Hyvää joulua!

Me kutimointipajan tontut haluaisimme toivottaa teille lämmintä joulua, taianomaisia hetkiä tähän kahden vuoden taitekohtaan ja silmukoissa rikasta vuotta 2016!


Toivomme, että neuleharrastus on teille hyvä ensi vuonna - tekee hyvästä parempaa ja pahasta vähemmän pahaa, lämmittää mieltä ja kehoa, tuo odottamattomia kohtaamisia ja turhautumisitkujen sijaan naurun kyyneleitä.

Me tykätään teistä, toisistamme ja kutimoinnista, ja aiotaan jatkaa samalla linjalla.

- Liina & Senni

Raitasukkien tuolla puolen

Olen melko epeli vääntämään raitasukkia. Itse asiassa olen niin kova epeli vääntämään raitasukkia, että meinasin juuri puhjeta spontaaniin raitasukkien ylistyslauluun - mutta säästetään se tuonnemmaksi, sillä nyt piti puhumani sukista, jotka eivät ole raitaisat.

Ensinnä tein Bones-sukat, joihin ihastuin Kerän pisteellä syksyn ekoilla kässämessuilla. Langankin ostin Kerältä - Eden Cottagen Tempo 4plysta osui silmääni ihana, minttuisa sävy. Väri oli jotenkin ainutlaatuinen, viileä eikä yhtään sokerinen.

Malli: Bones
Lanka: Eden Cottage Yarns Tempo 4ply
Puikot: 2,5 mm 
Bones-sukat olivat, no, tuota noin niin, eipä kaunistella, vähän rasittavaa neulottavaa. Olin juuri vääntänyt Siitepölyä-huivin kanssa noin 2,8 miljoonaa takareunasta neulottua silmukkaa, enkä tiedä mikä viirasi kun tempaisin neulottaviksi sukat, joissa pääsin harjoittamaan juuri huippuunsa hiottua kärsivällisyyttäni vielä lisää.

Ehkä valkkasin projektille vähän väärän langankin: sukka olisi voinut toimia paremmin jostain vähän pömpseämmästä langasta. Suloinen Tempo 4ply olisi sen sijaan ollut varmaan onnen omiaan vielä puolta numeroa pienemmällä puikkokoolla - 2,5 mm tuntui liioittelulta. Mutta tuli tehtyä, opittua ja toisaalta, saatua erinomaiset käyttissukkat.

Toiseksi tuppasin itseni Shrekin Donkey-kamun innokkuudella testineulomaan indonesialaisen Amelia Putrin Farmers -sukkia.


Malli: Farmers Socks
Lanka: Cascade Heritage Silk, väri Mango
Puikot: 2,5 mm
Niihin valkkasin langaksi jo jonkin aikaa hyllyssä marinoimani Cascaden Heritage Silkin värissä Mango, ja puikoiksi niin ikään 2,5 mm.

Näistä tuli sitten enemmän sellaiset sukat, joita ei raaski käyttää kun ovat niin iiiiiiiihanat. Ohjeesta sen verran, että se on hiljan julkaistu Ravelryssä ja oikein mainio. Sukat syntyvät lähes itsestään.

Tykkään noista nostetuista silmukkaraidoista sen verran, että hyvin voin kuvitella tekeväni vaikka ranteenlämmittimet samalla idealla.

No niin, tämä oli oikein kiva ekskursio mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta seuraavaksi sitten raitaa. Huh huh.

-Liina

26 kilometriä

Kärsin tänä sateisena viikonloppuna krapulaa. Pahemmanlaatuista lankakrapulaa nimittäin, en mitään alkoholijohdannaista tilaa.

Päätin käydä lankavarastoja hieman läpi ja miettiä mitä projekteja aloittelisin seuraavaksi. Siinä samalla päivitin hieman lankavarastojani Ravelryyn. Vaikka olen ostanut lankoja sillä mielellä, että kaikelle on jokin kohde tuli mulle holtiton ja vastuuton olo. Ehdin naputella osan langoista stäshiin ennen kuin laskin metrit näppärästi yhteen ja sain huomata lankaa olevan semmoiset 26 000 metriä. 26 kilometriä. Voisin rullata nämä langat Kehä ykköselle, alusta loppuun. Sieltä pääsisin lankatietäni pitkin vielä pari kilometriä Länsiväylää valitsemaani suuntaan.



No niin. Kadun tätä heti tammikuun 1. päivänä huomenna, mutta aion aloittaa lankalaihiksen. Riimi ennusti muutama postaus sitten kommenteissa, ettei "SABLE" uhkaa meitä vielä hetkeen. Kyseessä on siis "Stash Acquisition Beyond Life Expectancy". Kuitenkin kun nyt suhteutan neulomiseen käytettävissä olevaa aikaa tähän kahteenkymmeneenkuuteen kilometriini ja niihin ylimääräisiin metreihin, joita en ole naputellut Ravelryyn, näyttää siltä, että lapseni saavat mittavan perinnön! 

En siis osta lankaa 1.1.2016-30.6.2016 välisellä ajalla. Jos näet minut lankakaupassa, ei sinun tarvitse kuitenkaan puuttua tilanteeseen sillä itsekontrollini on pettämätön.

