Äiti, kutimointi ja Agnes

Kun parikymppisenä löysin puikot uudelleen, minun on tunnustettava, että aika usein löysin ne äidin puikkopussista. Mutsin tuki lankahommiini on ollut huomattava sekä rahallisena että - mikä olennaisempaa - ajallisena ponnistuksena. Myöskään kärsivällisyyttä ei mitenkään voida ohittaa.


Kerrankin olin löytämässä puikkoja äidin puikkopussista, kun kiskaisin siinä ohimennen puikon irti jostain monimutkaisesta ja palmikollisesta. Esitettiinkö alkukodissani sen seurauksena ajojahti, jossa raivostunut äiti yrittää syöttää kassillisen puikkoja tuhlaajatyttärelleen? Ei. Äitini huokaisi ja sanoi, että sellaista se on, kun saa lapsia.

(Myöhemmin hiffasin, että se jokin monimutkainen ja palmikollinen oli myös jokin sinapinkeltainen, väri, joka ei ole jotenkin yhtään äitiä. Minä tunsin syyllisyyttä, vanhemmanrontti tunsi helpotusta.)

Kerran, kun olin jo itsekin äiti, soitin epätoivoissani äidille, töihin, muutahan tekemistä hänellä ei varmasti töissä olekaan kuin auttaa minua neuleasioissa, että kun paitaohjeessa ei ole mitään järkeä. Lapsensa lasta heti iltapäivällä katsomaan tulossa oleva tuore mummo rohkaisi epätoivoista tytärtään ja lupasi auttaa sitten parin tunnin päästä. Silloin legendaarisesti selvisi, että ohjeessa oli järkeä, jos oikean puikon sijaan ajatteli sitä toista oikeaa puikkoa.


Kutimointiharrastukseen voi ihmisen elämän aikana mahtua kaikenlaista. Kun vanhempani erosivat, äitini neuloi terapiatyönä niin monimutkaisen ja hienon tiikeripuseron - minulle - että tarkemmin ajatellen sillä terapian määrällä olisi ehkä saatettu kokonainen tukiryhmä avioeroprosessissa hyvään vauhtiin. Kun äitini rintasyöpää hoidettiin, hän neuloi sytostaattihoidoissa niin kiivaasti, ettei toviin voinut edes vilkaista lankaa tulematta hieman huonovointiseksi.

Mutta nyt hän neuloo taidokkaita neuletakkeja lapsenlapsilleen ... ja onneksi myös ihania asioita itselleen. Sillä hän on ihana äiti, joka ansaitsee ihania asioita.

Minusta olikin aika ässää, kun äitikin innostui Brooklyn Tweedin Agneksesta. Samasta langasta vielä - tai no, mutsi valkkasi Holst Garnin Noblea ja Coastia, minä pitäydyin Coastissa ... mutta yhdessä on pohdittu ohjeen sovittamista ohuemmalle langalle, ja yhdessä on värikartan väreistä intoiltu. Ja se oli ihan super! Olen niin onnellinen siitä, että mulla on tämmönen äiti.

Oma Agnekseni odottaa vielä, että toinen hiha kiinnittäisi itse itsensä, ja kauluksen kohdalla tapahtuisi ihme, mutta äidin malli on valmis. Lankoina siis Holst Garnin Noble (upea punainen Cinnabar ja ällistyttävän ihmeellinen mustanvihreä Seaweed) ja molempien ikisuosikiksi muodostunut Coastin väri Dove.


Ihanan ja kevyen paidan teki äiti. Juuri sellaisia hänellä pitääkin olla. Hänhän on parhain.

- Liina

14 kommenttia:

  1. Ihana, ihana postaus <3
    Sulla on niin hieno äiti, ja sun äidillä on niin hieno tytär.
    Vaikken tietääkseni tunne kumpaakaan, niin melkein tuli tippa linssiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos. Minuakin nyt melkein itkettää <3 Olen ihan samaa mieltä siitä, että mun äiti on mahtava. Mahtavat äidit on parasta maailmassa!

