Pipoja, pipoja, pipoja, mistä lisää päitä?

Viime aikoina on syntynyt pipoja! Ensin tein Kerällä-kirjan ohjeesta inspiroituneena raitapipon lapselle. Hän tarvitsi pipon, joka yltää reilusti korville asti, ja sellaisen hän sai. Tupsuntekovälineistöllä syntyi helposti tupsukin. Tuossa edellä mainitussa kirjassa on tosi paljon mukavan oloisia perusohjeita. Mua itseäni kuumottelisi tehdä kirjan turbaanipipo, mutta en ole vielä ymmärtänyt miten sen kiepautus toimii. Täytyy protoilla paperilla tai kankaalla. Silmukkamäärän laskin lapsen pään mukaan ja sitä myöten kavennuksetkaan ei ole minkään ohjeen mukaiset vaan kaventelin niin kuin hyvältä näytti.
Lanka: Keltainen/Schachenmayrin Extra Merinoa ja harmaa Mondialin Merino sportia.




Jacques Cousteau-henkisen päälaelle aseteltavan luomuksen sai minun pikkuveljeni. Joululahja valmistui sopivasti tammikuussa, koska mietimme yhdessä pitkään millaista pipoa hän käyttäisi ja minkä värinen sen tulisi olla. Minä ehdottelin värejä ja hän vastaili jotain sellaista, kuin “joku tumma väri olis varmaan paras”, kunnes tarkensi että mustaahan hän oikeastaan tarkoittaa. Tein melkein mustan. Saaja oli tyytyväinen. Ohjeena käytin googlailemalla vastaan tullutta mallia, tosin tein kuumaveriselle veljelle vähän lyhyemmän reunan kuin ohjeessa, jottein pipossa ole niin suurta aluetta kaksinkertaisena kun reunan kääntää. Tätä oli kiva neuloa ja ohje oli hyvä.

Lanka: Schachenmayrin Merino Extrafine.


Sitten viimeisimpänä valmistui Happy Thoughts-pipo minulle itselleni. Kuten jo aiemmin kirjoitin, ohje oli tosi hyvin kirjoitettu ja pipo syntyi parissa päivässä, koska sen tekeminen oli mukavaa ja kiinnostavaa. Yhden rivin neuloin päin honkia, mutta se saattoi liittyä jotenkin giniä ja kutimointia-iltaan. Ensi kerralla teen pelkkää suoraa. Pipo on ihana sekä minun, että vaaleanpunaiseen tykästyneen tyttären mielestä.

Lanka: Harmaa/ taas kerran Schachenmayrin Merino Extrafine ja marjapuuroinen Liinalta saatu Sublime cashmere merino silk dk.


Suhteeni villaan

Näin tuossa, että Brooklyn Tweedin talvikokoelma ilmestyy - wait for it - huomenna, 27. tammikuuta.

Että jotta. Mitähän siitä nyt sanoisi. Teknisesti ottaenhan siinä toki neulaisee vielä jotain talvekasta maaliskuun pakkasille, mutta minä kyllä ajattelen jo kevättä, kesätoppeja ja kevyitä pellavalankoja.

Itse asiassa, jos olen aivan rehellinen, ajattelen kevyitä pellavia ympäri vuoden. Laskiaisena voin ajatella pullan ohella myös pitkiä pellavia, jos muistan, mutta todennäköisesti en muista, on niin kiire ajatella pullaa.

Rakastan villaa. Sukissa, lapasissa ja huiveissa. Vaan villapaita on minulle vaikea vaate: usein liian lämmin. Käyttökelpoinen vain muutamana hassuna talvikuukautena, jos silloinkaan. Visioin usein sellaista, että jos ei tuulisi, ulos voisi mennä vaikka paksussa villapaidassa vain, lapaset kädessä - kyllä se riittäisi.

No, heh. Asun Helsingissä, Herttoniemessä. Sana "niemi" viittaa meren läheisyyteen, ja vaikka minun ja avomeren välissä on puskurina niin Herttoniemenranta kuin useampi saarikin, harvoin on niin, että ei tuulisi. Nekin hetket, jolloin ilma seisoo, tuntuvat usein osuvan hellesäille.

Vaatepuolella pyrin siis neuloskelemaan vaatteita, joissa on joko muutakin kuin villaa tai - jopa mieluummin - ovat kokonaisuudessaan muuta kuin villaa. Niitä voi sitten käytellä kesät talvet, tai ainakin loppusyksystä kevään korville (millä tarkoitan juhannusta).