Senni

Kantapäitä ja parittomia sukkia


Viime aikoina olen neulonut sukkia. Enimmäkseen parittomia sukkia, koska miksi toistaa jotain mitä on jo kerran kokeillut. No sain minä yhdet valmiiksikin, ne kaikkein pienimmät työn alla olleet.

Olen tykästynyt Louhittaren luolan Väiskiin. Se on mukava neulottava, ihanalla tavalla karhea ja värit on aivan huippuja. Toinen puikoilla ollut lanka on Handun merinosukkis ja se on ihan käsittämättömän pehmeätä! Värit on ihania, mutta molemmissa ostamissani vyyhdissä on ollut pari yllätysläiskää; pinkissä pari raitaa likaisen vaikutelman luovaa harmaata ja sitruunankeltaisessa vihreätä. Miinusta siitä. Mutta annan anteeksi, koska käsinvärjätty on kai aina - no - käsinvärjätty, eikä siltä voi eikä pidä enkä halua odottaa konevärjättyä jälkeä.

Malli: improvisoitu pikkusukka
Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen, väri pakkanen

Vasemmalla perussukka Väiskistä väreissä Villiviini ja Yksisarvinen. Sukassa on erittäin tavallinen vahvistettu kantapää.
Alhaalla lapsen sukat sukka Handusta, malli oma. 
Uskaltauduin myös kokeilemaan tiimalasikantapäätä. Viime talvena olin lähellä kokeilla sitä, mutta Liina vakuutti minut siitä, että se on huono idea. Reikiä ja niin kireitä silmukoita, että lanka ja hermot on riekaleina. No, nytpä en kysynyt Liinalta. Tutustuin Ullaneuleen ohjeeseen ja ymmärsin kyseessä olevan ne samat saksalaiset lyhennetyt kuin esimerkiksi Westbournessa. Mä tykkäsin niistä! Eikun kokeiluun! Ainoa ongelma meinasi tulla ohjeen tässä kohdassa:

"Keskitaka on kerrosten vaihtumiskohta. Erotat sen helposti langanpäästä, joka jäi jäljelle luodessasi silmukoita sukkaan. Kun pidät työtä edessäsi, langanpään vasemmalla puolella oleva puikko itsestäsi katsoen on 1. puikko ja oikealla puolella oleva 4. puikko."

Mietin, miten ihmeessä voi olla mitään järkeä, että lyhennykset aloitetaan kantapään keskeltä. Kantapään keskelle muodostuu lovi. Aivan hullua. Ehkä Liina olikin oikeassa! Tämä on älytöntä! Sitten ymmärsin, että olen taas sekoittanut vasemman ja oikean. Selvisin. Kun suunnat oli kunnossa tiimalasikantapää oli helppo, nopea ja siitä selviää ilman silmukoiden poimimista tai sen kummempaa vääntelyä. Täten suosittelen tiimalasikantapäätä kaikille. Se on mun uusi suosikkini.


Senni

Suomen Kädentaidot

Olennaisimmat pointit kässämessuilla ovat, nähdäksemme:

  1. Treffit kaiken sen langan kanssa, jonka halusi nähdä
  2. Treffit skumppabaarin kanssa
  3. Treffit kaiken sen langan kanssa, jota ei tiennyt haluavansa nähdä

Erinäisistä syistä aikataulumme olivat ankeat, emmekä päässeet messuille tänä vuonna kuin iltapäiväksi. Toki se oli noin iltapäivän verran enemmän kuin viime vuonna, mutta koska havaitsimme, että kohdat 2-3 jäivät surullisesti toteuttamatta, ensi vuonna varaamme messuille kokonaisen päivän. Säntäillessämme ehdimme moikata muutamaa muuta bloggaajaa, muttemme koskaan ehtineet bloggaajille järjestettyyn oleskelutilaan. Itse asiassa keskityimme niin vahvasti lankaan sekä ennen että messujen aikana, että toinen meistä sai tietää tilan olemassaolosta vasta lukiessaan muiden postauksia messuista.

Messupäivän jälkeen lienee paikallaan ottaa kuukauden neulomisloma, sillä toinen* meistä poistui paikalta muassaan vajaa kilo lankaa. Tätä menoa hän saa ostaa lankaa seuraavan kerran maaliskuussa.**

Ensinnä rynnistimme Lentävän lapasen pisteelle. Tarkoituksena oli käpälöidä Handun lankoja ja Janina Kallion Songbird-ohjetta.

Lentävältä lapaselta poistuttuamme kävimme hamuamassa teippiä Teippitarhalta (kutimointikerhossamme on ihmisiä, emme nyt nimeä ketään, mutta heitä on kaksi, jotka pitävät kovasti washiteipistä, vaikkeivät muka vieläkään tiedä mihin sitä käyttäisi. Tähän nähden sitä kuluu yllättävästi.)

Sitten Kerään. Oli nähtävissä, että osa meinasi menettää malttinsa ja finanssipoliittisen kontrollin tässä kohden, mutta varsinaista hillittyä harkintakykyä osoittaen a) Liina osti vain Quince & co.:n Finchiä villatakillisen ja pari vyyhtiä Väiskiä ja b) Senni osti vain Baa Ram Ewen Titusta 1,2 villatakillista sekä pari vyyhtiä Väiskiä.





