Kuinka lakkasin huolehtimasta ja opin rakastamaan puuvillaa

En juuri välitä puuvillasta.

Se on ikävää ja kovaa.

Näiden periaatteiden mukaan elin varsin tyytyväisenä, kunnes äiti kävi Kerässä ja soitti ostaneensa Isagerin Japansk bomuldia. Kuvauksen perusteella googlasin vimmalla ja mietin, onko perusteltua ostaa itsekin hieman Japansk bomuldia, ja mitä siitä ylipäänsä tekisin, ja eikö minulla toisaalta ole aika paljon lankaa jo?

Malli: oma
Lanka: Isagerin Japansk bomuld
Puikot: 3,5 mm

Sitten äiti, jonkinlaisen mielenhäiriön vallassa, antoi Japansk bomuldinsa minulle - sillä ehdolla, että tekisin niistä jotain. Heti. Tuntee tyttärensä tavat. (Huoli pois, mittasin toki hänen kuumeensa ennen kuin sanoin "kyllä".)

Mikä ihana lanka! Nauhamainen ja rouhea, ei yhtään sellainen ikävä, kova ja joustamaton, jollaisena puuvillamme tunnemme.

Kyllä voi olla iloinen paidasta.
Tai ainakin siitä, että kuvaaja kieltää näyttämästä hamsterilta.

Vailla suurempia suunnitelmia - mutta ottaen huomioon pääsponsorini ehdotuksen ainaoikein-pinnasta - tein mallitilkun ja improsin paidan. Ajattelin jotain, jossa on venepääntie, kevyesti viisto olkalinja ja 3/4-mittaiset kapeat hihat. Ja sellainen siitä tuli! (Hihoista tuli sitten lopulta kuitenkin vähän liian lyhyet, äiti oli taas oikeassa, mutta toisaalta ne ovat käytössä aika hyvän mittaiset.)

Paidasta tuli kerrassaan hyvä! Yksinkertainen ja käyttökelpoinen, mukava päällä, sellainen jossa on rento olla. Valmis pinta on suorastaan rapea, hieman paperinen - se ei ollenkaan lötkähtänyt esim. liotuksessa.

Olen kameran edessä luonteva kuin lumiukko biitsillä.

No nyt siinä on joku roska sitten.
Suosittelen ihan tosi lämpimästi Japansk bomuldia kaikille, jotka haluavat vähän flirttailla puuvillan kanssa. Piristää elämää kummasti.

Kuvista superkiitos Sennille!

-Liina

P. S. Tiedän, muutin otsikkoa hieman. Se tuntui paremmalta vähän napakampana. Mutta ei se haittaa, kun muutenkin valehtelen: en ole ollenkaan lakannut huolehtimasta.

Knit-a-la-la-la-la-long


Rakkautta ensisilmäyksellä. Sitä se oli kun näin Rosewaterin ensimmäistä kertaa. En tosin ihan tiedä mikä siinä viehätti. Pitsi ei ole yleensä mun omaa mukavuusaluettani, ainakaan kovin kukkainen sellainen. Mutta tämä! Ai että! Ehkä viehätys johtuu pitsin verkkomaisuudesta, sellaisesta kuviosta, joita syntyy kun katselee kaleidoskooppiin.

Ostin kesän alussa Snurresta mahtavan sinisen vyyhdin Madelinetosh sockia. Minulla ei ollut langalle mitään suunnitelmia, mutta ostin sen kun useiden vyyhdin rutistelujen jälkeen näin siitä langasta unta. Väri on vaikea valokuvattava, mutta se on syvä ja sävykäs. Kuin myrsky tai tumma loppukesän yö.



Liinakin lämpeni Rosewaterin mallille ja oli sattumoisin ostanut samaa lankaa leiskuvan oranssina. Hänkin ilman sen suurempia suunnitelmia. (Kuvatessani Liinan huivia tänä synkkänä ja myrskyisenä päivänä, huomasin, ettei sen chilistä poltetta ole kaikkein helpoin tallentaa kameralle.) Näin päätimme kutimoida synkronoidusti huivit, koska tottakai me tarvitaan tiimihuivit. Tai, öhm, kolmannet tiimihuivit. Tai no, laiska se tiimihuivejaan laskee, sanoo Liinan mummokin aina.

