Miten lankavarastoja kasvatetaan + dilemma

Pohdin eilen lankavarastojen kasvua. Siis henkilökohtaisten lankavarastojen kasvua.

Olen jo aikaa sitten päässyt yli siitä "vähän vaan ostan tätä lankaa kun se on niin ihanaa vaikken tiedä mitä siitä tekisin" -lankahamsteroinnista*. Nyt ostan vain, jos on visio. (Joskus tosin se visio on "sukat", mutta visio se on sekin ja sukkia ihminen kyllä tarvitsee, ja tarvitsee niitä naapurinkin ihminen, ja joskus sitä höveliyttään ja kahden shampanjalasillisen jälkeen lupaa kutimoida sukat naapuriin. Että sikäli on mielestäni hyväksyttävää, että sukkalankoja varastossa on.) (Tietenkään naapuri ei halunnut sukkiaan niissä riemunkirjavissa väreissä, joissa sukkalankoja itselläni on varastossa, mutta tästäkin kauppaan erikseen menemättä selvittiin.)

Lankavarasto ei silti ole merkittävästi pienentynyt. Oikeastaan päin vastoin.

Käy niin, että tulee uusia projekteja, joihin ostan langat (heti, tietenkin, mistä sen tietää saako niitä enää ensi kuussa, kyllä varmasti ei saa) ja päätän aloittaa ihan seuraavaksi (hetkellä B). Kunhan tämän edellisen työn saan ensin alta pois (hetki A).

Ja tässä hetkien A ja B välissä on se kriittinen piste. Saattaa nimittäin käydä niin, että tulee joku toinen idea ... joka tavallaan tuntuu kiireisemmältä (kyllähän sen villapaidan myöhemminkin pistää puikoille, mutta t-paita on neulottava NYT) ja sitten tulee ostaneeksi siihen langat, ja, no niin.

Ja sitten joku Veera Välimäki julkaisee huiviohjeen (johon sattumalta löytyy neonkeltaista lankaa ihan kotoa, mutta ne kaksi muuta väriä uupuvat kiusallisesti, vaan eivät kauaa.)

* No, enimmäkseen olen päässyt yli siitä.
Että itse aion ihan varmasti, ja etenkin jos löydän lisää aikaa jostain, kutimoida tänä syksynä nämä projektit, joihin minulla sattumalta on langatkin köh:
  1. Neon Beast
  2. Linum Tee
  3. Westbourne
  4. Viajante
  5. Ja lisäksi noin viidet sukat, lapaset ja muut huivit.

Kävi muuten tuon Neon Beastin kanssa niin, että toverinikin siitä hieman innostui. Lupasin hänelle oitis toisen vyyhtini neonkeltaista, mistä kieltämättä koen hieman huonoa omatuntoa. En siksi, että olisin luopumassa langasta (kutimoinnin ohella toisten kutimoinnin mahdollistaminen on hieno, hieno asia), vaan siksi, että koen olevani joku luksuslankojen diileri. Tie helvettiin on tunnetusti kivetty hyvillä aikeilla, enkä ole aivan varma, onko reilua tarjota ensimmäistä kertaa ilmaiseksi, kun tietää, millainen addiktio siitä voi kuitenkin seurata.

(En edelleenkään puhu kokaiinista vaan langasta. Huom.)

Dear Eki, teenkö väärin?

11 kommenttia:

  1. Toden totta liikut vaarallisilla vesillä... Addikti tunnetusti löytää aina selityksiä teoilleen ja tässä tapauksessa saattaa porttiteoriakin näyttää paikkansa pitävyyden.
    Jään odottamaan jatkoa..
    P.S Käyttäydyn itse juuri noin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisin sanoen seilaan näillä karikkoisilla vesillä ainakin hyvässä seurassa :D

      Myönnän muuten, että tässä on taustalla vähän sellaista snobbailevaa hifistelyä. Että ootahan vaan, ystävä, kun pääset Madelinetoshin makuun, et enää katsokaan markettilankoihin. Vaikka mistäs sen tietää, huomaako hän edes eroa - ja jos huomaa, onko se sitten tosiaan reilu temppu mitä!

      Lupaan raportoida lopputuloksesta :D

      PS. En ole tänään tilannut mistään lankaa.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. No kieltämättä, jos luksuslankojen kaupittelu sattuu vielä tapahtumaan perjantai-iltana, toisen osapuolen ollessa punaviinilasin tuomassa voimiensa tunnossa ja valmis harhaisena kuvittelemaan olevansa Euroopan arvokkaimpien lankojen veroinen kutimoija, niin kyllä, siinä tapauksessa olet saattanut toimia hieman vastuuttomasti.

    Mutta tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistaa. Eli lupaan etten syytä sinua, kun parin vuoden päästä nyyhkin velkavankeudessa rumasti kudottu luksuslankahuivi harteillani.

    Ja lupaan myös, että en puhunut rumia tuossa edellisessä, poistamassani kommentissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä tiesit, että join punaviiniä?

      Täytyy kyllä sen verran romuttaa kuvitelmaasi, että nämä nyt eivät ihan varsinaisesti ole vielä Euroopan hintavimpia luksuslankoja, eikä tilanne ole siis ollenkaan niin vakava kuin kuvittelet: voit hyvin ottaa neonkeltaisen vastaan. Ota ota! Ilmaista on!

      PS. Kiitos silti lupauksestasi. Jos kuitenkin syytät, minä muistan vanhoja ja tulen tökkäämään sillä tikulla silmään :D

      Poista
  4. Hehee, vähänkös tuntui, kuin olisin peiliin katsonut, kun tuota luin! :D (Ja mäkään en ostanut tänään yhtään lankakerää :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, lisää rikostove... tarkoitan, kohtalotovereita :D Ylävitoset itsehillintämme kunniaksi!

      Poista
  5. Ah, mitä menit nyt tekemään. Tsot-tsot. Siun ois pitänyt tyrkätä toinenkin kerä mukaan, jotta lopputulos olis ollut ihan satavarma :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, mikä nolo aloittelijan virhe! Olet tietenkin oikeassa - vaikka kerron tässä luottamuksellisesti, ettei toveri ole huolinut vielä sitä ensimmäistäkään. Hän pohtii, pilaako neonkeltainen hienon huivin. Kuvitella!

      Ja sitä paitsi se toinen on minun. Minun. My precioussss.

      :D

      Poista
  6. Kyllä mä luulen, että Ekikin hyväksyisi. Lunki mies!

    Tunnistan niin tuon pisteen; se tunne! Se huumaava tunne! Kun on se idea! Aijettä.

    Siinä mitkään edelliset suunnitelmat ja langat pidättele.

    Ihana lankakerä, ihana.

    Pakko ehkä taas vähän kutoa, eikä opiskella.

    Enni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just se tunne! Kun oikein ottaa ja kiihtyy, että nyt kyllä tiedän mitä teen seuraavaksi! (Välillä jopa vähän pelottaa selata Ravelrya, että tuleeko sieltä taas joku tärkeysprojekti - mutta selaan tietenkin silti.)

      Olet muuten ihan oikeassa, ei pidä antaa menneisyyden lankojen kahlita itseään - neuloo vain ne sitten seuraavaksi :D

      Kutominen on ... öööh ... hieno rentoutumiskeino opiskelun lomassa? Mutta en ota mitään vastuuta, jos et ikinä valmistu :D

      Poista