Sitten kipitimme Snurreen, joka on entuudestaan meille lähes tuntematon. Käymmehän siellä vain kerran viikossa. Snurreen oli tullut melkoinen lasti Hedgehogeja ja Madelinetosheja. Mitään ei enää pitänyt ostaa, mutta sitten tapahtui jotain, ja Liina poistui paikalta kainalossaan vyyhti Madelinetoshin Prairieta. Hillittömän hienon väristä Madelinetoshin Prairieta, jonka Senni oli jättänyt edellisellä viikolla ostamatta.


Titityyhyn päästyämme jonkinlainen taloudellinen morkk järki nosti päätään, joten tyydyimme vain ihailemaan lankaa ja kertaamaan kuulumisia ihanan Marian kanssa. Titityyn osastolla eniten hiplailutti pehmoinen ja muhkea Ulysse, se sama jota piti puristella jo aiemmilla messuilla. Messut skumppabaareineen olivat menossa kiinni niillä näppäimillä, joten katsoimme paremmaksi siirtyä tutkimaan loottia Tampereen yöhön koko posse.



* Sennin puolisolle kerromme sen olevan Liina, Liinan puoliso voi vapaasti olettaa sen olevan Senni.
** Hätätapauksia ei lasketa.

(Messuliput saatu)

Siitepölyä

Tapahtui niinä päivinä, että nainen huomasi valon riittävän valokuvaustoimenpiteisiin, ja kuvasi pikapikaa uuden huivinsa, jonka mallin on suunnitellut Veera Välimäki.

Tässä se on:



Huivileikki-kirjan Siitepölyä-huivi on ollut minusta ihan valtavan kaunis alusta asti. Onneksi en huivia aloitellessani tiennyt, että se on myös valtavan työläs - suuri osa huivista on kierrettyä joustinneuletta. Viimeistä riviä tikuttaessaan tietää kiertäneensä. Eikä nyt edes mennä siihen, ettei täysin kierretty joustinneule ole mitään luettaessa neulottavaa.

(No, turhaa pärpätän. Se kierretty joustin on myös huivin ehdottomasti kaunein pinta.)

Lankana on Madelinetoshin Merino Light sävyssä Cosmic Wonderdust. Laskin jotain ihan omiani kun lankaa tilasin, ja kolmen vyyhdin satsista jäi yksi yli. Silmissäni siirtää raitahuivi tämän tekosyistä ihanimman äärellä.


Kun aloittelin neulontaa, mietin, mitenkähän tämä yksisarvisen pieru -tyyppinen lanka oikein käytössä toimii. Harmittaako myöhemmin, että tämmöiseen törsäsin? Onko konsepti parempi kuin käytäntö?

Vaan huoli pois. Tästä tuli hurjan käyttökelpoinen; ehkä siksi, etten varsinaisesti näe yksisarvisen pieruja kun huivi on kaulallani. Toisaalta peilin ääressä huomaan huokuvani tyytyväisyyttä. Ehkä on vain niin, että jokaisesta päivästä tulee parempi jos siinä on edes hippunen yksisarvista.

Huivin muoto, joka ei oikein ole neliö eikä oikein kolmio eikä oikein vinoneliökään, on ihana. Tykkään näistä vähän vinksahtaneista huivimuodoista ihan yli kaiken.

Malli: Siitepölyä
Lanka: Madelinetosh Merino Light, väri Cosmic Wonderdust
Puikko: 4 mm
Ainoa harmistukseni aihe on, että aggressiivisemmalla pingotuksella tästä olisi voinut ehkä tulla vielä vähän isompi. Mutta mitäs olen niin lempeä.

- Liina

Hattarapipo


Viime aikoina neulontahomma on tökkinyt pahasti. Paluu äitihommista työhommiin on vienyt kriittisen paljon aikaa kutimoinnilta. Ennen sain neuloskella lasten päiväunien ajan, mutta töissä saattaisivat katsoa pahalla, jos ilmoittaisin ottavani keskellä päivää pari tuntia omaa aikaa neulomista varten. Isot projektit ei oikein etene ja puikot on saaneet olla rauhassa, kun tuntuu niin tahmaiselta.


Malli: Oma (osin tämän pohjalta)
Lanka: Gepard Kid Seta, väri 460 flamingo
BC Garn Baby Alpaca, väri au11
Olen siis keskittynyt lankaan. Olen hiplannut lankaa, kerinyt lankaa ja vähän myös ostanut lankaa. Kävin pari päivää sitten Snurressa ja ostin lapselle pipolangat. Olen monesti katsellut pörheää Kid Seta-lankaa sillä silmällä ja nyt keksin! Yhdistin hötöisen silkki-mohair-langan pehmoiseen alpakkalankaan ja loin silmukat hirveästi enempiä miettimättä. Ihan vahingossa sain pipon valmiiksi kahden illan ja yhden palaverin aikana. Tämä yllättävä voitto sai aikaan ihan uuden innon neuloa muutakin. Valitsemani lankayhdistelmä oli mukava neulottava, mitä nyt saatan yskähdellä flamingon värisiä mohairvillapalloja seuraavat pari viikkoa. Kid Seta tarttui mukavasti kiinni toiseen lankaan mikä esti mukavasti puolittain neulotut silmukat.


