Lankahamsteri Tukholmassa

Terveisiä Tukholmasta! Tai no, nyt istun kyllä jo putkievakkokodin sohvalla, mutta eilen huokailin Tukholmalaisen lankakaupan hyllyjen edessä. Reissua suunnitellessa olin ajatellut kiertää useammissa liikkeissä, mutta koska mukana oli koko perhe, emmekä halunneet uusia viime talven jännitysnäytelmää "ehtiikö kiroillen joukseva seurue laivaan", päätimme viettää päivän tiukasti Södermalmilla. 


Onneksi Laura ompeluseurasta kartoitti Tukholman lankatarjontaa talvella ja jakoi kokemuksensa meille. Minusta kiinnostavimman kuuloinen liike, Litet nystan, sijaitsi sopivasti Söderissä. Sinne siis! Litet nystan on Söderin pohjoislaidalla, korttelin päässä Mariatorgetin tunnelbana-asemalta Götgatanin suuntaan, osoitteessa Sankt Paulsgatan 20. Ainakin leppoisalla ja kohtalaisen päämäärättömällä päiväohjelmalla varustautuneena sinne ehti piipahtamaan hyvin. Kauppa ei ole ehkä sellainen, johon istuisin kutimoimaan aikani kuluksi, mutta ihania lankoja se myy. 

Litet nystanin oma Soft Donegal Tweed.
Litet nystanissa on tosi laaja lankavalikoima. Mun mies on kallellaan karheasta ja rasvaisesta uudesta villasta neulottuihin kalastajanpaitoihin ja sellaisiin sopivia lankoja liikkeessä on paljon. Minä vietin aikaa hipelöiden Malabrigon ja Madelinetoshin lankoja, joita on myynnissä paljon ja värejä oli mistä valita - ainakin tällä hetkellä. Tarjolla on myös useampaa sorttia liikkeen omia lankoja, muun muassa ihanaa Soft Donegal Tweediä, jota olisin varmaan ostanut, jos mielessä olisi ollut sopiva työ (huomaatteko mitä suunnitelmallisuutta ja hulluilusta pidättäytymistä?!). Cascaden lankoja on myös paljon, ja niistä moni oli nyt alessa.

Malabrigo Mecha, oooooh! Tuo harmaa osui suoraan sydämeen.
Kaksi oikeanpuolimmaista saraketta Madelinetoshia ja Malabrigoa, niiden vieressä jotain mihin en tajunnut kiinnittää  ollenkaan huomiota ja vasemmaisimpana lisää Malabrigoa.
Päällimmäisenä mieleeni jäi kummittelemaan aivan hervottoman ihana pellavalanka. Ruotsalaisen Karin Öbergin sataprosenttinen Kalinka (320m/100g) on täydellisen paksuista ja langan värikartta on upea! Olisin halunnut mukaani kaikki nämä. En kuitenkaan ostanut vyyhteäkään Kalinkaa, koska ajattelin kaikkea sitä pellavaa, joka odotti kotona. Voisiko joku suomalainen lankakauppa alkaa diilata näitä?

Karin Öbergin Kalinka. Katsokaa nyt tuota harmaata! Ja musteensinistä!
Ja näitä kaikkia muitakin!
Yksi hylly notkui lemppariani, Malabrigo lacea upeissa väreissä. Ostinkin kolme oranssinpunaista vyyhteä värissä Bergamota. Niiden lisäksi ostoskassiin päätyi liikkeen oma käsinvärjätty neonoranssi sukkalanka, jolla aion pelastaa ensi talven loskaisimmat päivät.


-Senni

Toinen Westbourne

VALMIS!


Ja kyllä tykkään! Tykkään niin paljon, että päättelin ja pingotin työn heti saatuani hihat valmiiksi. Maltoin juuri ja juuri antaa paidan kuivua ennen kuin kiskoin sen tänään päälleni. Mallissa ei ole mitään moitittavaa, paitsi Liinan tapaan jätin vyötärömuotoilut pois, osittain ihan sen takia, että saatoin unohtaa ne.  

Lyhennetyt rivit tein orjallisesti saksalaiseen malliin kuten ohjeessa käskettiin. Musta se oli tosi kätevä tapa ja käännöskohdat katosi sileään neuleeseen hienosti. Jotain kuitenkin täytyi muokkailla vyötäröhommien lisäksi. Nimittäin lankavalinnassa sooloilu johti siihen, että neuloin paidan kroppaosan kertaalleen uusiksi. Mallitilkuista huolimatta ensimmäiseen versioon olisi mahtunut mukaan noin 100% enemmän minua, joten vaihdoin silmukkamäärien katsomisen mittojen tutkailuun.

