Sirkus

Tein ipanalle taannoin äärimmäisen pinkistä Tosh Sockista pipon.

Pipo odotti päättelyään vuoden. En ollut siihen oikein tyytyväinen. Lopulta avasin piposta yhden kriittisen silmukan ja - neulovan toveri suosituksesta - pistin puikoille Huivileikissä julkaistun Sirkus-huivin. Kontrastiraidoiksi otin kirkkaankeltaista jämä-Väiskiä.


Pipo ei ihan huiviin piisannut, mutta onneksi olin jemmannut loputkin vyyhdistä.

Sirkus on tosi hauska. Ärtsyissä väreissä siitä tuli jotenkin ihan huippu. Lapsenikin hyväksyi sen, jos kohta sillä varauksella, että hän pitää siitä enemmän huivilaatikossa kuin kaulallaan (tyyppi ei ole huivi-ihmisiä, mutta eiköhän tilanne tässä vuosikymmenten aikana muutu, kunhan vain jaksan olla sitkeä.)

Se vähän harmittaa, että neuloin huivin suoraan edelliseltä tekeleeltä. Fiksu olisi jotenkin saattanut langan vyyhdille jälleen, liottanut, kerinyt ja neulonut. Minä olen laiska enkä ollut muutenkaan aivan varma, miten lanka saatetaan vyyhdille. (Turha tulla sanomaan, että kerinpuissani on peruutusvaihde.) Niinpä suurin osa huivista näytti ennen liotusta humaltuneen apinan neulomalta. Liotus tapansa mukaan paransi tilannetta, ja nyt huivin alkupää näyttää vain kolmasluokkalaisen ensimmäiseltä käsityöltä, mutta ei sitä sieltä laatikosta kukaan huomaa.

Malli: Sirkus
Lanka: Tosh Sock (Carnation),  Väinmöinen (Tulppaani) - molemmat Snurresta
Puikot: 3,5 mm

Ohjeesta en välittänyt. Välimäki esittää ohjeen alussa, ettei huivi ole niin silmukan tai parin päälle, mutta jotenkin jouduin purkamaan tekelettä useita kertoja, sillä ohjeen mukaan tehdessäni saattoi tulla mallikerran verran virhettä. Kun vihdoin sain huivin valmiiksi, en oikein tiennyt, kenessä vika oli - oliko ohje oikeasti niin epämääräinen vai olinko vain itse tavallistakin hapertuneemmalla päällä liikkeellä?

Näistä pikku haasteista huolimatta olen lopputulokseen aikas tyytyväinen. Tulipahan salaa fanittamani pinkeistä pinkein lanka eri hauskaan tarkoitukseen.

- Liina

Lapsi lankakaupassa ja mitä siitä seuraa

Vein lapsen muassani Snurreen. Se on näennäisesti hyvä ratkaisu, perheaikaa lankakaupassa, mikä voisi olla parempaa?



Käytännössä ratkaisu on usein huono. Ensinnäkin ipana kyllästyy kahdessa minuutissa eikä minulla kuitenkaan ole rauhaa paneutua valikoimaan. Hän toikkaroi matonkuteiden keskellä ja huutelee minua etsintähommiin.

Toiseksi hän saattaa osoittaa henkilökohtaista kiinnostusta lankaan. Viimeksi hän osoitti kiinnostusta espanjalaisen inkvisition vakaumuksella pätkäkidutettuun Peo 30 Silke -lankaan, josta piti saada sukat.

Silmäkulma nykien lupasin lapselle sukat. Moisesta pyynnöstä ei kieltäydytä. Vaadin saada ottaa kontrastiväriksi myös kerän valkoista.

Kotona jemmasin langat "tästä neulon kohtapuoliin" -kasaan ja pakkasin jouluksi mukaan lähteviä neuleita. "Etkö sinä teekään näistä?" kysyi lapseni, joka lämpösäteilyohjuksen tarkkuudella osui langan luo uudestaan. "Teen", lupasin, ja pakkasin langat mukaan.


Ja jo kaksi viikkoa myöhemmin olivat sukat valmiit.

Tein ne Hannan broken seed stitch -sukkien ohjeella - tai pitäisikö sanoa reseptillä. Nappasin Hannan mainiosta tekstistä sen, miten broken seed stitchiä ylipäänsä tehdään, ja sen, että sukan pohjaan kannattaa ehkä tehdä pelkkää sileää neuletta.

