Minulta on kysytty, miten on mahdollista lukea ja kutimoida yhtä aikaa.
Ensinnäkin on sanottava, etten aivan muista, miten tässä näin kävi. Luultavasti en ole tarkoituksellisesti opetellut asiaa - epäilen sen sijaan, että olen lukenut jotain tenttimateriaalia ja neulonut samalla hereillä pysyäkseni.
Tämä onnistuu, jos ei tarvitse tehdä pitsiä. Tai ainakaan mitenkään erityisen monimutkaista pitsiä.
Tenttikirjoista olen varmaan loogisesti ulottanut lukemisen ja neulomisen kaunokirjallisuuteen. Se on hankalampaa, sillä kaunokirjallisuutta on harvoin saatavilla nippuna aanelosia. Lukuisat ovat ne kerrat, kun olen pyrkinyt pitämään kirjaa auki laittamalla toisen sivun päälle kaukosäätimen ja toisen sivun päälle kännykän. Tämä järjestely ei toimi alkuunkaan, mikäli kirja on paksu pokkari - etenkään kirjaston paksu pokkari. Omista pokkareistahan sitä rikkoo selät ihan huoletta. Mutta ei se toimi kovin hyvin muutenkaan, sillä kännyköitä ja kaukosäätimiä saa olla koko ajan siirtelemässä. Flow katkeaa.
Eräänä jouluna sain lahjaksi Book Seatin. Menee vähän tavaramainonnaksi, mutta menköön, sillä taivas aukesi. Nyt voin istua sohvalla kirjatyyny sylissä ja neuloa menemään.
Book Seat #1 meni rikki taannoin, kun lapsi käveli sen yli, ja kirjaa auki pitävä muovilevy halkesi. Yritin urheasti pärjätä ilman, en onnistunut. Tällaisen jos ken haluaa, voi näpytellä Googleen "book seat" ja sitten ostaa sen vaikkapa Amazonista. Oikeastaan ei tarvitse edes Googlea, muutoin kuin varmistaakseen, että planeettamme uudet ylivaltiaat suhtautuvat suopeudella nettishoppaajaan.
Lopuksi sananen siitä, miten järkevää moisen toimintamallin opettelu on:
Riippuu ihmisestä. Itselleni tämä on sopinut; parhaimmillaan neuletyön ja kirjan yhdistelmä tuo mahtavan flow-kokemuksen. Satun kuitenkin olemaan ihminen, jolle esimerkiksi pitkät palaverit ovat tuskallisia jo lähes fyysisellä tasolla, koska ne jäävät ilmeisesti jonkin kriittisen keskittymiskynnyksen alle. Samasta syystä en myöskään pysty katsomaan telkkaria ilman oheistoimintaa. Tiedän, että on olemassa mindfulness-suuntauksia, joiden mukaan tämä epäilemättä kertoo vain luonteeni heikkoudesta ja kyvyttömyydestäni tarttua hetkeen, mutta niille suuntauksille näytän ovea. Kudin lähes missä tahansa tilanteessa maadoittaa minut hetkeen paremmin kuin mikään muu - mutta ei tämäkään aina pelkkää ruusuilla tanssia ole. Usein pitää myös levätä laakereillaan. Ja joskus (ml. äsken) poimia pudonneita silmukoita, ja se se on tehokasta sekä neuleen että lukuprojektin etenemisen kannalta.
Jos siis on kaltaiseni ihminen, elämään voi tulla lisää iloa siitä, että lukee ja neuloo yhtä aikaa. Jos ei ole, kannattaa miettiä, tuleeko hommasta enemmän itkua ja hammastenkiristystä kuin iloa.
Ensinnäkin on sanottava, etten aivan muista, miten tässä näin kävi. Luultavasti en ole tarkoituksellisesti opetellut asiaa - epäilen sen sijaan, että olen lukenut jotain tenttimateriaalia ja neulonut samalla hereillä pysyäkseni.
Tämä onnistuu, jos ei tarvitse tehdä pitsiä. Tai ainakaan mitenkään erityisen monimutkaista pitsiä.
Tenttikirjoista olen varmaan loogisesti ulottanut lukemisen ja neulomisen kaunokirjallisuuteen. Se on hankalampaa, sillä kaunokirjallisuutta on harvoin saatavilla nippuna aanelosia. Lukuisat ovat ne kerrat, kun olen pyrkinyt pitämään kirjaa auki laittamalla toisen sivun päälle kaukosäätimen ja toisen sivun päälle kännykän. Tämä järjestely ei toimi alkuunkaan, mikäli kirja on paksu pokkari - etenkään kirjaston paksu pokkari. Omista pokkareistahan sitä rikkoo selät ihan huoletta. Mutta ei se toimi kovin hyvin muutenkaan, sillä kännyköitä ja kaukosäätimiä saa olla koko ajan siirtelemässä. Flow katkeaa.
Eräänä jouluna sain lahjaksi Book Seatin. Menee vähän tavaramainonnaksi, mutta menköön, sillä taivas aukesi. Nyt voin istua sohvalla kirjatyyny sylissä ja neuloa menemään.
 |
| Kuva on uudelleenkäytetty toisen blogin puolelta, koska olen laiska. Siinä kuitenkin näkyy |
Book Seat #1 meni rikki taannoin, kun lapsi käveli sen yli, ja kirjaa auki pitävä muovilevy halkesi. Yritin urheasti pärjätä ilman, en onnistunut. Tällaisen jos ken haluaa, voi näpytellä Googleen "book seat" ja sitten ostaa sen vaikkapa Amazonista. Oikeastaan ei tarvitse edes Googlea, muutoin kuin varmistaakseen, että planeettamme uudet ylivaltiaat suhtautuvat suopeudella nettishoppaajaan.
Lopuksi sananen siitä, miten järkevää moisen toimintamallin opettelu on:
Riippuu ihmisestä. Itselleni tämä on sopinut; parhaimmillaan neuletyön ja kirjan yhdistelmä tuo mahtavan flow-kokemuksen. Satun kuitenkin olemaan ihminen, jolle esimerkiksi pitkät palaverit ovat tuskallisia jo lähes fyysisellä tasolla, koska ne jäävät ilmeisesti jonkin kriittisen keskittymiskynnyksen alle. Samasta syystä en myöskään pysty katsomaan telkkaria ilman oheistoimintaa. Tiedän, että on olemassa mindfulness-suuntauksia, joiden mukaan tämä epäilemättä kertoo vain luonteeni heikkoudesta ja kyvyttömyydestäni tarttua hetkeen, mutta niille suuntauksille näytän ovea. Kudin lähes missä tahansa tilanteessa maadoittaa minut hetkeen paremmin kuin mikään muu - mutta ei tämäkään aina pelkkää ruusuilla tanssia ole. Usein pitää myös levätä laakereillaan. Ja joskus (ml. äsken) poimia pudonneita silmukoita, ja se se on tehokasta sekä neuleen että lukuprojektin etenemisen kannalta.
Jos siis on kaltaiseni ihminen, elämään voi tulla lisää iloa siitä, että lukee ja neuloo yhtä aikaa. Jos ei ole, kannattaa miettiä, tuleeko hommasta enemmän itkua ja hammastenkiristystä kuin iloa.