Onneksi etenkin pellavalangoissa valikoimat ovat viime vuosina monipuolistuneet hurjasti. Muutakin ihanaa toki on - esimerkiksi Kerästä säännöllisesti hamsteroimani Ito Kouki, jota onkin, tuota, jo melko paljon. Kouki on ramieta ja silkkiä, ja esittelytekstissä (lue: mainoksessa) ramie mainitaankin idän pellavaksi.

Mutta että jos Brooklyn Tweed suvaitsisi tänä vuonna julkaista kevätkokoelman - sanotaan siinä helmikuussa, vaikka ihan heti ensimmäinen päivä - ja ehkä jonkun eeppisen pellavalangan kylkiäisiksi - en yhtään suuttuisi. En yhtään.

Puikoilla nyt: Great minds think alike

Mitä kutimointipajan Herttoniemen eri toimipisteissä näinä päivinä tapahtuu?

Sen lisäksi, että järjestimme ex-tempore -langantonkijaiset toisessa toimipisteessä, olemme kutimoineetkin.

Liina:

Puikoilla on Suvi Simolan Schnee, johon rakastuin ensisilmäyksellä. Se oli menoa. Kaapista löytyneet Shibui Cima ja Shibui Linen (jotka oli alunperinkin tarkoitus yhdistää) otettiin kahden mallitilkun voimin neuletakin langoiksi. Projekti on ihana ja langat ovat ihania, mutta Linen on vähän karkeaa sormille, joten etenen verrattain hitaasti. Sormiparkani ovat muutenkin verillä, kiitos talven ja maanista lähentelevän käsienpesuvimmani.



Lisäksi tikutan Veera Välimäen Kappaa. Instagramissa ystävä jo tiedusteli, neuloskelenko kotiimme uusia verhoja. Minulta oli tyystin mennyt ohi, että kappa voisi olla joku verho. Jännä sinänsä, tiedänhän verhoista sentään lähes kaiken, tai ainakin sen, että useissa asunnoissa on katsottu asialliseksi ikkunoihin sellaiset ripustaa.



Ja sitten aion matkiskella Senniä ja tehdä - jälleen Simolan - Happy Thoughts -pipon.


Mitäs sieltä valmistuu, Senni?

Senni:

Kovin yllättäen, täällä on puikoilla kutakuinkin samaa kuin Liinalla. Aloitin toissapäivänä Happy Thoughts-pipon. Ostin sitä varten Rowanin Lima-lankaa, mutta lopputulos olikin paljon toivottua pörheämpi ja kuvio katosi langassa kokonaan. Haettuani täydennystä Liinan lankaholveista sain kuvion näyttämään siltä kuin toivoin ja kilkuttelin tosi nopeasti pipon eilen jo puoliväliin. Vaikka voisi kuvitella, että pipon kuvio ja pintaneule ovat hitaita tehdä, niin tämä tuntuu etenevän ihanan helposti. Ja ohje on kirjoitettu todella hyvin.


Alla olevan kuvan Madelinetosheista aion tehdä kaulurihuivin itselleni, kunhan ensin koppeennun kerimään. Suunnitelmani on sileä pyöröpuikkopötkylä, jossa väri vaihtuu keskellä. Ryöväsin langat Liinalta ja alan olla ikuisessa pullavelassa hänen talouteensa. (Hienoa! Tätä juuri toivoinkin! T. Liina)


Puikoilla on myös samainen Schnee kuin Liinalla. Viininpunaiset villatakkilangat saivat tarkoituksen ja minä yhden keskeneräisen neuletyön lisää. Haluaisin hirmuisesti, että takki olisi jo valmis ja voisin pukeutua siihen. (Täytyy neuloa enemmän.)

Ja sitten vielä ihana, pehmoinen, sileä ja kevyt Kappa. Niin, se sama, joka on Liinallakin työn alla. Sitten kun schneet, kapat ja happy thoughtsit (ja on mulla langat neon beastiakin varten) on valmiit, me puetaan ne kaikki päälle. Ja ollaan famiksia, kuten tytär sanoo. Älkää sanoko mitään, jos näyttää tyhmältä.


Yhteispostauksen teille tuottivat kutimointipajan tontut, jotka kiistävät jyrkästi, että tässä kaikessa olisi mitään pakko-oireista.

