Kantapäitä ja parittomia sukkia

Viime aikoina olen neulonut sukkia. Enimmäkseen parittomia sukkia, koska miksi toistaa jotain mitä on jo kerran kokeillut. No sain minä yhdet valmiiksikin, ne kaikkein pienimmät työn alla olleet.

Olen tykästynyt Louhittaren luolan Väiskiin. Se on mukava neulottava, ihanalla tavalla karhea ja värit on aivan huippuja. Toinen puikoilla ollut lanka on Handun merinosukkis ja se on ihan käsittämättömän pehmeätä! Värit on ihania, mutta molemmissa ostamissani vyyhdissä on ollut pari yllätysläiskää; pinkissä pari raitaa likaisen vaikutelman luovaa harmaata ja sitruunankeltaisessa vihreätä. Miinusta siitä. Mutta annan anteeksi, koska käsinvärjätty on kai aina - no - käsinvärjätty, eikä siltä voi eikä pidä enkä halua odottaa konevärjättyä jälkeä.

Malli: improvisoitu pikkusukka
Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen, väri pakkanen

Vasemmalla perussukka Väiskistä väreissä Villiviini ja Yksisarvinen. Sukassa on erittäin tavallinen vahvistettu kantapää.
Alhaalla lapsen sukat sukka Handusta, malli oma. 

Uskaltauduin myös kokeilemaan tiimalasikantapäätä. Viime talvena olin lähellä kokeilla sitä, mutta Liina vakuutti minut siitä, että se on huono idea. Reikiä ja niin kireitä silmukoita, että lanka ja hermot on riekaleina. No, nytpä en kysynyt Liinalta. Tutustuin Ullaneuleen ohjeeseen ja ymmärsin kyseessä olevan ne samat saksalaiset lyhennetyt kuin esimerkiksi Westbournessa. Mä tykkäsin niistä! Eikun kokeiluun! Ainoa ongelma meinasi tulla ohjeen tässä kohdassa:

"Keskitaka on kerrosten vaihtumiskohta. Erotat sen helposti langanpäästä, joka jäi jäljelle luodessasi silmukoita sukkaan. Kun pidät työtä edessäsi, langanpään vasemmalla puolella oleva puikko itsestäsi katsoen on 1. puikko ja oikealla puolella oleva 4. puikko."

Mietin, miten ihmeessä voi olla mitään järkeä, että lyhennykset aloitetaan kantapään keskeltä. Kantapään keskelle muodostuu lovi. Aivan hullua. Ehkä Liina olikin oikeassa! Tämä on älytöntä! Sitten ymmärsin, että olen taas sekoittanut vasemman ja oikean. Selvisin. Kun suunnat oli kunnossa tiimalasikantapää oli helppo, nopea ja siitä selviää ilman silmukoiden poimimista tai sen kummempaa vääntelyä. Täten suosittelen tiimalasikantapäätä kaikille. Se on mun uusi suosikkini.

Senni

10 comments lanka, sukkia

Share:

Suomen Kädentaidot

Olennaisimmat pointit kässämessuilla ovat, nähdäksemme:

1. Treffit kaiken sen langan kanssa, jonka halusi nähdä
2. Treffit skumppabaarin kanssa
3. Treffit kaiken sen langan kanssa, jota ei tiennyt haluavansa nähdä

Erinäisistä syistä aikataulumme olivat ankeat, emmekä päässeet messuille tänä vuonna kuin iltapäiväksi. Toki se oli noin iltapäivän verran enemmän kuin viime vuonna, mutta koska havaitsimme, että kohdat 2-3 jäivät surullisesti toteuttamatta, ensi vuonna varaamme messuille kokonaisen päivän. Säntäillessämme ehdimme moikata muutamaa muuta bloggaajaa, muttemme koskaan ehtineet bloggaajille järjestettyyn oleskelutilaan. Itse asiassa keskityimme niin vahvasti lankaan sekä ennen että messujen aikana, että toinen meistä sai tietää tilan olemassaolosta vasta lukiessaan muiden postauksia messuista.

Messupäivän jälkeen lienee paikallaan ottaa kuukauden neulomisloma, sillä toinen* meistä poistui paikalta muassaan vajaa kilo lankaa. Tätä menoa hän saa ostaa lankaa seuraavan kerran maaliskuussa.**

Ensinnä rynnistimme Lentävän lapasen pisteelle. Tarkoituksena oli käpälöidä Handun lankoja ja Janina Kallion Songbird-ohjetta.

