Miten lempihuivi korvataan

Tein kerran Kerän ohjeella yhden illan tuubihuivin, paitsi, ettei se ollut tuubi, sillä minusta huivien päätarkoitus elämässä on olla isoja.

Nyt tuo hartaudella pidetty ja pesty yksilö on muuttunut tuntumaltaan (ja mahdollisesti myös fenotyypiltään, mutta siitä en ole aivan varma) muistuttamaan lähinnä istuinalusta, mihin käyttöön se seuraavaksi otetaankin.

Mutta sitten tarvitaan uusi huivi. Iso, lämmin ja pehmeä.

Ensin tein uuden yhden illan tuubihuivin. Tällä kertaa siitä tuli tuubi, ja aika ärtsyn turkoosi vieläpä...


...mutta kun se valmistui, muistin, etten vieläkään oikeastaan halua tuubia. (Käyttöä löytyy silti. Tämän saa melkein hupuksi, jos pipo unohtui. Ja onhan se ärtsyn turkoosikin.)

Jatkoin keräläisten hellässä huomassa ja väänsin patenttihuivin. Nyt ollaan jo aika lähellä napakymppiä...


...vaikka jos nyt aloittaisin, tällä elämänkokemuksella varustettuna, tekisin sekä leveämmän että pidemmän. Sellaisen, että näyttäisi siltä kuin kietoutuisin kevyeen ja pehmoiseen yläpilveen. Tosin huomattavan kuivaan ja lämpimään yläpilveen, sillä muunlaisia yläpilviä ei saa Palomasta kutimoitua.

En ollutkaan ennen tehnyt patenttia. Miellyttävä neulos monin tavoin, mutta ei kuitenkaan se, jota tehdessä on helppo keskittyä lukemaan (huvikseen, lapselle tai pääsykokeisiin.)

Paloma oli lankana ilahduttava tuttavuus, etenkin lopputuloksessa. En yleensä välitä paksusta langasta, mutta jos huivi on noin pehmeä, joitakin asioita antaa anteeksi.

Tiskirättidebatti

Taannoin on keskusteltu siitä, onko Kerällä-kirjan Luottoliina-tiskirätti taustapuoleltaan hieno vai ei.

Minusta se oli tietenkin näkemättäkin hieno, kun oli niin hieno nimikin, mutta asian varmistamiseksi riepu piti neuloa itse.

Tiskirätti edestä, tiskirätti takaa, tiskirätti istuu, tiskirätti makaa.

Lanka: Lanaknits Allhemp6

Saatte muodostaa tuomionne itse. Nämä kuvat on otettu ennen vierailua pesukoneessa.

Minä pidän rievusta taka- ja etupuolelta, mutta huomautan, että langan valinta vaikuttaa varmaan melkoisesti. Allhemp ei suinkaan ollut ohjeen suosittelema lanka.

Hamppulangan parhaudesta tiskirätissä en ole aivan vakuuttunut - teollisten tiskirättien kasvattamana olen ehtinyt tottua sopivasti nahkeisiin riepuihin, mutta tätä samperin yksilöähän pitää puristamalla puristaa. Toisaalta lanka on niin kovaa, että tiskirättiin muodostuvat kätevät kohoraidat, joilla on varmaan kiva hinkata jotain ruokajämiä pöydästä. Niin kiva, että teen siitä harrastuksen!

Mies puolestaan tuijotti luottoliinaa epäuskoisena ja ähkäisi, että olisit nyt mustan tehnyt. Sellaista seuraavaksi.

Purkutuomio

Boxy sai purkutuomion ensisovituksen jälkeen.

Ensin ajattelin, etten enää koskaan neulo mitään, mutta sitten ajattelin, että neulonpas. Ja että oppia ikä kaikki:



Opin muutakin. Opettelin, kiitos toverini vinkin, luomaan silmukat neuloen, se oli ihanaa. Ja senkin opin, kiitos äidin, ettei sitä koko neuletta välttämättä tarvitse kerälle purkaa. Sen kun neuloo siitä edellisestä yrityksestä suoraan vain.

Olo on kummallisen motivoitunut. Uuteen versioon aion käyttää matematiikkaa.

Jurppii

Puikoilla nyt:

- Boxy (yhä)
- Tiskirätti (päättelyä vaille valmis)
- Huivi (ns. B-työ, kelpaa neulottavaksi samalla kun lukee Henna ja pässinpäät -kirjaa ääneen)

Älkääkä kysykö tuosta turkoosista, en osaa selittää.

Mutten osaa tarttua mihinkään. Vaikka on vapaailta ja kaikkea.

Ehkä ripustan pyykit.

Ajatus mukaan

En ole yhden neuletyön nainen, vaan kahden. Tykkään siitä, että mulla on aina yksi sellainen työ, jota voin paukuttaa menemään vailla sen kummempaa ajatusta.

Nyt, saatuani valmiiksi nämä pilvilapaset, tuli kuitenkin mieleen, että edes jossain vaiheessa työn aikana ajatus olisi syytä pitää mukana.


Kivathan näistä. Tavallaan. Väliäkö sillä, että peukuista tuli liian naftit jopa minun napakoista peukaloista tykkäävään makuuni. Ja viis siitäkin, että kirjoneuleosiot on huolellisesti asemoitu niin, että langankuljetukset tarraavat kiinni vihkisormukseen. Ja mitäpä siitäkään, että koko lapanen on sen verran kapoinen, ettei kuvio oikein näytä hyvältä, kun vanttuun kiskoo käteen. Ja samapa tuokin, että lanka (Sandnes Garnin joku vauvalanka) on itse asiassa aika karheaa ja ikävää.

Itse asiassa sillä kaikella on aika tosi paljon väliä. Mutta ehkä näitä voi pitää kädessä koiran kanssa ulkoillessa, tai aluslapasina kovilla pakkasilla.

(En voi edes ajatella, että kaikesta oppii. Tuskin minä tätä enää ensi kerralla muistan.)