Malli: Rosewater / Janina Kallio
Lanka: Madelinetosh tosh sock, väri Fathom, menekki paria metriä vaille vyyhti
Malli: sama kuin yllä
Lanka: Madelinetosh tosh sock, väri tomato, menekki nöttöstä vaille vyyhti
Huivi on yllättävän huippu kaulalla, istuu mainiosti ja näyttää kivalta. Hartiahuivityyppejä täältä kutimointipajalta ei oikein löydy, mutta onneksi sellaisia ei Rosewaterin käyttöön tarvitakaan. Ja jos haluaa voi pingottamisella vaikuttaa paljon siihen onko huivi enemmän mallia hartia vai kaula.

Vielä yksi kuva, en malta lopettaa.
Senni








Erään hupparin vaiheista

Kun vuosi sitten kerroin ipanalle tekeväni hänelle sinistä hupparia*, reaktio oli välitön. Ja voimakas.

Tyttäreni purskahti itkuun: "EI! Minulla on jo se punainen huppari! Sininen huppari on liian tyhmä!"

Näiden sanojen saattelemana ei liene ihme, eihän, että huppari kyllä valmistui, mutta vietti sitten vuoden verran kirjahyllyssämme odottaen, että intoutuisin sen päättelemään?


Lopulta, kun viikko sitten sain valmiiksi kaksi paitaa ja yhden huivin, päättelemättömien töiden syntisäkki tuli liian painavaksi. Kaivoin pohjalta first in, first out -periaatetta noudattaen sinisen hupparin.** Olin sitä paitsi luvannut sen Sennin muksuille, ja kai sille jotain pitäisi tehdä, ennen kuin niistä nuorempikin kasvaisi hupparista ohi?

Pingotin, päättelin, ompelin napit. Ja tässä se nyt on:


Ja nyt meillä on sellainen ipana, joka yhtäkkiä, vuoden muuta vannottuaan, haluaa hupparin ihan itselleen.

Malli oli Suvi Simolan Little Spring Hoodie, eikä ohjeessa tai lopputuloksessa ole moitteen sanaa. Neulominen sujui kuin tanssi ollen sekä hauskaa että helppoa.

Langasta haluaisin sanoa samaa - se on Langin Classicoa (luullakseni, hukkasin juuri kaikki vyötteet), mutta en voi. Sinänsä kiva sekoite puuvillaa ja villaa ja näemmä myös tekokuitua, mutta myös lanka, joka värjäsi liotusveden kauniin siniseksi vielä viidennelläkin liotuskerralla.

Että en nyt tiedä, uskaltaako tuota käyttöön kellekään. (Jos kellä on tästä mielipide, kuulen sen mielelläni.)

-Liina


* Tiedän, se ei ole sininen, vaan petroli.
** Yhä petroli.

Gentille



Neuloin taas huivin. Tällä kertaa en kuitenkaan omaan garderoobiin, vaan ystävälle joka täytti pyöreitä kesäkuun alussa. Eihän tämä aivan oikeaksi päiväksi valmistunut, mutta valmistui kuitenkin. Väriä ja mallia valitessa jouduin luottamaan vain omaan fiilikseeni saajan mausta. Itse asiassa en ole vielä antanut lahjaa hänelle, koska päätin pingottaa huivin toiseen kertaan, mutta pientä esimakua hän on huivista saanut eikä ainakaan näyttänyt ettei siitä pitäisi. Ehkä hyvän ystävän tuntee siitä, ettei hän irvistele saamilleen neulomuksille?

Malli on Janina Kallion Gentille. Todella sujuva neulottava, helposti mieleen jäävä pitsikuvio ja lopuksi silmukointia. Tämä sujui pingottamista lukuunottamatta kuin vettä vaan. Reunat meinasi väkisinkin jäädä epätasaisiksi, mutta pienellä kikkailulla nekin oli melko hyvät, toisen pingotuksen jälkeen vielä paremmat. Ainoa missä meinasi mennä todella sormi suuhun, oli huivin pituuden arviointi. Halusin, että sen saa kiepautettua kaulan ympärille kaksinkerroin ja ettei se jää roikkumaan liian alas vaan lämmittää. Mietin olisinko lisännyt yhden toiston kuviota lisää, mutta päädyin tekemään huivin ohjeen mukaan ja nyt vain toivon ettei se kurista tai kiristä. Lanka muuten oli taas kerran oikein ihana neulottava. Pehmeä, soljuva ja kaikkea muuta mitä ihminen voi langalta toivoa. 


Malli: Janina Kallio, Gentille
Lanka: Cascade Yarns, Heritage silk, väri 5632 dark plum
-Senni