkin saattanut langan vyyhdille jälleen, liottanut, kerinyt ja neulonut. Minä olen laiska enkä ollut muutenkaan aivan varma, miten lanka saatetaan vyyhdille. (Turha tulla sanomaan, että kerinpuissani on peruutusvaihde.) Niinpä suurin osa huivista näytti ennen liotusta humaltuneen apinan neulomalta. Liotus tapansa mukaan paransi tilannetta, ja nyt huivin alkupää näyttää vain kolmasluokkalaisen ensimmäiseltä käsityöltä, mutta ei sitä sieltä laatikosta kukaan huomaa.
 |
| Malli: Sirkus Lanka: Tosh Sock (Carnation), Väinmöinen (Tulppaani) - molemmat Snurresta Puikot: 3,5 mm |
Ohjeesta en välittänyt. Välimäki esittää ohjeen alussa, ettei huivi ole niin silmukan tai parin päälle, mutta jotenkin jouduin purkamaan tekelettä useita kertoja, sillä ohjeen mukaan tehdessäni saattoi tulla mallikerran verran virhettä. Kun vihdoin sain huivin valmiiksi, en oikein tiennyt, kenessä vika oli - oliko ohje oikeasti niin epämääräinen vai olinko vain itse tavallistakin hapertuneemmalla päällä liikkeellä?
Näistä pikku haasteista huolimatta olen lopputulokseen aikas tyytyväinen. Tulipahan salaa fanittamani pinkeistä pinkein lanka eri hauskaan tarkoitukseen.
- Liina
