Meinasi vähän syke nousta, kun Suvi Simolan uuden testineuleen nimeä mietittiin Ravelryssä. Joku ehdotti Everyday Cardigania, ja mikäs siinä, kyllä tämä neule ihan jokapäiväiseksi villatakiksi käykin, mutta niin arkinen nimi tuntui silti väärältä takille, jossa on tämmöistä iloa ja leikkisyyttä.
Onneksi karkausvuosi voitti.
Tuppasin taas testineuloksimaan, sillä ensimmäiset vilahdukset tuolloin vielä työnimellä long cardigan kulkeneesta villatakista näyttivät siltä, että sellainen pitäisi saada kevätlomalle. Toisaalta pieni matematiikan harjoitanta osoitti, etten mitenkään ehtisi neulaista sitä kevätlomalle jos odottelisin ohjeen julkaisua.
Jälkikäteen myönnän, että matikkani saattoi olla pielessä, mutta enhän minä vielä silloin tiennyt, että Leap Year neuloo jotakuinkin itse itsensä. Edes hihat eivät ärsyttäneet pituudellaan, kuten kaikkien aikaisempien neulomiskokemusten perusteella olisi sopinut. Eikä silti puhuta t-paidasta.
Langat ostin Kerästä. Halusin testata Meriliniä, jota kaikki kehuvat - se oli muuten ihanaa neuloa - eikä omasta stäshistä vähän yllättäen löytynyt mitään ihan sopivaa.
Värien kanssa päätin ottaa lentävän loikan pois mukavuusalueelta, kuten huomaatte. Takkihan on päärynän värinen. (Aluksi ajattelin, että se olisi valkoinen päärynäisillä kontrasteilla, mutta sitten Senni kuuli suunnitelmasta ja toteutti intervention ja tässä sitä nyt ollaan, vihreässä villatakissa.)
Tämä on vähän tylsä postaus. Kaikki meni niin justiinsa nappiin. Ohje oli mainio, ei ongelman hiventä, ja lanka oli ihanaa neulottavaa. Lopputuloskin on epägoottimaisine väreineen just sitä, mitä olen ilmeisesti aina tietämättäni halunnut.
-Liina
Onneksi karkausvuosi voitti.
Tuppasin taas testineuloksimaan, sillä ensimmäiset vilahdukset tuolloin vielä työnimellä long cardigan kulkeneesta villatakista näyttivät siltä, että sellainen pitäisi saada kevätlomalle. Toisaalta pieni matematiikan harjoitanta osoitti, etten mitenkään ehtisi neulaista sitä kevätlomalle jos odottelisin ohjeen julkaisua.
Jälkikäteen myönnän, että matikkani saattoi olla pielessä, mutta enhän minä vielä silloin tiennyt, että Leap Year neuloo jotakuinkin itse itsensä. Edes hihat eivät ärsyttäneet pituudellaan, kuten kaikkien aikaisempien neulomiskokemusten perusteella olisi sopinut. Eikä silti puhuta t-paidasta.
 |
| Tykkäsin tuosta olkalinjaan tulevasta silmukkaketjusta ihan hurjasti, onneksi kiltisti opettelin ohjeenmukaisen levennyksen. |
Langat ostin Kerästä. Halusin testata Meriliniä, jota kaikki kehuvat - se oli muuten ihanaa neuloa - eikä omasta stäshistä vähän yllättäen löytynyt mitään ihan sopivaa.
Värien kanssa päätin ottaa lentävän loikan pois mukavuusalueelta, kuten huomaatte. Takkihan on päärynän värinen. (Aluksi ajattelin, että se olisi valkoinen päärynäisillä kontrasteilla, mutta sitten Senni kuuli suunnitelmasta ja toteutti intervention ja tässä sitä nyt ollaan, vihreässä villatakissa.)
 |
| Malli: Leap Year Cardigan Lanka: Isager Merilin Puikot: 4 mm |
Tämä on vähän tylsä postaus. Kaikki meni niin justiinsa nappiin. Ohje oli mainio, ei ongelman hiventä, ja lanka oli ihanaa neulottavaa. Lopputuloskin on epägoottimaisine väreineen just sitä, mitä olen ilmeisesti aina tietämättäni halunnut.
-Liina