Yhtenä kappaleena


Tänään valmistui vihdoin ja viimein tyttären paita, minun ensimmäinen paidantekeleeni koskaan! Itse neuletyö tuli valmiiksi jo aikaa sitten, mutta tänään päättelin ja ompelin. Tein paidan Kerällä-kirjan Yhtenä kappaleena-ohjeen mukaan tai mukaillen. Miten sen nyt ottaa.

Ohje on alun perin villalangalle, mutta minä olin hipelöinyt ja sitten ostanut tapojeni vastaisesti puuvillalankaa ja päätin käyttää sen tähän paitaan. Paidan lankana on Rowan Softknit Cotton. Sitä oli kyllä mukava neuloa ja paitakin tuntuu kivalta. Mutta siihen tämä sitten jääkin, olen meinannut useamman kerran purkaa ja polttaa koko tekeleen. (Liina kommentoi suunnitelmaani; ”Mitä purkamaan, jos aiot kuitenkin polttaa.” ) Mokasin laskiessani silmukkamäärää uusiksi ja hihoista tuli noin 10 senttiä liian pitkät. Kaula-aukon silmukat muunsin oikein, mutta johtuneeko langasta, että aukko venyy ja vanuu ja paita meinaa luisua lapsen lantiolle.


Siinä vaiheessa, kun minun olisi pitänyt alkaa nypertää epäonnentekeleen sivusaumoja yhteen totesin, että kun minulla kerran on ompelukone, joka vielä hurisee huollon jäljiltä kuin unelma, minä käytän sitä. Sivusaumat on siis vetäisty yhteen koneella. Ja kun tuolle tielle lähdin, saumuroin hihat lyhyemmiksi. Lopputulos oli hihojen osalta tosi ruma ja siksi ompelin hihansuuhun vielä käänteen. Kaula-aukolle oli myös pakko tehdä jotain. Annoin lapsukaisen valita nappikaupasta mieluisat napit ja ompelin ne olkapäille kuromaan kaula-aukkoa pienemmäksi.

Ohjeen malli oli kuitenkin sillä tavalla mukava, että voisin hyvinkin tehdä sen pohjalta paidan myös itselleni, mutta villalangasta ja ehkä hihoja muotoillen. Eikä tämä kohderyhmäkään nyt näytä järin kärsivän.


Jumissa ohjeiden kanssa


Ostin syyskuussa villatakkilangat itselleni. En ollut vielä ostohetkellä valinnut ohjetta, josta lähtisin neulomaan, kunhan nyt saisin viininpunaisen syysvaatteeni. Viininpunainen syysvaate on edelleen (tai taas) kerinä, kun en vaan pääse sinuiksi ohjeiden kanssa.

Aloitin jo yhdellä ohjeella, mutta se ohje oli niin kryptinen, ettei siitä saatu selvää edes useamman neulojan voimin. Se villatakin yritelmä on sittemmin purettu, mikä harmittaa jotenkin ihan hurjasti. En haluaisi tehdä turhaa työtä enkä myöskään hiipiä kysymysteni kanssa koputtelemaan Liinaa internetitse olkapäähän ihan joka ilta. Haluaisin neuloa vaivatta, iloisena ja niin, että saan joskus jotain valmiiksi.

Tähän mennessä olen tehnyt ohjeesta kaksi pipoa ja lapselle paidan. Kaikkia mukailin hieman. Pipot on onnistuneita ja tekivät saajansa iloiseksi, paita taas on keskellä prosessia, jossa olen ommellut ja saumuroinut (siitä lisää myöhemmin). En tiedä missä nyt tökkii. Aloittelin äsken mallitilkkua(!), mutta ohjetta luettuani vakuutuin siitä, etten minä sittenkään taida osata.

Luetteko ja neulotteko te vaan rivin kerrallaan murehtimatta tulevasta vai yritättekö sisäistää työn pääpiirteittän heti aluksi?


Hyvällä tuurilla pukeudun syksyllä 2015 tällaiseen viininpunaiseen.

Westbourne

Syksyllä neuloin, talvella päättelin, elämäni tarina.

Westbournesta tuli kuulkaa aika ihana. Ja mikä parempaa: siitä ei tullut sellainen liian ihana, jota säilyttää kaapissa ja välillä käy silittelemässä, vaan sellainen ihana, jonka ottaa mielellään käyttöön. Olen ottanutkin jo. Useasti.