Katsokaa, i-cord! 
Lapsi toivoi pipoa, joka peittäisi korvat, joten korvaläpät hän sai. Apinoin läppien silmukoiden suhdeluvut muuhun pipoon nähden Purl Sohon Garter Ear Flap Hatista, mutta muuten annoin oman luovuuden kukkia. Pipo on yhdistelmä sileää neulosta ja broken seed stitchiä. Reunaan neuloin i-cordin, niin pipo pysyy paremmin mallillaan eikä reunat rullaudu. Olen ihan hirmu, hirmu tyytyväinen! Tämän täytyy olla söpöin kässähomma, minkä olen ikinä tehnyt.

Katsokaa, broken seed stitch!

-Senni

Messukissat

Herätelläänpä blogia vähän aikaisilta talviunilta muistelemalla syksymmällä tekemäämme täsmäiskua Helsingin kädentaitomessuille. (Jahas, tämä budjetillinen ansa on näemmä tarjolla taas keväällä. Iik.)

Mielessä pyöri lähinnä lanka, mikäpä muu, vaikka messuilta olisi löytynyt ratkaisu melkein mihin vain näpertelynhimoon - ja melko lailla valmiitakin tuotteita.

Taarustimme suoraan Kerän ja Titityyn yhteiselle osastolle. Onneksi meillä molemmilla oli mielessä joko malli, johon lankaa etsittiin tai eurokatto heräteostoksille, nimittäin sen verran ihania lankoja osastolla oli esillä. Täysi sekoaminen olisi ollut hyvin helppoa - it ain't no lie. Liina koki hetken, jossa ihan vakavissaan harkitsi ostavansa Piitu Nykoppin Kerroksia-kirjan ja langat kaikkiin töihin.

Siitä sitten jollain hengenvedolla päästiin yli.



No, ensin mentiin tyhjentämään Kerän hyllyt Isager Tweedeistä (katsokaa vain, ei sitä enää saa. Voitte syyttää meitä.) Syksyn bloggaajasuosikki, etten paremmin sano, sillä sen lisäksi, että me ostimme sitä molemmat, treffasimme myös Anskulin, jolla oli samaa lankaa kassissa. Ihana lanka se onkin, näistä yksilöistä taisi olla molemmilla suunnittella villatakki. Tällä kertaa ehkä eri mallia. Tai mistä sen tietää.

Titityyn osastolla kiinnosti erityisesti De Rerum Naturan Ulysse, mutta jotenkin tämä sudenkuoppa ohitettiin, ja siirryttiin hiplaamaan sukkalankoja. Näistä osa onkin jo päätynyt neuleeksi asti - siitä lisää myöhemmin, ellei blogin unitila osoittaudu ihan narkolepsiaksi. Voi se sitäkin olla.

Budjettiteknistä ansaa muuten helpotti, että Mediapro piffasi liput. Kiitos siitä!



Havu

Olen huono neulomaan muille kuin itselleni, sen olen ehkä kertonut ennenkin.

Välillä tulee kuitenkin joku kohtaus.

Viimeksi kohtaus tuli loppukesästä, kun ajattelin koiramme (!!) kautta tapaamaamme pariskuntaa, tuntuvat ihan ystäviltä jo, vaikkemme ole pitkäänkään tunteneet. Ihmisten kohtaamisen rikkaus tuntui ihmeelliseltä.

Malli: Havu
Lanka: Tuulen tytär, väri Valaan laulu
Puikot: 4 mm



Jotenkin sitä juhliakseni neuloin huivin.

Tiesin, että väritoiveena oli petroli, jota ei juuri omista varastoistani löydy - mutta onneksi Snurresta löytyi täydellinen petroli yhdestä Tuulen tytär -vyyhdistä. Lanka ei neuloessa ei tuntunut siltä pehmoiselta ihanuudelta, jota odotin, mutta liottaminen onneksi paransi tilannetta.

Malliksi piti ehdottomasti saada Meiju K-P:n Havu, jonka Mirellan tontilta bongasin. Malli oli sillä tavalla nerokas, että huivia sai paukuttaa menemään just niin kauan kuin lankaa piisasi. Sillä tavalla ei ollut, että ohje oli tarjolla vain jossain vanhassa Taito-lehdessä, mutta niin vain kirjastolaitos taas pelasti, kun juuri tämä piti saada eikä mikään muu.

Neuloessa meinasin hieman kompastua siihen, että mielestäni silmukkamerkkien numeroinnit ohjeen sisällä muuttuivat, mikä aiheutti hämmennystä - mutta kun palautin jo lehden, en nyt asiaa voi tarkistaakaan, ja myönnän, että kyseessä saattoi olla vain tavallinen Stupid User Error.

Kun mallin idean sisäisti, saattoi rauhassa sooloilla muutenkin kuin koon vuoksi, joten neuloin pitsipilareita loppupuolella vähän miten huvitti. Ja kun homman sisäisti, tämä myös syntyi ihan hulvatonta vauhtia.

Bonuksena opettelin uuden tavan päätellä, ja siitä tulikin heti uusi suosikkini.

Olemme siirtyneet vaikeasti toistettavien värien kaudelle. Syksy, monesta sinua rakastan mutta tästä en.

