Vaatteiden neuloskeluhommissa käytin aika monta vuotta ja useamman sata grammaa lankaa siihen, että opin tietämään, mitä kannattaa neuloa. Toisin sanoen: mitä käyttäisin ja mikä on parempi jättää ihasteltavaksi muiden tekemänä; mikä lanka tuntuu hyvältä ja sopivalta päällä ja mikä on parempi jättää kuolattavaksi kaupan hyllylle.
Huteja on tullut, ja saattaa tulla jatkossakin.
Suvi Simolan suunnittelemassa Schneessä onnistuin kuitenkin jotenkin kiteyttämään yhteen neuleeseen kaiken sen, mitä olen ehkä oppinut:
Aloitan silti alusta. Kun näin Schneen jossain netissä ensi kerran, hetki oli niitä, joissa flyygeli putoaa päähän kadulla kulkiessa. Se oli paras ja kaunein neuletakki, jonka ohje oli vastaani kävellyt: yksinkertainen, moderni ja vähän ylisuuri.
Niin että siinä istuin, sohvalla, ja ajattelin Schneetä. Ajattelin Schneetä vaatekaapissani ja päälläni. Ajattelin Schneetä farkkujen kanssa ja hameen kanssa ja takkina ja neuleena. Ajattelin Schneetä ja lankaa. Ajattelin Schneetä ja kaapissa odottavia, alunperinkin yhdistettäväksi tarkoitettuja tummanharmaita Shibui Linen ja Shibui Cima -lankoja. Jos joku sanoi jotain, saatoin hajamielisesti vastasta, mutta enimmäkseen ajattelin Schneetä.
Lopulta roudasin langat hyväksytettäviksi Sennille.
Shibui Linen on, noin sivumennen sanoen, ontelomainen ohut pellava. Muistuttaa hieman Langin Linoa, jos se on tuttu, mutta paksuudeltaan ehkä kolmasosa Linosta. Cima on puolestaan henkäyksenohut sekoitus alpakkaa ja villaa. Kombona tästä tulee rouhea, ryhdikäs, sopivasti lämmin ja miellyttävästi pehmeä vaate.
Kun Senninkin mielestä langat olivat hyvä valinta, tartuin puikkoihin.
En aio nyt valehdella. Schnee on tuplahelmineuletta. Sen neulominen oli vähän hidasta. Asiaa ei auttanut se, että kahdella langalla neulottaessa sai olla aika tarkkana, etteivät silmukat mene sääpuoleen, kuten äitini sanoo. Ei sitä auttanut sekään, että syystä tai toisesta olin valinnut lähestymistavakseni tiukahkon käsialan. Että siinähän väänsin.
Ohje oli kuitenkin enimmäkseen mainio, ja rakstan sitä, ettei neuleeseen tule saumoja.
Olen silti tyytyväinen kuin porsas mudassa, sillä Schnee on i-h-a-n-a. Se paras ja kaunein tekemäni neule tähän asti. Hitaudesta (ja kai se on suhteellista, Instagramin mukaan tähän kaikkeen meni non 11 viikkoa, jolloin samalla neuloin myös Kappaa) huolimatta neule on just sellainen, jonka voisin tehdä uudestaan, jos tästä joskus aika jättää.
Aikahan vaatteesta voi hyvinkin jättää, sillä aion käyttää Schneetä kunnes joko minä tai neule on kulunut puhki.
Lopulliset krediitit takin valmistumisesta kuuluvat muuten äidilleni, joka sekä päätteli langat että ompeli napit! HURRAA ÄITI!
-Liina
Huteja on tullut, ja saattaa tulla jatkossakin.
Suvi Simolan suunnittelemassa Schneessä onnistuin kuitenkin jotenkin kiteyttämään yhteen neuleeseen kaiken sen, mitä olen ehkä oppinut:
- Malli on täydellinen - ja täydellisesti vaatekaappiini sopiva
- Lanka on ihanaa - ja osuu just eikä melkein makumieltymysteni lisäksi myös henkilökohtaiseen termostaattiini
- Tekniikkapuolella käytin aikaa tekemällä mallitilkkuja, kunnes saavutin oikean neuletiheyden - ja ylipäänsä olemalla kärsivällinen
Aloitan silti alusta. Kun näin Schneen jossain netissä ensi kerran, hetki oli niitä, joissa flyygeli putoaa päähän kadulla kulkiessa. Se oli paras ja kaunein neuletakki, jonka ohje oli vastaani kävellyt: yksinkertainen, moderni ja vähän ylisuuri.
Niin että siinä istuin, sohvalla, ja ajattelin Schneetä. Ajattelin Schneetä vaatekaapissani ja päälläni. Ajattelin Schneetä farkkujen kanssa ja hameen kanssa ja takkina ja neuleena. Ajattelin Schneetä ja lankaa. Ajattelin Schneetä ja kaapissa odottavia, alunperinkin yhdistettäväksi tarkoitettuja tummanharmaita Shibui Linen ja Shibui Cima -lankoja. Jos joku sanoi jotain, saatoin hajamielisesti vastasta, mutta enimmäkseen ajattelin Schneetä.
Lopulta roudasin langat hyväksytettäviksi Sennille.
Shibui Linen on, noin sivumennen sanoen, ontelomainen ohut pellava. Muistuttaa hieman Langin Linoa, jos se on tuttu, mutta paksuudeltaan ehkä kolmasosa Linosta. Cima on puolestaan henkäyksenohut sekoitus alpakkaa ja villaa. Kombona tästä tulee rouhea, ryhdikäs, sopivasti lämmin ja miellyttävästi pehmeä vaate.
Kun Senninkin mielestä langat olivat hyvä valinta, tartuin puikkoihin.
En aio nyt valehdella. Schnee on tuplahelmineuletta. Sen neulominen oli vähän hidasta. Asiaa ei auttanut se, että kahdella langalla neulottaessa sai olla aika tarkkana, etteivät silmukat mene sääpuoleen, kuten äitini sanoo. Ei sitä auttanut sekään, että syystä tai toisesta olin valinnut lähestymistavakseni tiukahkon käsialan. Että siinähän väänsin.
Ohje oli kuitenkin enimmäkseen mainio, ja rakstan sitä, ettei neuleeseen tule saumoja.
Olen silti tyytyväinen kuin porsas mudassa, sillä Schnee on i-h-a-n-a. Se paras ja kaunein tekemäni neule tähän asti. Hitaudesta (ja kai se on suhteellista, Instagramin mukaan tähän kaikkeen meni non 11 viikkoa, jolloin samalla neuloin myös Kappaa) huolimatta neule on just sellainen, jonka voisin tehdä uudestaan, jos tästä joskus aika jättää.
Aikahan vaatteesta voi hyvinkin jättää, sillä aion käyttää Schneetä kunnes joko minä tai neule on kulunut puhki.
Lopulliset krediitit takin valmistumisesta kuuluvat muuten äidilleni, joka sekä päätteli langat että ompeli napit! HURRAA ÄITI!
-Liina