Langan osalta menin ohjeen mukana, kun Kerä myi kesällä jumalaista Ito Kinua. Koska lanka on siis ohutta silkkiä, paidasta ei tullut ihan kylmimpien pakkaspäivien paitaa - sen parempi, oikeastaan, sillä tykkään yli kaiken vaatteista, joita voi käyttää kesät talvet. (Hommasin muuten langat toiseenkin Westbourneen, alpakkaa, olen varma, että versio #2 valmistuu sopivasti heinäkuuksi, jolloin on kiva käyttää alpakkaisia paitoja. Vaan minkäs sille taas voi, niin oli inspiroiva Westbourne Krissellä yllä kun syksyllä vierailin pääkallonpaikalla.)

Malli on minusta sekä kiva tehdä että kiva käyttää, mutta vähän muokkasin vyötäröä. Suoremmaksi.  Minä en niin vyötärömuotoiluista perusta.

Jos nyt jotain, niin sen päätin, että saksalaiseen tyyliin lyhennettyjä kerroksia en tee enää ikinä. Minusta tekniikassa on jotain vikaa, jos lanka pitää kiristää soivaksi, ettei neuleeseen tule reikiä. Että pitäkää lyhyet rivinne, saksalaiset, minä wrap-and-turnaan jatkossa niin, että humina käy!

Pahoittelen muuten sitä, että näytän näissä kuvissa mittasuhteiltani aina Bratz-nukelta - mies ottaa kuvat jotenkin ylhäältä käsin ja näinhän siinä sitten käy. Ensi kerralla pakotan Sennin töihin.

Lomake langan käytön riskien seulontaan

En tiedä teistä, mutta minä huomaan joskus itsestäni ja läheisistäni (eli Sennistä) pahanlaatuisia neuloosin oireita. Eräskin läheinen (eli Senni) tässä juuri sanoi, että hänelle käy joskus niin, ettei hän varsinaisesti halua neuloa, mutta ei voi olla neulomatta.

Minä tunnustin, etten osaa lopettaa kerran aloitettuani.


Onneksi riippuvuutensa voi nyt testata kätevällä Neulit-testillä. Vastaa kysymyksiin rehellisesti ja laske pisteesi yhteen!

1. Kuinka usein neulot, virkkaat, päättelet tai kerit lankaa? Koeta ottaa mukaan myös ne kerrat, jolloin teit käsilläsi vain pieniä määriä, esim. pari riviä sukkaa tai amigurumin. 

  • 0 ei koskaan
  • 1 noin kerran kuukaudessa tai harvemmin
  • 2 2–4 kertaa kuukaudessa
  • 3 2–3 kertaa viikossa
  • 4 kyllä en vessassa neulo

2. Kuinka monta annosta keskeneräistä työtä yleensä olet neulonut niinä päivinä, jolloin käytit lankaa? (Yksi neuleannos on noin 7 cm sukanvartta, lapsen lapanen tai pari riviä villapaitaa.)

  • 0 1–2 annosta
  • 1 3–4 annosta
  • 2 5–6 annosta
  • 3 7–9 annosta
  • 4 laiska se töitään laskee, sanoi mummokin aina 

3. Kuinka usein olet neulonut kerralla kuusi annosta tai enemmän?

  • 0 ei koskaan
  • 1 harvemmin kuin kerran kuukaudessa
  • 2 kerran kuukaudessa
  • 3 kerran viikossa
  • 4 vain kuusi?

4. Kuinka usein viimeksi kuluneen vuoden aikana sinulle kävi niin, että et pystynyt lopettamaan neulomista, kun tartuit lankaan?

  • 0 ei koskaan 
  • 1 harvemmin kuin kerran kuukaudessa 
  • 2 kerran kuukaudessa 
  • 3 kerran viikossa 
  • 4 odota, vielä yksi rivi 

5. Kuinka usein viimeksi kuluneen vuoden aikana et neulomisen vuoksi saanut tehdyksi jotain, mikä tavallisesti kuuluu tehtäviisi?