Tykkään lopputuloksesta itse, toivottavasti huivin saajakin tykkäsi - tai jos ei huivi ollutkaan hänestä just toppen, toivottavasti ainakin ajatus taustalla välittyi.


- Liina

Kuinka lakkasin huolehtimasta ja opin rakastamaan puuvillaa

En juuri välitä puuvillasta.

Se on ikävää ja kovaa.

Näiden periaatteiden mukaan elin varsin tyytyväisenä, kunnes äiti kävi Kerässä ja soitti ostaneensa Isagerin Japansk bomuldia. Kuvauksen perusteella googlasin vimmalla ja mietin, onko perusteltua ostaa itsekin hieman Japansk bomuldia, ja mitä siitä ylipäänsä tekisin, ja eikö minulla toisaalta ole aika paljon lankaa jo?

Malli: oma
Lanka: Isagerin Japansk bomuld
Puikot: 3,5 mm

Sitten äiti, jonkinlaisen mielenhäiriön vallassa, antoi Japansk bomuldinsa minulle - sillä ehdolla, että tekisin niistä jotain. Heti. Tuntee tyttärensä tavat. (Huoli pois, mittasin toki hänen kuumeensa ennen kuin sanoin "kyllä".)

Mikä ihana lanka! Nauhamainen ja rouhea, ei yhtään sellainen ikävä, kova ja joustamaton, jollaisena puuvillamme tunnemme.

Kyllä voi olla iloinen paidasta.
Tai ainakin siitä, että kuvaaja kieltää näyttämästä hamsterilta.

Vailla suurempia suunnitelmia - mutta ottaen huomioon pääsponsorini ehdotuksen ainaoikein-pinnasta - tein mallitilkun ja improsin paidan. Ajattelin jotain, jossa on venepääntie, kevyesti viisto olkalinja ja 3/4-mittaiset kapeat hihat. Ja sellainen siitä tuli! (Hihoista tuli sitten lopulta kuitenkin vähän liian lyhyet, äiti oli taas oikeassa, mutta toisaalta ne ovat käytössä aika hyvän mittaiset.)

Paidasta tuli kerrassaan hyvä! Yksinkertainen ja käyttökelpoinen, mukava päällä, sellainen jossa on rento olla. Valmis pinta on suorastaan rapea, hieman paperinen - se ei ollenkaan lötkähtänyt esim. liotuksessa.

Olen kameran edessä luonteva kuin lumiukko biitsillä.

No nyt siinä on joku roska sitten.
Suosittelen ihan tosi lämpimästi Japansk bomuldia kaikille, jotka haluavat vähän flirttailla puuvillan kanssa. Piristää elämää kummasti.

Kuvista superkiitos Sennille!

-Liina

P. S. Tiedän, muutin otsikkoa hieman. Se tuntui paremmalta vähän napakampana. Mutta ei se haittaa, kun muutenkin valehtelen: en ole ollenkaan lakannut huolehtimasta.

Knit-a-la-la-la-la-long


Rakkautta ensisilmäyksellä. Sitä se oli kun näin Rosewaterin ensimmäistä kertaa. En tosin ihan tiedä mikä siinä viehätti. Pitsi ei ole yleensä mun omaa mukavuusaluettani, ainakaan kovin kukkainen sellainen. Mutta tämä! Ai että! Ehkä viehätys johtuu pitsin verkkomaisuudesta, sellaisesta kuviosta, joita syntyy kun katselee kaleidoskooppiin.

Ostin kesän alussa Snurresta mahtavan sinisen vyyhdin Madelinetosh sockia. Minulla ei ollut langalle mitään suunnitelmia, mutta ostin sen kun useiden vyyhdin rutistelujen jälkeen näin siitä langasta unta. Väri on vaikea valokuvattava, mutta se on syvä ja sävykäs. Kuin myrsky tai tumma loppukesän yö.



Liinakin lämpeni Rosewaterin mallille ja oli sattumoisin ostanut samaa lankaa leiskuvan oranssina. Hänkin ilman sen suurempia suunnitelmia. (Kuvatessani Liinan huivia tänä synkkänä ja myrskyisenä päivänä, huomasin, ettei sen chilistä poltetta ole kaikkein helpoin tallentaa kameralle.) Näin päätimme kutimoida synkronoidusti huivit, koska tottakai me tarvitaan tiimihuivit. Tai, öhm, kolmannet tiimihuivit. Tai no, laiska se tiimihuivejaan laskee, sanoo Liinan mummokin aina.

Malli: Rosewater / Janina Kallio
Lanka: Madelinetosh tosh sock, väri Fathom, menekki paria metriä vaille vyyhti
Malli: sama kuin yllä
Lanka: Madelinetosh tosh sock, väri tomato, menekki nöttöstä vaille vyyhti
Huivi on yllättävän huippu kaulalla, istuu mainiosti ja näyttää kivalta. Hartiahuivityyppejä täältä kutimointipajalta ei oikein löydy, mutta onneksi sellaisia ei Rosewaterin käyttöön tarvitakaan. Ja jos haluaa voi pingottamisella vaikuttaa paljon siihen onko huivi enemmän mallia hartia vai kaula.

