Piece of Silver

Joko hommasitte Laine Magazinen? Jos ette, suosittelen juoksemaan kauppaan vähintäänkin ravia, vaikka väitän, ettei kiitolaukkakaan ole aivan huono idea.


En ole mikään neulelehtien suurkuluttaja - Ravelry enimmäkseen kattaa ne tarpeet - mutta Laine kyllä hemmottelee ihmistä. Lehdestä löytyy iso setti malleja, jotka todellakin aion toteuttaa.

Ensimmäisen mallin Lainen sivuilta tein nohevasti jo etukäteen, kun pääsin testaamaan Veera Välimäen Piece of Silver -paidan.

Piece of Silver on aika rento, vailla vyötärömuotoiluja, ja täydellinen paita just vaikka mekon päälle kiskaistavaksi. Savupiippukaulus vähän alkuun jännitti, mutta hyväksi on sekin käytössä osoittautunut.

Tämä taisi olla ensimmäinen paita, jonka olen tehnyt merinosinkusta. Valkkasin langaksi Ilun värjäämän kauniin, ihan inan verran punaiseen taittavan harmaan ja tein hihohin väriblokit ... harmaammasta (ja vähän tummemmastakin) harmaasta. Nämä Ilun värjäämät harmaat ovat niin käsittämättömän hienoja, että vaikea edes kuvata - olen tosi iloinen, että tulivat lopulta käyttöön ja näin hyvään käyttöön vieläpä. Tällaista lankaa hilloaa helposti vuosia.

Paita tehdään ylhäältä alas; se oli tässä tapauksessa paras mahdollinen suunta, sillä langan riittävyys vähän jännitti. Päädyin lopulta tekemään paitaa kolmelta rintamalta. Alkuun kaavailin väriblokkia helmaankin, mutta lopulta olen tosi onnellinen, etten sitä sinne tehnyt. Lopputulos olisi voinut olla pöljä.

Malli: Piece of Silver
Lanka: Ilun Sinkku
Puikot: 3,75 mm, 3 mm (kaulus)

Semmosta. Olen hurjan tyytyväinen.

Piece of Silverin jälkeen haluaisin neuloa Lainesta Lanes-villatakin, mutta koska stashissa ei ole siihen lankaa, enkä ole joulukuussa päässyt ansaitsemaan langanosto-optioita, taidankin valkata seuraavaksi Laine-ohjeeksi portviini-tonicin, jonka nautin uudenvuodenaattona vaatehuonetta siivotessani.

-Liina

Väistämättömän pettymyksen lapaset

Mies antoi tiedoksi, että tarvitsee lapaset.

Tällä kertaa niiden pitäisi kuitenkin olla hyvät lapaset - ei liian isot, kuten yleensä tuppaan tekemään. Sanojensa vakuudeksi hän heilutti lapasiin verhottuja käsiään niin, että lapasten kärjet lepattivat.

Seurasi keskustelu, jossa sivuttiin seuraavia aiheita:

  1. Miten lapaset puetaan käteen niin, että ovat kohdallaan
  2. Onko vika tuotteessa vai käyttäjässä (käytettävyyteen tarkasti perehtyneenä yksilönä tiedän hyvin, että vika on yleensä käyttäjässä, kuten nytkin)
  3. Miten mies voisi itse ottaa puikot ja lankaa ja pistää tikuttaen, jos tuotokseni eivät kerran kelpaa

Ryhdyin kuitenkin suunnittelemaan lapasia, joista ei annetuilla spekseillä voisi tulla kuin pettymys.

Täydellisten lapasten konseptiin kuuluisi yleisen hyvyyden lisäksi myös 1) se, että lapaset ovat yksiväriset ja mustat ja 2) se (kun erehdyin jotain tämänsuuntaista horisemaan), että lanka löytyy omasta stashista. Tietyn paksuisena.

Malli: oma ja hartaudella viritetty
Lanka: Grignasco Tango & Arwetta Classic
Puikot: ei mitään käryä enää
Kuva: selvä se, ettei näistä ole valmiina otettua kuvaa - pettymystä alusta loppuun

Puolisoni käsitys stashini kattavuudesta on vahvasti liioiteltu. Vaaditunlaista lankaa löytyi kipakat 0 vyyhtiä tahi kerää.

Niinpä puikoille päätyi kahta lankaa yhdessä. Musta komponentti oli jotain ikivanhaa Grignascon Tangoa - se on toki tweedlanka, joten väriteeman suhteen mentiin vähän pieleen jo tässä - mutta koska taloudessa ei ollut muuta mustaa, kamuksi Tangolle valkkasin Arwettan harmaan sukkalangan. Kärkiin ja peukaloihin tuli vihertävän mustat väriblokit, sillä pelkäsin harmaan Arwettan loppuvan. (Kyllä se olisi riittänyt.)

Pinnasta tuli tosi tiivis ja kiva - ei ihan musta eikä ihan yksivärinenkään, mutta beggars can't be choosers, kuten tapana on sanoa. Valittajia voivat toki kerjäläisetkin olla, ja valitusta seurasikin loputtomista sovitussessioista, jotka rasittivat kohtuuttomasti tulevaa käyttäjää. Hänen piti useita kertoja irrottaa käsi konsolin ohjaimesta.

Vaan mikä oli pettymyksen aste?

"Nää on parhaat lapaset ikinä!" totesi mies tyytyväisenä. "Peukalossa ei vaan veri kierrä."

-Liina

Betua

Tässä käy aika usein näin: ihminen tulee koneelle vakaasti aikoen kirjoittaa briossilapasista, mutta harhautuu välittömästi toimittamaan joulupukkiasioita Internetissä. Sitten ihminen palaa takaisin sohvalle neulomaan ja miettii, että ihan on kuin ois jotain pitänyt tehdä.

NO NYT KYLLÄ.

Testineuloitsin toverini Katrinen suunnittelemat briossilapaset - niin käy ihmiselle, joka julistaa haluavansa tehdä jatkossa vain briossilapasia. Universumi vastaa.


Betua-lapaset (ja mätsäävä hattu, mutta sitä en tehnyt) olivat ihan supernopea ja kiva projekti. Tai siis nopea siinä mielessä, että aktiivista tekoaikaa näihin ei paljon kulunut. Kalenteriaikaa vähän hujahtaa, jos yrittää edistää kerralla noin kahdeksaa projektia.

Langaksi valkkasin BC Garnin Semillan, koska sitä oli, ja koska olen ottanut jaloksi tavoitteeksi tutustua stashiini vähintään yhtä usein kuin paikallisen tarjontaan. (Ja kun sanon paikallisen, ymmärrätte varmasti, etten viittaa lähipubiin.)

Semilla oli vähän ohjelankaa ohuempaa, mikä ei haitannut - allekirjoittaneella on tilastollisestikin katsottuna aika pieni räpylä - mutta yllättävästi lapasesta meinasi tulla vähän lyhyt. Onneksi sekin korjaantui reippaalla pingottamisella, kuten kaikki maailmassa.

Malli: Betua
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Semilla (tumma harmaa 15 g, valkoinen 28 g)

Ohje oli simppeli ja koukuttava, imaisi mukaansa. Jos siis itsekin kaipaat elämääsi briossilapaisia, tarkasta tämä, kuten nuorisolaiset sanoivat niin kauan sitten, että ovat jo vanhuslaisia. (Tsekkaa myös Marian todistus aiheesta! Oli hauskaa neuloskella näitä yhtä aikaa vähän sattumalta.)

Edit. Sitä piti muuten sanomani, että kuvausopeista suurkiitos Laine Magazinen voimanainen Jonnalle - ja ylipäänsä mainiolle Laine Weekendille. Super!

-Liina