  • 0 ei koskaan 
  • 1 harvemmin kuin kerran kuukaudessa 
  • 2 kerran kuukaudessa 
  • 3 kerran viikossa 
  • 4 meillä ei syödä eikä siivota

6. Kuinka usein viimeksi kuluneen vuoden aikana olet tarvinnut rannetukia tai relaksantteja kipeytyneisiin hartioihin?

  • 0 ei koskaan
  • 1 harvemmin kuin kerran kuukaudessa 
  • 2 kerran kuukaudessa 
  • 3 kerran viikossa 
  • 4 kyllä tuo rannekipu liittyy varmasti siihen, että töissä pitää käyttää hiirtä eikä saa neuloa 

7. Kuinka usein viimeksi kuluneen vuoden aikana tunsit syyllisyyttä tai katumusta lankaostosten jälkeen?

  • 0 ei koskaan 
  • 1 harvemmin kuin kerran kuukaudessa 
  • 2 kerran kuukaudessa 
  • 3 kerran viikossa 
  • 4 en ikinä, ellen jää kiinni 

8. Kuinka usein viimeksi kuluneen vuoden aikana sinulle kävi niin, että löysit kaapistasi lankaa, jonka olit jo kokonaan unohtanut ostaneesi?

  • 0 ei koskaan 
  • 1 harvemmin kuin kerran kuukaudessa 
  • 2 kerran kuukaudessa 
  • 3 kerran viikossa 
  • 4 säännöllisesti, ja mitä ihania jälleennäkemisen hetkiä ne ovatkaan!

9. Oletko itse tai onko joku muu satuttanut tai loukannut itseään istumalla sohvalle jättämiesi puikkojen päälle?

  • 0 ei 
  • 1 on, mutta ei viimeksi kuluneen vuoden aikana 
  • 2 neulon tätäkin rengastyynyn päällä 

10. Onko sukulainen, ystävä, lääkäri tai joku muu henkilö ollut huolissaan neulomisestasi tai ehdottanut, että vähentäisit neulomistasi tai lopettaisit sen?

  • 0 ei 
  • 1 on, mutta ei viimeksi kuluneen vuoden aikana 
  • 2 useimmat sukulaiseni, ystäväni ja lääkärini ymmärtävät, että taitavissa käsissä puikko on vaarallinen ase, eivätkä ehdottele mitään niin höperöä

Jos sait testistä 11 pistettä tai yli, kyseessä voi olla vakava neuloosi. Rauhoita hermojasi neulomalla pari riviä. Käänny sitten asiantuntijan* puoleen.  

* Luotettava lankakauppias, Ravelryn tukiryhmä, neuleblogien yhteisö tai mummosi.

Teimme testin itsekin. Senni sai 22 pistettä! Ajatella! Itse sain 33.

PS. Vaikka testi tietenkin pohjautuu Audit-testiin, tarkoituksena ei ole virnuilla alkoholismille.

Erään neuloosin epikriisi

Hei vaan, minä olen Senni. Puran herkästi ja vihaan mallitilkkujen tekoa.

En muista milloin tartuin ensimmäisen kerran puikkoihin tai milloin olisin ommellut ensimmäisen kerran. Kasvoin puikkoja kilistelevän isoäidin sekä ompelevan tädin välittömässä vaikutuspiirissä ja äitihenkilö opetti käsitöitä niin koulussa kuin kotonakin. Lapsena musta oli tosi hauskaa paukuttaa kangaspuita ja ommella kaikenlaista enemmän ja vähemmän epämääräistä. Kun olin 9-vuotias sain ihanan pallopäisen pikkuveljen. Mitkä asustamisen mahdollisuudet! Neuloin hänelle kaikenlaisia – öh – vaatteita ja olin sydänjuuriani myöten loukattu, kun ne eivät päässeet käyttöön. Osaamisalueeni rajoittui kuitenkin tasaiseen neuleeseen, joten tuotokseni olivat enimmäkseen kaulaliinoja. Siirryin asustamaan barbeja. Viimeisen silauksen kutimointi-innostuksen kuolemalle antoi viidennen luokan villasukka. Minun tapauksessani nimenomaan yksikössä, koska toinen sukka ei valmistunut koskaan. (Paitsi isoäitini toimesta vuosia ja vuosia myöhemmin, koska ”hyvä sukka tarvitsi parin”.)

Teininä ompelin, aikuisena ompelin ja sitten elämääni tuli taas ihana pallopää. Mies! Mitkä asustamisen mahdollisuudet vol.2! Tein sille pari kaulaliinaa ja lapaset, mitä muutakaan. Kiroilin neuleohjeille, joista nyt ei hullukaan voi mitään ymmärtää ja lopetin sikseen.