Siihen sooloiluun; paita on neulottu BC Garnin Allinosta. Ihastuin lankaan ensihypistelyllä Snurressa ja ostaa päräytin paitalangat. Lanka on paksuhkoa, noin 250m sadassa grammassa ja neulos laskeutuu ihanasti. Puuvilla ja pellava täydentää toisiaan tässä mun mielestä aivan loistavasti. Tai oikeastaan pellava täydentää puuvillaa, koska pellava on yleensä täydellistä ihan jo sillään. Eikä Allino ollut pahan hintaistakaan, mikä on aina plussaa. Sanoinko jo, että neule laskeutuu ihan todella ihanasti?

Malli: Westbourne / Isabell Kraemer
Lanka: BC Garnin Allino, värit 7 ja 33 eli harmaa ja turkoosi tai sinne päin
Seuraava Westbourne on jo mielessä, malli on sen verran huippu. Se tulee olemaan villainen ja pitkähihainen.

-Senni

Agnes (oma)

Tilanne on se, että suhteessa hitain työvaihe kutimointipajalla ei enää ole p&p (pingotus & päättely) vaan kuvaaminen. Aina on jotain.


"Toi on kyllä tosi kiva paita", sanoi puoliso kun hätyytin häntä kameran taakse - esittäen kainuulaisen asteikon mukaisen korkeimman asteen ylistyksen kutimointityölle.

On se kyllä minustakin tosi kiva paita.

Lankana Holst Garnin Coast, josta kyllä pidän hurjasti. Ohut lanka on pehmeää ja kevyttä ja riittoisaa ja sen värikartta on ihana - valkkasin itselleni värit Dove, Charcoal ja Geranium, joista Dovea oli ja on yhä omassa varastossa. Huomautuksena silti itselleni tähän, että Coastilla neulottaessa silmukat menevät usein sääpuoleen (eli toinen säie tippuu puikolta) ja siitä seuraa tuntien sadattelusessio. Etenkin tummanharmaita silmukoita kannattaa fiksailla mahdollisimman pimeänä iltana.

Koska lanka on aika paljon ohuempaa kuin ohjeessa, jouduin vähän virittämään. Olkasauma ei ehkä viritysten vuoksi ole ihan niin nätti kuin toivoisin, mutta kas, paidan neitsytmatkalla en moista tainnut ajatella kertaakaan. Virityksen vuoksi tuosta tuli myös alkuperäistä naftimpi (vaikka tein mallitilkun ja kaikkea) - mikä ei oikeastaan haitannut yhtään. Istuu hienosti joka tapauksessa.

Itsetyytyväinen kutimoija
Kauluksen kanssa jouduin nypertämään useampaan otteeseen ennen kuin sain tyydyttävän: alunperin suunnittelemani joustinneule törötti ja näytti ääliömäiseltä, joten tein tuollaisen päällerullautuvan reunuksen, joka on silmiini aina nätti.

Vaatteen malli on ihan loistava, vartalo-osa on vähän laatikkomallinen ja hihat kapeat.

Tykkään ihan kauheasti. Seuraavaksi pakotan äidin kanssani kahville niin, että meillä on molemmilla Agnes yllä. Siitä tulee kivaa. Vaikka tulee siitä kivaa muissakin vaatteissa.

Ei ollenkaan kutimointia

Koska puikkojen kanssa on ollut viime aikoina vähän hankaluuksia, kaivoin ompelukoneen ja saumurin kaapista ja ryhdyin leikkelemään kankaita. Ostin Itiksessä keväällä olleesta lastenvaate-pop-upista Murun neuloksia tarkoituksenani ommella lapsille jotain kivaa. Nuo kankaat on ihanan tuntuisia, kivoja ommella ja vielä ihan huippuja laadultaan.


Nyt tartuin karhukuosiin ajatuksenani tehdä paita, mutta kun sovittaessa tytär valitteli sitä, kuinka lyhyt helma mekossa on, ei auttanut kuin leikata paitaan leveä helmaresori ja mekko oli melkein valmis.



Musta on ihana neuloa puolipäämäärättömästi ja katsoa mitä tulee. Tämä sama pätee myös ompeluun. Otin mittoja lapselta ja piirsin kaavat suoraan kankaaseen, sitten surrur saumurilla ja kohta oli valmista. En varsinaisesti suunnitellut tekeväni hieman pystyä kaulusta, mutta sellainen se nyt on ja on hyvä. Yritin kysellä lapsen mielipidettä mekosta ja hän kertoi sen olevan ihana koska mä olen tehnyt sen. Parasta palautetta, mitä saada voi.


Ihanaa saada välillä jotain nopeasti valmiiksi. Nyt aion siirtyä takaisin puikkojen pariin ja koska meidän perheemme siirtyy kohta lomamoodiin aion neuloa järjettömän paljon, toivottavasti en joudu purkamaan aivan kaikkea.

Turhaumien kevät

Tässä se on.