Lentävältä lapaselta poistuttuamme kävimme hamuamassa teippiä Teippitarhalta (kutimointikerhossamme on ihmisiä, emme nyt nimeä ketään, mutta heitä on kaksi, jotka pitävät kovasti washiteipistä, vaikkeivät muka vieläkään tiedä mihin sitä käyttäisi. Tähän nähden sitä kuluu yllättävästi.)

Sitten Kerään. Oli nähtävissä, että osa meinasi menettää malttinsa ja finanssipoliittisen kontrollin tässä kohden, mutta varsinaista hillittyä harkintakykyä osoittaen a) Liina osti vain Quince & co.:n Finchiä villatakillisen ja pari vyyhtiä Väiskiä ja b) Senni osti vain Baa Ram Ewen Titusta 1,2 villatakillista sekä pari vyyhtiä Väiskiä.

Sitten kipitimme Snurreen, joka on entuudestaan meille lähes tuntematon. Käymmehän siellä vain kerran viikossa. Snurreen oli tullut melkoinen lasti Hedgehogeja ja Madelinetosheja. Mitään ei enää pitänyt ostaa, mutta sitten tapahtui jotain, ja Liina poistui paikalta kainalossaan vyyhti Madelinetoshin Prairieta. Hillittömän hienon väristä Madelinetoshin Prairieta, jonka Senni oli jättänyt edellisellä viikolla ostamatta.

Titityyhyn päästyämme jonkinlainen taloudellinen morkk järki nosti päätään, joten tyydyimme vain ihailemaan lankaa ja kertaamaan kuulumisia ihanan Marian kanssa. Titityyn osastolla eniten hiplailutti pehmoinen ja muhkea Ulysse, se sama jota piti puristella jo aiemmilla messuilla. Messut skumppabaareineen olivat menossa kiinni niillä näppäimillä, joten katsoimme paremmaksi siirtyä tutkimaan loottia Tampereen yöhön koko posse.

* Sennin puolisolle kerromme sen olevan Liina, Liinan puoliso voi vapaasti olettaa sen olevan Senni.
** Hätätapauksia ei lasketa.

(Messuliput saatu)

13 comments lanka, tilaisuuksia

Share:

Siitepölyä

Tapahtui niinä päivinä, että nainen huomasi valon riittävän valokuvaustoimenpiteisiin, ja kuvasi pikapikaa uuden huivinsa, jonka mallin on suunnitellut Veera Välimäki.

Tässä se on:

Huivileikki-kirjan Siitepölyä-huivi on ollut minusta ihan valtavan kaunis alusta asti. Onneksi en huivia aloitellessani tiennyt, että se on myös valtavan työläs - suuri osa huivista on kierrettyä joustinneuletta. Viimeistä riviä tikuttaessaan tietää kiertäneensä. Eikä nyt edes mennä siihen, ettei täysin kierretty joustinneule ole mitään luettaessa neulottavaa.

(No, turhaa pärpätän. Se kierretty joustin on myös huivin ehdottomasti kaunein pinta.)

Lankana on Madelinetoshin Merino Light sävyssä Cosmic Wonderdust. Laskin jotain ihan omiani kun lankaa tilasin, ja kolmen vyyhdin satsista jäi yksi yli. Silmissäni siirtää raitahuivi tämän tekosyistä ihanimman äärellä.

Kun aloittelin neulontaa, mietin, mitenkähän tämä yksisarvisen pieru -tyyppinen lanka oikein käytössä toimii. Harmittaako myöhemmin, että tämmöiseen törsäsin? Onko konsepti parempi kuin käytäntö?

Vaan huoli pois. Tästä tuli hurjan käyttökelpoinen; ehkä siksi, etten varsinaisesti näe yksisarvisen pieruja kun huivi on kaulallani. Toisaalta peilin ääressä huomaan huokuvani tyytyväisyyttä. Ehkä on vain niin, että jokaisesta päivästä tulee parempi jos siinä on edes hippunen yksisarvista.

Huivin muoto, joka ei oikein ole neliö eikä oikein kolmio eikä oikein vinoneliökään, on ihana. Tykkään näistä vähän vinksahtaneista huivimuodoista ihan yli kaiken.

Malli: Siitepölyä

Lanka: Madelinetosh Merino Light, väri Cosmic Wonderdust

Puikko: 4 mm

Ainoa harmistukseni aihe on, että aggressiivisemmalla pingotuksella tästä olisi voinut ehkä tulla vielä vähän isompi. Mutta mitäs olen niin lempeä.