Vielä yksi kuva, en malta lopettaa.
Senni








Erään hupparin vaiheista

Kun vuosi sitten kerroin ipanalle tekeväni hänelle sinistä hupparia*, reaktio oli välitön. Ja voimakas.

Tyttäreni purskahti itkuun: "EI! Minulla on jo se punainen huppari! Sininen huppari on liian tyhmä!"

Näiden sanojen saattelemana ei liene ihme, eihän, että huppari kyllä valmistui, mutta vietti sitten vuoden verran kirjahyllyssämme odottaen, että intoutuisin sen päättelemään?


Lopulta, kun viikko sitten sain valmiiksi kaksi paitaa ja yhden huivin, päättelemättömien töiden syntisäkki tuli liian painavaksi. Kaivoin pohjalta first in, first out -periaatetta noudattaen sinisen hupparin.** Olin sitä paitsi luvannut sen Sennin muksuille, ja kai sille jotain pitäisi tehdä, ennen kuin niistä nuorempikin kasvaisi hupparista ohi?

Pingotin, päättelin, ompelin napit. Ja tässä se nyt on:


Ja nyt meillä on sellainen ipana, joka yhtäkkiä, vuoden muuta vannottuaan, haluaa hupparin ihan itselleen.

Malli oli Suvi Simolan Little Spring Hoodie, eikä ohjeessa tai lopputuloksessa ole moitteen sanaa. Neulominen sujui kuin tanssi ollen sekä hauskaa että helppoa.

Langasta haluaisin sanoa samaa - se on Langin Classicoa (luullakseni, hukkasin juuri kaikki vyötteet), mutta en voi. Sinänsä kiva sekoite puuvillaa ja villaa ja näemmä myös tekokuitua, mutta myös lanka, joka värjäsi liotusveden kauniin siniseksi vielä viidennelläkin liotuskerralla.

Että en nyt tiedä, uskaltaako tuota käyttöön kellekään. (Jos kellä on tästä mielipide, kuulen sen mielelläni.)

-Liina


* Tiedän, se ei ole sininen, vaan petroli.
** Yhä petroli.

Gentille



Neuloin taas huivin. Tällä kertaa en kuitenkaan omaan garderoobiin, vaan ystävälle joka täytti pyöreitä kesäkuun alussa. Eihän tämä aivan oikeaksi päiväksi valmistunut, mutta valmistui kuitenkin. Väriä ja mallia valitessa jouduin luottamaan vain omaan fiilikseeni saajan mausta. Itse asiassa en ole vielä antanut lahjaa hänelle, koska päätin pingottaa huivin toiseen kertaan, mutta pientä esimakua hän on huivista saanut eikä ainakaan näyttänyt ettei siitä pitäisi. Ehkä hyvän ystävän tuntee siitä, ettei hän irvistele saamilleen neulomuksille?

Malli on Janina Kallion Gentille. Todella sujuva neulottava, helposti mieleen jäävä pitsikuvio ja lopuksi silmukointia. Tämä sujui pingottamista lukuunottamatta kuin vettä vaan. Reunat meinasi väkisinkin jäädä epätasaisiksi, mutta pienellä kikkailulla nekin oli melko hyvät, toisen pingotuksen jälkeen vielä paremmat. Ainoa missä meinasi mennä todella sormi suuhun, oli huivin pituuden arviointi. Halusin, että sen saa kiepautettua kaulan ympärille kaksinkerroin ja ettei se jää roikkumaan liian alas vaan lämmittää. Mietin olisinko lisännyt yhden toiston kuviota lisää, mutta päädyin tekemään huivin ohjeen mukaan ja nyt vain toivon ettei se kurista tai kiristä. Lanka muuten oli taas kerran oikein ihana neulottava. Pehmeä, soljuva ja kaikkea muuta mitä ihminen voi langalta toivoa. 


Malli: Janina Kallio, Gentille
Lanka: Cascade Yarns, Heritage silk, väri 5632 dark plum
-Senni

Toi vois olla kaupasta ostettu

...sanoi työtoverini Agneksesta.

Se kuulosti vähän samalta kuin "olet laihtunut, hienoa!". Tiedättekö? Ööö joo kiva mutta en tiennyt, että se toinen oli huono.

Sanoin tästä Sennille. Senni huomautti, viisaasti, että onhan homma vähän kahtalainen kohteliaisuus. Ehkä sanoja tarkoittaa, että vaate on tosi hieno ja työn jälki hyvää (vaikkei se sitä aina valmisvaatteissa suinkaan ole). Mutta tarkoittaako tämä myös, että oman kädenjäljen näkyminen olisi jotenkin huono asia? Ei valmisvaate nyt tässä maailman ajassa ole mikään varsinainen harvinaisuus - kummallakin oli päällä ihan kaupasta ostettuja vaatteita - ja siitä asti homma varmaan pyöri meidän molempien päässä.

Mitä itse tehdyltä vaatteelta haetaan? Valmisvaatteen lookkia? Neulekonemaista pintaa? Erityistä rouheutta? (Taidekaapumaisuus on poissuljettu vaihtoehtojen joukosta. Joka sitä hakee on jo menetetty.)