Järjestyksessä neljäs paita, jonka olen aloittanut Katian Linosta. En viitsi nyt edes luetella, mitä kaikkea siitä piti tulla, enkä toisaalta tohdi vielä kertoakaan, mitä siitä on tulossa. Ensimmäistä siksi, että nolottaa (luultavasti aivan syyttä suotta) milloin mikäkin, miten tein huonot muistiinpanot ja siksi virheitä, miten valkkasin väärän malli+lanka -yhdistelmän; jälkimmäistä siksi, että voihan olla, että tästä langasta alkaa vielä viideskin paita.

Jotenkin just nyt tämä kutimointi on ollut vähän tällaista. Yllättävän turhauttavaa. Eivät tunnu istuvan langat malleihin tai mallit elämäntilanteisiin. Olen jo miettinyt, josko siirtyisin vain tekemään ainaoikein-huiveja ja ehkä sukkia.

Ja kurjinta ehkä se, että kutimointipajan toinenkin osapuoli vannoo joka toinen ilta chatissa, ettei enää ikinä neulo. Evakkoasunnon pihalla poltetaan tälläkin hetkellä puikkoroviota. Vai miten siellä sujuu, Senni?

--

Senni:

Juu ei suju. Vappuna mulla oli puikoilla tuosta samaisesta Katian Linosta toppi, jonka helma, rintamus ja hieman muutakin tuli neuloa half linen stitchinä. Tuntui tervanjuonnilta ja purin koko roskan tajuttuani tehneeni virheen, joka olisi ehkä voinut aiheuttaa ongelmia juotuani melkein koko ämpärillisen. Se siitä.

Niin ja onhan mulla puikoilla myös muita töitä. Westbourne oli melkein hihoja vaille valmis, kun tajusin tekeväni telttaa ja purkuun meni. Ja eilen taas purin ja kiroilin. Pellavainen, kolmesti aloitettu kesäpaita oli enää hihoja vailla, kun huomasin tehneeni nakinkuoren. Kaikki tämä mallitilkuista huolimatta. Niinpä reippaasti vannoin katkovani puikot ja lahjoittavani langat miehelle. Tässä on tullut purettua enemmän kuin pääteltyä, ja se on aika masentavaa.

Valmistautukaa siis, arvon lukijat, postauksiin, joissa käsittelen loppumattomien ketjusilmukkapötköjen valmistusta. Aion palata työstämään sellaisia.

Paita vailla hihoja

Kiharrettua lankaa
--

Liina:

Mutta ehkä tää nyt on sen antikirosanan paikka. Suurista suunnitelmista huolimatta nyt on näin, ja kyllä sieltä puikoilta vielä joku lumotun ihana neule tippuu.

Senni:

Saattavat joutua neulomaan itsensä. Kunhan sanon.

Lankaperjantai

Keväinen retki Kerään oli monella tavoin suotuisa. Sen lisäksi, että roudasimme himaan kassikaupalla ihania lankoja, treffasimme juuri oman bloginsakin perustaneen Marian.

Tietenkin jo ennen Kerän visiittiä olin ajatellut, että Maria on varmaan hyvä tyyppi - mutta silti, ainahan sitä miettii, että millainen ihminen siellä lempparilankakaupan tiskin takana on. Retkellä kävi ilmi, kuten Senni sitten myöhemmin sanoikin, että siellä oli just sellainen tyyppi, jonka sinne oli kuvitellutkin. Oli mahtavaa huomata, että ihanin lankakauppa on saanut parhaan mahdollisen vahvistuksen.

Niin, että meillä kävi nähdäkseni melkoinen tuuri kun saatiin Maria vastavierailulle Helsinkiin, nauttimaan hieman ginistä ja kutimoinnista ja puhumaan lankaa.

Eräänä keväisenä perjantaina vaelsimme siis Eiran lankoihin ja vietimme siellä luullakseni joitakin tunteja. Mukaan lähti lankaa melkoisella sopuhinnalla, sillä paikan päällä kaikesta sai 50% alennusta. Oli parasta pohtia suunnitelmia, ihastella langan tuntua ja tutkia väriyhdistelmiä loistoseurassa.

No, ei vähä mitään. Seuraavaksi kipaisimme Snurreen, jossa on jo tovin ollut melkoisen mielenkiintoinen lankavalikoima ja häkellyttäviä värejä. Ehkä oltaisiin jääty yöksikin, ellei ravintolavaraus olisi kolkutellut takaraivossa.


Viimeisenä lankakauppatekona oli noudettava vielä tweedsukkalankaa Fiinaneuleesta; klubisukkia tulossa.


Loppuilta vietettiin lanseeraamamme giniä ja kutimointia -konseptin parissa kantakaupungissa. Oli niin hauskaa, että uskallan ennustaa ja vaatia, ettei jää viimeiseksi kerraksi, mutta ensi kerralla voisimme tutustua vaikka, eeeh, Tampereen lankakauppoihin.

- Liina