- Liina

20 comments huiveja

Share:

Hattarapipo

Viime aikoina neulontahomma on tökkinyt pahasti. Paluu äitihommista työhommiin on vienyt kriittisen paljon aikaa kutimoinnilta. Ennen sain neuloskella lasten päiväunien ajan, mutta töissä saattaisivat katsoa pahalla, jos ilmoittaisin ottavani keskellä päivää pari tuntia omaa aikaa neulomista varten. Isot projektit ei oikein etene ja puikot on saaneet olla rauhassa, kun tuntuu niin tahmaiselta.

Malli: Oma (osin tämän pohjalta)
Lanka: Gepard Kid Seta, väri 460 flamingo
BC Garn Baby Alpaca, väri au11

Olen siis keskittynyt lankaan. Olen hiplannut lankaa, kerinyt lankaa ja vähän myös ostanut lankaa. Kävin pari päivää sitten Snurressa ja ostin lapselle pipolangat. Olen monesti katsellut pörheää Kid Seta-lankaa sillä silmällä ja nyt keksin! Yhdistin hötöisen silkki-mohair-langan pehmoiseen alpakkalankaan ja loin silmukat hirveästi enempiä miettimättä. Ihan vahingossa sain pipon valmiiksi kahden illan ja yhden palaverin aikana. Tämä yllättävä voitto sai aikaan ihan uuden innon neuloa muutakin. Valitsemani lankayhdistelmä oli mukava neulottava, mitä nyt saatan yskähdellä flamingon värisiä mohairvillapalloja seuraavat pari viikkoa. Kid Seta tarttui mukavasti kiinni toiseen lankaan mikä esti mukavasti puolittain neulotut silmukat.

Katsokaa, i-cord! 

Lapsi toivoi pipoa, joka peittäisi korvat, joten korvaläpät hän sai. Apinoin läppien silmukoiden suhdeluvut muuhun pipoon nähden Purl Sohon Garter Ear Flap Hatista, mutta muuten annoin oman luovuuden kukkia. Pipo on yhdistelmä sileää neulosta ja broken seed stitchiä. Reunaan neuloin i-cordin, niin pipo pysyy paremmin mallillaan eikä reunat rullaudu. Olen ihan hirmu, hirmu tyytyväinen! Tämän täytyy olla söpöin kässähomma, minkä olen ikinä tehnyt.

Katsokaa, broken seed stitch!

-Senni

14 comments lapselle, pipoja

Share:

Messukissat

Herätelläänpä blogia vähän aikaisilta talviunilta muistelemalla syksymmällä tekemäämme täsmäiskua Helsingin kädentaitomessuille. (Jahas, tämä budjetillinen ansa on näemmä tarjolla taas keväällä. Iik.)

Mielessä pyöri lähinnä lanka, mikäpä muu, vaikka messuilta olisi löytynyt ratkaisu melkein mihin vain näpertelynhimoon - ja melko lailla valmiitakin tuotteita.

Taarustimme suoraan Kerän ja Titityyn yhteiselle osastolle. Onneksi meillä molemmilla oli mielessä joko malli, johon lankaa etsittiin tai eurokatto heräteostoksille, nimittäin sen verran ihania lankoja osastolla oli esillä. Täysi sekoaminen olisi ollut hyvin helppoa - it ain't no lie. Liina koki hetken, jossa ihan vakavissaan harkitsi ostavansa Piitu Nykoppin Kerroksia-kirjan ja langat kaikkiin töihin.

Siitä sitten jollain hengenvedolla päästiin yli.

No, ensin mentiin tyhjentämään Kerän hyllyt Isager Tweedeistä (katsokaa vain, ei sitä enää saa. Voitte syyttää meitä.) Syksyn bloggaajasuosikki, etten paremmin sano, sillä sen lisäksi, että me ostimme sitä molemmat, treffasimme myös Anskulin, jolla oli samaa lankaa kassissa. Ihana lanka se onkin, näistä yksilöistä taisi olla molemmilla suunnittella villatakki. Tällä kertaa ehkä eri mallia. Tai mistä sen tietää.

Titityyn osastolla kiinnosti erityisesti De Rerum Naturan Ulysse, mutta jotenkin tämä sudenkuoppa ohitettiin, ja siirryttiin hiplaamaan sukkalankoja. Näistä osa onkin jo päätynyt neuleeksi asti - siitä lisää myöhemmin, ellei blogin unitila osoittaudu ihan narkolepsiaksi. Voi se sitäkin olla.

Budjettiteknistä ansaa muuten helpotti, että Mediapro piffasi liput. Kiitos siitä!

8 comments asian vierestä, lanka

Share: