Koko kesä neulomatta

Oletko kohdannut elämässäsi joskus vastoinkäymisen? Minä kohtasin yhden 1. kesäkuuta. Onhan noita vastoinkäymisiä tullut vastaan ennenkin, mutta tämä oli erityisen ärsyttävä. Pieni, mutta ärsyttävä.

Minä liukastuin ja lensin hanurilleni onneksi ilman sen suurempia vammoja. Kärsijäksi joutui kuitenkin keskisormi, joka kohtasi maan aivan epäoptimaalisessa asennossa. Niveleen tuli yksi liikesuunta lisää - sivusuuntiin - ja muuten sormi tönötti jäykkänä ja kipeänä. Itkuista selvittyäni yritin tehdä monia asioita, pitää lasta kädestä, pestä hiuksia ja neuloa. Mutta mistään edellämainitusta ei tullut mitään, varsinkaan neulomisesta, siihen kun ei yksi käsi riittänyt.

Olen siis ollut koko kesän neulomatta. Olen vältellyt lankaa, koska siitä on tullut vain paha mieli. Sormi kipeytyy yhä jos heiluttelen puikkoja yhtäjaksoisesti kovin pitkään ja syntyvä jälki on aika kamalaa, koska langan kireyttä on hankala säädellä. Kesäohjelmaani kuului tapaamiset käsikirurgin kanssa ja hieman ehkä pyysin josko nyt voisi jotain tehdä, kun pitäisi neuloa. Hän vakuutteli iloisesti, että kipu ei haittaa ja sormea pitää vaan ronskisti taivutella vanhoille liikeradoilleen. Kyllä se siitä vuodessa* toipuu - huoh.

*Esittelen siis seuraavan valmiin neulomukseni joskus kesäkuun 2017 tienoilla.

-Senni

Diamondback Socks

Raportointi Tour de Sockin kilpapaikalta on hidasta, mutta se johtuu vain siitä, että normaalisti päättelytyöhön palkkaamani pienet tontut menivät pistelakkoon työehtosopimusneuvottelujen kariuduttua, ja koska tilanne ei vieläkään ole ratkennut, joutui työnjohtaja* tekemään sen, mitä työnjohtajat näissä tilanteissa tekevät eli tarttumaan itse työhön. Pari kuukautta prokrastinoituaan.


Nämä Diamondback-sukat olivat ensimmäinen pari, jonka kanssa itkin pari turhautumiskyyneltä, sillä ohje oli KÄSITTÄMÄTÖN.

Olen joskus lukenut tekstin siitä, miten väärässä olemista on vaikea tutkia, sillä heti, kun ihminen huomaa olleensa väärässä, hän lakkaa olemasta väärässä ja alkaa olemaan oikeassa.

Näin kävi minullekin. Olin tehnyt virheen ensimmäisen sukan ensimmäisessä dimangissa. Heti sen huomattuani ohje muuttui käsitettäväksi enkä minä enää ollut väärässä.


Haluaisin väittää, että sitten kun huomasin virheen, neulonta sujui kuin vettä vain, mutten voi valehdella teille (no voinpas, tähänkin tekstiin hujahti yksi megaluokan juksaus) - ei se sujunut. Ei se vaikeatakaan ollut, pirskatin aikaavievää vain, kun piti neuloa eestaas taasees.

Vaan valmistuivathan ne lopulta, langasta, joka saattoi olla vielä asteen verran raisumpaa kuin edes ohjeen suunnittelija oli päässään visoinut. Vaikka langasta ei muodostunut alkuperäisvision mukaisia selkeitä kuvioita, tykkään näistä happoyön unelmista melko lailla.

Malli: Diamondback Socks
Lanka: Väinämöinen EIKU (65 g)
Puikot: 2,25 mm

Sijoitus kaiken tämän jälkeen oli tyydyttävä 31. En valittanut.

- Liina

* Minä, valitettavasti.