      Poista
  2. Agnes on ihana ja äidit parhaita! Minä myöhäisherännäinen innostuin neulomisesta vasta 6 v sitten. Neuleohjeiden kanssa hätä oli suurin aina lähempänä puolta yötä ja aina äiti jaksoi neuvoa puhelimitse vaikka herättelin kesken unien. Niin ja taitaapa minunkin puikkovarastosta puolet olla äidiltä lainattuja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana äiti! Selvästi prioriteetit kunnossa ja ymmärtää, mikä todella on tärkeää :D

      Epätieteellisen näkemykseni mukaan myöhäisherännäisyys neulomisessa on aika tyypillistä. Onneksi kuitenkin siinä saa luotua äiti-lapsi -suhteeseen usein uudenlaisen, ihanan tason :)

      Poista
  3. Oi miten ihan ihana kunnianosoite ihanalle äidille. Ja tuo agnes sitten: aivan mahtava, täydelliset sävyt! (Onneksi muuten täydellisiä sävyjä on todella iso määrä :D odotan innolla näkeväni sun Agnesin valmiina, kunhan hiha suostuu itsekseen kiinnittymään)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! En edes tiedä voinko tästä nyt itse sanoa "kiitos" - kun äitihän se tässä ihana on. Agneksineen.

      Ilouutinen: hiha on kiinni. Kaulus ei. Gngngng.

      Poista
  4. Ihana, koskettava oodi äidille - sekä äidin ja tyttären yhteiselle harrastukselle! Sekä lämpimälle äiti-tytär-suhteelle, joka on ihana asia. Omatkin ensimmäiset lankani ja neulepuikkoni ovat äidin kätköistä (samoin teininä nyysin kaikki äidin nuorena itselleen tekemät neuleet). Äiti on vaikka äiti sittemmin lakannut neulomasta, mutta hän ihastelee sujuvasti. Äidit on kyllä <3.

    Noissa langoissa on ylipäätään kyllä ihana valikoima värejä, ja nämäkin ovat kerrassaan hurmaavat. Sympatiseeraan hihojen kiinnittymisen suhteen todella, eräätkin paria senttiä vajaat hihat odottavat yhä mytyssä yöpöydän laatikossa.. Mutta toivotaan, että sinun Agneksesi inspiroituu kohta ompelemaan itsensä kokoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin äiti-tytär -suhde on yksi planeetan parhaista asioista. Sun pitää nyt selvittää, saatko äitisi neuleharrastuksen jotenkin aktivoitua, sillä hän voi ehkä innostua neulomaan myös SINULLE.

      Holst Garnilla on kyllä ihan loistava värikartta, olen siihen ihan rakastunut. Etenkin tuo Seaweed on oikeasti häkellyttävä: lähes musta, mutta ei sitten kuitenkaan ihan.

      (Nyt mun pitäis tehdä siihen Agnekseeni enää kaulus. Sepä onkin raskas homma.)

      Poista
  5. Kun äiti väsähtää karikkoisilla teillä ja lähtee metsään nuolemaan koipiaan, lanka takaisin iloon on tytär, koskettavat sanat ja muiden kirjoittajien omat tarinat. Nyt langan värit ovat Holst Garn Coast begonia ja freesia - niistä pikkulikkojen seuraavat villatakit! Kutimoidaan !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lanka takaisin iloon voisi olla myös lanka? Eikö? Tyttären kanssa kutimoituna. Minusta sellaista pitäisi olla huomattavasti enemmän, ja ehdotankin, että ostatte kaupunkiasunnon Herttoniemestä.

      Begoniasta ja freesiasta tulee takuulla herkulliset! Pikkulikat pomppivat riemusta!

      Rutistus parhaalle äidilleni <3

      Poista
  6. En kestä. Todella kauniisti kirjoitettu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ihanalle äidille pitää kirjoittaa ihanasti :)

      Poista
  7. Tämä oli aivan älyttömän ihana kirjoitus. Tuli vähän kyynelehdittyäkin, kun rupesin miettimään omaa ihanaa äitiäni, joka on minullekin ollut tärkein opastaja kutimoinnin saralla - ja muutenkin elämässä. Toivottavasti minusta itsestäni tulee yhtä hyvä äiti Kertulleni, kuin omani on ollut minulle. Tekstistäsi inspiroituneena pitänee kirjoittaa omaankin blogiin tarinaa äidistäni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan takuulla susta tulee! Mä huomasinkin sen sun tekstin, mutta en syystä tai toisesta ehtinyt sitä kommentoida, vaikka ilahduin ja liikutuin siitä kovin - taisin ajatella, että tämä ansaitsee ihan kunnolla aikaa. Tulenpa oitis käymään uudestaan visiitillä.

      Kyllä äidit voivatkin olla tärkeitä ja ihania!

      Poista