Muutoin sävelsin sukat varpaista varteen -tekniikalla, välillä sovittaen.

Malli: Broken seed stitch -sukat sovellettuna
Lanka: Peo 30 Silke, monivärinen ja valkoinen
Puikot: 3,5 mm


Metrin mittainen sydämeni valtiatar oli sukkiinsa niin tyytyväinen, että suostui jopa poseeraushommiin äpisemättä.

Jalassa sukkia ei kyllä ole paljon nähty, ja pinta tuntuukin vähän karhealta - pitää kokeilla, josko reipas liotus auttaisi asiaa.

- Liina, joka menee jatkossa lankakauppaan yksin

Tukutakki

Tässä on neulottu. Neulomisen lisäksi on myös otettu valokuvatodisteita neulomuksista, ja nyt vain pitäisi nakutella blogipostauksia, jotta sitten mummona muistan, mitä tulin neuloneeksi.

Aloitan tavallaan vaikeimmasta, joka on syksyllä Tukuwooleista tikuttamani villatakki. Tykästyin Tukuissa kaikkeen langasta lankojen nimiin.

Kuvat otti äiti. Kiitos äiti!
Impromptu-ohjeella tehty ja yhä nappeja vailla oleva takki on vaikea lähinnä siksi, jos ja kun sitä mietitte, että syksyllä elämänhallinta tuntui vähän vaikealta, eikä kuvissa poseeraaminen juuri huvita sellaisen syksyn jälkeen.

Mutta takkihan tässä on pääasia, ja hyvä takki se onkin, lämmin ja mukava. Onnen omiaan etenkin aina, kun matkustan bussilla töihin (joukkoliikennevälineessä on välillä kylmä kuin Arktiksella.)

Malli: Impromptu
Lanka: Tukuwool Fingering Auri (11), taskuissa Futo (20)
Puikot: 3 mm, 3,5 mm

Tukuwool oli mainio lanka, melko luonteikas ja kiva neuloa - neuletuntuma on karkeahko, mutta loppuliotuksen aikana takki pehmeni suloiseksi. Jos on kaltaiseni tuuriastmaatikko, saattaa kuitenkin olla kiinnostunut tietämään, että flunssaisena Tukuwoolien neulominen tukkoisti oloa entisestään. Mutta silloinhan voi aina tehdä sukkaa.

Impromptussa minusta ehkä hauskinta on kontrastivärinen tasku - se näkyy nyt huonosti, mutta siellä se on. Muutenkin malli on kiva, vähän pappahenkinen, vaikka sen tekotapa meinasi rasittaa hengiltä heti alkuunsa. Neule nimittäin aloitetaan hihoista. Se tiesi silmukoiden poimintaa, ja jos jollekin olen allerginen niin sille.

Silmukoita poimiessa apuun tuli odottamaton taho, lanka: jotenkin Tukusta tehdyt silmukat olivat erityisen suosiollisia poimittavia ja jäljestä tuli sen kummemmin takkuamatta tosi siisti.

(Hihoista aloittaessa voisi kuvitella, että onnea on kun lopuksi ei hihojen teko vituta, ja se on totta. Silloin vituttavat ne viimeiset helman sentit. Aina on jotain.)

Jos jostain itselleni narisisin, niin varmaankin nappilistasta, joka poiminnalle suosiollisista silmukoista huolimatta jäi jotenkin kummallisen kinnaavaksi. Neulojan vika, ei langan.

Seuraava toiveeni Tukulle on semmoinen oikein kaunis vaaleanharmaa värivalikoimaan!

-Liina

Uusi vuosi ja uudet sukat


Tein uuden vuoden lupauksen, mikään viime vuonna aloittamani ei jää tänä vuonna päättelemättömäksi. Niinpä tikutin valmiiksi aiemmassa postauksessa vilahtaneen sukan parin. Väiski on ihana, ihana lanka ja kantapäissä sekä varpaissa käyttämäni yksisarvinen on ihana, ihana väri. Näistä tuli aivan lempparit. Hieman hupsut sukat yksinkertaisimmalla mallilla, jonka keksiä voi. 

En jaksa lätistä pidempään, antaa kuvien kertoa loput. 

Lanka: Louhittaren luola, Väinämöinen
väreissä villiviini ja yksisarvinen
puikot: 3mm, harmittaa etten valinnut kakspuolosia.

-Senni