Toi vois olla kaupasta ostettu

...sanoi työtoverini Agneksesta.

Se kuulosti vähän samalta kuin "olet laihtunut, hienoa!". Tiedättekö? Ööö joo kiva mutta en tiennyt, että se toinen oli huono.

Sanoin tästä Sennille. Senni huomautti, viisaasti, että onhan homma vähän kahtalainen kohteliaisuus. Ehkä sanoja tarkoittaa, että vaate on tosi hieno ja työn jälki hyvää (vaikkei se sitä aina valmisvaatteissa suinkaan ole). Mutta tarkoittaako tämä myös, että oman kädenjäljen näkyminen olisi jotenkin huono asia? Ei valmisvaate nyt tässä maailman ajassa ole mikään varsinainen harvinaisuus - kummallakin oli päällä ihan kaupasta ostettuja vaatteita - ja siitä asti homma varmaan pyöri meidän molempien päässä.

Mitä itse tehdyltä vaatteelta haetaan? Valmisvaatteen lookkia? Neulekonemaista pintaa? Erityistä rouheutta? (Taidekaapumaisuus on poissuljettu vaihtoehtojen joukosta. Joka sitä hakee on jo menetetty.)

Itse sanoisin, että tärkeintä on matka, ei päämäärä - mutta jos maalissa odottaa joku käyttövaate, henkilökohtaisesti katson onnistuneeni ja oppineeni. (Jos ei odota, katson vain oppineeni, ja tehneeni hyvän matkan.) Senni on huono sietämään virheitä töissään, mutta lähinnä se näyttää haluavan neuloa hienoja vaatteita kauniista langoista. Ja onnistuukin siinä ihan mahtavasti, vois alkaa mullekin neuloa.

Mihin te pyritte? Saako käsityö näyttää käsityöltä vai onko suurin kohteliaisuus jonkun kysymä "mistä toi on ostettu"?

Kesäpellavaa


Kesäkuun alussa raportoin purkaneeni ja sitten purkaneeni vähän lisää. Mutta sitäpäs en ole vielä ehtinyt kertoa, että sain kuin sainkin pellavaisen huitaleeni valmiiksi. Neljännellä aloituksella laskeskelin silmukkamääriin hyvän kompromissin mallitilkuista ja aiemmista liian pienistä sekä turhan suurista tekeleistä ja nappiin meni.


Lanka on Rowanin Pure Linen, johon ihastuin ensi hipelöinnillä. Olin ajatellut tehdä helletopin, mutta koska lanka on aika paksu ja neulejälki tuntui ja näytti musta liian villapaitamaiselta toppiin, teinkin paidan. Paidan malli on laatikkomainen mutta takahelman muokkasin lyhennetyillä riveillä (niillä saksalaisilla!) kaarevaksi ja etupuolta pidemmäksi. Malli olisi kyllä toiminut ilman hihojakin, mutta itse tykkään kyllä ihan hirveästi näistä kapeista 3/4-hihoista, näin tätä tulee varmasti käytettyä enemmän.

Neuloin paidan pyörönä alhaalta ylös, päättelin olkasaumat kolmella puikolla ja lopuksi poimin silmukat hihoja varten vetämällä langan silmukaksi työn läpi, sillä tavalla saa mun mielestä siisteintä poimintajälkeä.


Kun sain neuleen pois puikoilta se oli lyhyt ja leveä, mutta kunnon kastelu ja pingotus teki ihmeitä. Tiedoksi sille ken aikoo neuloa Pure Linenistä jotain ja hätääntyy kun neule on kaksikymmentä senttimetriä liian leveä ja napa vilkkuu. Lisäksi Anskulin sipulisäkkivertaus osuu erittäin oikeaan uittamatonta työtä tarkastellessa, sen verran rosoista jälki on. Uittamalla pintakin kuitenkin silisi ja sai hienon kiillon. Lanka on kovin rouhean ja jotenkin alkukantaisen näköistä, mutta ihan älyttömän pehmoista.

Malli oma
Lanka: Rowan Pure Linen väreissä Atacama ja Arizona
Puikot: 4,5 mm

Stella


Tuijoteltuani aikani Janina Kallion huivimalleja, nypelöityäni mallineuleita ja lopulta kiusattuani Janinaa lankapohdinnoilla Snurren alkukesästä järjestämässä bloggaajatapaamisessa, päätin neuloa Stella-huivin. Langaksi valikoitui Cascade Yarnsin Heritage silk. Koska en yleensä ole kovin kallellani pitsiin, päätin pysytellä värin suhteen tutulla ja turvallisella maaperällä. Siis mustaa ja hiilenharmaata. Halusin mallin, joka ei ole aivan tyypillinen hartiahuivi ja Stella on juuri sitä. Kolmio, muttei kuitenkaan.


Neulontakokemus - twelve points. Huivi oli helppo ja sopivan polveileva neulottava.
Lanka - twelve points! Heritage Silk on pehmoistakin pehmoisempi lanka, joka soljuu puikoilla helposti.

Kokemus oli niin miellyttävä, että seuraava Janinan huivi samasta langasta odottaa syntymistään ja liuta muita malleja odottamassa. Päätimme myös Liinan kanssa kimppaneuloskella Rosewaterin saman tien (jos aiot myös neuloa sen ja kaipaat vertaistukea tai ryhmäpainetta, niin tervetuloa mukaan meidän Rosewater-knitalongiin).


Edit. Unohdin täysin kertoa, että osallistuin huivini kanssa Janinan Ravelry-ryhmän kesäKALiin. Tykkäsin ja sain kuin sainkin huivini valmiiksi viimeisen KAL-päivän iltana. 

-Senni