Jatkettuani enemmän ja vähemmän, enimmäkseen vähemmän, aktiivista kaulureiden ja kaulaliinojen kutimointia mankuen aina välillä isoäitiäni tekemään minulle jonkun kryptisen ohjeen mukaisen villapaidan (kehtaakin aina ehdottaa, että tekisin itse, EN OSAA!) päädyimme uuden ystäväni Liinan kanssa puhumaan neulomisesta. Ja sitten menin kauppaan ja ostin kassillisen lankaa ilman minkäänlaista tarkoitusta suurimmalle osalle siitä. Annoin kertoa itselleni, että voisinkin ehkä ymmärtää neuleohjeita. Jos vain hengitän enkä hermostu.

Nyt minä olen tehnyt kolme pipoa, kaulurin, villasukkia ja lapasia, olen käyttänyt ohjeita. Olen joutunut pahoille teille ja tilaillut lankaa. Olen oppinut tekemään after thought heelin, kitchener stitchit, kolmen puikon päättelyn, erilaisia tapoja luoda silmukoita ja olemaan välillä hermostumatta. Olen varmasti oppinut muutakin, en edes muista mitä kaikkea. Ja osaan lukea niitä juuttaan neuleohjeita!

Seuraavaksi teen nämä;

1) Kappa – on jo puikoilla.
2) Neon Beast - koska Liina huomaisi jos pöllisin sen siltä. Tule jo lanka!
3) Joku villatakki – malli, jonka kanssa voisin välttyä mallitilkulta!

Viimeisin tuotokseni ja paluu juurille.

Ilmoitusluonteista asiaa

Tiedättekö sen, miten kutimointi yksin kirjan kanssa on hyvä, ja kutimointi ystävän kanssa on tosi hyvä?

Tartutin syksyllä neuloosin ystävääni Senniin. Sittemmin olen istunut tuntikausia neulomassa Sennin kanssa: hänen sohvallaan, meidän keittiönpöytämme ääressä, Pikku Hukassa giniä juoden, lankakaupassa toisen keriessä lankaa, ompeluseurassa ja ylipäänsä aina, kun pieninkin tilaisuus moiselle on jostain ilmaantunut. Olemme ihastelleet neulemalleja, tulkinneet ohjeita otsalohkot sauhuten ja ihastelleet lankoja, kerineet, purkaneet ja päätelleet.

 

Koska epäilen, että käsitöiden lisäksi myös käsitöistä bloggaaminen on myös hauskempaa yhdessä, kutsuin Sennin blogin toiseksi puolikkaaksi. Jatkossa täällä kutimoi siis kaksi naishenkilöä!

Nyt, kun Senni ei vielä ehdi puolustautua totuuden sanoilta, esittelen hänet nopeasti: Senni on hauskin ja paras tyyppi ja mahtava ystävä. Kutimoijana rouva on erinomaisen kokeilunhaluinen, täysin haluton esittämään oppipoikaa kaavailemassani oppipoika-mestari -suhteessa (oikeasti, edes käsiala ei yhtään hoipertele, en kestä) ja lisäksi hänellä on ihan raivostuttavan hyvä värisilmä. Sennillä on myös ompelukone, eikä hän pelkää käyttää sitä.

Jatkossa siis saatte nauttia toivoakseni useammin päivittyvästä blogista, jossa mukana ehkä myös ompeluksia. Jipii!

Mutsin kaapilla

Päättelin tässä juuri neuletta. Lapsi oli vaikuttunut: "Ihana! Onko se minulle? Minäkin haluaisin tuollaisen!"

Olin kuvitellut, että hän tekee ryöstöretkiä vaatekaapilleni vasta 12 vuoden kuluttua, mutta ei. Se alkoi nyt jo.

Olen myös paukuttanut itselleni parit raitasukat, joiden jämälangat menevät lapsen sukkiin. Ei hän - kiitos mummonsa ja isomummonsa - varsinaisesti yhtään sukkia tälle jalan koolle enää tarvitse, mutta kun hän haluaa ihan samanlaiset.



Ja minä, minä olen niin altis imartelulle, vaikka sitten etenkin erään kolmivuotiaan suusta, että teen tietysti melkein mitä tahansa tällaisten kommenttien jälkeen.

Niin että lapseni, sinä saat raitasukat, ja toisetkin raitasukat, ja saatat saada kimaltavan neuleenkin, jos totean, ettei se liikaa kutita.

Silti: näpit irti minun vaatteistani.