Oli kesä kesä kesä

...oli nainen, joka kutimoi onnellisena leikkipuistossa. (Tiedän, ei se rimmannut.)


Kuva on huhtikuun lopulta, jolloin viimeksi oli lämmintä, mutta kuvaa myös kivasti sitä, mitä suunnittelen tekeväni seuraavat neljästä viiteen kuukautta: istuvani ulkona kutimoimassa kun lapsi riekkuu.

Voi onnea.

Asioita, joita olen oppinut raidoista

Tein raidallisen kesätopin. Sitä tehdessäni opin kaksi asiaa:

1. Drops Designin sivuilla on paras ohje siihen, miten vältetään ruma värinvaihtumiskohta raitaneuleessa. Paras siksi, että muissa ohjeissa on kaikenlaisia kummallisia sivuvaikutuksia, joita tässä metodissa ei näytä olevan. Lopputuloskin on ihan siisti - ei aivan huomaamaton, mutta siisti, jopa pingottamattomassa työssä:



2. Kultaisen leikkauksen suhde raitojen leveydessä toimii vain, jos molempien raitojen korkeus on parillinen luku. Esimerkiksi 7:4 on ihan typerä suhdeluku. Älä kokeile kotona, minä kokeilin jo puolestasi.

Ai miten niin miksi? Siksi, että kun siirtyy suljetusta neuleesta pois, raitaa vaihtaessa käy näin:


Joku olisi ehkä osannut ajatella näin pitkälle jo hyvissä ajoin ennen kainaloita. Minä en ollut hän.

Kartiolla

Joskus tuntuu, että langasta on vähän synti mennä neulomaan jotain. Nämäkin olivat niin kauniita kartiolla:


Kerin kaikki langat, sillä niitä pitää neuloa kaksinkertaisena. Alkuun - laiska kun olen - suunnittelin keriväni vain vaaleanpunaiset, mutta huomasin siinä keriessäni, ettei niitä kartiolta neulo hullukaan.

Harmaat Ito Kinut sain kerran lahjaksi äidiltä, ja kun vihdoin tiesin, mitä niistä on tuleva, tilasin tehostevärit Saksasta. Lanka on täyttä silkkiä, ja järisyttävän suloista jopa tällaisen pellavafanaatikon silmiin ja sormiin.

Perkins Cove

Työ Amerikan seuraavana huippumallina saa nyt vielä odottaa tovin, vaikka poseeraukset ovatkin tosi hallussa, sillä minulla on kova kiire kutimoida kesän vaatteita.

Ensimmäisenä tämän (ja toivottavasti monen tulevankin) kesän vaatteista valmistui Perkins Cove, josta pidän - nyt - tosi paljon. Alkuun olin vähän häkeltynyt, odotettuani ehkä himpun verran istuvampaa paitaa, mutta aika teki tehtävänsä. Uudelleenorientoitumisen jälkeen oli helppo todeta, että paita on ihana. Kunhan muistaa varoa ovenkahvoja, joihin (kaltaiseni tolikka) voi jäädä kiinni.


Lankana hommansa hienosti hoiteli Quince & co.:n Sparrow, jota meni himpun verran yli viisi vyyhtiä. (Onneksi en luota ohjeisiin. Ostin kuusi.)

Erityisen ilahduttavaa tässä oli, että niinä päivinä kun harkitsin Sparrow-tilausta uudelta mantereelta, lankaa tuli aivan pyytämättä ja yllättäen myyntiin myös Kerään. Ostin langat siis Kerästä, sillä minusta ajatustenlukukykyä pitää tukea.

Ota sellanen kuva, etten näytä pöljältä.
Vaikeinta paidassa oli taas valokuvausvaihe. Yritin selittää tilanteeseen shanghaiatulle kuvaajalle, miten se kuva pitäisi rajata.


Samaa oli yrittänyt oman paitansa kanssa myös snna k. Great minds think alike.