Itse sanoisin, että tärkeintä on matka, ei päämäärä - mutta jos maalissa odottaa joku käyttövaate, henkilökohtaisesti katson onnistuneeni ja oppineeni. (Jos ei odota, katson vain oppineeni, ja tehneeni hyvän matkan.) Senni on huono sietämään virheitä töissään, mutta lähinnä se näyttää haluavan neuloa hienoja vaatteita kauniista langoista. Ja onnistuukin siinä ihan mahtavasti, vois alkaa mullekin neuloa.

Mihin te pyritte? Saako käsityö näyttää käsityöltä vai onko suurin kohteliaisuus jonkun kysymä "mistä toi on ostettu"?

Kesäpellavaa


Kesäkuun alussa raportoin purkaneeni ja sitten purkaneeni vähän lisää. Mutta sitäpäs en ole vielä ehtinyt kertoa, että sain kuin sainkin pellavaisen huitaleeni valmiiksi. Neljännellä aloituksella laskeskelin silmukkamääriin hyvän kompromissin mallitilkuista ja aiemmista liian pienistä sekä turhan suurista tekeleistä ja nappiin meni.


Lanka on Rowanin Pure Linen, johon ihastuin ensi hipelöinnillä. Olin ajatellut tehdä helletopin, mutta koska lanka on aika paksu ja neulejälki tuntui ja näytti musta liian villapaitamaiselta toppiin, teinkin paidan. Paidan malli on laatikkomainen mutta takahelman muokkasin lyhennetyillä riveillä (niillä saksalaisilla!) kaarevaksi ja etupuolta pidemmäksi. Malli olisi kyllä toiminut ilman hihojakin, mutta itse tykkään kyllä ihan hirveästi näistä kapeista 3/4-hihoista, näin tätä tulee varmasti käytettyä enemmän.

Neuloin paidan pyörönä alhaalta ylös, päättelin olkasaumat kolmella puikolla ja lopuksi poimin silmukat hihoja varten vetämällä langan silmukaksi työn läpi, sillä tavalla saa mun mielestä siisteintä poimintajälkeä.


Kun sain neuleen pois puikoilta se oli lyhyt ja leveä, mutta kunnon kastelu ja pingotus teki ihmeitä. Tiedoksi sille ken aikoo neuloa Pure Linenistä jotain ja hätääntyy kun neule on kaksikymmentä senttimetriä liian leveä ja napa vilkkuu. Lisäksi Anskulin sipulisäkkivertaus osuu erittäin oikeaan uittamatonta työtä tarkastellessa, sen verran rosoista jälki on. Uittamalla pintakin kuitenkin silisi ja sai hienon kiillon. Lanka on kovin rouhean ja jotenkin alkukantaisen näköistä, mutta ihan älyttömän pehmoista.

Malli oma
Lanka: Rowan Pure Linen väreissä Atacama ja Arizona
Puikot: 4,5 mm

Stella


Tuijoteltuani aikani Janina Kallion huivimalleja, nypelöityäni mallineuleita ja lopulta kiusattuani Janinaa lankapohdinnoilla Snurren alkukesästä järjestämässä bloggaajatapaamisessa, päätin neuloa Stella-huivin. Langaksi valikoitui Cascade Yarnsin Heritage silk. Koska en yleensä ole kovin kallellani pitsiin, päätin pysytellä värin suhteen tutulla ja turvallisella maaperällä. Siis mustaa ja hiilenharmaata. Halusin mallin, joka ei ole aivan tyypillinen hartiahuivi ja Stella on juuri sitä. Kolmio, muttei kuitenkaan.


Neulontakokemus - twelve points. Huivi oli helppo ja sopivan polveileva neulottava.
Lanka - twelve points! Heritage Silk on pehmoistakin pehmoisempi lanka, joka soljuu puikoilla helposti.

Kokemus oli niin miellyttävä, että seuraava Janinan huivi samasta langasta odottaa syntymistään ja liuta muita malleja odottamassa. Päätimme myös Liinan kanssa kimppaneuloskella Rosewaterin saman tien (jos aiot myös neuloa sen ja kaipaat vertaistukea tai ryhmäpainetta, niin tervetuloa mukaan meidän Rosewater-knitalongiin).


Edit. Unohdin täysin kertoa, että osallistuin huivini kanssa Janinan Ravelry-ryhmän kesäKALiin. Tykkäsin ja sain kuin sainkin huivini valmiiksi viimeisen KAL-päivän iltana. 

-Senni

Riemu

Otin lomareissuille mukaan toiveikkaasti neljä erilaista keskeneräistä työtä: yhden Isagerin puuvillasta improamani paidan, Azalea-topin, Lemon-topin ja Riemun.

Voin riemukkaana tiedoittaa, että jotain tuli valmiiksikin. Ahahahaa! Huomasitteko! Huomasitteko!



No niin ahem.

Tuppasin mukaan testineulomaan Suvi Simolan uutta huivimallia, Riemua, koska malli oli minusta sievä ja jännän muotoinen, ja toisaalta en ollut koskaan testineulonut mitään - halusin tietää, miten homma toimii.

Langan valkkausapuna oli Senni, joka tosi ystävän tavoin esti allekirjoittanutta esim. tilaamasta Brittein saarilta lankaa, joka on painonsa arvoista kullassa, ja osoitti Menitan mainoita Sublimen lankoja. Niistä väreiksi valikoituivat minttu ja vähän kermainen valkoinen, joten minttujätskiähän lopputuloksesta tuli. Se sopii minulle, pidän minttujädestä, mutta edesmennyt paappani lausuisi tässä välissä painokkaasti (ärsyttääkseen), että "ei ole muuta jäätelöä kuin vaniljajäätelö".

Se anekdootti ei liittynyt asiaan mitenkään. Tuli vain mieleen.

Huivi puolestaan oli mahtavaa neulottavaa: raidoitus ja muoto tekivät tästä vähän sellaisen itsekseen valmistuvan huivin: muutamana iltana kun otti ja neuloskeli, ja muutamana automatkana myös, niin yhtäkkiä olikin valmis huivi. Kaunis ja jännän muotoinen.



Ihan erityinen bonus siitä, että Riemu on mitä mahtavin kaulalle kietaistava. Vaikka huivi ei ole suunnattoman suuri, se on ehkä juuri muotonsa vuoksi mitä parhaimmin kaulalle istuva. Muoto ei siis ole vain kaunis vaan myös käytännöllinen.

Jos malli olikin ihana, aivan samaan iloon en pääse langan osalta. Tykkään kyllä Sublimen - hengenveto - Baby Cashmere Merino Silk Dk:n neuletunnusta ja väreistä, mutta en pidä sen nimestä enkä pidä tavasta, jolla kerä ei pysy alkuunkaan kerällä. Kyllä matkaneuleelle on olennaista, että kerä pysyy kasassa. Ja kotisohvaneuleelle myös, ei sen puoleen.

No, lankakerän sotkut sain selvitettyä, ja huivi on ihana. Lankaakin jäi sen verran, että voin syksymmällä taistella siitä vielä huiviin sopivat lapaset.

-Liina

Lankahamsteri Tukholmassa

Terveisiä Tukholmasta! Tai no, nyt istun kyllä jo putkievakkokodin sohvalla, mutta eilen huokailin Tukholmalaisen lankakaupan hyllyjen edessä. Reissua suunnitellessa olin ajatellut kiertää useammissa liikkeissä, mutta koska mukana oli koko perhe, emmekä halunneet uusia viime talven jännitysnäytelmää "ehtiikö kiroillen joukseva seurue laivaan", päätimme viettää päivän tiukasti Södermalmilla. 


Onneksi Laura ompeluseurasta kartoitti Tukholman lankatarjontaa talvella ja jakoi kokemuksensa meille. Minusta kiinnostavimman kuuloinen liike, Litet nystan, sijaitsi sopivasti Söderissä. Sinne siis! Litet nystan on Söderin pohjoislaidalla, korttelin päässä Mariatorgetin tunnelbana-asemalta Götgatanin suuntaan, osoitteessa Sankt Paulsgatan 20. Ainakin leppoisalla ja kohtalaisen päämäärättömällä päiväohjelmalla varustautuneena sinne ehti piipahtamaan hyvin. Kauppa ei ole ehkä sellainen, johon istuisin kutimoimaan aikani kuluksi, mutta ihania lankoja se myy. 

Litet nystanin oma Soft Donegal Tweed.
Litet nystanissa on tosi laaja lankavalikoima. Mun mies on kallellaan karheasta ja rasvaisesta uudesta villasta neulottuihin kalastajanpaitoihin ja sellaisiin sopivia lankoja liikkeessä on paljon. Minä vietin aikaa hipelöiden Malabrigon ja Madelinetoshin lankoja, joita on myynnissä paljon ja värejä oli mistä valita - ainakin tällä hetkellä. Tarjolla on myös useampaa sorttia liikkeen omia lankoja, muun muassa ihanaa Soft Donegal Tweediä, jota olisin varmaan ostanut, jos mielessä olisi ollut sopiva työ (huomaatteko mitä suunnitelmallisuutta ja hulluilusta pidättäytymistä?!). Cascaden lankoja on myös paljon, ja niistä moni oli nyt alessa.

Malabrigo Mecha, oooooh! Tuo harmaa osui suoraan sydämeen.
Kaksi oikeanpuolimmaista saraketta Madelinetoshia ja Malabrigoa, niiden vieressä jotain mihin en tajunnut kiinnittää  ollenkaan huomiota ja vasemmaisimpana lisää Malabrigoa.
Päällimmäisenä mieleeni jäi kummittelemaan aivan hervottoman ihana pellavalanka. Ruotsalaisen Karin Öbergin sataprosenttinen Kalinka (320m/100g) on täydellisen paksuista ja langan värikartta on upea! Olisin halunnut mukaani kaikki nämä. En kuitenkaan ostanut vyyhteäkään Kalinkaa, koska ajattelin kaikkea sitä pellavaa, joka odotti kotona. Voisiko joku suomalainen lankakauppa alkaa diilata näitä?

Karin Öbergin Kalinka. Katsokaa nyt tuota harmaata! Ja musteensinistä!
Ja näitä kaikkia muitakin!
Yksi hylly notkui lemppariani, Malabrigo lacea upeissa väreissä. Ostinkin kolme oranssinpunaista vyyhteä värissä Bergamota. Niiden lisäksi ostoskassiin päätyi liikkeen oma käsinvärjätty neonoranssi sukkalanka, jolla aion pelastaa ensi talven loskaisimmat päivät.


-Senni